Herää jo suomalainen!
Saakohan tätä kritisoida vai meneekö se pätemisen piikkiin? :D Entä jos pienet nippelitiedot tai omien tietojen jakaminen/asioiden opiskelu on oma intohimo, jonka yhteydessä ei ole tarkoitus päteä vaan jakaa omista intohimoista(uusien asioiden oppimisesta), vähän kuin kaveri voi jakaa ilahduksissaan kuinka kokeili uutta italialaista kahvimerkkiä? Voiko se kertoa kenties vastaanottajan tiedostamattomasta riittämättömyyden/alemmuuden tunteesta, joka oirehtii tällä tavalla. Pätemistäkin on tietysti olemassa, joka tehdään egoistisista (johtuen esim. riittämättömyyden tunteesta) syistä mutta on yleistäminenkin ikävää. Jutusta ei tule ikävä kyllä selkeästi ilmi millä tavoin hän määrittelee päteämisen. Voiko kyseisen ihmisen ahdistus kummuta _osittain_ tästä tavasta reagoida negatiivisesti koska pitää tietynlaista käyttäytymistä automaattisesti pätemisenä.
Kummastutti myös tuo selkeä viha "kaiken negatiiviseksi kääntäviä" kohtaan, ahdasmielisiä, kitsaita suomalaisia kohtaan.
"Muistan, kun tulin aikoinaan Espanjasta Suomeen ja mietin miksi täällä koko ajan ->ahdistaa<-. Miksi olo ->muualla oli paljon vapautuneempi<-? Upea, kaunis maa ja luonto. Miksi ihmiset ovat niin kummallisia? Koska täällä ->on oltava koko ajan varuillaan, koko ajan puolustuskannalla<- jos joku tuikkaa sinua jollain näppärällä besserwisseröinillä. ->Ei uskalla<- tehdä oikein mitään, mistä ->joku<- pääsee sanomaan ja ->muut<- osoittavat soosoo-sormella."
Se on jännä efekti kuinka paljon uutta maailma/Suomi tarjoaa kun asennoituu jokaiseen ihmiseen empaattisesti/sympaattisesti eikä ennakkoluulojen vallassa. Toisten ihmisten erilaisuuteen/pessimismiin/pätemiseen ei oikeasti TARVI reagoida negatiivisesti. Sitä voi aina vastata takaisin omana itsenään eikä uuvuttaa itseään negatiivisuuden myrskypilvissä. Onko näiden ihmisten (jotka aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia/ahdistusta) kanssa pakko olla lähimpiä ystäviä? - Ei. Täytyykö heidät hyväksyä? - Ei, mutta erilaisuuden ymmärtämättömyydestä ei seuraa mitään positiivista ja pahimmassa tapauksessa se oma reagointi vain kasvattaa sitä suomalaisten pessimismiä sekä itseään vähättelevää-piirrettä.
Voitaisiinko hyväksyä pessimistiset marmattajat ja tarjota heille erilaisia ajattelutapoja/näkemyksiä jos siltä tuntuu, kannustaa eikä painostaa? esim. tyyliin; "Sinun tapasi on väärä, voisitko jo vvvihdoin muuttua". Kaikelle on aina syynsä ja kun ymmärtää jonkin sellaisen asian, joka tuottaa ahdistusta itselleen, sen valta itseensä pienenee. esim. Jos joku haukkuu sua huoraksi tai läskiksi niin asian voi kääntää niin päin, että kun ihminen voi huonosti, hän purkaa sitä huonoa oloansa muihin. Kun toinen voi huonosti, se on surullinen juttu eikö? Kyseessä ei ole henkilökohtainen loukkaus vaan hänen "En voi nyt kauhean hyvin-mielenosoitus". Empatia voittaa sen vihan. Mitä enemmän tätä harjoittelee sitä automaattisemmin se tulee esiin tällaisissa tilanteissa. *JA jos haluaa, voi vastata takaisin hieman ironisesti "Mä rakastan sua!" ja hymyillä takaisin.
Oliko tää nyt sitten pätemistä vai kirjoitinko tämän kenties sen vuoksi, että haluan ihmisten oppivan mahdollisesti uusia tapoja, jotka parantaa heidän oloansa, tiedostaa ongelmakohtia. Your choice.
