IRC-Galleria

Dysprozium

Dysprozium

Love overcomes All, even if hate or fear has already conquered you.

Saatanan suomalaiset!Keskiviikko 11.03.2015 21:45

Herää jo suomalainen!
Yyteri5-1024x683.jpg
Herää jo suomalainen!


Saakohan tätä kritisoida vai meneekö se pätemisen piikkiin? :D Entä jos pienet nippelitiedot tai omien tietojen jakaminen/asioiden opiskelu on oma intohimo, jonka yhteydessä ei ole tarkoitus päteä vaan jakaa omista intohimoista(uusien asioiden oppimisesta), vähän kuin kaveri voi jakaa ilahduksissaan kuinka kokeili uutta italialaista kahvimerkkiä? Voiko se kertoa kenties vastaanottajan tiedostamattomasta riittämättömyyden/alemmuuden tunteesta, joka oirehtii tällä tavalla. Pätemistäkin on tietysti olemassa, joka tehdään egoistisista (johtuen esim. riittämättömyyden tunteesta) syistä mutta on yleistäminenkin ikävää. Jutusta ei tule ikävä kyllä selkeästi ilmi millä tavoin hän määrittelee päteämisen. Voiko kyseisen ihmisen ahdistus kummuta _osittain_ tästä tavasta reagoida negatiivisesti koska pitää tietynlaista käyttäytymistä automaattisesti pätemisenä.

Kummastutti myös tuo selkeä viha "kaiken negatiiviseksi kääntäviä" kohtaan, ahdasmielisiä, kitsaita suomalaisia kohtaan.
"Muistan, kun tulin aikoinaan Espanjasta Suomeen ja mietin miksi täällä koko ajan ->ahdistaa<-. Miksi olo ->muualla oli paljon vapautuneempi<-? Upea, kaunis maa ja luonto. Miksi ihmiset ovat niin kummallisia? Koska täällä ->on oltava koko ajan varuillaan, koko ajan puolustuskannalla<- jos joku tuikkaa sinua jollain näppärällä besserwisseröinillä. ->Ei uskalla<- tehdä oikein mitään, mistä ->joku<- pääsee sanomaan ja ->muut<- osoittavat soosoo-sormella."

Se on jännä efekti kuinka paljon uutta maailma/Suomi tarjoaa kun asennoituu jokaiseen ihmiseen empaattisesti/sympaattisesti eikä ennakkoluulojen vallassa. Toisten ihmisten erilaisuuteen/pessimismiin/pätemiseen ei oikeasti TARVI reagoida negatiivisesti. Sitä voi aina vastata takaisin omana itsenään eikä uuvuttaa itseään negatiivisuuden myrskypilvissä. Onko näiden ihmisten (jotka aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia/ahdistusta) kanssa pakko olla lähimpiä ystäviä? - Ei. Täytyykö heidät hyväksyä? - Ei, mutta erilaisuuden ymmärtämättömyydestä ei seuraa mitään positiivista ja pahimmassa tapauksessa se oma reagointi vain kasvattaa sitä suomalaisten pessimismiä sekä itseään vähättelevää-piirrettä.

Voitaisiinko hyväksyä pessimistiset marmattajat ja tarjota heille erilaisia ajattelutapoja/näkemyksiä jos siltä tuntuu, kannustaa eikä painostaa? esim. tyyliin; "Sinun tapasi on väärä, voisitko jo vvvihdoin muuttua". Kaikelle on aina syynsä ja kun ymmärtää jonkin sellaisen asian, joka tuottaa ahdistusta itselleen, sen valta itseensä pienenee. esim. Jos joku haukkuu sua huoraksi tai läskiksi niin asian voi kääntää niin päin, että kun ihminen voi huonosti, hän purkaa sitä huonoa oloansa muihin. Kun toinen voi huonosti, se on surullinen juttu eikö? Kyseessä ei ole henkilökohtainen loukkaus vaan hänen "En voi nyt kauhean hyvin-mielenosoitus". Empatia voittaa sen vihan. Mitä enemmän tätä harjoittelee sitä automaattisemmin se tulee esiin tällaisissa tilanteissa. *JA jos haluaa, voi vastata takaisin hieman ironisesti "Mä rakastan sua!" ja hymyillä takaisin.

Oliko tää nyt sitten pätemistä vai kirjoitinko tämän kenties sen vuoksi, että haluan ihmisten oppivan mahdollisesti uusia tapoja, jotka parantaa heidän oloansa, tiedostaa ongelmakohtia. Your choice.

6cb08e77ef0c9dbc14d1924f8b7e93c0.jpg

KiduttaminenMaanantai 09.03.2015 19:40

700.jpg
15 years in environment of constant fear...
Ei jaksais edes yrittää ymmärtää miten ja miksi noi viranomaiset (kyseinen uutinen varmasti "hieman" sävytetty ja mustavalkoisesti kirjoitettu mutta kuitenkin aihe on hyvä) voi ajatella, että tuollaisessa ympäristössä "eläminen" voisi tehdä ihmisestä kuin ihmisestä parempitapaisen ja pyyhkiä ne ongelmat itsestään pois, jotka tuonne alunperin veikin+ne uudet ongelmat, jotka siellä syntyy. Viha kasvattaa vihaa, rakkaus kasvattaa rakkautta, ekana pitää vaan antaa rakkaudelle lupa/työskennellä kohti sitä.

En kuitenkaan sano, etteikö tuolla paikassa olisi mahdollista löytää rauha mutta se on vaan teoreettinen mahdollisuus ja hyvin monimutkainen prosessi. Jollei itse edes tiedosta missä on ongelma niin sitä on kovin vaikea lähteä korjaamaan. Vaikka menisi 1000-vuotta niin ne ongelmakohdat ei ratkea, jollei niitä yritetä edes ratkaista (usein tuossa vaiheessa ne ongelmat on jo niin isoja, että siihen ei enää yksin pystytä ja luultavasti ovat olleet jo alunperinkin joidenkin ongelmien kohdalla liian vaikeita ongelmia yksin ratkaistaviksi). Vähän samanlainen ajatustapa/kokonaisuus kuin pienellä lapsella, joka menee rikkomaan vahingossa kaverinsa suosikkilapion ja luulee, että jos hän kaivaa ison kuopan, heittää rikkinäisen lapion sinne ja peittelee sen niin ongelma tulee häviämään.

InhimillisyysMaanantai 02.03.2015 17:07

Ihana ja osaksi myös surullinen kirjoitus yhteiskunnasta, luovuudesta, luonnollisuudesta, yksilöllisyydestä...

http://www.inhimillisiauutisia.fi/jos-ma-voisin/875358
ray_iu_meeri_koutaniemi_cover_vaaka_s600x0_noupscale.jpg

Tervettä itserakkauttako?Perjantai 20.02.2015 02:13

funny-dont-care-hitler-pictures.jpg

Sen jälkeen kun on antautunut olemaan täysin oma "alaston" itsensä, antanut luvan itselleen olla heikko, vahva, tunteellinen, herkkä, erehtyväinen, anteeksiantava, anteeksipyytävä yms. ja oppii rakastamaan tätä ihmistä niin kyseinen teksti pätee terveellä tavalla 100%:sti tai ainakin toi "muiden ajatuksista välittäminen" x)

Aiheeseen liittyen tuli mieleen: Narsistinen persoonallisuushäiriöinen luulee valheellisesti rakastavansa itseään ja se valheellisuus näyttäytyy muille mm. itsekunnioittavana ja erittäin vahvana persoonana, näyttävät pelottomilta tukipilareilta. Erittäin vetoava ominaisuus (kunpa se olisikin totta). Siinä on vaan se ikävä puoli, että kun teeskentelee _jotakin_ esim. työntää epämukavat tunteet syvälle sisälleen, ihminen oikeasti alkaakin taistelemaan kaikin voimin omaa aitoa itseään vastaan, joka estää itsensä kanssa sinuiksi tulemisen ja sitä kautta terveen, tasapainoisen/vakaan itserakkauden saavuttamisen.
Narsistisuus ei vetoa itseään aidosti rakastavaan ihmiseen koska aito itserakkaus ei ole pinnallista viehätysvoimaa vaan sisäistä viehätysvoimaa ja monen silmiin "tylsää" sellaista. Narsistisuus vetoaa ihmisiin, jotka elävät siinä valheessa vielä (koko yhteiskunta/teollisuus kannustaa siihen), joko tietämättä tai sen tietämällä.
Depositphotos_55172671_xs.jpg

Hidasta elämää

Hyviä vinkkejä vaikkakin moni noista vie muutaman kuukauden, jotta vaikutuksia alkaa kunnolla huomaamaan. Kauhean moni ei jaksa käydä läpi sitä muutosprosessia ja takapakkejakin tulee. Alitajunnan harjoittamista pitäisi alkaa opettamaan jo ala-asteelta lähtien. Aivot "ohjelmoituu" sillä mitä ihminen kokee, näkee, ajattelee ja toimii eikä "ohjelmointi" lopu missään vaiheessa elämää. Oman persoonan peruspiirteiden muuttamiset on jo sitten eri asia, joihin ei nykytiedon perusteella pystytä juuri ollenkaan vaikuttamaan.

Huvituttaa muuten toi meditointi-kohta. Se pitää paikkaansa useamman ihmisen kohdalla (nostaa esim. serotoniinitasoja hetkellisesti, meditointi nopeuttaa luunmurtumien paranemisaikaa yms.) mutta esim. adhd:n omaava yleensä vaan tuskastuu lisää ja stressitasot nousee :D joka ei tietenkään palvele enää tarkoitusta.

Tylsäkö?Maanantai 22.12.2014 12:09

Tuliko minusta tylsä, koska en oppinut dokaamaan?

1305843334323.jpg


Nuorempana "tuonkaltaiset" ihmiset vaikuttivat tylsiltä, mutta samalla, takaraivossa syntyi eräänlainen (joiltakin osin hieman tiedostamaton) vakaa kunnioitus heitä kohtaan koska he edustivat jollakin tavalla sitä pysyvyyttä, vakautta ja tasapainoa, jota vanhemmat tarjosivat tai yrittivät tarjota. Yritin kuitenkin kapinoida tätä vastaan nuorempana alitajuisesti kuin myös tietoisesti. Se oli sitä aikaa kun ihminen alkaa oikein kunnolla kehittämään omaa persoonaansa erilleen vanhempiensa persoonista, joku tällä tavalla, joku toinen taas eri tavalla. Nyt hieman vanhempana näen, että me kaikki ollaan yhtä tärkeitä, eikä ole olemassakaan mustavalkoisesti tylsää tai "vastakkaisesti" villiä/mielenkiintoista ihmistä, on vain eri näkökulmia. Jokainen yksilö omaa ne tylsät sekä villit/mielenkiintoiset piirteet, ne on vain löydettävä.

ErityisherkkyysSunnuntai 21.12.2014 04:00

http://www.voice.fi/suhteet/oletko-erityisherkka-ihminen-16-merkkia-paljastavat-totuuden/4/69277?fb_action_ids=823691854318189&fb_action_types=og.likes

p18nsoc7g918f51eon8ts1cdft314.jpg

Erityisherkkiä on 15-20% väestöstä, Persoonallisuushäiriöisiä 10%, traumaperäisiä stressihäiriöisiä 15%, (erityyppistä) bipolaarista mielialahäiriötä 5% väestöstä. adhd:ta 5%. Saa olla tarkkana mihin tämä erityisherkkyys perustuu koska se voi olla myös jokin em.:sta sairauksista tai/sekä johtua "epänormaalista" tai epänormaalista aivokemiasta.
http://www.hs.fi/elama/a1401249471173 (tuolla on myös 23 kohtainen erityisherkkyystesti)

"Elaine Aron käsittelee herkkyyttä ilmiönä, jolla on biologinen perusta. Hänen mukaansa noin 15–20 prosenttia ihmisistä on hermojärjestelmältään erityisen herkkiä – kaikissa kulttuureissa, niin miehissä kuin naisissa, aikuisissa ja lapsissa. Aronin mukaan herkän ihmisen tahdosta riippumaton hermosto reagoi voimakkaasti ärsykkeisiin, kuten valoihin, hälyyn, makuihin, hankaaviin saumoihin tai kofeiiniin. Herkkä havainnoi tarkkaan sekä ympäristöään että sisäistä maailmaansa. Herkkyys voi ilmetä myös vahvoina taidekokemuksina ja taipumuksena imeä itseensä toisten tunnetiloja."

Em. diagnoosit voi kaikki pitää sisällään näitä oirehdintoja. Myös yliherkkä hermosto mm. noradrenaliinin vuoksi on osa joidenkin sairauksien perusluonnetta.
"Tota sanotaan reaktiiviseksi käyttäytymiseksi. Reaktiiviset ihmiset syyttävät ulkoisia tekijöitä omasta huonosta olostaan, kuten vanhempiaan, isovanhempiaan, muita läheisiä, työtovereita, geeneä, ympäristöä ja muita olosuhteita. Jos (sosiaalinen) sää on hyvä, heistä tuntuu hyvältä. Jos (sosiaalinen) sää on huono, se vaikuttaa heidän tekemisiin ja käyttäytymiseensä ja he syyttävät säätilaa. Reaktiivisen vastakohta on proaktiivinen. Proaktiivinen ihminen ottaa vastuun omasta elämästään. He eivät anna muiden kirjoittaa omaa elämän käsikirjoitustaan. He tietävät, että kukaan ei voi vahingoittaa heitä ilman heidän omaa lupaansa. He ikäänkuin kantavat oman (sosiaalisen) säätilan mukanaan."
Suurinosa "normaalin" ihmisen tunnekäyttäytymistä on reaktiivista mutta on älyttömän tärkeää myös työstää tuota proaktiivisuutta. Kuten tästäkin näkee niin asia on hyvin moniulotteinen ja vaikeatulkintainen.