IRC-Galleria

tällaiseen johtopäätökseen tulin, kun onnistuin eilen hajottamaan tulostimen, tilttaamaan läppärin ja saamaan telkkarista kanavat sekasin. mun kansikuvat joittenka määränpää oli matkata kustantamon jollekkin kansivastaavalle, lähtivät kyllä mun konneelta, mutta eivät päätyneet perille. ensin eivät tahtoneet lähteä lainkaan, mutta muutaman tunnin tappelun jäläkeen lähtivä kuin lähtivätkin, iloisesti kieltään näyttäen, ja humpsahtivat jonnekkin tietokonneen bittiavaruuteen. kerpele. mitenkäs mie saan ne perille tyrkättyä?

eilisen, eli koko juhannuksen vietin sitten yayan kanssa kahelleen kotona. kuuraasin koko kämpän lattiasta kattoon, myöhästyin kauppojen aukioloajoista ja lipittelin limpskaa ja ja söin pannulle palanutta ruokaa koko illan. ja tappelin elektroniikan kanssa. yayakin näytti mieltään oksentamalla matolle neon oranssia mömmöä. siivosin ja kauhistelin tuota tapahtunutta, ja pienellä tutkinnalla selvitin sen olleen rotille tarkotettua vitamiinipurutikkua. fiksu koira, mistä lie semmoisen saanut kässiinsä? piakkoin mökelsi meinaan sohvalle toisen, tällä kertaa neon vihreän.
mun on pakko ettii sen purutikkupiilo, en käsitä mihin se on niitä jemmannu ja mistä saanut. ellei tosissaan ole oppinut kurottamaan keittiön kaappeihin kaivamaan rotanruokapussista niitä.

kyllä se vain niin on, jotta yaya on mun karvavauvani, ja meillä on keskenään suuri rakkaussuhde:) vaikka aina ei toisiamme miellytetäkkään. eikä edes joka kerta.

Minä suljin sanani arkkuun,
jotta ne ei enää satuttaisi teitä.

Mutta ennen kuin huomasinkaan,
oli siitä versonut kasvi,
joka ei tahtonut kuihtua
-ei kirveelläkään.

sinna pipinä taas. hihhei ja kivat on kesät.

tiituli sitten päätti pieraista viisi pentua meirän iloksi:) heihheijaa!

Nukuin niskani nurin
kaipuustani käsiäsi kohtaan,
murtamatta lannerankaani
hekumani huipennuksissa.



jotta huominen häipyisi puuduttavista suunnitelmista
ja hetkelle tulisi aivan erityinen merkitys.

Ja että minä
olisin sinulle se hetkesi.


Vaan tiedämpä tyhmyydestäni huolimatta,
kohta on takaisinmaksun aika
ja aivan tietoisesti
olen päättänyt olla varautumatta siihen.

kirjapainon kanssa tarjous tehty, vielä kun sen kansikuvan jostain keksisi, niin voisi lähtä sitä sitten painattamaan. voi tätä luovuuden tuskaa kun ihte ei nyt kykenisi mihinkään taiteelliseen silimään, pittäisi vain odottaa sitä suurta ahhaa!- elämystä.
joten sitä tässä odotellessa..

minä.. niin. ompas levoton olo.

niin, sitähän minä teen.

en nyt haluaisi miettiä mittään, eikä päätösten teko kuulu tämänhetkiseen kykyyni käsitellä asioita. koko kropallisesti haluaisin kaiken, ja ehkä huomena vasta palasen saan tuostakin.
vaikka käsitys siitä, että jos palasen kerrallaan viepi, voiko sitä koskaan kokonaisuudessaan sitten kasata, on vielä kysseenalainen teoria. ehkä sitä joskus käytännössä kokeilen, tai sitten en.

mieleni niin mieluiten karkaisi tällä hetkellä jonnekkin muuanne, ja muistikin vaipuisi taakseppäin pykälän pari. särkyyn ja kolotukseen helpotusta hakisin, janoni ehkä tyydyttäisin.

vaikka vaikkapa.. nälkä kasvaa syödessä, enkä mie onneton ossaa sitä siististi tehrä. syömistä siis.






sinä tyhmyyteni ilmentymä, ethän koskaan mene pois?

kipu ja kuume jatkuu jatkuu.

ainua kosketukseni sivistykseen oli matka lekuriin uusimaan saikku. ja historiallista sinänsä, normaalin kolomen tunnin odottamisen sijjaan oli saikkupaperit kourassa jo vartin jäläkeen, oho!

oli tuossa toinenkin pikainen kosketus ulkomaalimaan, jotten ihan yksin joutunut koko päivää kykkimään. mutta kylläpäs se hinku seinien sisäpuolelta ulos oisi jo kova. ja kun mieli riepottelee mitenkä sattuu, eikä jalat yhtää levollisemmat ole nyttenkään, vaikka flunssa vähän voimia verottaakin, niin voi tätä eloa ja oloa

ikävä.