Siihen olen tullut.
Ja vaikeaa on olla näin,
mutta mahdotonta ilmankaan.
Sillä sinua minä rakastan
ja sillä rakkaudella sinut kasvatan
juuri haluamiisi mittoihin.
Todisteluni päivittäin,
taivun viimein polvilleni
ensikertaa ilman pelkoa rystysistä.
Ja vaikka kipu on läsnä
ja ikävä kroonistunut,
huutoni on vain pieniä rippeitä
mieleni rumpupalikoilta,
jotka sinusta sinfoniaansa kirjaavat.
Elehdin ehkä liikaa,
mutta kerro,
kerro!
Kerro kuinka tarvitsetkaan minua!