IRC-Galleria

FryGuy

FryGuy

https://www.facebook.com/jarellphoto

Selaa blogimerkintöjä

Elokuva-arvostelu: Law Abiding CitizenKeskiviikko 14.04.2010 04:56

Vuosi: 2009
Ohjaus: F. Gary Gray

Onhan näitä kosto-elokuvia jo nähty vaikka kuinka ja paljon. Mies, joka menettää kaiken lähtee yhden miehen sotaan oikeuden puolesta. Kuulostaako tutulta? Tällä kertaa konseptissa oli tosin jotain uutta, joka herätti oman mielenkiintoni elokuvaa kohtaan.

Gerard Butler on Clyde Shelton, mies, jonka vaimo ja tytär murhataan raa'asti. Toinen syyllisistä tuomitaan kuolemaan, mutta pääsyyllinen pääsee pienemmällä tuomiolla todistettuaan rikostoveriaan vastaan. Tätä asiaa Sheltonin on mahdotonta niellä ja asianajaja Nick Rice (Jamie Foxx), joutuu vain toteamaan, että "näin laki toimii". Elokuvassa loikataan oikeudenkäynnistä 10 vuotta eteenpäin, jolloin toisen rikollisen teloitus astuu voimaan, mutta jokin menee pahasti pieleen ja kivuttomasta kuolemasta tuleekin aivan jotain muuta. Pian myös pääsyyllinen pääsee kokemaan kohtalonsa, mutta mitäs sitten? Kyse ei ole enää kostosta vaan sodasta haperoa lakijärjestelmää kohtaan. Kymmenen vuoden aikana Shelton on suunnitellut tekonsa niin hyvin, että jokainen järkevä ihminen tietää hänen olevan syyllinen jokaiseen murhaan, mutta lain määrittelemien todisteiden puutteessa häntä ei voida pysyvästi tuomita. Sheltonin yksinkertainen mutta "mahdoton" tavoite on muuttaa lakia ja saada ihmiset ymmärtämään sen heikkous. Aina kun opetus ei mene läpi niin ihmiset saavat kärsiä Sheltonin nerokkaista iskuista.

Kyseessä on melko hankala elokuva, joka pyrkii olemaan realistinen, mutta silti tavoittelee niin suurta asiaa että sen melkein jokainen katsoja tietää olevan mahdotonta. Kuinka pitkälle yhden "rikollisen/lainkuuliaan kansalaisen" täytyy mennä muuttaakseen lakia? Niin pitkälle, että siihen ei yksi elokuva riitä. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään historialliseen tapahtumaan perustuva elokuva niin katsomista varjosti jotenkin lievä turhautuminen, koska oli jo niin vahva tunne siitä kuinka elokuva päättyy. Elokuvan lopussa kun joutuu toteamaan, että "mä arvasin", niin teos on korkeintaan keskinkertainen. Offtopicina täytyy nostaa esille vertaus historialliseen Tom Cruisen tähdittämään Operaatio Valkyyriaan, joka kertoi Hitlerin salamurha-yrityksestä. Elokuva tempaisi tapahtumillaan kyllä mukaansa, mutta itse henkilökohtaisesti haluan tietää katsonko dokumenttia vai elokuvaa. Tuntui jokseenkin typerältä jännittää elokuvaa ja sen tapahtumia tietäen alusta alkaen ettei mikään hienoista suunnitelmista tule onnistumaan. Inglorious Basterds olikin sitten jotain paljon parempaa, mutta palataampa oikean elokuvan pariin. Elokuva varmasti myös jakoi katsojat kahteen ryhmään: Sheltonin kannattajiin ja Ricen kannattajiin. Itse näin Sheltonin elokuvan "hyviksenä" ja lain "pahiksena". Lakimuutoksen toteutuminen olisi rikkonut elokuvasta realismin, Shelton olisi saanut tuomionsa ja elokuva olisi päättynyt "onnellisesti" kuolemantuomioon. Oikeastihan Sheltonin suunnitelmat paljastuivat jokseenkin tylsien johtolankojen alta ja viimeiseen oppituntiin kaupungintalolla tarkoitettu pommi päätyikin Sheltonin omaan eristysselliin. Näin elokuvan "sankari" kuoli ja kaikki päätyvät ainoastaan ihmettelemään kuinka nerokkaasti hän toteutti itsemurhansa. Yksikään oppitunti ei mennyt perille, lakeja ei muutettu ja oikeastaan kaikki Sheltonin kosto-murhien jälkeen oli yhtä tyhjän kanssa.

Elokuvan tavoite onkin selvästi vain kertoa se, että lakijärjestelmässä on pahoja aukkoja ja siitä on tullut ylitsepääsemätön muuri jonka rikolliselta puolelta voidaan heitellä kuinka paljon kiviä vain löytyy, mutta toisella puolella ei ole oikeutta vastata kiven heittäjälle, ellei tämä ole kirjoittanut henkilötietojansa murikkaan.

Kokonaisuudessaan pidin elokuvan alusta, ideasta, tunnelmasta ja vastakkainasettelusta sekä siitä, että pystyi jopa kesken elokuvan asettamaan itsensä kumman tahansa päähahmon rooliin tuntematta olevansa huono ihminen. MUTTA elokuvan lopetus oli yksinkertaisesti perseestä. Kuten jo mainitsin niin itse ainakin alusta lähtien tiesin/arvasin Sheltonin taistelevan ensi-sijaisesti lakia vastaan eikä sitä taistelua voi voittaa. En juurikaan keksi mitään järkevää ratkaisua kuinka elokuva oltaisiin voitu lopettaa paremmin, mutta näin nerokkaita käänteitä sisältäneen elokuvan jälkeen on harvinaisen turhauttavaa kokea noin tylsä sekä typerä lopetus.


**

Elokuva-ennakointia: Alien & PredatorSunnuntai 11.04.2010 19:03

Samaan aikaan kun Ridley Scott ahertaa ja ilmeisestikin vielä suunnittelee Alienin esiosan kuvauksia, tulee jo Robert Rodriguezin tuottama Predators jo elokuvateattereihin. Kesäkuun 9. ainakin jenkkilässä päästään näkemään miltä Rodriguezin Predators näyttää ja trailerin sekä synopsiksen perusteella ainakin todella hyvältä. Elokuvan tosin ohjaa ainakin itselleni jokseenkin tuntematon Nimród Antal, mutta Rodriguezin tiimi tuntuu kuitenkin olevan vahvasti mukana, sillä Danny Trejokin nähdään kärkipään roolissa.

Suunta molempien saagojen osalta näyttää jälleen hyvältä pitkän Andersonin ja Straussien raiskauskauden jälkeen. Tietenkään mitään ei pidä mennä liikaa ennakoimaan, sillä näyttihän AvP 2:n trailerikin ihan kivalta mutta lopputuloksen kuvailemiseen ei sanat enää riittäneet. Ridley Scott ei tunnetusti tartu yhteenkään edes lievästi pilaantuneeseen ideaan, joten Alienin osalta voidaan odottaa vähintäänkin saagan arvoista teosta ilman sen suurempaa stressaamista. Näin jaksan uskoa.



Oma näkemykseni AvP-saagasta? Loistava idea, mahtava sarjakuva ja pelaamiseen uusia ulottuvuuksia tuonut pelisarja. Elokuvat olivatkin sitten asia erikseen ja molemmat osat tuotettiin dollarinkuvat heijastuneina verkkokalvoille. En tiedä oliko Anderson oikeasti pelannut näitä pelejä vaan ainoastaan kokeillut nopeasti, sillä pyramidi esiintyi pelissä ensimmäisenä listassa olevan alienin ensimmäisessä kentässä ja oli ylivoimaisesti koko pelin paskin kenttä. Tätä samaista miljöötä käytettiin siis tietenkin elokuvassakin eikä se tehnyt kunniaa kummallekaan lajille ja lopulta siitä revittiinkin jotain pohjustusta ihmiskunnan historiaan jne. Voin lyödä vetoa, ettei yhtäkään AvP-fania kiinnostanut paskan vertaa kyseisen pyramidin historia, josta elokuvassa jauhettiin aivan liikaa. Sivurooleissa olevat Predatorit tappelivat sivurooleissa olleita Alieneita vastaan ottaen reippaasti turpaansa jo ensimmäisessä yhteenotossa. Tuntui sarjakuvien, pelien ja ensimmäisen Predator-elokuvan jälkeen vaikealta ymmärtää kuinka predatoreista oltiin tehty näin munattomia nynnyjä. Liittoutuminen naispääosan vetäjän kanssa elokuvan lopussa ei tullut minään yllätyksenä, mutta sarjakuvassa tällä liittoumalla oli triljoona kertaa pätevämpi syy. Jos elokuva olisi noudattanut Predatorin perinteistä käytöstä niin se, että nainen sai alienin hengiltä olisi tehnyt hänestä vieläkin arvokkaamman saaliin Predatorien kokoelmaan.... seinällä keihään kärjessä eikä liittolaisena... vai hämäsikö pitkät hiukset Predatoria luulemaan naista lajitoverikseen? Olin jo lähes satavarma elokuvan lopussa, että pitkä tuijottelu päättyisi suuteluun.

Jatko-osasta en taida vaivautua avautumaan sen erityisemmin, sillä kirjoitin siitä arvostelunkin... pariin otteeseen. En edelleenkään kykene täysin ymmärtämään kuinka niin huonoja elokuvia voidaan tehdä, mutta yksi syy lienee tuo järjenvastainen rahastaminen nimekkäillä otsikoilla. Yhden seikan olen laittanut merkille näistä läpinäkyvistä rahastus-elokuvista ja se on ehdottomasti tapa, jolla elokuva lopetetaan jättämällä selkeä linkki jatko-osaan. Se on lähes sama kuin korttipelissä kertoisi vastustajalle lyövänsä voittajakäden pöytään, mutta mitä tekee järkevä vastustaja? luovuttaa. En ole korttipelejä pelaava henkilö, mutta uskon että vertaus osui aika lailla nappiin. Nimekkäillä elokuvilla pelaaminen ajaa helposti tekijänsä pimeälle polulle, sillä tuotantoyhtiötäkin saattaa kiinnostaa jatko-osan tekeminen. Tämähän toimii ainoastaan nimekkäiden teosten kohdalla, mutta ei aina. Kuinka kävi esimerkiksi jenkkien versiolle Godzillasta? Elokuva oli täysi floppi, mutta järjen nimissä jatko-osaa ei ikinä nähty vaikka elokuva lopetettiinkin selkeästi sen toivossa. Saman uskon käyvän nyt AvP2:llekin eikä Straussin veljekset pääse imemään enempää rahaa yhdellä potentiaalisimmista otsikoista.

Tulevalla Alienilla ja Predatorilla ei ole selvästikään ensisijaisena tarkoituksena takoa "vitusti massia" vaan jatkaa molempia elokuvasarjoja uskottavasti ilman mitään kytköksiä toisiinsa. Uskon ja toivon myös, että Alienin esiosa heittää läjän paskaa AvP:n niskaan ja katkaisee "huomaamattaan" AvP2:n lopussa nähdyn hölynpöly-liitoksen saagojen väliltä ja Predators tekee saman toisesta suunnasta. Näin jätettäisiin AvP tekijöineen täysin irralleen, yksin pimeään, paskaisena, häpeämään ja miettimään mitä tulikaan yritettyä... Aamen.

L4D2 [A.J] - TestivideoTiistai 06.04.2010 00:30

Noniin, tuli tuotakin sitten testattua ja huomattua, että 25 fps näyttää leffoissa ja muissa videoissa ihan kivalta, mutta ei pelivideoissa. Myös nauhottamisen suhteen tulee hieman muutoksia asetuksiin jne. mutta ensimmäisenä testinä tuli kuvattua tuo Parishin finaali expertillä juosten ja tietenkin bottien kanssa :)

Uutta kuvaa!Sunnuntai 28.03.2010 00:01

Se o moro!

Wanhaa tuttua settiä uudessa muodossa tullut ja tulossa sekä kaikenlaista täysin uutta kuvamateriaalia tekeillä parhaillaan ja tulevaisuudessa, mutta tällä kertaa ei enää mitään tavallista omaa pärstäkuvaa vaan pitkästä aikaa taas sitä perinteisempää manipulaatioshittiä ja tietenkin rimaa on nostettu reippaasti ylöspäin vaikkei se siltä ehkä näiden ensimmäisten kuvien osalta kaikista paistakkaan jokaisen silmään, mutta uutta settiä tosiaan tulee vielä paljon ja yritän saada materiaalia tännekin näytille josta puheenollen ajattelin myös alkaa vääntämään joistakin suuremmista manipulaatioista tämmöisiä "making of" kuvia, joissa näkyy alkuperäinen teos sekä lopputulos jotta hieman mielikuvaa voi saada että mistä sitä on lähdetty liikkeelle mutta kunnon tutoriaaleja en tule jakamaan netissä vaan niitä saattaa lähitulevaisuudessa löytyä kirjan muodossa mutta se onkin sitten oma juttunsa ja tässä teille ensimmäinen making of-kuva...

OUR News: RoskafestaritKeskiviikko 24.02.2010 19:12

Tampere Film Festivalin yhteydessä järjestetään vuosittain myös Roskaelokuvafestivaali, joka on suunnattu lähinnä näille "riippumattomille tuotannoille" eli indielle. 2010 on juhlavuosi ja näytöksessä on mukana monenlaista elokuvaa, mukaanlukien OUR Pro:n "Suuret Kuviot", joka esitetään kolmannessa näytöksessä juuri ennen Trash Videon, Insane Bastardsin sekä Blood Ceremonyn yhteistä elokuvaa "Viimeinen taistelu Venuksesta".

Näytöslista on katsottavissa tässä: http://www.tamperefilmfestival.fi/shop2010/product_info.php?cPath=85&products_id=586

Tervetuloa vain mukaan. Liput on 5€ ja sisäänpääsy Yo-talolle tietenkin K-18.

Pelivertailu: L4D Vs. L4D2Torstai 04.02.2010 16:36

Kirjoitin marras-joulukuussa arvostelun L4D2:sta, jolloin peli oli uunituore tapaus ja ensinäkemys oli lähinnä pelkkää positiivista. Nyt peliä on tullut pelattua ykkösen ohella melko paljon ja lienee sopiva hetki katsoa ja vertailla pelejä hieman ehkä kriittisemmästä näkökulmasta.

Yleisesti ottaen uuteen peliinhän sataa aina roppakaupalla päivityksiä, mutta itse en ainakaan ole huomannut päivityksistä olleen mitään merkittävää hyötyä. Steam yhteisöpalvelun puolella ainakin päivitykset ovat mitä ilmeisin syy tilastojen ja saavutusten sekoiluun. Osalle pelaajista nämä ovat vain tyhjänpäiväistä skeidaa, mutta osa taas tykkää välillä pitää silmällä omia tilastojaan ja kyllähän niihin tilastoihinkin aina pienoinen kilpailumeininki on piilotettu. Ei siis ole kovinkaan hauskaa, että joka kolmannelta pelaajalta katoaa kaikki 50 saavutusta, pelitunnit tai muut pelitilastot. Osa pelaajista on menettänyt tilastojaan jo marraskuun aikana, osa on saanut tilastonsa takaisin ja osa taas ei. Steamin puolelta tästä ongelmasta ei ole tullut mitään selvitystä. Tästä siis ensimmäinen iso miinust koko järjestelmälle.

Jätän suosiolla tästä teksistä pois sen yleisen arvostelulöpinän ja menen suoraan asiaan; tarkoittaa sitä, että jos peliä ei ole pelannut niin kaikista asioista ei välttämättä tajua mitään.

L4D Vs. L4D2
Kentät & Hunter

Selviytyjien osalta kentät käyvät tylsiksi ajan myötä molemmissa peleissä, mutta ykkösessä ehkä hieman nopeammin. Minkä takia sitten otin saastuneista sitten Hunterin tähän vertailuun mukaan? Kakkosen kenttäsuunnittelu on raiskannut Hunterilla pelaamisen lähes kokonaan. Ykkösessä on jatkuvasti katuja, kerrostaloja, torneja, kanjoneita ym. avaria ympäristöjä, joissa saastuneilla pelaavat voivat saada aikaan täydellisen väijytyksen koska tahansa. Kakkosessa tähän ei ilmeisesti ole tarvetta kun Huntereitakin voi olla pelissä vain yksi kerrallaan. Kentistä löytyvät hyvät väijytyspaikat voi melkein laskea yhden käden sormilla. Onnistuminenkin tämmöisestä harvinaisesta paikasta on minimoitu, sillä kentät ovat täynnä näkymättömiä seiniä, kattoja ja muita bugisia esteitä. Hunter on edelleen kaikista pelattavista saastuneista paras, sillä se ei pidä juostessaan mitään järkyttävää meteliä ja sillä edelleen pääsee melko vapaasti paikkoihin, joihin muilla saastuneilla ei ole asiaa.
Kenttäsuunnittelu kusee myös siltä osin, että saastuneille ei ole kehitetty mitään selkeää linjaa, minne saa mennä ja minne ei. Joidenkin rakennusten katolla on kieltomerkit kentän päättymisen vuoksi tjm. mutta sitten on useita rakennuksia joidenka katoille aina yritetään kiireessä mennä hunterilla, mutta pääsy on estetty jälleen näkymättömällä seinällä. Olen myös monesti miettinyt, että "mikä tekee tästä vesirännistä niin erityisen, että vain tätä pitkin voi kiivetä ylös eikä tuosta, joka on seuraavassa talossa?" Tähän kategoriaan kuuluvat myös verkkoaidat, seinillä kasvavat köynnökset, talojen kulmat ym. kiipeämiseen sopivat kohteet. Aina saastuneella pelaavalle on vain se tietty merkitty kohta siinä verkkoaidassa, josta voi kiivetä yli. Ykkösessä tämä ei niinkään paljoa haittaa, koska Huntereita voi olla pelissä 4 samaan aikaan, mutta kakkosessa joukko koostuu usein toivottoman naurettavasta kokoonpanosta, jolla ei saa mitään aikaiseksi.

L4D Vs. L4D2
Boomer

Kakkonen saa plussat aseiden määrästä ja erityisesti lähitaisteluaseiden lisäämisestä peliin. Lähitaisteluaseilla taltuttaa päälle käyvä lauman melko helposti ja saa ainakin saastuneet pois iholta. Ykkösessä Boomerin oksennus osuu melko kauas vaikka hahmo onkin yhtä hidas molemmissa peleissä ja kuolee yhtä helposti. Myös kuoleman yhteydessä tapahtuva räjähdys heittää oksennusta melko laajalle alueelle ja pakottaa pelaajat olemaan varuillaan. L4D2:n suhteen en edes ymmärrä minkä takia koko hahmo on edelleen mukana kuvioissa. Oksennuksella ei enää osu hyvin hajallaan olevaan joukkoon yhtä hyvin kuin ykkösessä vaan koko yritys päättyy yleensä noloon räjähdykseen jossakin katon reunalla. Myöskään kamikaze hyppääminen katolta selviytyjien läheisyyteen ei tuota samaa tulosta kuin ykkösessä, sillä räjähdyksen onnistuminen vaatii melkein lähitaisteluetäisyyden. Pienikin onnistuminen on yleensä aika mitäänsanomaton, sillä laumaa tulee usein melko vähän ja lähitaisteluaseiden ansiosta se ei edes ehdi aiheuttaa sen suurempaa kaaosta. Luin jostakin, että kehittäjillä oli tarkoituksena tuoda peliin uusi saastunut nimeltä "Screamer", joka olisi ilmeisestikin ollut jokin pakkopaitaan sonnustautunut Jockeyn kaltainen kummajainen, joka olisi houkutellut laumaa selviytyjien kimppuun olemalla pelkästään läsnä ja kiljumalla. Hahmo olisi omasta mielestäni ollut tässä tapauksessa Boomeria käytännöllisempi hahmo ja versuksessakin oltaisiin ehkä saatu yksi Hunter lisää, sillä Screameria tuskin olisi voitu pelata. Screamer olisi myös poikennut muista saastuneista ilmeisestikin siinä, ettei se itse hyökkäisi pelaajien kimppuun vaan kiljumisen jälkeen se vain pakenisi paikalta odottamaan uutta tilaisuutta.

L4D Vs. L4D2
Jockey, Spitter & Charger

Tässä ei voida varsinaisesti vertailua suorittaa, koska näistä hahmoista yhtäkään ei ykkösessä ollut. Hyvä niin.

Jockey:
Jos yhtään epäilet, että jokin asia voisi joskus järkyttää mielenterveyttäsi niin tässä on hahmo, jonka vuoksi en voi suositella L4D2:sta. Jockey on ehdottomasti ärsyttävin hahmo niin pelata kuin kohdata pelissäkin. Tämä saastunut ei aiheuta vahinkoa nimeksikään, mutta sen sijaan se kuolee todella helposti... joka ei tietenkään ole huono asia. Jockeyn yksinkertainen idea on vain loikata jonkun pelaajan niskaan ja johdattaa tämä kauas muista pelaajista, tarjoilla se mahdollisesti Chargerille tai muulle tehokkaammalle saastuneelle tai pudottaa jostain korkealta alas. Pelissä on kuitenkin todella vähän tilanteita, joissa Jockeylle olisi oikeasti käyttöä. Pelaajien niskaan hyppiminenkin onnistuu harvoin ensimmäisellä yrittämällä ja koko yritys päättyy yleensä mielenterveyttä molemminpuolin rasittavaan hyppelyyn edestakaisin selviytyneen ympärille kunnes Jockey tönitään kuoliaaksi, jonka jälkeen joku pelaajista tulee hermonsa menettäneenä tyhjentämään viimeisetkin lippaansa jo kuolleeseen tonttuun. Hahmon ehkä ainoa hyvä puoli on, että se laittaa vastustajan hermot koetukselle. Pelkästään Jockeyn äänen kuuleminen aiheuttaa vastustajissa usein hermoromahduksen.

Spitter:
Tästä hahmosta ei niinkään pahaa sanottavaa. Tarvitsee vain lähes aina yhteistyötä joltakin toiselta pelaajalta, että spitti aiheuttaa riittävästi vahinkoa. Hahmon huonoin puoli on sen heikkous.

Charger:
Tämä ei voi olla Valven kehittämä hahmo. Miten Half-Life 2:n ja Portalin tekijöiltä voisi tulla näin fysiikan rajoja sekä realismia vastustava viritelmä. Charger on uusista hahmoista ehdottomasti käytännöllisin ja onnistuessaan siitä on todella paljon hyötyä, mutta mahdollisuus epäonnistumiseen on kuitenkin noin 80%. Lattialla lojuvat roskat, matkalaukut ym. pienet objektit voivat osoittautua Chargerille ylitsepääsemättömiksi esteiksi, joka hahmon koon huomioiden tekee siitä lähes koomisen. Chargeria ei myöskään ryntäyksen aikana voi ohjata yhtään, joten tarkka tähtääminen täytyy suorittaa usein puolessa sekunnissa. Hahmo olisi vieläkin parempi jos sitä voisi ryntäyksen aikana ohjata edes vähän. Monista pelaajista on tullut jo melko hyviä härkätaistelijoita tässä muutaman kuukauden aikana, joten suurin osa yrityksistä päättyy seinään.

Yhteenveto:
Alkaa jo hieman tuntu turhalta tämä kirjottaminen ja varmasti jotain jäi kertomatta, mutta mitään pisteitä en osaa peleille nyt antaa. Ykkönen on ehdottomasti yksinkertaisempi ja tähän sisältyy toimiva pelattavuus, kentät, hahmot ja peli on muutenkin "ehjä". Kakkonen on huomattavasti ykköstä monipuolisempi lähes kaikilta osa-alueilta, mutta pelimuotoja ja vaihtoehtoja versukseen olisi kiva saada enemmän. Kakkosta voisi olla mielenkiintoista kokeilla pelata ykkösen simppelillä versus-kokoonpanolla. Tästä on paljon väitelty ja mielipiteitä sataa monesta suunnasta, että kumpi peleistä nyt on se parempi. Yksinkertainen vai monipuolinen? Omasta mielestäni kumpikaan ei ole negatiivinen termi...
Itse en pelannut ykköstä heti sen julkaisun jälkeen, joten en tiedä oliko siinä yhtä paljon bugeja ja vikoja, mutta jaksan olla kakkosen suhteen vielä optimistinen, että Valve saa suuren osan näistä bugeista ja vioista korjattua.

Elokuva: Avatar // Tekniikka: 3DLauantai 30.01.2010 22:20

Vuosi: 2010
Ohjaus: James Cameron


Cameron lukeutuu ehdottomasti niihin ohjaajiin, jotka harvemmin pettävät katsojansa. Ollaan tultu myös siihen tekniikan aikakauteen, että Avatarin tekeminen oli mahdollista. Titanicin edellisenä ohjauksenaan tehnyt Cameron on tehnyt yksinkertaisesti upean elokuvan.

Elokuva:

Ajatukseni oli pitää tämä teksi mahdollisimman lyhyenä, koska ei näitä taida monikaan lueskella enkä ole tällä hetkellä juurikaan sillä tuulella että huvittaisi kirjoittaa koko lauantai ilta jotain arvostelua. Elokuva on kestoltaan hirvittävät 2 tuntia 44 minuuttia, mutta se ei loppupeleissä haitannut muuta kuin tekniikan osalta ja tähän palaan seuraavassa osiossa. Elokuvan maailma on upea, mielikuvituksellinen, aistittava ja monella tapaa värikäs. Elokuvan asetelmat ovat kaikin puolin mielenkiintoiset vaikkakin muutamaan otteeseen melko pitkälti ennalta-arvattavat. Cameronin elokuvat nyt eivät koskaan sisällä roppakaupalla über nerokkaita juonenkäänteitä vaan tarina on suoraviivainen, puhdas ja sellainen, joka taitavasti kalastaa lähes kaikki valtavirta-elokuvien katsojat kuten kriitikotkin. Elokuva, josta jää yksinkertaisesti hyvä fiilis. En nyt lähde kertomaan sen pidemmin tarinasta mitään, mutta aika pitkälti tuli Disneyn piirretyt ym. satu-elokuvat mieleen tästä.

Tekniikka:

Sitten siihen itse ASIAAN. Elokuvaahan ei pitäisi arvostella heti katsomisen jälkeen, joten voin palata siihen vielä myöhemmin. Tekniikan kehittyminen on nyt tuonut 3D:n mahdolliseksi elokuvien tekemisessä. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään uunituore teknologia niin se on silti helvetin kallis. Avatar oli ensimmäinen kosketukseni 3D elokuvaan ja voin sanoa heti ja suoraan, että tekniikka on vasta "lapsen kengissä". Mutta, jos tekniikka tätä vauhtia jatkaa kehittymistään niin seuraavan 10 vuoden aikana 3D-elämys varmasti kehittyy järkevämpään muotoon.

Teatteriin mennessäni olin jo hieman kriittisellä tuulella; En elokuvan vaan pikemminkin tekniikan suhteen. Myöhästyin paikkavarauksestani, mutta onneksi keskeltä lähes täyteen varattua plevna 1:stä paistoi vielä yksi paikka. Tämän härdellin aikana ehdin jo hetkeksi unohtaa koko 3D tekniikan, mutta heti ovella lyötiin kouraan eriskummalliset kakkulat. Kyseisten lasien valmistaja on varmaankin pyrkinyt välttämään mahdolliset iso- tai pieninenäisten ihmisten syrjintä-syytöksen ja tehnyt laseista mahdollisimman epämukavat kaikille. 2 tuntia 44 minuuttia ja ties kuinka monta sekuntia, mutta ei kiitos yhtään ylimääräistä. Lasien tummennus oli myös yksi suuren suuri miinus, joka laittoi minut heti mainosten aikana miettimään lasien tarpeellisuutta. Kirjaimellisesti tuntui siltä kuin olisi katsonut koko elokuvan aurinkolasit päässä. Laseissa oli myös omituinen peilaava pinta sivuissa, siten, että vielä mainosten aikana näin takanani istuvan naisen oikealla ja popcornejaan ahmivan tyypin vasemmalla (toimivat kuten auton peilit). Valojen sammuessa vasempaan silmääni vilkkui edelleen projektorista tuleva valo, mutta onneksi olin pukenut lähtiessäni huppariin ja istuinkin koko näytöksen ajan huppu päässä.

Itse tekniikka vakuutti heti alussa ja etu-alalla kuvassa olevat hahmot olivat mukavasti tulleet valkokankaasta kosketettavalle etäisyydelle. Sivusilmällä oli hauska katsoa muita katsojia kun joku aina yritti tavoitella jotain ilmassa leijuvaa pölyhiukkasta tai puun lehteä. Pakko kuitenkin todeta, että tekniikan suhteen tekijöillä on vielä paljon opittavaa, paljon asioita täytyy ottaa huomioon kuvakerronnassa ja tekniikasta on tehtävä mukavempaa katsojan silmille. Itsehän kärsin tällä hetkellä päänsärystä, joka saattaa johtua lasien epämukavuudesta, mutta myös itse elokuvasta. Elokuvassa tapahtuva liike ei ollut mielestäni erityisen sulavaa. En tiedä mistä tämä johtuu. Oliko elokuva 24 fps? 25 fps? 30fps? vai sitten jotain suurempaa? 3D:nä tehtävien elokuvien kuvanopeus pitäisi varmasti olla yli 60 kuvaa sekunnissa ihan senkin takia, että ihmisen silmä on uteliaampi tämän hienon tekniikan edessä ja vaeltaa kohteesta toiseen ainakin omasta mielestäni nopeammin kuin tavallisessa 2D elokussa. En ole mikään tutkija tai asiantuntija, mutta tuntui siltä kuin silmä jättäisi sen verran kuvia välistä, että hieman nopeampi liike sai kohteen näyttämään suttuiselta ja nykivältä. Rauhalliset kamera-ajot olivat mukavaa katsottavaa, mutta nopeatempoisesti leikatut toiminta-kohtaukset yhtä sotkua, joidenka aikana teki kovasti mieli ottaa lasit kokonaan pois päästä. Tarkennukset ja syväterävyydet täytyy kuvaamisessa ottaa entistä paremmin huomioon sillä rauhallisisa kuvissa erittäin syväterävät kuvat olivat todella upeita, mutta joissakin taas oma silmä ei millään keksinyt, että mitä kohdetta olisi pitänyt seurata. Tekstitys-rivin siirtyminen ruudulla aina tiettyyn paikkaan kai yritti olla jonkinlainen suuntamerkki, mutta keskityin itse elokuvaan omalla englannin-taidollani sillä 3D-tekstityksen seuraaminen vaati silmiltä paljon enemmän ja oli melko raskasta.

Hyvä elokuva, mutta tekniikan suhteen on vielä paljon kehitettävää.

Elokuva: *****
Tekniikka: ***

Elokuva-"arvostelu": RööperiTiistai 26.01.2010 23:53

Vuosi: 2009
Ohjaus: Aleksi Mäkelä

Nyt kun on tullut viikon sisään katsottua Shawshank Redemption, Green Mile, Eyes Wide Shut, Forrest Gump... päätin katsoa tämänkin kun sitä niin on kehuttu... tuli "ehkä" hieman huonoon saumaan.

Angs angst angst suomipaskaa samuli edelman juha veijonen santeri kinnunen kari hietalahti jasper pääkkönen jne. näyttelijäpuolella ei muutosta suuntaan tai toiseen. Tarinan juonikäänteet kaikki ennalta arvattavia ja elokuva oli kokonaisuudessaan vain ahdistavaa ja epämukavaa katsottavaa. Tekninen osaaminen kyllä ihan ok, mutta sisällöltään tämä ei tarjonnyt yhtikäs mitään. Hakkaamista, ryöstämistä, kiristämistä, raha-ongelmia, huumeita, rakkaiden menetystä jne. sellaista perus suomi-höttöä oikein liukuhihnalta. Aivan kuin käsikirjoitus olisi ollut "ruksi ruutuun" vihkonen; kun -äidin kuolema- on tehty, siirrytään keskenmenoon, jonka jälkeen kaverin huumekierteeseen jne. kunnes koko elämästä on tehty jokaisen osalta yhtä helvettiä. Elokuvan kaksi viimeistä kohtausta on jotain käsittämätöntä: Kohtaus 1 - Samuli Edelmanin esittämä hahmo on saanut tietää kilpailevan rikollisjengin murhanneen hänen parhaan kaverinsa eikä se erityisesti miellytä. Tämän seurauksena Edelmanin hahmo lentää verissäpäin hakattuna liikkuvasta autosta kadulle. Kohtaus 2 - Suora leikkaus kadulta meren rannalle auringonpaisteeseen jossa Hietalahden ja Edelmanin hahmot odottavat rikollisjengiä välienselvittelyyn vain kahdestaan. Koko muu elokuvan aikana tarinassa pyörinyt porukka on kuollut, joten he kaksi ovat vain jäljellä, mutta "onnellisen lopun" toivossa tyhjästä ilmestyy muutama autollinen täysin random kovanaamoja ja "oikeus voittaa". Tuliko ruksiruutuunvihko täyteen? Huomattiinko että elokuvan pituus alkaa mennä jo kriittiseksi? Taisi siis tulla hieman kiire lopettaa elokuva? Tämän selkeämpää väkisin lopettamista en muista elokuvissa hetkeen nähneeni.

Ei mitään uutta tämän taivaan alla.


*

Elokuva-arvostelu: ZombielandMaanantai 25.01.2010 16:56

Vuosi: 2009
Ohjaus: Ruben Fleischer


Niin moni on kysellyt: "Oletko jo nähnyt?", "Tiedätkö elokuvan?", "Mitä mieltä olit?"... joten tässä sitten tulkoot perusteellinen vastaus: "Olen nähnyt, tiedän elokuvan ja ihan ok".

IMDb:n korkeiden pisteiden perusteella voikin todeta, että zombie-apokalyptinen maailma toimii komediana paremmin kuin kauhuna. Ainakin nykypäivänä kun kunnollisia kauhuelokuvia ei enää osata tehdä. Tämä on toki hieman sääli, mutta onneksi kummassakaan suuressa zombie-kauhu-komediassa (Shaun of the Dead ja Zombieland) ei olla muutettu itse zombien olemusta suuntaan tai toiseen. Komediaa on revitty enemmän muista lähteistä ja zombeista otettu komiikka toimii niiden luontaisen aivottomuuden varassa, jota jo George A. Romero käytti Kuolleiden aamunkoitossaan.

Shaun of the Dead on omasta mielestäni edelleen näistä kahdesta elokuvasta se parempi. Lyhyt perusteluni tälle on ehdottomasti toimivampi kokonaisuus, tarinan eteneminen, komedia on vedetty sopivasti överiksi, väkivallalla leikitään kunnes käy huonosti ja tekijöiden määrätietoisuus. Zombielandin suurin ongelma on tekijöiden määrätietoisuus ja tarinan eteneminen. Elokuvaa katsoessa tuntuu paikotellen siltä, että sitä olisi käsikirjoitettu lisää kun ensimmäinen sivu on kuvattu. Työryhmällä varmasti on ollut hauskaa elokuvaa tehdessä ja se todellakin on aistittavissa lopputuloksesta, mutta otetaan nämä puutteet nyt ensin. Elokuvan hahmoilla ei tunnu olevan päämäärää. Shaun of the Deadin vaellus kaupungin läpi paikallispubiin on 100x mielenkiintoisempi kuin Zombielandin porukan matkustaminen Hollywoodin kautta johonkin kuppaseen huvipuistoon. Elokuvaan tuo omituista draamaa myös Woody Harrelsonin näyttelemän Tallahaseen tarina koiranpennustaan, jonka hän zombien takia menetti. Elokuvan loppupuoliskolla kun tämä "koiranpentu" paljastuukin Tallahaseen omaksi pojaksi, elokuvan komediapuoli ottaa raskaan takaiskun. Kysympähän vain, että mitä helvettiä tässä on haettu takaa? Työryhmä ei selvästikään kaiken hauskanpidon ohessa osannut nähdä kokonaisuutta ja määrätietoisuus on täysin kateissa. Halutaanko tässä sittenkin tehdä oikeasti vakavaa elokuvaa vai komediaa? Elokuvan ehdottomasti paras vitsikin on pilattu aivan kokonaan (Spoiler); Hollywoodiin saavuttuaan porukka päättää yöpyä tyylikkäästi ja suuntaavat Bill Murrayn kartanolle, jossa mies näytteleekin omaa itseään. Talossa porukka jakautuu kahteen paikkaan. Ärsyttävä nörtti Columbus (Jesse Eisenberg) ja Little Rock (Abigail Breslin) suuntaavat Murrayn omaan teatteriin katselemaan Ghost Bustersia kun taas Tallahasee ja Witcita (Emma Stone) suuntaavat tutkimaan taloa muuten. Tallahasee ja Witchitä törmäävätkin pian zombieta esittävään Murrayhyn, joka saa oitis golfmailasta ja paljastuu täten vielä ihmiseksi. Murray esittää zombieta, koska "zombiet eivät hyökkää omiensa kimppuun". Myöhemmin he keksivät hauskan idean mennä pelottelemaan teatterissa oleskelevaa kaksikkoa, mutta pelottelu päättyykin lyhyeen kun Columbus tempaisee haulikon esiin ja ampuu Murrayn. Jos itse olisin tämän kohtauksen elokuvasta saanut leikata niin olisin leikannut tapahtumat välittömästi tuosta ampumisesta sotilaallisiin hautajaismenoihin, joissa Murrayn ruumis pudotetaan parvekkeelta. Nykyisellään elokuvassahan Murray ei kuole heti osumaan vaan tästä seuraa aivan ylipitkä, huonosti näytelty turhanpäiväinen draama, jossa tapahtumaa päivitellään.

Elokuvan henkilöt ovat muuten aika mielenkiintoinen kokoonpano. Ärsyttävä nörtti Colubus kaikkine änkytysongelmineen on sellainen hahmo, jota en jaksaisi missään elokuvassa seurata sekuntiakaan kun taas Woody Harrelson on yksi suosikkinäyttelijöistäni ja Tallahaseen seikkailua keksien perässä jaksaisi seurata vaikka parikin tuntia. Tämä kaksikko tuokin elokuvan alkuun aika mielenkiintoisen vastakkainasettelun, mutta hahmoista ei oteta riittävästi irti. Ärsyttävä nörtti Columbuksesta olisi voinut saada ties kuinka paljon komediaa irti, koska hahmollahan oli kaikenmaailman fobioita sekä ärtyneen suolen syndrooma, mutta eipä näillä ollut mitään tekemistä itse elokuvan kanssa kun herra ÄNC:stä päädyttiin jo alusta asti rakentamaan elokuvan "sankaria".
Witchita ja Little Rock taas ovat kaksistaan selviytymisretkellä olevat siskokset, jotka juonivat kaikenlaista ja huijaavat ihmisiä. Tallahasee ja ÄNC joutuvatkin heidän uhreikseen peräti kahteen kertaan ja toisen kerran jälkeen he alkavat hitaasti sulautua yhteen. Witchitan ja Little Rockin päämääränä on päästä huvipuistoon pitämään hauskaa kun taas Tallahasee on matkalla Tallahaseen ja Colubus Columbukseen. Siskosten päämärä on oikeastaan ainoa, joka elokuvaa pitää tietyillä raiteilla, koska Tallahaseella ei ole enää mitään ja ÄNC luopuu omasta päämäärästään kun ihastuu Witchitaan. Hollywoodista siskokset lopulta päättävät suunnata huvipuistoon kaksistaan ja heille tulee jotenkin yllätyksenä se, että yllättäen puistoon alkaa virrata zombeja mielin määrin. ÄNC ja Tallahasee tietenkin seuraavat perässä, pelastavat tilanteen ja kaikki päättyy kuten "pitääkin"; Tallahasee löytää keksejä, ÄNC saa Witchitan ja matka jatkuu...

Elokuva on "ihan ok", mutta mikään mestariteos se ei ole. Paikotellen ihan hauska zombie-komedia-hyvällä tekemisen fiiliksellä höystettynä. Erityismaininta toki pitää antaa helvetin upeille alkuteksteille, jotka Metallican säestyksellä saivat ihon aivan kananlihalle.


***

Hyvää joulua...Torstai 24.12.2009 15:43

ja onnellista uutta vuotta tasapuolisesti kaikille... paitsi tietenkin teille, jotka käytätte sosiaali-etuuksianne väärin, teille paskaa joulua ja epäonnista uutta vuotta.