IRC-Galleria

Deep_C_Diver

Deep_C_Diver

per aspera ad astra

Blogi

« Uudemmat -
Pieniä ovat usein elämän suuret ilot: Juuri tuossa äsken lepatteli parvekkeeni ovesta sisään nokkosperhonen.

Seurasi varmaan varttitunnin sessio, kun yritin pyydystää pikkukaverin juomalasin ja paperiarkin avulla, kiikuttaakseni sen takaisin ulkosalle vapauteen.

Totta kai pikkuinen luuli minua varmaan vähintäänkin goljatlintuhämähäkiksi ja tulkintansa mukaisesti pakeni henkensä edestä..

Sitten lopulta jäin vaan seisoskelemaan ja katselemaan perhosta sen lepattaessa ympäriinsä. Ja eikös pikkukaveri heti kohta laskeudukin suoraan rinnalleni..

Miten sanomattoman hyvältä saattoikaan tuntua kun pikkukaveri antoi aivan rauhassa poimia itsensä siitä. Ja varsinkin kun näki sen sitten lepattelevan vapaana pimenevään iltaan.. :-)



-Deep_C_Diver-

Jes!!! :-DMaanantai 19.04.2010 09:44

Tuossa jonkin aikaa sitten tulin valituksi yhteen työpaikkaan. Niin oudolta kuin se voikin tuntua, tunsin itseni eräässä mielessä "rosvoksi", koska muuan jo pitkään kyseisessä paikassa työskennellyt hoitaja sivuutettiin valinnassa miun hyväksi..

Mutta nyt voin tuulettaa. Nimittäin: tämä samainen hoitaja on nyt valittu vakituiseksi työntekijäksi palvelukeskukseen, jossa itsekin työskentelen! Jes!!! :-D Upeaa!!! Hienoa!!! Mahtavaa!!! Ja näin varsinkin siksi, että kyseinen hoitaja on aivan upea ihminen.. :-)




Deep_C_Diver
Vihdoin ja viimein yksi maaginen raja saavutettu; painoni on pudonnut ensimmäistä kertaa vuosiin alle 120kg, ollen nyt 118,4! Jihuu! (Ja lähtötilanne oli jossain 145-150kg tienoissa..)

Ja parasta koko jutussa on, ettei pudotus ole seurausta mistään hokkuspokkus-ihmedieeteistä, vaan tapahtunut ihan luonnollista tietä. Siis fixatun ruokavalion ja sopivan treenin kautta. Ja nimen omaan tasaiseen tahtiin, ei äkillisellä rysähdyksellä.. :-)



Että keväänjatkoja vain kaikille tasapuolisesti!

Deep_C_Diver

"...I did no more than you let me do."Lauantai 27.03.2010 21:47

The Hangman

Into our town the hangman came,
smelling of gold and blood and flame.
He paced our bricks with a different air,
and built his frame on the courthouse square.

The scaffold stood by the courthouse side,
only as wide as the door was wide
with a frame as tall, or a little more,
than the capping sill of the courthouse door.

And we wondered whenever we had the time,
Who the criminal? What the crime?
The hangman judged with the yellow twist
of knotted hemp in his busy fist.

And innocent though we were with dread,
we passed those eyes of buckshot lead.
Till one cried, "Hangman, who is he,
for whom you raised the gallows-tree?"

Then a twinkle grew in his buckshot eye
and he gave a riddle instead of reply.
"He who serves me best," said he
"Shall earn the rope on the gallows-tree."

And he stepped down and laid his hand
on a man who came from another land.
And we breathed again, for anothers grief
at the hangmans hand, was our relief.

And the gallows frame on the courthouse lawn
by tomorrow's sun would be struck and gone.
So we gave him way and no one spoke
out of respect for his hangmans cloak.

The next day's sun looked mildly down
on roof and street in our quiet town;
and stark and black in the morning air
the gallows-tree on the courthouse square.

And the hangman stood at his usual stand
with the yellow hemp in his busy hand.
With his buckshot eye and his jaw like a pike,
and his air so knowing and business-like.

And we cried, "Hangman, have you not done,
yesterday with the alien one?"
Then we fell silent and stood amazed.
"Oh, not for him was the gallows raised."

He laughed a laugh as he looked at us,
"Do you think I've gone to all this fuss,
To hang one man? That's the thing I do.
To stretch the rope when the rope is new."

Above our silence a voice cried "Shame!"
and into our midst the hangman came;
to that mans place, "Do you hold," said he,
"With him that was meat for the gallows-tree?"

He laid his hand on that one's arm
and we shrank back in quick alarm.
We gave him way, and no one spoke,
out of fear of the hangmans cloak.

That night we saw with dread surprise
the hangman's scaffold had grown in size.
Fed by the blood beneath the chute,
the gallows-tree had taken root.

Now as wide, or a little more
than the steps that led to the courthouse door.
As tall as the writing, or nearly as tall,
half way up on the courthouse wall.

The third he took, we had all heard tell,
was a usurer..., an infidel.
And "What" said the hangman, "Have you to do
with the gallows-bound..., and he a Jew?"

And we cried out, "Is this one he
who has served you well and faithfully?"
The hangman smiled, "It's a clever scheme
to try the strength of the gallows beam."

The fourth man's dark accusing song
had scratched our comfort hard and long.
"And what concern," he gave us back,
"Have you ... for the doomed and black?"

The fifth, the sixth, and we cried again,
"Hangman, hangman, is this the man?"
"It's a trick", said he, "that we hangman know
for easing the trap when the trap springs slow."

And so we ceased and asked now more
as the hangman tallied his bloody score.
And sun by sun, and night by night
the gallows grew to monstrous height.

The wings of the scaffold opened wide
until they covered the square from side to side.
And the monster cross beam looking down,
cast its shadow across the town.

Then through the town the hangman came
and called through the empy streets...my name.
I looked at the gallows soaring tall
and thought ... there's no one left at all

for hanging ... and so he called to me
to help take down the gallows-tree.
And I went out with right good hope
to the hangmans tree and the hangmans rope.

He smiled at me as I came down
to the courthouse square...through the silent town.
Supple and stretched in his busy hand,
was the yellow twist of hempen strand.

He whistled his tune as he tried the trap
and it sprang down with a ready snap.
Then with a smile of awful command,
He laid his hand upon my hand.

"You tricked me Hangman." I shouted then,
"That your scaffold was built for other men,
and I'm no henchman of yours." I cried.
"You lied to me Hangman, foully lied."

Then a twinkle grew in his buckshot eye,
"Lied to you...tricked you?" He said "Not I...
for I answered straight and told you true.
The scaffold was raised for none but you."

"For who has served more faithfully?
With your coward's hope." said He,
"And where are the others that might have stood
side by your side, in the common good?"

"Dead!" I answered, and amiably
"Murdered," the Hangman corrected me.
"First the alien ... then the Jew.
I did no more than you let me do."

Beneath the beam that blocked the sky
none before stood so alone as I.
The Hangman then strapped me...with no voice there
to cry "Stay!" ... for me in the empty square.


"...I did no more than you let me do."

(Maurice Ogden)

Hipputi hei! :-DTiistai 16.02.2010 00:29

Upea päivä kaikin puolin takana. Aloitin sitten uudessa duunissani ja alku vaikutti hyvin lupaavalta. Työporukka vaikuttaa huumorintajuiselta, mikä on käytännössä tärkein viihtymisen kriteeri kaltaiselleni pelleilijälle ja "vitsinviäntäjälle".. ;-)

Muutenkin on jytkänyt paremmin kuin hyvin. Ergometrisoudussa saavutin sitten kerralla 2 tämän kuntoprojektin alkuvaiheissa asettamaani tavoitetta. Siis 80% vastuksella huhkiessa ensin 5000m 20 minuutissa ja lopuksi 7500m 30 minuutissa. Nyt nuo molemmat tulivat rikotuiksi, loppulukeman ollessa 7570m. Värkkeihin jäädessä vielä jonkin verran varaa..

No niin, seuraavaksi sitten 8000m rajan kimppuun.. Vaikka se kyllä kuulostaa nykytilanteessa aika hurjalta vaatimukselta.. :-[ No, otankin tuon sellaisena pitkän aikavälin tavoitteena. Joten eipä turhaa stressiä siitä.. ;-)

Että siinäpä tärkeimmät tällä erää, lisää tarinaa taas kun aihetta ilmaantuu.




Deep_C_Diver

Ihmeitten aika jatkuu sittenkin :-DTiistai 09.02.2010 00:04

Totta se on, ihmeitten aika ei ole ohi. Nimittäin tänä aamuna klo 9:38:44 sain puhelinsoiton, jota en uskonut koskaan tässä elämässä enää saavani. Tuon muutaman minuutin kestäneen puhelun jälkeen en aluksi oikein tiennyt, pitäisikö heittää kiljuen ilmavoltteja vai etsiä lähin pappi, tunnustaa kaikki monilukuiset syntinsä ja harkita tosimielellä uskovaiseksi ryhtymistä..

Olen nimittäin saanut vakituisen - siis VAKITUISEN - työpaikan erään savolaisen kunnan hoiva- ja avopalveluissa, siis käytännössä vanhain- ja dementiakodissa sekä kotipalvelussa! :-D :-D :-D!!! Vieläkään ei oikein meinaa uskoa tapahtunutta todeksi.. Mutta uskottava se lienee, kun kunnan kyseisten palveluitten pomo itse soittaa ja kertoo uutiset. Virallinen vahvistus tulee kirjallisena huomenna tai ylihuomenna.. :-D

Yllättävää on, että tunnelmat tällä menestyksen hetkellä ovat hiukan ristiriitaiset. Ensiksi ja ennen kaikkea tunnen tietenkin syvää tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta onnistuttuani vihdoin siinä, mitä niin kauan olen tuloksetta yrittänyt. Viimein voin hyvillä mielin karistaa hartioiltani niitä kauan kumaraan painaneet huonommuuden ja riittämättömyyden tunteet. Nyt olen siis tavallaan lunastanut paikkani jollen nyt suorastaan ihmisten joukossa, niin ammattikuntani "täysivaltaisena" jäsenenä kuitenkin..

Samalla mielessäni kuitenkin pyörii hiukan merkillisiä ajatuksia. Kuten esimerkiksi, että olen nyt periaatteessa saattanut tulla siihen työpaikkaani, josta lopulta myös jään eläkkeelle. Tietenkin vain siinä tapauksessa, että yllätyksekseni sattuisin elämään siihen ikään asti.. ;-) Ja elleivät seuraavat porvarihallitukset siihen mennessä ole ehtineet lakkauttaa koko eläkejärjestelmää. Tietenkin eläkevakuutuksia lukuunottamatta.. ;-)

Toisekseen pyörii mielessä se sama pirun ajatus, joka sinne aina hiipii kun on kyse pidempiaikaisesta sitoutumisesta. Nimittäin "onko tämä nyt sitä, mitä haluan loppuikäni tehdä / ehkä nurkan takana olisi ollut odottamassa jotain parempaa / entä jos teen elämäni typeryyden..?"

Ikävää, että moiset ajatukset aina ilmaantuvat synkentämään muuten mitä kirkkainta (mieleni) taivasta.. :-P Koska ilman muuta otan miulle nyt tarjotun paikan vastaan. Eli hyppään virtaan ja kokeilen sitten vasta yltävätkö varpaat pohjaan asti. Tai yltäähän varpaat tietty pohjaan, mutta yltääkö pää pinnalle.. ;-)

No, mennessä näkee, mitä tästä kehittyy. Mahdollisuudet ovat monet ja itse tulen tekemään parhaani, että paras vaihtoehto toteutuisi. Rohkenenhan siis pyytää myös Siua, arvoisa Joku, joka kenties tätä luet, pitämään peukalot pystyssä ja sormet ristissä, että Isolla-Eekillä sujuisi? Siitä Siulle suuri kiitos jo etu käteen.. :-) :-) :-)




Deep_C_Diver
Sain tänään aamupäivällä puhelun, jollaista en oikein osannut enää 3 kuukauden työttömyyden jälkeen odottaakaan. Nimittäin kutsun työhaastatteluun! Helvattu, vieläkään ei oikein meinaa päähän mahtua ajatus, että kenties meikäläisen palveluksia sittenkin joku saattaa vielä hoitoalalla tarvita.. :-)

Kyseessä olisi tuollainen hoiva- ja avopalveluyksikkö, siis suunnilleen sellaista duunia, mitä olen toisenkin vuoden hommaillut. Tarkempaa tietoa ei siitä vielä ole, mennessä siis näkee. Arvoisa Joku, joka kenties tätä raapustusta luet, pidä peukalosi pystyssä ja sormesi ristissä, että Isolla-Eekillä tärppäisi! Sitä palvelusta rohkenen Siulta pyytää.. ;-)

Ja toisiin aiheisiin: Näyttävät pari välipäivää treenistä tehonneen. Tietoakaan ei enää ollut perjantaisesta hengenheitosta kun tänään tehtailin rinta- /ojentajatreeniä. Jestas, miten irtosikaan! Ja kaupantekijäisiksi ergometrisoutua. Normaalisti sitä menee sellaset 30 min ja 7000m. Tänään sitten paineltiin 40min ja 9000m.. Ja tuntui, että varaa olisi ollut vielä vaikka toiseen mokomaan! :-)

Että nähtävästi treeni todellakin alkaa tuottaa tulosta! :-) Tarinoitavaa olisi taas vaikka miten, mutta aikaa ei taas ihan mahdottomiin ole. Niin että palailen taas asiaan, jahka aikaa, kärsivällisyyttä ja aihetta löytyy. :-)




Deep_C_Diver

Yliannostusko?Perjantai 29.01.2010 19:59

Käväisin tuossa muutama tunti sitten kuntosalilla, soudin ergometrillä 7km ja vedin päälle oikein kunnollisen jalka- / alaselkätreenin. Eikä ole ikinä ennen tuntunut niin pahalta kuin nyt.

Jumaliste, jo soudun jälkeen tuntui kuin olisin ollut henkeäni heittämässä! Eikä kyseessä sentään ollut kuin 7 vaivaista kilsaa.. Sellasenhan nyt vetäsee päivä kuin päivä sen kummemmin hengen loppumatta.

Tuli vaan mieleen, että taitaa olla tarpeen hiukan useammin pitää välipäiviä treenissä. Tai sitten ainakin keventää hiukan päivittäisiä treenejä.. Vaikka ei millään malttaisi! :-P

Nyt kun on viimeinkin päässyt kuntoilussa todellakin alkua pitemmälle ja saavuttanut jo aivan konkreettisia tuloksiakin, tuntuu jo ajatuskin tahdin hölläämisestä melkein samalta kuin lopettaisi kokonaan ja aloittaisi ankaran makkara-olut-kuurin.. :-P

Mutta tässähän sitä taas jätkää testataan. Ensin saada niskaote itsestään raahaamalla romuttamokuntoisen raatonsa salille, sitten terveen järjen nimissä pidellä itsensä luisumasta toiseen ääripäähän.

No, katsotaan kuinka kundin käy! :-) Lisää loruilua seuraa taas, kunhan aihetta ilmaantuu.



Deep_C_Diver

Masokismi on kivaa! :-DPerjantai 15.01.2010 00:08

Juuri niin kuin otsikossa seisoo: Parhaita fiiliksiä mitä bögät jalassa voi kokea, on se hetki kun ankaran treenin ja kuuman suihkun jälkeen jännitys kropasta alkaa laueta ja ihana lämpö ja raukeus ottaa vallan. Paitsi että se on nyt koukuttanut allekirjoittaneen fyysisesti, se on tehnyt sen myös psyykkisesti.

Ja hyvä niin, ei tätä työttömyyttä muuten kestäisi silmäpuoli simpanssikaan! Varsinkin nyt kun teatteriseurueemmekin on talvitauolla, olisi helvettiä, jollei saisi purkaa energiaansa johonkin rakentavaan. Ja auttaahan se pitämään poissa kaikki päälle pyrkivät hyödyttömyyden ja huonommuuden tunteet, ja muun sellaisen paskan..

Niimpä niin, vaikka toisin itselleen aina vakuuttelee, taitaa se itsetunto ja mielekkyyden tunne sittenkin olla perin vahvasti sidottu työhön, siinä menestymiseen ja liksan saamiseen. Ihan peri luterilaiseen tapaan..

Mutta kukapa tietää, ehkä tämä olotila muuttuu vielä: Pistin näät pari päivää sitten taas yhden työhakemuksen menemään. Vastauksia pitäis kuulua tuossa helmi-maaliskuun vaihteessa. Jos kuuluu. Vähitellen oon jo alkanu tottua siihen, ettei nuo hakemukset yleensä johda edes haastattelukutsuun..

Että siinäpä tärkeimmät tällä erää. Lisää taas loruillaan, jahka aihetta ilmaantuu.



Deep_C_Diver
Aieminkin on joskus tullut merkittyä tänne kaikkein oudoimpia näkemiäni unia, mutta tämä viimeöinen vienee outoudessaan ja silkassa pelottavuudessaan voiton kaikista aikaisemmista..

Ei sitä ihan joka yö sentään katsella ERITTÄIN yksityiskohtaisesti historiallista tapahtumaa noin vuodelta 88 eKr, nimittäin Pontoksen kuninkaan Mithridates VI:n määräämää vangitun roomalaisen legaatti Manius Aquilliuksen teloitusta.

Juttu olisi jo muutenkin ollut tarpeeksi kammottava - eihän koskaan tyhjän potkaisemisen katselu ole mieltä ylentävää - mutta tätä "teloitusta" ei pantu toimeen millään suht humaanilla tavalla, vaikkapa hirttämällä, mestaamalla tai ristiin naulitsemalla - vaan pakottamalla Aquillius NIELEMÄÄN SULATETTUA KULTAA!

Visiossa oli todella kaikki, siis AIVAN kaikki! Tyypin kauhu hänen tajutessaan mikä häntä odottaa, yritykset tapella vastaan riuhtoen ja kiljuen, lopulta nyyhkytys ja korina kun leuat on väännetty auki ja sulatusastiaa kallistetaan.. Sitten sihinä ja kärventyminen..

Helvetti soikoon, ikinä en ole ollut niin helpottunut herättyäni kuin moisen vision jälkeen! Tuskin yksikään kauhuelokuva voisi tarjota yhtä piinaavaa, suoraan sanoen helvetillistä kokemusta..

En voi muuta kuin ihmetellä, mikä HELVETTI saa ihmisen näkemään noin outoja, suorastaan perverssejä unia! No, ehkä on parempi että niitä näkee visioissaan, kuin että moisia pitäisi alkaa etsiä tosielämässä.

Ja ehkäpä pitäisi lukea vähemmän historiaa. Sehän on valitettavasti tulvillaan edellä kuvatun kaltaisia kamaluuksia. Ja jopa vielä pahempia.. :'(



Että tässä taas uusi outo alaviite oudon otuksen oudon elämän virrasta. Ja lisää loruillaan, kun aihetta ilmaantuu.

Deep_C_Diver
« Uudemmat -