IRC-Galleria

Totta se on, ihmeitten aika ei ole ohi. Nimittäin tänä aamuna klo 9:38:44 sain puhelinsoiton, jota en uskonut koskaan tässä elämässä enää saavani. Tuon muutaman minuutin kestäneen puhelun jälkeen en aluksi oikein tiennyt, pitäisikö heittää kiljuen ilmavoltteja vai etsiä lähin pappi, tunnustaa kaikki monilukuiset syntinsä ja harkita tosimielellä uskovaiseksi ryhtymistä..

Olen nimittäin saanut vakituisen - siis VAKITUISEN - työpaikan erään savolaisen kunnan hoiva- ja avopalveluissa, siis käytännössä vanhain- ja dementiakodissa sekä kotipalvelussa! :-D :-D :-D!!! Vieläkään ei oikein meinaa uskoa tapahtunutta todeksi.. Mutta uskottava se lienee, kun kunnan kyseisten palveluitten pomo itse soittaa ja kertoo uutiset. Virallinen vahvistus tulee kirjallisena huomenna tai ylihuomenna.. :-D

Yllättävää on, että tunnelmat tällä menestyksen hetkellä ovat hiukan ristiriitaiset. Ensiksi ja ennen kaikkea tunnen tietenkin syvää tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta onnistuttuani vihdoin siinä, mitä niin kauan olen tuloksetta yrittänyt. Viimein voin hyvillä mielin karistaa hartioiltani niitä kauan kumaraan painaneet huonommuuden ja riittämättömyyden tunteet. Nyt olen siis tavallaan lunastanut paikkani jollen nyt suorastaan ihmisten joukossa, niin ammattikuntani "täysivaltaisena" jäsenenä kuitenkin..

Samalla mielessäni kuitenkin pyörii hiukan merkillisiä ajatuksia. Kuten esimerkiksi, että olen nyt periaatteessa saattanut tulla siihen työpaikkaani, josta lopulta myös jään eläkkeelle. Tietenkin vain siinä tapauksessa, että yllätyksekseni sattuisin elämään siihen ikään asti.. ;-) Ja elleivät seuraavat porvarihallitukset siihen mennessä ole ehtineet lakkauttaa koko eläkejärjestelmää. Tietenkin eläkevakuutuksia lukuunottamatta.. ;-)

Toisekseen pyörii mielessä se sama pirun ajatus, joka sinne aina hiipii kun on kyse pidempiaikaisesta sitoutumisesta. Nimittäin "onko tämä nyt sitä, mitä haluan loppuikäni tehdä / ehkä nurkan takana olisi ollut odottamassa jotain parempaa / entä jos teen elämäni typeryyden..?"

Ikävää, että moiset ajatukset aina ilmaantuvat synkentämään muuten mitä kirkkainta (mieleni) taivasta.. :-P Koska ilman muuta otan miulle nyt tarjotun paikan vastaan. Eli hyppään virtaan ja kokeilen sitten vasta yltävätkö varpaat pohjaan asti. Tai yltäähän varpaat tietty pohjaan, mutta yltääkö pää pinnalle.. ;-)

No, mennessä näkee, mitä tästä kehittyy. Mahdollisuudet ovat monet ja itse tulen tekemään parhaani, että paras vaihtoehto toteutuisi. Rohkenenhan siis pyytää myös Siua, arvoisa Joku, joka kenties tätä luet, pitämään peukalot pystyssä ja sormet ristissä, että Isolla-Eekillä sujuisi? Siitä Siulle suuri kiitos jo etu käteen.. :-) :-) :-)




Deep_C_Diver