IRC-Galleria

se on vaan kumma juttu, jotta ihmisillä on tiskirtelynhalu aivan suunnaton. puolissa työmaista tullee aina viimestään loppusiivouksen aikana naapurin mummut ja vaarit koputtelemaan ovea "kun nyt kiinnostaa nähä jotta mitenkäs se pertsan remppa nyt on mallillaan!" ja "miltäs täällä näyttää?"

niin käsi siis tänäänkin, ja loppusiivouksen aikaan. ensin tuo naapurin pappa aiheutti putkarille ylimääräsiä hikipisaroita tenttaamalla miksei juuri toisentyyppiset putkikorjaukset kestäkkään, kun tehtiinhän niin kuuskytluvullakin, sitten mie saavun keittiöstä rätti kädessä ja paappa aloittaa höpöttelyn. ai on täällä siivoojakin! vai siistijähän sie vaan oot, mitenkäs se sun ammattinimikkees nyt sitten menikään?
ja kun ystävällisesti ilmoitan, jotta maalarihan minä, niin alkaa imelän halveksiva louskutus;
"joojoo, onhan se hienompaa sanoo kavereille jotta maalari muka oisit, mutta ei se siivoojan hommat pelkällä nimikkeellä muutu."

tässä vaihein jo hieman painotan, jotta ei ei, kyllä mie ihan vain maalari olen.

"niin niin, voithan sie kovasti sitä uskotella, mutta kyllähän sen kaikki tietää, jotta raksalla miehet tekkee ne oikeat työt ja tytöt kulkee siivoten perässä. niin se lapsenlapsikin tekee! sielä se siivoo!"

arvasipa pappa sitten luikkia luolaansa hetkeä ennen räjähdystä, mutta pistipä vain miettimään, jotta liekö sitten se lapsenlapsi kanssa väärin ymmärretty maalari, joka ei koskaan saa kunniaa työstään, vaan siivoojaksi suku sen uskoo.