taipuvainen tyhmyyteen,
johon orastava loistokkuus
olostani ajoi.
Kuin kaunista sanahelinää
aina kausittain,
ja kauniilla kädellä tuotiin eteeni
mahdollisuus elämäni varjopuoliin.
(Eivät ne niin pimeitä olleetkaan..)
Olin hetken jos toisenkin
taipuvainen tuntemaan
kasvuni menneen kieroon,
mutta jonka vääryydestä silti sain
suolan päiväni leipiin.
(Ei se sinun makusi,
vaan kuinka se ruokki nälkääni...)
Olen hetken jos toisenkin
taipuvainen rakastumaan
sinuun aina uudelleen.
********ja taas mie kiroon mahdottomuutta tekstinkäsittelyyn..*******