IRC-Galleria

nyt tarttisi päästä unista eroon. mitähän lie pittäisi tehä kun ei se nuijanukutuskaan auta. ajukopasa nyt liiaksi käsiteltävää, jotta oisi paljon mukavempaa jos yöaikaan saisi vain tuijotella niitä pinkkejä hattarapilviä, ehkä jopa maistaa.

mutta eih.. nähdäämpä sitten painajaisia ja ahistavia unia viikosta toiseen ja yöstä toiseen.

missä olikaan se narikka niille aivoille?

äsköinen siis yritystä saada ajatusta ulos päästä, painamalla otsalohko näppäimistöä vasten.
ei ihan tainnut tuottaa toivottua tulosta, taikka sitten mieleni suoltaa sellaista siansaksaa, jottei ihmekkään että mie olen hukassa tämän ajukoppana kanssa, kun ei sanakirjaa ole saamari!

ikävä! ja siitä tullut kipukohtaus pittää nyt pedissä. enkä jaksa juri nyt mittään. käsikopelolla voipi kokkeilla löytysikö sohvan alta jottain mtsteltavaa, mutta es jääkaapille en nyt jaksa vaivautua.

on tämä turhauttavaa voi keepele..

Olet vaikea.

Siihen olen tullut.



Ja vaikeaa on olla näin,
mutta mahdotonta ilmankaan.
Sillä sinua minä rakastan
ja sillä rakkaudella sinut kasvatan
juuri haluamiisi mittoihin.

Todisteluni päivittäin,
taivun viimein polvilleni
ensikertaa ilman pelkoa rystysistä.

Ja vaikka kipu on läsnä
ja ikävä kroonistunut,
huutoni on vain pieniä rippeitä
mieleni rumpupalikoilta,
jotka sinusta sinfoniaansa kirjaavat.

Elehdin ehkä liikaa,
mutta kerro,
kerro!

Kerro kuinka tarvitsetkaan minua!

tänään maalattiin peltikatto jutan kanssa. ensimmäinen kerta kummallekkin ja tokihan sitä piti kaikki virheet käyrä läpi :) huomenna sen näkkee juokseeko katossa kuinka paljon seeprarantuja vai onko pelekästään laikukas. mie kaadoin tönikän heti kättelyssä ja juosten on pitänyt levitellä jottei ennättäisi kuivua.

maalari maalaa, juu juu, vaan eipä musta ulkokattomaalaria taidakkaan tulla:D

kiitokset jutta sinulle! olit ihana apu!

Varjosi toi valon päivääni,
uutta kulmaa elämääni
joka kaikinpuolin oli täydellisen
epätäydellinen.

Haluni antaa kaikkien huomata,
että salaa olen muutakin
kuin se punatukkainen tyttö.
Ja juuri se,
joka antaa edustusta toisen tehtävissä.


Himoni huomista kohtaan
on päivä päivältä suurempi rakkaani.

Suutele minua kaikkien nähden!

Ensin Humala loi taivaan ja maan.
Laski siemenensä kauniiseen mallasjuomaan.
Toi huomiselle utuisen tulevaisuuden
ja maustoi olemuksensa
euforian tunteella.

Pyhitti vuoden jokaisen päivän omakseen
(paitsi joulun, koska sehän on
vapaa-ajattelun aikaa)
ja antoi lupauksen pysyä aina rinnalla.

Kun Häntä tarvitaan.

Ja sinä kultaseni, olet uskontosi orja
enkä minä kuulu kirkkoon lainkaan.

Aikani alusta he löysivät tiensä luokseni.
Ja vaikka kiviseksi sen rakensin,
kapenevaksi kasasin,
saivat unestani kiinni yllättämällä.

He ovat täällä taas,
eikä aikomustakaan kertoa
aikomuksistaan.

Ehkä vanhalla hymyllä pärjään
ohi nämäkin teot,
kun ei jalat vielä kanna juoksemaan.

elikkäs pässit, pässit ovat palanneet koukkimaan meirän tontin piennarta, ja yayan loputtoman räksytyksen säestyksellä parturoivat tattarisuota ylimääräsistä rehuista.

jes jes, eipä meillä taas pitkään aikaan ole vieraita käynytkään:)

tulipa se postissa vihdoin, esivedos kirjasta. puoli päivää olen siihen kuluttanut, kahdesti lukenut läpi sana sanalta ja lause lauseelta jotta viime hetken virheet ja muutokset saisi korjattua.
on yllättävää huomata vanhana äidinkielen lempioppilaana ja kympin kokeista vetävänä ollakkin melko surkea kysseisessä taidossa. oikeinkirjoittamisessa. suomen kieli on täynnä sanoja, joista en sitten olekkaan varma mitenkä ne kirjotettaan.
paljon toki mahdollista, jotta niitä ei pittäisi pohtia keskellä yötä, alkaapi jokkainen sana kuulostammaan hassulta, tai sitten pittäisi pysytellä vain niissä verbaalisissa rajoissa, mihin kykenee (ja mitkä ossaa kirjottaa, hehhe..).

no juu, huomena nivaska takaisin postiin punakynämerkkailjen kera. yksi selkiä parannus oli tapahtunut; tällä kertaa olivat mun nimen kirjoittaneet oikein:DD

Selätin itseni
kun ensikertaa sain otteen
uneni liuhuvaan lippuun.

Sitä tarkoin yritin valjastaa,
saada silmäkulmani ryppyyn
muustakin kuin itkusta.

Liehittelin nukkumatin itselleni
ja sain öilleni uuden
tarkoitusperäisen ajanvieton.
Olla muutakin kuin reporanka.


-Nukun kohta itseni hengiltä,
ja silti voisin väittää,
ettei mikään unimäärä ole minulle riittävä.