IRC-Galleria

Ohjaus: Francis Lawrence

Paljon kehuja ja vaihtelevia mielipiteitä elokuvasta kuultuani päätin sen sitten lopulta katsoa. Kaikin puolin odotukset olivat hyvät; idea kuulosti ja näytti hyvältä, leffa vaikutti huolella tehdyltä ja pitkästä aikaa odotin näkeväni jotain erilaista.

Ok, ennen "murskaamisen" eli negatiivisen puolen penkomista täytyy mainita ne hyvät asiat elokuvasta. Yksi niistä oli ehdottomasti Will Smith (Robert Neville), joka vetää hyvän ja erikoisen roolisuorituksen kuten koirakin. Autio Manhattan on visuaalisesti todella upea ja näytti hetken siltä että odotukset palkittiin. Syiden ja seurausten selittely hoidetaan tuttuun tapaan vilauttelemalla kliseisiä lehtileikkeitä ja palaamalla Nevillen muistoihin. Tarina on muuten jokseenkin yksinkertainen; Ihminen on onnistunut löytämään lääkkeen syöpään. Pian rokotteen saaneet alkavat saada omituisia oireita ja muuttua valoa karttaviksi olennoiksi. Vain prosentti maailman asukkaista on immuuneja virukselle ja heistäkin lähes kaikki ovat kuolleet. Robert Neville yrittää kehittää lääkettä huonoin tuloksin ja elelee Manhattanilla koiransa Samanthan kanssa. Turhaa spoilaamista välttääkseni jätän tarinan ratkaisuvaiheet kertomatta, sillä joku voi tykätä elokuvasta.

Elokuvassa ei lopulta olekaan mitään muuta hienoa kuin Manhattanin tyhjyys. Teknologia kehittyy hurjaa vauhtia, maailma valmistautuu HD aikaan ja elokuvissa odotetaan nähtävän entistäkin upeampia ja AIDOMPIA erikoistehosteita sekä animaatioita. Näin ei kuitenkaan ole tällä kertaa ja ensimmäistä kertaa kuviin ilmestyvät kuminaamaiset 3D ihmisapinat tappavat lähes kaikki odotukset. Upeasti toteutettuun ympäristöön on vaikea edes kuvitella mitään näin rumaa kuin yliluonnollisen voimakkaat, useita metrejä hyppivät kummajaiset. Alku lupailee tunnelmaltaan loistavaa elokuvaa ja Nevillen jahdatessa koiraansa pimeään tehtaaseen se vielä toimii. Myös Smithin näyttely, vähäinen valo ja äänet luovat hyytävää fiilistä katsojan ollessa täysin tietämätön olentojen ulkonäöstä. Kun ensimmäinen "böö"-kohtaaminen tapahtuu, leffan tunnelma siirtyy kammiovärinään. En juurikaan löydä mielestäni sopivaa vertauskuvaa elokuvan olennoille, sillä pikkukakkosen Ransukin lienee pelottavampi. Ulos päästyään Neville saa katsekontaktin yhden olion kanssa, joka seuraa häntä melkein ulos asti. Tässä vaiheessa kammiovärinässä oleva tunnelma voidaan todeta kuolleeksi ja edelleenkin on mahdotonta ymmärtää syytä huonon CGI:n käyttöön. En tiedä, en muista, eikä kiinnosta tietää elokuvan ikärajaa, mutta uskoisin sen olleen jenkeissä k-11 kun taas Suomessa se todennäköisesti oli korkeampi. Elokuvassa on muutamia upeita kuvia ja kohtauksia joista suurimman osan pilaa edellämainitut CGI olennot. Loppua kohti alkaa myös koko idea tuntua puulta ja tunnelman kuoltua jo kauan sitten, elokuvan loppu ei tunnu oikein miltään.


**½

OUR Production jättäytyy tauolle. Maaliskuun alussa netissäkin ensi-iltansa saavan "Kätkö"-elokuvan jälkeen OURilta ei nähdä uutta materiaalia yli puoleen vuoteen.

Tauosta on hieman ollut puhetta sisäpiirissä ja sen pituus on ollut arvoitus kaikille. Kätkön valmistuttua OUR julkaisee kevään aikana kolmannen kokoelma DVD:n nimeltä "Our Tour", joka sisältää paljon vanhaa ja legendaarista. Tämä tauko on lähinnä yleisölle, sillä toiminta OUR:n sisällä jatkuu todennäköisesti syksyyn asti.

OUR otti Kätkö-projektin aikana suuren hetkellisen harppauksen eteenpäin tekniikassa ja paluu tavallisen kotivideokameran käyttöön ei ole motivaatiolle herkkua. Seuraava netissäkin julkaistava projekti on vielä suunnittelun alla, mutta jos kaikki toimii niin jouluun 2008 mennessä ilmestyy OURilta "Grindhouse". Kyseessä on siis tuplanäytös, jonka toiseksi elokuvaksi suunnitellaan jonkinlaista kauhupätkää ja sen rinnalle olisi tarjolla jonkinlainen komediapläjäys.

Projekteja on ollut enemmänkin suunnitteilla mutta ajatus on juossut hallussa olevaa tekniikkaa valovuoden edellä joten on ollut pakko rauhoittua ja katsoa todellisuutta silmiin. Ehkä jonakin päivänä OUR pystyy toteuttamaan näitäkin projekteja, mutta Grindhousen jälkeen voisin kuvitella OUR:n jäävän varsinaisesti tauolle... ainakin näistä suuremmista leffaprojekteista.

"Kätkö" julkaistaan FinFilms.net sivustolla 1.3.2008

Ohjaus: Brother Strauss

Tämä olikin sitten viimeinen "hyvää vai huonoa paskaa"-arvostelu ja aika keskinkertaista matskua näytti kaikki leffat olleen. Ensimmäisestä näkemästäni Alien-leffasta lähtien olen ollut saagan sekä H.R. Gigerin fani. Predator on myös ollut aina loistava leffa ja sen on jaksanut katsoa yllättävän moneen kertaan. Siitä onkin jo useampi vuosi kun löysin ensimmäisen Aliens vs. Predator-sarjiksen ja pian ilmestyi ensimmäinen pelikin. Pelin menestyksen myötä oli selvää että se saisi vielä jatkoa ja mahdollisesta elokuvastakin levisi huhuja pitkin internettiä.

Joskus vuoden 2004 alkupuolella huhusta tuli totta. Paul Anderson ohjasi tämän kauan odotetun kohtaamisen, josta oli tarkoitus tulla todellinen tähti. Tähden sijasta elokuvasta tulikin meteoriitti joka iskeytyi maahan tappaen kaikkien fanien odotukset naurettavimmalla mahdollisella tavalla. Brutaalien ja pelottavien avaruushirviöiden kohtaamisesta saatiin aikaiseksi k-11 tasoon yltävä perhe-elokuva, jossa verta ei näy nimeksikään. Kaiken kruunasi making of jossa Anderson kehui itseään alkuperäisten elokuvien faniksi. AvP tuotti kuitenkin niin paljon kassatuloja että jatko-osa oli päivänselvä asia nykypäivän hollywoodissa.

(HUOM! Sisältää spoilereita)

2007 joulukuussa se sitten tulikin. Aliens vs. Predator Requiem on Straussin veljesten debyyttiohjaus jonka yksinkertainen tavoite lienee korjata edellisen elokuvan heikkouksia, mutta luo sadoittain uusia. Kun alieneiden määrä kasvaa niin suureksi että käsikirjoitus on revetä käsiin, pyyhitään koko ongelma samalla tavalla kuin James Cameronin Aliens jatko-osassa, joka on saagan mestariteos. Elokuva alkaa siitä mihin Andersonin ensimmäinen osa jäi, eli predalien-hybridin syntymään. Predalien kasvaa aikuiseksi jopa nopeammin kuin ensimmäisen elokuvan alien ja noin 30 sekunnin kuluttua predatorien aluksella vaeltaa täysikasvuinen predalien. Hetken mäiskeen jälkeen alus syöksyy takaisin maapallolle ja törmää metsään Coloradon pikkukaupungin lähistölle. Metsästämässä oleva mies löytää aluksen poikansa kanssa todella nopeasti vaikka kuvan mukaan alus syöksyy kilometrien päähän heidän olinpaikastaan. Predatorit kuolevat ja alienit pääsevät vapaaksi. Kuten odottaa saattaa niin miehestä ja pojasta tulee ensimmäiset facehuggerien uhrit. Predatorien hätäsignaali kantautuu heidän kotiplaneetalleen, joka on kaikkea muuta kuin heidän varustuksensa. Hätäsignaalin vastaanottaa vain yksi predator, joka korvaa elokuvasta kaivatun "Arskan" ja lähtee yksin tyhjentämään kaupunkia. Joka toisessa kohtauksessa elokuvan alussa esitellään turhaakin turhempia henkilöhahmoja, joidenka väliset suhteet ovat teinileffojen yleisölle melko tuttuja. "Nössö poika tykkää kauniista tytöstä joka seukkaa semmosen vittumaisen jätkän kanssa" Kuulostaako tutulta? Pakko spoilata, että he kaikki kuitenkin kuolevat oikein tyylikkäästi... paitsi tietenkin tämä nössö kaveri jollakin ihmeen tavalla...
Elokuvassa ei oikeastaan ole päähenkilöä joten henkilöiden esittely on vain tylsää ajan tappamista. Samaan aikaan alienit leviävät viemäreissä ja siittävät uusia jälkeläisiä muutaman facehuggerin ja kuningatarsukuisen predalienin voimin. Alieneita onkin niin paljon että paikalle saapunut predator jättää suosiolla matkamuistojen keräämisen ja ryhtyy teurastamaan kaikkea mikä liikkuu. Predatorin ja alieneiden voimatkin lienevät hieman liioiteltuja kun kykenevät hyppimään katoista läpi. Elokuvan parasta antia onkin vain alienin ja predatorin taistelu, jossa verta ja suolenpätkiä lentää edelliseen elokuvaan verrattuna kiitettävästi. Ihmisistä tulee vain välikappaleita ja heidän tehtäväkseen jää vain kuolla tarkoituksella tai vahingossa. Ihmisten reagoiminen kahteen avaruusolioon kaupungissaan on niin laimea kuin sen odotinkin olevan. Kun pari ensimmäistä ruumista löytyy, päättä tämä yhden ilmeen sheriffi että he tarvitsevat aseita jostakin tuntemattomasta syystä. Sheriffiä näyttelevä John Ortiz ei muuta epävarmaa ja pelokasta ilmettään edes löytäessään kollegansa nyljettynä puusta. Elokuva olisi saattanut jopa toimia paremmin jos ihmisten esittely olisi jätetty kokonaan pois ja päähenkilön roolin napannut Predator olisi ollut eniten seurannan kohteena. Ihmisten ilmestyminen ruutuun tuo väkisin epämukavan fiiliksen ja fiilis pahenee entisestään kun he alkavat puhua joutavia.

Elokuvassa on myös paljon teknisiä heikkouksia ja paikotellen oli lähes mahdoton tietää mitä kuvassa tapahtui ja kenelle. H.R. Gigerin alkuperäinen alien on myös raiskattu aivan käsittämättömään kuntoon. Tavoitteena lienee ollut päästä samaan kuin James Cameron, mutta pieleen on mennyt suunnittelu. Kaikista heikkouksista onkin pakko siirtyä leffan positiivisiin puoliin, joita ei suurta määrää löydy. Predalien näyttää hienolta ja korvaa kuningattaren tyylikkäästi, mutta toivottavasti vain tämän kerran. Ensimmäisen elokuvan jälkeen tämä tuntuu alusta lähtien paremmalta ja mäiskettä riittää. Elokuvasta pystyy myös nauttimaan enemmän jättämällä aivot narikkaan ja seuraamalla tätä kallista splatteria. Ristiriitainen asia on myös aliens-elokuvasta kopioidut yksityiskohdat, sillä ne paikotellen pelastavat elokuvan mutta ovat silti pelkkiä kopioita. Schwarzeneggerin Predatorissa heittämät legendaariset lausahduksetkin kulutettiin loppuun jo ensimmäisessä elokuvassa joten Everstin heittämä "What the hell are you?" kuulostaa jo säälittävältä.

Kolmatta AvP:tä odotellessa täytyy vain toivoa, että enempää naurettavia kömmähdyksiä ei sattuisi.

EDIT:

03.06.08 14:12 <Jarell>
Tuli katsottua toiseen kertaan tuo kakkonen ja harvoin tuntuu yhtä epämukavalta katsoa elokuvaa. Oli kyllä paskempi mitä muistinkaan. Ensinnäkin toi koko elokuvan dialogi on jotain järkyttävää ja näyttelijöillä on pahoja mielentilavaihteluita.
Säälittävää myös se että ohjaajaveljekset saivat käyttöönsä alkuperäisen Alienssin äänikirjaston kun eivät mitään omaa keksineet.
Vanhoista leffoista tuttuja lausahduksia ja kliseitä tuli liukuhihnalta ja elokuva taisikin olla tarkoitettu tälle nykynuorisolle joka ei välttämättä alkuperäisiä elokuvia tunne.
Mistä elokuvasta on lähtöisin legendaarinen lausahdus "you ugly mother fucker"? jos vastaus on "AvP" niin Anderson ja Straussit pääsivät varmasti tavoitteeseensa. Kyllähän jotkut nykyteineistä väittävät Iron Maidenin kopioineen Trooperin Children of Bodomilta.

Uutta wanhaa olisi OUR:lta taas tarjolla. Ensimmäisen elokuvan (Peto) Pilalle menneitä kohtauksia voi ladata FinFilmisistä osoitteesta:

http://www.finfilms.net/video.php?videoid=649

nauttikaa, kärsikää.

Edit: Myös Suuren autovarkauden pilalle menneet otokset tulevat samankaltaisen koosteen muodossa internetlevitykseen seuraavan parin viikon aikana.

Ohjaus: Russel Mulcahy

Jatketaan pelielokuvien parissa ja vuorossa on uusin Resident evil. Olen pitänyt ensimmäisestä elokuvasta lähtien Resident eviliä parhaana pelielokuvana ja siellä kärkipäässä se edelleen keikkuu. Kaksi edellistä osaa olivat ärsyttäviä kuten hyvien TV-sarjojen tuotantokausien viimeiset jaksot ja päättyivät jatkuvasti erikoisempiin tilanteisiin. Kolmosessa mennään jo niille rajoille, että tilanne alkaa vaikuttaa todella epätodelliselta.

Elokuvassa seurataan Alicen matkaamista autiomaassa jossa hän törmää kakkososasta tuttuun entiseen Umrella-yhtiön sotilaaseen ja "GTA motherfucker" LJ:hin sekä muihin eloonjääneisiin, jotka ajelevat pitkin autiomaata. Elokuva ei tarjoa paljoa uutta ja zombie-dobermannit ovat täyttä paskaa. Ensimmäisen elokuvan zombiekoira oli ihan "nerokas" keksintö mutta T-viruksen levittyä maailmalle, ilmeisesti kaikista koirista tuli dobermanneja. Kakkososassa se oli jo liikaa ja kolmosessa en enää ymmärrä miksi? Massiivisen Las Vegasin zombie-kohtaus oli myös jokseenkin naurettava. Keskellä aavikkoa on yksi pieni kontti, jota ollaan juuri alkamassa siirtää autolla kun sen luukku aukeaa ja zombeja alkaa juoksennella ulos. Ok, tässäkin olisin ehkä 10-20 zombia ymmärtänyt mutta ne 500 muuta olisi voinut jättää pois. Kaikki kun näytettiin tulevan ulos samasta kontista. Elokuvasta voi myös tunnistaa ehkä jonkinasteisia matkimisia, sillä eräässä kohtauksessa zombia yritetään kesyttää. Kameraa, kännykkää ja palikkapeliä räpeltävä zombie muistuttaa George Romeron "Kuolleiden päivä" elokuvan zombia, joka oppi asioita. Negatiivisuuksista on hyvä siirtyä niihin positiivisiin asioihin sellaisen kohtauksen kautta, jossa oli molempia. Tuo kohtaus lienee, korppi-zombiet, joista väistämättä tuli mieleen Hitchcockin "Linnut". Kohtaus ei oikeastaan mistään muusta muistuttanutkaan ja tuntui tämän takia suoralta kopiolta. Loppujen lopuksi olin kiitollinen ettei aavikko ollut täynnä dobermanneja. Korpit olivat loppupeleissä aika hyvin keksitty uudistus sillä hetkeä aikaisemmin elokuvassa nähdään korppi syömässä kuollutta zombia ja mitäs tästä voisikaan sillä hetkellä ajatella? aivan.
Edellisiin elokuviin verrattuna toimintaympäristökin vaihtuu kaupungista ja ahtaista laboratorioista kuivaksi aavikoksi. Elokuvassa tuodaan esille myös paljon uusia asioita ja tarinaa nidotaan yhteen jättäen ne tärkeimmät palaset ilmeisesti elokuvasarjan päättävään neljänteen osaan. Kokonaisuuten elokuva on "ihan ok", näyttävä verinen zombiemättö ja ehkäpä paras Resident Evil.


***

Ohjaus: Xavier Gens

Monta "hyvää yritystä" pelileffoista on jo nähty eikä niiden virta näytä loppuvan koskaan. Tällä kertaa vuorossa on Hitman, jonka pääosissa odotettiin olevan Vin Diesel, jolle tämä rooli olisi saattanut olla se "ainoa oikea". Totuus paljastui faneille viimeistään ensimmäisissä trailereissa kun pääosaan olikin valittu babyface Timothy Olyphant. Ennakkojaarittelut sikseen, hypätään suoraan itse elokuvaan.

Vaikka odotukset olivat vähän niin ja näin niin Hitman osasi kuitenkin yllättää positiivisesti. Olyphantin versioon agentti 47:sta tottui nopeasti jos vain kykseni olemaan ajattelematta liikaa itse peliä. Peliä pelannut löytää elokuvasta paljon pieniä tuttuja yksityiskohtia ja loppujen lopuksi Olyphant on onnistunut luomaan melko toimivan hahmon. Agentti 47:n robottimainen, rauhallinen ja jykevä olemus eivät aiheuta suurta töksähtelyä mutta lähestulkoon kaikki "venäläis"näyttelijät kusevat roolihahmonsa täydellisesti. Dialogin toteutus kuulostaa todella amatöörimäiseltä ja vaikealta. Elokuvan heikkouksiin lukeutuvat myös käsittämättömät kuvaus ja leikkausvirheet, jotka antavat hieman harmittavan fiiliksen sillä amatöörimäisyydet pois jättämällä elokuva voisi saada yhden tähden lisää. Peliä pelanneena ärsyynnyin (HUOM! Spoiler tulossa) eniten elokuvassa käytetystä kliseisestä kuvasta, jossa kaksi kaverusta pelasivat Hitmania ja kuva zoomattiin niin että katsoja VARMASTI sen huomasi. Itsellä lähti fiilikset samantien menemään ja sain elokuvasta uudestaan kiinni about 10min kuluttua. Silent Hillin tavoin elokuva on todella uskollinen alkuperälleen mutta ei liikaa, johon taas Silent Hill aikanaan kompastui totaalisesti. Peliä pelannut kykenee elokuvaa katsoessaan erottamaan pelin ja elokuvan toisistaan mutta näkee niissä silti mukavia/nostalgisia yhtäläisyyksiä jotka kuitenkin oksennetaan katsojan naamalle siinä vaiheessa kun tämä pelikuva ilmestyy valkokankaalle. Ajatusmaailma on täysin sekaisin. Muista heikkouksista täytyy nostaa esille leikkaus, jossa on vaikea pysyä mukana. Elokuva tuntuu olevan täynnä pieniä ja typerän amatöörimäisiä leikkautuvuusvirheitä. Jopa ilmeettömän agentti 47:n ilmeet onnistuvat vaihtumaan kuvasta kuvaan häiritsevästi. Heikkouksista täytynee siirtyä vahvuuksiin ja se onnistuukin parhaiten kuvauksen kautta. Elokuva on täynnä upeita kuvia, mutta väliin mahtuu muutamia todella omituisia komppiksia joissa kuvan alareuna leikkaa henkilön pään nenän kohdalta ja pään päälle jaa blurria mössöä varmaan puoli ruutua. Monta hyvää kuvaa on myös onnistuttu pilaamaan leikkaamalla väliin jotain aivan turhaa mössöä. Myöskään mikään elokuvan ampumakohtauksista ja luotien osumista ei tapahdu samassa kuvassa, eli toteutus on viety helpomman kaavan kautta. Edellämainitut seikat saavat elokuvan kuulostamaan opiskelijatyöltä; Paljon hienoja juttuja mutta seassa täysin väsähtäneitä mokia ja typeryyksiä.

Katsoja, joka ei ole peliä koskaan pelannut saattaa joistakin asioista jäädä hieman pimentoon, mutta pystyy nauttimaan elokuvasta oikein viihdyttävänä action-pätkänä. Pelin tunteville elokuva tarjoaa ehkä hieman enemmän. Elokuvan kohtaukset olivat jokseenkin irrallisen tuntuisia mutta yksinkertainen tarina vietiin tyylikkäästi loppuun eikä meininki lässähtänyt oikeastaan missään vaiheessa. Paras pelielokuva tähän mennessä jos näin voi sanoa. Tomb Raider ja Resident Evil ei tosin ole hirveän kova vastus tässä kategoriassa, mutta parempaa odotellessa tämä ottaa ykkössijan nimiinsä. Kokonaisuudessaan "ihan ok" mättöleffa vaikka parempaankin oli mahdollisuudet. Kolme tähteä saattaa olla liikaa tämän valtavan mokakelan päälle, mutta tämä onkin pelistä pitäneen "fanin" arvosana.

Edit: Yksi moka leffasta täytyy vielä nostaa esille. Spoileria siis luvassa joten lukeminen kannattaa taas jättää väliin jos ei halua tietää. Elokuvan ehkä parhaassa toimintakohtauksessa taidettiin keskittyä liikaa tyylittelyyn ja muutama tärkeä asia unohtui. Kohtaus etenee agentti 47:n astuessa paikallaan olevaan junavaunuun jossa hän päätyy osoittamaan aseellaan toista hitmania. Pian molemmista päistä vaunua ilmestyy toiset hitmanit ja 47 ottaa toisen aseen alkaen osoittaa sillä vasemmalta lähestyvää tappajaa. Tässä vaiheessa tulee tyylikäs kuva suoraan ylhäältä, mutta ongelmana on se, että kaikilla on pistooli kummassakin kädessä ja kaksi sivuilta lähestyvää tappajaa osoittavat toisella agentti 47:aa ja toisella keskelle jäävää kolmatta tappajaa, joka puolestaan osoittaa toisella aseellaan sitä ketä 47 ei osoita. Selkeämmin sanottuna agentti 47 oli heidän kohteensa, mutta he osoittavat jostakin syystä toisiaan aseella. Tyylittelyä? En tätä itsekään teatterissa tajunnut kuin vasta jälkeenpäin kun tuli puheeksi.


***

Valmistuu ajateltua nopeammin ja tammikuu meneekin DVD:n rakentamiseen ja oikeanlaisten levitysversioiden rendaamiseen ja lähettämiseen tietyille tahoille. Mitä tuosta projektista voisi tässä vaiheessa sanoa, niin "aikamoista paskaahan siitä taas kerran tuli, mutta minkäs teet kun olet kameran edessä etkä siellä missä pitäis". Ei menty siis aivan suunnitelmien mukaan mutta oli niissä kuvissa omat hyvät puolensa. Yhtään varsinaisesti huonoa kuvaa ei tullut. Lähinnä puutteet oli siinä että muutama kuva jäi kokonaan puuttumaan koska ne kiireen keskellä unohdettiin tai ohjaajan ajatukset eivät tarjonneet tilaa kaiken näyttelemisen ja vuorosanojen opettelemisen keskellä puuttua niihin. En vielä tarkkaa julkaisupäivämäärää osaa kertoa mutta maaliskuun alussa eri ryhmien "Kätkö"-projekteja alkaa leviämään joten varmaankin kaiken massan seassa tämäkin lähtee jakeluun.

Lisää infoa myöhemmin.

OUR Production lähti about kuukausi sitten mukaan FinFilmsissä Rauli Ylitalon kehittämään "ei kilpailu"-produktioon, jossa eri ryhmien oli tarkoitus tehdä elokuva samasta käsikirjoituksesta. Useita ryhmiä on osallistunut tähän projektiin ja OURin oma versio "Kätkö"-nimisestä elokuvasta valmistuu helmikuun loppuun mennessä.

Elokuva kuvattiin kuluvana viikonloppuna ja raakaleikkauskin on jo suoritettu. Elokuva/alkuperäinen käsis kaikessa yksinkertaisuudessaan kertoo pikkurikollisen tehtävästä. Hänen on tarkoitus piilottaa mystinen salkku tietylle mökille mutta asioita hankaloittaa turhankin "tuttavuudenhakuinen" maajussi. Tämä ei siis välttämättä koske täysin meidän versiotamme, mutta kuten koko projektin ideana oli että alkuperäinen käsikirjoitus on tunnistettavissa lopullisesta teoksesta, niin se myöskin on.

Elokuva on ladattavissa FinFilms.net elokuvasivustolta kun se valmistuu. Muidenkin ryhmien Kätkö-elokuvia voi ladata kyseiseltä sivustolta helmikuun alusta lähtien, jolloin on ensimmäiset luvalliset julkaisupäivät.

Hyivittumikäolo...

Jooh, eli tulipa sitten vietettyä nuo kauan odotetut wanhojenbileet voitsilla. Aika päätöntä menoa se oli kuten vuosi sitten myös, mutta itse en nähnyt siinä enää mitään erikoista. Puukstaavin yleistiloista ei jäänyt jäljelle varmaan mitään ehjää ja Kipinässä oli meneillään todellinen Hell's kitchen. Yön ruokalistalle kun kuului puhelin ja nahkasaapas (tietääkseni kukaan ei syönyt). Järkyttävä sotku kaiken kaikkiaan. Soihdun käytävällä oli keksitty neronleimaus teljetä rehtorin ovi sohvalla, mutta sohva päätyi väärän oven eteen josta ei sitten sen kummempia seurauksia. Porukkaa oli ihan kiitettävästi paikalla vaikka aivan kaikki eivät aikataluihin ja rahatilanteisiin liittyen päässeetkään paikalle. Illasta/yöstä en sitten osaa kommentoida sen enempää. Karsee krapula tuttuun tapaan vaikkakin tällä kertaa ilman sitä suurta päänsärkyä. Uskaltauduin katselemaan kännykästä nauhottamiani videoita ja mistäs muualta ne olivatkaan kuin Kipinän keittiöstä. Ei enempää kommentoitavaa tällä hetkellä...