IRC-Galleria

tää kipu ja kuume ei sitten tunnu loppuvan koskaan. oisi edes kerrankin terve kuukausi, niin saisi vähän hengähtää. mutta ei.

Suunnaton raivo.

Ääretön halu tehdä se,
mikä mielessäkin muuttuu mustaksi


Mutta tänäänkin.
nielen sen alas.




Luoja auttakoon sitä,
jonka syliin ne joskus purkaantuvat!

30 totuutta itsestäni.
ja jokuhan jatkaa. siis itestään.



1. olen sairaalloisen riippuvainen huulirasvasta. siis jos mokoma katoaa kesken työpäivän, loppuu työpäiväkin siihen, tai taukoaa ainakin kauppareissun ajaksi. huulirasva myös joka yö tyynyn alla, vaikken heräilekkään sitä levittelemään. epäkäytämmöllinen ja nolo riippuvuuis, mutta melko harmiton.

2. olen välinpitämätön oman autoni suhteen. se on työkalu, joten riittää että se kuljettaa paikasta A paikkaan B. nautin kyllä siisteydestä, mutta omassa autossani se ei näy. jalkotilat ovat pääasialliset roskikset, ja sinne lentää niin banaaninkuoret kuin tyhjät smartin askitkin. jos kolhasen kylkeä porttikongiin, muistan katsastaa jäljet vasta parin päivän kuluttua.

3. liikenteessä yleisin lauseeni on "vitun muuli!" tai "etkö jo voisi siirtyä??". silti käytän rujosti hyväkseni bussikaistoja ohittaakseni ruuhkat, ajan tarpeen vaatiessa yksisuuntaisia väärään suuntaan ja käytän "huoltoajo-oikeutta" hyväksi parkkeeraamalla lähes mihin sattuu.

4. jatkoa edelliseen. olen kalastanut kolmen vuoden aikan 26 parkkisakkoa. niihin uponnutta rahamäärää ei kannata alkaa laskea.. siis 26 x n. 50e.. ylinopeussakoilta olen toistaiseksi välttynyt.

5. kuulen melko huonosti. tai puhe puuroutuu monasti, joten yritän monasti lukea huulilta, kuulla äänensävystä tai rakentaa tavuista lauseen jonka luulen kuulleeni. silti hävettävän monasti joudun toistamaan sanalla "mitä sanoit?"

6. olen entinen äidinkielen lemmikkioppilas ja sanaluokissa ja muissa kieliopissa huippu, mutta kahden omakustanteenkin jäläkeen joudun usein pohtimaan miten joku sana kirjoitetaan, vai onko joku yhdyssana vai ei.

7. olin 16-vanhana kaverin kanssa wienissä, ja lähettelin kavereilleni suomeen kortteja, joissa toivottelin terveisiä saksasta.

8. ala-asteella olin kai jonkinnäköinen koulukäyntiperfektionisti. ressasin ja jännitin kokeita, läksyt tein aina ensimmäisenä, ja paniikkiin jouduin jos opettaja ei jostain tekemästäni tykännyt, ja kaikista eniten pelkäsin jälki-istuntoon joutumista. en koskaan joutunut.

9. kolmannella luokalla jaettiin perjantaina oppilaille karkkia, jos viikon aikana ei koskaan unohtanut läksyjä. multa oli kerran jäänyt matikan tehtävistä yksi tehtävä välistä, ja pelkäsin siitä kiinnijäämistä niin, että asetin terottimen tehtävän päälle ja hain silti suklaakarkkini.

10. ensimmäisenä työkuukautenani nykyisessä firmassa jouduin maalaamaan lastenhuoneen seinälle ruusupuskia ja kukkamaisemaa. olin hukannut siihen varta vasten hommaamani pikkupensselit ja sudit, joten maalasin tuo romanttisen ryteikön tupakan tumpilla ja banaaninkuoren kannalla. hieno tuli ja asiakkaat pitivät!

11. kärsin hirveästä räkäfobiasta. flunssa on ihan ok, mutta rään näkeminen, ajatteleminen tai kuuleminen tuo oksennuksen samointein suuhun.

12. teen aina kahta asiaa samaan aikaan. tiskaan ja kokkaan ja siivoa. tai autoa ajaessa; täytän tuntilaput, ajopäiväkirjat, soitan asiakaspuhelut, syön, poltan tupakkaa ja luen karttaa/navigaattoria. kerran on rysähtänyt.

13. mun oma vauvani on puolitoistavuotias yorkkihauva, jolle en osaa olla vihainen ja jonka itku saa miut hätää kärsimään. yaya on lellitty piloille, ja nukkuu kainalossa, vahtii suihkun ovellakin. suru olisi suunnaton, jos sille jotain kävisi.

14. yksinäisyyden huipentumina, olen monasti pelannut monopolia -yksin! taktikointi on vaikiaa, ja aina olen puolueellinen sille pienelle kengälle. ainut positiivinen asia on, jotta mie voitan joka kerta.

15. en osaa viheltää. siis, en vain osaa. hyvästäkin yrityksestä lentää vain räkä.

16. en osaa arvostaa, enkä tunnista antiikkia, tai muuta arvotavaraa. arabian ripulinruskeita rumia mukeja käytin pitkään vesivärikippoina, kunnes annoin ne naapurille, käsin virkattua arvopöytäliinaa olin käyttämässä maalirättinä, kunnes työkaveri pelasti sen, ja iittalan sokerikipot on lentäneet multa roskiin, oltuaan tärpättipurkkeina lakkapensseleille.

17. söin kerran kokonaisen purkin smetanaa. luulin sen olevan jotain terveysjugurttia tai muuta hilipatihippaa, ja nehän tunnetusti maistuvat pahalta. niin maistui smetanakin, ja jätti kivan kalvon kitalakeen.

18. toivoin lapsena viulua. kinusin sitä useamman vuoden ja haaveilin viulistin urasta. erräänä kauniina päivänä isäukko toi viulunmentävän paketin, ja sannoi siellä olevan yllätys, sekä pyysi minnuu avaamaan sen. revin pakettia sydänparka läpättäen, ja kauhukseni löysin sieltä moottorisahan. koskaan en sen jälkeen ole koskenut kumpaankaan. en viuluun enkä moottorisahaan.

19. olen ns. pahimpaan varautuva ihminen, mitä tulee elintarvikkeisiin. ruoka-avustuksista päästyäni päätin etten koskaan enää nälkää näe, vaikka rahat loppuisikin, ja viimoset neljä vuotta olen pitänyt "sotavarastoa", josta löytyy jauhoja, purkkiruokaa, kuivaeinestä, paskapaperia jne jne.

20. olen varttunusta surkeasta kokista vähemmän surkeaksi kokiksi. parraimmillaan palohälyttimet soivat useammin kuin kerran vuorokaudessa mun yrittäessä vääntää sapuskaa, ja samat lihapullat on siirretty uusiin ruskeakastikeyrityksiin lavuaaripesun kautta. bon apetit!

21. kolmannella luokalla osasin leijonakuninkaasta kaikki vuorosanat ulkoa alusta loppuun. oisin voinut ulkomuistitsa käydä vuoropuhelut läpi kaikkine lauluineen ilman videotakin.
voi millainen lapsuus..

22. olen enemmänkin kuin monasti huomannut vasta kaupassa tai apteekissa, jotta jalassa on edelleen aamutossut. kerran kuljin kaupungilla hehkeä romanttinen kesämekko puettuna väärinpäin päälle. siis tissipussit selässä ja pesulappu rinnuksissa. halusin vajota maan alle tajuttuani sen.

23. olin iltalehden lööpeissä 15 vuotta sitten otsikolla "8-vuotias katosi matkalla mummolaan". aukeaman tarina ja isot kuvat, mutta vain otsikko piti paikkansa. radiouutisissakin olin vielä poika..

24. tein ala-asteella tieteellistä tutkimusta äidin kodinkoneiston ja kosmetiikan avulla. tulos; jos leivänpaahtimeen tiputtaa punaisen huultenrajauskynän, sieltä tulee sininen salama.
tuo paahdin ei varjmasti ollut parraimmassa kunnossa ennen testiä, mutta sen jälkeen se olikin sitten vainaa. niinkuin oli kynäkin.

25. pahin kämpänvahtikokemukseni oli viikko, jonka aikana talon kukat kuolivat kuivuuteen, tekokukat homehtuivat liiallisesta kastelusta, lemmikkikani karkasi ja hamsteri kuoli. olipa perheellä mukava kotiinpaluu!

26. en haista juuri mitään, mutta silti niin paljon. jonkun kysyessä "mikä täällä haisee?", voin vain kysyä takaisin "ai haiseeko täällä?". mutta niitten, joitten ei kuuluisi haista, haisevat jollekkin mille kaikista vähiten kuuluisi. esim. siniset maalit; pullataikina, jes!

27. reklamaatio viikossa pitää mielen virkeänä! eli jollain kummallisella tavalla nautin reklamaation tekemisestä. siitä, miten valituksesta voi tehdä taidetta. haastaa sanallista näppäryyttä ja ihmissuhdetaitoja saada kiukkunsa ja tahtonsa läpi ja hyvistystä pahalle mielelle. ja ilman huutamista. huutaminen tullee sitten vasta viimesenä:D

28. olen kokenut rengasrikon autiomaassa. ihan tosi.

29. äkästyn odottaessa pirun helposti. odottaminen autossa, kassalla, pihalla tai miten vain, mutta jonkun odottaminen on kuin paniikki, se iskee nopiasti ja kerralla. ja sitten kiukuttaa.

30. pitikö mun tehdä jotain? vai olinko jonnekkin menossa?
muisti, sehän on hyvä, miutta niin pirun lyhyt. eli aina jotain jää ja joku unohtuu.
sen siitä saa kun on sama pää kesät talvet.

Joku viisaampi tätä kutsuisi myöskin
miehensä lailla "kolmen kiven ongelmaksi".
Sillä tämän rinnalla
lajien synnyt ovat pelkkää pykeltämistä
ja evoluutioteoriatkin suollettaisiin
läpi sormien
(niitten kaikkien neljän.)

Tällä tilalla polut ovat pienempiä
ja ympyrä sulkeutuu nopeammin.
Siksi on syytä kasvattaa monipuolista ja luovaa
uutta ongelmanpurkukykyä
muokkaantua ympäristön mukana,
muuksikin kuin kaiken kattavaksi vittupääksi.

Olen vähintään puoliskoni veroinen
ja aivan yhtä otettu päättelykyvyssä,
vaikka niin harvoin minusta mitään puhutaankaan.

Lapsen lailla on riemu rajaton
miten kauan piilossa pidetty
salassa sanottu
sai päivänvaloa aikanaan.

Muitten mielikuvien näyttämölle
omaa varieteetään tanssimaan.

Minun onneni on yhteiset sävelet
muitten pysytellessä taustakuorona
sivujuonelle,
joka kasvoi päärooliin katsojilta piilossa.


Oli yleisö hiljaa tai ei,

Onneni on
kun salainen minäni sai vihdoin
salaisen sinäsi.

Älä sinä rajojasi raavi,
harvoja hiuksiasi kynnä
nuilla makkarapekonisormenpäilläsi.
Sillä tänään laulut lauletaan
perheen vanhimmalle naiselle,
sen kunniaksi jotta jaksoi ja viitsi
punnertaa meitä ainakin kolme.

Älä sinä pumppuasi purista
hyperventiloiden henkeä säilytä.
Niin ne linnutkin joskus oppivat lentämään
mätkähdettyään sen muutaman kerran.

Ja jos ei minulle kerta riittänyt,
teen sen toiste.
Mutta älä pelkää, älä huoli,
kyllä minä kerron sitten
kun karkaan salaa naimisiin.





**isäukko otti uutisen suht hyvin:D**

Niin vain pieninkin sydän voi pakahtua
onnesta

ja ymmärryksestä,
miten paljon piti mennä vikaan
ennenkuin löysi itsensä toisesta.

Anna meidän ymmärtää,
miten paljon sinussa menettikään
hän ja kymmenen muuta,
(siis kaikki, jotka ikinä ovat
selkänsä kääntäneet.)

Anna meidän ymmärtää,
miten niin kovin kysytty olet
saksiaan aukovaksi harakaksi,
joka teoillaan lyö kaikki muut ympäriltäsi
satunnaiseen suosioosi.

Mutta minäpä sanon sinulle;
Myllerrä sinä siinä migreenissäsi
ajasta ikuisuuteen,

sillä tähän taloon et kanna paskaasi
yhtään jo sisään pujahtanutta
nökärettä enempää.

Pakinoittesi pahnoilta
nousin uuteen aamuun
lievä kissanpissa suussa,
silmät unesta muurautuneena.

Uneni autuas irvikiuva
siitä levänneestä rouvasta
joka tähänkin päivään saakka
saa minut muuttumaan näkymättömäksi.
Ja joka jatkuvalla muistuttamisellaan
omasta olemassaolostaan
taikoo minusta minuuden pois

sillä oikeuteeni ei kuulu
ei ole soveliasta
eikä lainkaan sopivaa

sanoa mielipiteeni räikein sanoin.

Huutaa kuin mielipuoli
ja käydä näyttämässä menekin arvo
maallisessa omaisuudessa.

Silti vain nielen ja nielen
katkeran karvasta kusta kurkustani

ja vain hiljaisimmissa haaveissani näytän,
miten joku viedään ladon taakke

ja lopetetaan.

Minän kapenin sinulle
kapeasta korresta paperinohueksi varreksi.
Varreksi, jossa kumpujen paikalla oli
aukea laakso
ja eteläisimmässä kolkassa

olit vuosikaudet pitänyt hauskaa.


Tiivistyin sinulle vuosien saatossa
yhdeksi ainoaksi reiäksi
kaiken läpikäyvään kommunikaatioon,
jossa yhteinen kieli oli
yhtä suurta kielioppivirhettä.


En yhtään ihmettele, tänään
että tuo kaikki on
imperfektin perikuva.