IRC-Galleria

kyllä työväki on sitten vuoroin ihanaa ja vuoroin kamalaa, mutta erityisesti tänään olin onnesta sykkyrällä muistamisesta.
eli palatessani lomilta, odotti minnuu verstaan kahvihuoneessa iso musta kirjailtu paketti, jonka sisältä paljastui pinkki työkaluboxi.
sisältöön kuului pinkki vasara, pinkki rullamitta, pinkki tukkahuivi, laastarit, käsineet, pinkki muistiinpanovihko pinkin kynän kanssa, pinkit ruuvimeisselit jne jne jne..

oli lähes tippa tulla linssiin:D ja tämä siis häälahja. opas avio-onneen, ruuvien löystyttämistä ja nuijalla kopauttamista varten. aivan mahtavaa!

loppupäivä sitten menikin väähn miten meni. pää kun vielä lomatunnelmissa, sain sampopankin tilit lukkoon survoessani väärää salasanaa liian monta kertaa, unohdin kaikki tunnukseni ja sivustot, unohdin työmaan mitä miun piti jatkaa, sen muistaessani unohdin miten sinne ajetaan. kolmeen harhaan ajon jäläkeen löysin ihteni oikeaan osoitteeseen huomatakseni, jotta puolet välttämättömistä työkaluista unohtui verstaan portaille.
siis tynkä päivä.

milloinkohan se polla palailee lomilta?

ja oih, miten ihjana olikaan palata kotiin pitkän reissun päätteeksi!
pitihän se oikein itkeä tirauttaa kun näki martsua, yayaa ja raneekin pitkästä aikaa, ja haistoi kodin (ja ah-niin-ihanan-ummehtuneen tuoksun!) ja tuttu kaos valtasi verkkokalvot.
ihana oli purkaa kapsäkit ja paistaa ne valkkaripatongit ja lätkiä uunoa ja ujuttautua sohvalle ja yötä vasten sitten omaan sänkyyn oman kullan kainaloon:)
olipa ihanaa jopa suorittaa suursiivouskin:D pestä pyykkiä ja tiskiä ja ettiä jälleen hukkuneita saksia ja ihmetellä laminaatista irtoilleita palasia.

IT´S GOOD TO BE HOME!

Jos ihan joka hetkellä
ja joka sekunilla
oisin kykeneväinen ymmärtämään
mitä siinä silloin tapahtuu


oisin piru vie
paljon nykyistä viisaampi!

Piilossa taantuneilta katseilta,
tuhansien sanojen selkämyksiltä,
sulimme kaikessa kokonaisuudessaan
siihen mistä riemukkaasti lauletaan.

Tuhannen hetkeä,
jolloin hymy meinasi paljastaa
ja satakunta sanomaa
jotka väkisin meinasi karata.

Mutta niinhän ne viisaammat joskus sanoivat;
"kel` onni on, se onnen kätkeköön!"

Rakkauteni kannoilla
hiipi varjon lailla
joku, jota luulin korkojeni kulumaksi.

Tuona sumuisena hetkenä
aavistin että kohta joko paistaa
tai rytisee taivaan täydeltä

ja kaikesta huolimatta
vaihdoin kumisaappaani lipposiin.




Liekö sitten askelteni kolkuttava koputus,
kun havahdus tuli viime hetkeen.

Pian meillä on jalat
samassa saapikkaassa rakas!

se on vaan kumma juttu, jotta ihmisillä on tiskirtelynhalu aivan suunnaton. puolissa työmaista tullee aina viimestään loppusiivouksen aikana naapurin mummut ja vaarit koputtelemaan ovea "kun nyt kiinnostaa nähä jotta mitenkäs se pertsan remppa nyt on mallillaan!" ja "miltäs täällä näyttää?"

niin käsi siis tänäänkin, ja loppusiivouksen aikaan. ensin tuo naapurin pappa aiheutti putkarille ylimääräsiä hikipisaroita tenttaamalla miksei juuri toisentyyppiset putkikorjaukset kestäkkään, kun tehtiinhän niin kuuskytluvullakin, sitten mie saavun keittiöstä rätti kädessä ja paappa aloittaa höpöttelyn. ai on täällä siivoojakin! vai siistijähän sie vaan oot, mitenkäs se sun ammattinimikkees nyt sitten menikään?
ja kun ystävällisesti ilmoitan, jotta maalarihan minä, niin alkaa imelän halveksiva louskutus;
"joojoo, onhan se hienompaa sanoo kavereille jotta maalari muka oisit, mutta ei se siivoojan hommat pelkällä nimikkeellä muutu."

tässä vaihein jo hieman painotan, jotta ei ei, kyllä mie ihan vain maalari olen.

"niin niin, voithan sie kovasti sitä uskotella, mutta kyllähän sen kaikki tietää, jotta raksalla miehet tekkee ne oikeat työt ja tytöt kulkee siivoten perässä. niin se lapsenlapsikin tekee! sielä se siivoo!"

arvasipa pappa sitten luikkia luolaansa hetkeä ennen räjähdystä, mutta pistipä vain miettimään, jotta liekö sitten se lapsenlapsi kanssa väärin ymmärretty maalari, joka ei koskaan saa kunniaa työstään, vaan siivoojaksi suku sen uskoo.

even my english isn´t perfect, and you dont know how to read it,
-try harder my dear!

Even it have been hardest day ever,
you find peace of smile at me.

Even world doesn´t need superheroes, I do.

So, would you be one?

if there is no God, would you be my destiny?