IRC-Galleria

FryGuy

FryGuy

https://www.facebook.com/jarellphoto

Selaa blogimerkintöjä

OUR News: RoskafestaritKeskiviikko 24.02.2010 19:12

Tampere Film Festivalin yhteydessä järjestetään vuosittain myös Roskaelokuvafestivaali, joka on suunnattu lähinnä näille "riippumattomille tuotannoille" eli indielle. 2010 on juhlavuosi ja näytöksessä on mukana monenlaista elokuvaa, mukaanlukien OUR Pro:n "Suuret Kuviot", joka esitetään kolmannessa näytöksessä juuri ennen Trash Videon, Insane Bastardsin sekä Blood Ceremonyn yhteistä elokuvaa "Viimeinen taistelu Venuksesta".

Näytöslista on katsottavissa tässä: http://www.tamperefilmfestival.fi/shop2010/product_info.php?cPath=85&products_id=586

Tervetuloa vain mukaan. Liput on 5€ ja sisäänpääsy Yo-talolle tietenkin K-18.

Pelivertailu: L4D Vs. L4D2Torstai 04.02.2010 16:36

Kirjoitin marras-joulukuussa arvostelun L4D2:sta, jolloin peli oli uunituore tapaus ja ensinäkemys oli lähinnä pelkkää positiivista. Nyt peliä on tullut pelattua ykkösen ohella melko paljon ja lienee sopiva hetki katsoa ja vertailla pelejä hieman ehkä kriittisemmästä näkökulmasta.

Yleisesti ottaen uuteen peliinhän sataa aina roppakaupalla päivityksiä, mutta itse en ainakaan ole huomannut päivityksistä olleen mitään merkittävää hyötyä. Steam yhteisöpalvelun puolella ainakin päivitykset ovat mitä ilmeisin syy tilastojen ja saavutusten sekoiluun. Osalle pelaajista nämä ovat vain tyhjänpäiväistä skeidaa, mutta osa taas tykkää välillä pitää silmällä omia tilastojaan ja kyllähän niihin tilastoihinkin aina pienoinen kilpailumeininki on piilotettu. Ei siis ole kovinkaan hauskaa, että joka kolmannelta pelaajalta katoaa kaikki 50 saavutusta, pelitunnit tai muut pelitilastot. Osa pelaajista on menettänyt tilastojaan jo marraskuun aikana, osa on saanut tilastonsa takaisin ja osa taas ei. Steamin puolelta tästä ongelmasta ei ole tullut mitään selvitystä. Tästä siis ensimmäinen iso miinust koko järjestelmälle.

Jätän suosiolla tästä teksistä pois sen yleisen arvostelulöpinän ja menen suoraan asiaan; tarkoittaa sitä, että jos peliä ei ole pelannut niin kaikista asioista ei välttämättä tajua mitään.

L4D Vs. L4D2
Kentät & Hunter

Selviytyjien osalta kentät käyvät tylsiksi ajan myötä molemmissa peleissä, mutta ykkösessä ehkä hieman nopeammin. Minkä takia sitten otin saastuneista sitten Hunterin tähän vertailuun mukaan? Kakkosen kenttäsuunnittelu on raiskannut Hunterilla pelaamisen lähes kokonaan. Ykkösessä on jatkuvasti katuja, kerrostaloja, torneja, kanjoneita ym. avaria ympäristöjä, joissa saastuneilla pelaavat voivat saada aikaan täydellisen väijytyksen koska tahansa. Kakkosessa tähän ei ilmeisesti ole tarvetta kun Huntereitakin voi olla pelissä vain yksi kerrallaan. Kentistä löytyvät hyvät väijytyspaikat voi melkein laskea yhden käden sormilla. Onnistuminenkin tämmöisestä harvinaisesta paikasta on minimoitu, sillä kentät ovat täynnä näkymättömiä seiniä, kattoja ja muita bugisia esteitä. Hunter on edelleen kaikista pelattavista saastuneista paras, sillä se ei pidä juostessaan mitään järkyttävää meteliä ja sillä edelleen pääsee melko vapaasti paikkoihin, joihin muilla saastuneilla ei ole asiaa.
Kenttäsuunnittelu kusee myös siltä osin, että saastuneille ei ole kehitetty mitään selkeää linjaa, minne saa mennä ja minne ei. Joidenkin rakennusten katolla on kieltomerkit kentän päättymisen vuoksi tjm. mutta sitten on useita rakennuksia joidenka katoille aina yritetään kiireessä mennä hunterilla, mutta pääsy on estetty jälleen näkymättömällä seinällä. Olen myös monesti miettinyt, että "mikä tekee tästä vesirännistä niin erityisen, että vain tätä pitkin voi kiivetä ylös eikä tuosta, joka on seuraavassa talossa?" Tähän kategoriaan kuuluvat myös verkkoaidat, seinillä kasvavat köynnökset, talojen kulmat ym. kiipeämiseen sopivat kohteet. Aina saastuneella pelaavalle on vain se tietty merkitty kohta siinä verkkoaidassa, josta voi kiivetä yli. Ykkösessä tämä ei niinkään paljoa haittaa, koska Huntereita voi olla pelissä 4 samaan aikaan, mutta kakkosessa joukko koostuu usein toivottoman naurettavasta kokoonpanosta, jolla ei saa mitään aikaiseksi.

L4D Vs. L4D2
Boomer

Kakkonen saa plussat aseiden määrästä ja erityisesti lähitaisteluaseiden lisäämisestä peliin. Lähitaisteluaseilla taltuttaa päälle käyvä lauman melko helposti ja saa ainakin saastuneet pois iholta. Ykkösessä Boomerin oksennus osuu melko kauas vaikka hahmo onkin yhtä hidas molemmissa peleissä ja kuolee yhtä helposti. Myös kuoleman yhteydessä tapahtuva räjähdys heittää oksennusta melko laajalle alueelle ja pakottaa pelaajat olemaan varuillaan. L4D2:n suhteen en edes ymmärrä minkä takia koko hahmo on edelleen mukana kuvioissa. Oksennuksella ei enää osu hyvin hajallaan olevaan joukkoon yhtä hyvin kuin ykkösessä vaan koko yritys päättyy yleensä noloon räjähdykseen jossakin katon reunalla. Myöskään kamikaze hyppääminen katolta selviytyjien läheisyyteen ei tuota samaa tulosta kuin ykkösessä, sillä räjähdyksen onnistuminen vaatii melkein lähitaisteluetäisyyden. Pienikin onnistuminen on yleensä aika mitäänsanomaton, sillä laumaa tulee usein melko vähän ja lähitaisteluaseiden ansiosta se ei edes ehdi aiheuttaa sen suurempaa kaaosta. Luin jostakin, että kehittäjillä oli tarkoituksena tuoda peliin uusi saastunut nimeltä "Screamer", joka olisi ilmeisestikin ollut jokin pakkopaitaan sonnustautunut Jockeyn kaltainen kummajainen, joka olisi houkutellut laumaa selviytyjien kimppuun olemalla pelkästään läsnä ja kiljumalla. Hahmo olisi omasta mielestäni ollut tässä tapauksessa Boomeria käytännöllisempi hahmo ja versuksessakin oltaisiin ehkä saatu yksi Hunter lisää, sillä Screameria tuskin olisi voitu pelata. Screamer olisi myös poikennut muista saastuneista ilmeisestikin siinä, ettei se itse hyökkäisi pelaajien kimppuun vaan kiljumisen jälkeen se vain pakenisi paikalta odottamaan uutta tilaisuutta.

L4D Vs. L4D2
Jockey, Spitter & Charger

Tässä ei voida varsinaisesti vertailua suorittaa, koska näistä hahmoista yhtäkään ei ykkösessä ollut. Hyvä niin.

Jockey:
Jos yhtään epäilet, että jokin asia voisi joskus järkyttää mielenterveyttäsi niin tässä on hahmo, jonka vuoksi en voi suositella L4D2:sta. Jockey on ehdottomasti ärsyttävin hahmo niin pelata kuin kohdata pelissäkin. Tämä saastunut ei aiheuta vahinkoa nimeksikään, mutta sen sijaan se kuolee todella helposti... joka ei tietenkään ole huono asia. Jockeyn yksinkertainen idea on vain loikata jonkun pelaajan niskaan ja johdattaa tämä kauas muista pelaajista, tarjoilla se mahdollisesti Chargerille tai muulle tehokkaammalle saastuneelle tai pudottaa jostain korkealta alas. Pelissä on kuitenkin todella vähän tilanteita, joissa Jockeylle olisi oikeasti käyttöä. Pelaajien niskaan hyppiminenkin onnistuu harvoin ensimmäisellä yrittämällä ja koko yritys päättyy yleensä mielenterveyttä molemminpuolin rasittavaan hyppelyyn edestakaisin selviytyneen ympärille kunnes Jockey tönitään kuoliaaksi, jonka jälkeen joku pelaajista tulee hermonsa menettäneenä tyhjentämään viimeisetkin lippaansa jo kuolleeseen tonttuun. Hahmon ehkä ainoa hyvä puoli on, että se laittaa vastustajan hermot koetukselle. Pelkästään Jockeyn äänen kuuleminen aiheuttaa vastustajissa usein hermoromahduksen.

Spitter:
Tästä hahmosta ei niinkään pahaa sanottavaa. Tarvitsee vain lähes aina yhteistyötä joltakin toiselta pelaajalta, että spitti aiheuttaa riittävästi vahinkoa. Hahmon huonoin puoli on sen heikkous.

Charger:
Tämä ei voi olla Valven kehittämä hahmo. Miten Half-Life 2:n ja Portalin tekijöiltä voisi tulla näin fysiikan rajoja sekä realismia vastustava viritelmä. Charger on uusista hahmoista ehdottomasti käytännöllisin ja onnistuessaan siitä on todella paljon hyötyä, mutta mahdollisuus epäonnistumiseen on kuitenkin noin 80%. Lattialla lojuvat roskat, matkalaukut ym. pienet objektit voivat osoittautua Chargerille ylitsepääsemättömiksi esteiksi, joka hahmon koon huomioiden tekee siitä lähes koomisen. Chargeria ei myöskään ryntäyksen aikana voi ohjata yhtään, joten tarkka tähtääminen täytyy suorittaa usein puolessa sekunnissa. Hahmo olisi vieläkin parempi jos sitä voisi ryntäyksen aikana ohjata edes vähän. Monista pelaajista on tullut jo melko hyviä härkätaistelijoita tässä muutaman kuukauden aikana, joten suurin osa yrityksistä päättyy seinään.

Yhteenveto:
Alkaa jo hieman tuntu turhalta tämä kirjottaminen ja varmasti jotain jäi kertomatta, mutta mitään pisteitä en osaa peleille nyt antaa. Ykkönen on ehdottomasti yksinkertaisempi ja tähän sisältyy toimiva pelattavuus, kentät, hahmot ja peli on muutenkin "ehjä". Kakkonen on huomattavasti ykköstä monipuolisempi lähes kaikilta osa-alueilta, mutta pelimuotoja ja vaihtoehtoja versukseen olisi kiva saada enemmän. Kakkosta voisi olla mielenkiintoista kokeilla pelata ykkösen simppelillä versus-kokoonpanolla. Tästä on paljon väitelty ja mielipiteitä sataa monesta suunnasta, että kumpi peleistä nyt on se parempi. Yksinkertainen vai monipuolinen? Omasta mielestäni kumpikaan ei ole negatiivinen termi...
Itse en pelannut ykköstä heti sen julkaisun jälkeen, joten en tiedä oliko siinä yhtä paljon bugeja ja vikoja, mutta jaksan olla kakkosen suhteen vielä optimistinen, että Valve saa suuren osan näistä bugeista ja vioista korjattua.

Elokuva: Avatar // Tekniikka: 3DLauantai 30.01.2010 22:20

Vuosi: 2010
Ohjaus: James Cameron


Cameron lukeutuu ehdottomasti niihin ohjaajiin, jotka harvemmin pettävät katsojansa. Ollaan tultu myös siihen tekniikan aikakauteen, että Avatarin tekeminen oli mahdollista. Titanicin edellisenä ohjauksenaan tehnyt Cameron on tehnyt yksinkertaisesti upean elokuvan.

Elokuva:

Ajatukseni oli pitää tämä teksi mahdollisimman lyhyenä, koska ei näitä taida monikaan lueskella enkä ole tällä hetkellä juurikaan sillä tuulella että huvittaisi kirjoittaa koko lauantai ilta jotain arvostelua. Elokuva on kestoltaan hirvittävät 2 tuntia 44 minuuttia, mutta se ei loppupeleissä haitannut muuta kuin tekniikan osalta ja tähän palaan seuraavassa osiossa. Elokuvan maailma on upea, mielikuvituksellinen, aistittava ja monella tapaa värikäs. Elokuvan asetelmat ovat kaikin puolin mielenkiintoiset vaikkakin muutamaan otteeseen melko pitkälti ennalta-arvattavat. Cameronin elokuvat nyt eivät koskaan sisällä roppakaupalla über nerokkaita juonenkäänteitä vaan tarina on suoraviivainen, puhdas ja sellainen, joka taitavasti kalastaa lähes kaikki valtavirta-elokuvien katsojat kuten kriitikotkin. Elokuva, josta jää yksinkertaisesti hyvä fiilis. En nyt lähde kertomaan sen pidemmin tarinasta mitään, mutta aika pitkälti tuli Disneyn piirretyt ym. satu-elokuvat mieleen tästä.

Tekniikka:

Sitten siihen itse ASIAAN. Elokuvaahan ei pitäisi arvostella heti katsomisen jälkeen, joten voin palata siihen vielä myöhemmin. Tekniikan kehittyminen on nyt tuonut 3D:n mahdolliseksi elokuvien tekemisessä. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään uunituore teknologia niin se on silti helvetin kallis. Avatar oli ensimmäinen kosketukseni 3D elokuvaan ja voin sanoa heti ja suoraan, että tekniikka on vasta "lapsen kengissä". Mutta, jos tekniikka tätä vauhtia jatkaa kehittymistään niin seuraavan 10 vuoden aikana 3D-elämys varmasti kehittyy järkevämpään muotoon.

Teatteriin mennessäni olin jo hieman kriittisellä tuulella; En elokuvan vaan pikemminkin tekniikan suhteen. Myöhästyin paikkavarauksestani, mutta onneksi keskeltä lähes täyteen varattua plevna 1:stä paistoi vielä yksi paikka. Tämän härdellin aikana ehdin jo hetkeksi unohtaa koko 3D tekniikan, mutta heti ovella lyötiin kouraan eriskummalliset kakkulat. Kyseisten lasien valmistaja on varmaankin pyrkinyt välttämään mahdolliset iso- tai pieninenäisten ihmisten syrjintä-syytöksen ja tehnyt laseista mahdollisimman epämukavat kaikille. 2 tuntia 44 minuuttia ja ties kuinka monta sekuntia, mutta ei kiitos yhtään ylimääräistä. Lasien tummennus oli myös yksi suuren suuri miinus, joka laittoi minut heti mainosten aikana miettimään lasien tarpeellisuutta. Kirjaimellisesti tuntui siltä kuin olisi katsonut koko elokuvan aurinkolasit päässä. Laseissa oli myös omituinen peilaava pinta sivuissa, siten, että vielä mainosten aikana näin takanani istuvan naisen oikealla ja popcornejaan ahmivan tyypin vasemmalla (toimivat kuten auton peilit). Valojen sammuessa vasempaan silmääni vilkkui edelleen projektorista tuleva valo, mutta onneksi olin pukenut lähtiessäni huppariin ja istuinkin koko näytöksen ajan huppu päässä.

Itse tekniikka vakuutti heti alussa ja etu-alalla kuvassa olevat hahmot olivat mukavasti tulleet valkokankaasta kosketettavalle etäisyydelle. Sivusilmällä oli hauska katsoa muita katsojia kun joku aina yritti tavoitella jotain ilmassa leijuvaa pölyhiukkasta tai puun lehteä. Pakko kuitenkin todeta, että tekniikan suhteen tekijöillä on vielä paljon opittavaa, paljon asioita täytyy ottaa huomioon kuvakerronnassa ja tekniikasta on tehtävä mukavempaa katsojan silmille. Itsehän kärsin tällä hetkellä päänsärystä, joka saattaa johtua lasien epämukavuudesta, mutta myös itse elokuvasta. Elokuvassa tapahtuva liike ei ollut mielestäni erityisen sulavaa. En tiedä mistä tämä johtuu. Oliko elokuva 24 fps? 25 fps? 30fps? vai sitten jotain suurempaa? 3D:nä tehtävien elokuvien kuvanopeus pitäisi varmasti olla yli 60 kuvaa sekunnissa ihan senkin takia, että ihmisen silmä on uteliaampi tämän hienon tekniikan edessä ja vaeltaa kohteesta toiseen ainakin omasta mielestäni nopeammin kuin tavallisessa 2D elokussa. En ole mikään tutkija tai asiantuntija, mutta tuntui siltä kuin silmä jättäisi sen verran kuvia välistä, että hieman nopeampi liike sai kohteen näyttämään suttuiselta ja nykivältä. Rauhalliset kamera-ajot olivat mukavaa katsottavaa, mutta nopeatempoisesti leikatut toiminta-kohtaukset yhtä sotkua, joidenka aikana teki kovasti mieli ottaa lasit kokonaan pois päästä. Tarkennukset ja syväterävyydet täytyy kuvaamisessa ottaa entistä paremmin huomioon sillä rauhallisisa kuvissa erittäin syväterävät kuvat olivat todella upeita, mutta joissakin taas oma silmä ei millään keksinyt, että mitä kohdetta olisi pitänyt seurata. Tekstitys-rivin siirtyminen ruudulla aina tiettyyn paikkaan kai yritti olla jonkinlainen suuntamerkki, mutta keskityin itse elokuvaan omalla englannin-taidollani sillä 3D-tekstityksen seuraaminen vaati silmiltä paljon enemmän ja oli melko raskasta.

Hyvä elokuva, mutta tekniikan suhteen on vielä paljon kehitettävää.

Elokuva: *****
Tekniikka: ***

Elokuva-"arvostelu": RööperiTiistai 26.01.2010 23:53

Vuosi: 2009
Ohjaus: Aleksi Mäkelä

Nyt kun on tullut viikon sisään katsottua Shawshank Redemption, Green Mile, Eyes Wide Shut, Forrest Gump... päätin katsoa tämänkin kun sitä niin on kehuttu... tuli "ehkä" hieman huonoon saumaan.

Angs angst angst suomipaskaa samuli edelman juha veijonen santeri kinnunen kari hietalahti jasper pääkkönen jne. näyttelijäpuolella ei muutosta suuntaan tai toiseen. Tarinan juonikäänteet kaikki ennalta arvattavia ja elokuva oli kokonaisuudessaan vain ahdistavaa ja epämukavaa katsottavaa. Tekninen osaaminen kyllä ihan ok, mutta sisällöltään tämä ei tarjonnyt yhtikäs mitään. Hakkaamista, ryöstämistä, kiristämistä, raha-ongelmia, huumeita, rakkaiden menetystä jne. sellaista perus suomi-höttöä oikein liukuhihnalta. Aivan kuin käsikirjoitus olisi ollut "ruksi ruutuun" vihkonen; kun -äidin kuolema- on tehty, siirrytään keskenmenoon, jonka jälkeen kaverin huumekierteeseen jne. kunnes koko elämästä on tehty jokaisen osalta yhtä helvettiä. Elokuvan kaksi viimeistä kohtausta on jotain käsittämätöntä: Kohtaus 1 - Samuli Edelmanin esittämä hahmo on saanut tietää kilpailevan rikollisjengin murhanneen hänen parhaan kaverinsa eikä se erityisesti miellytä. Tämän seurauksena Edelmanin hahmo lentää verissäpäin hakattuna liikkuvasta autosta kadulle. Kohtaus 2 - Suora leikkaus kadulta meren rannalle auringonpaisteeseen jossa Hietalahden ja Edelmanin hahmot odottavat rikollisjengiä välienselvittelyyn vain kahdestaan. Koko muu elokuvan aikana tarinassa pyörinyt porukka on kuollut, joten he kaksi ovat vain jäljellä, mutta "onnellisen lopun" toivossa tyhjästä ilmestyy muutama autollinen täysin random kovanaamoja ja "oikeus voittaa". Tuliko ruksiruutuunvihko täyteen? Huomattiinko että elokuvan pituus alkaa mennä jo kriittiseksi? Taisi siis tulla hieman kiire lopettaa elokuva? Tämän selkeämpää väkisin lopettamista en muista elokuvissa hetkeen nähneeni.

Ei mitään uutta tämän taivaan alla.


*

Elokuva-arvostelu: ZombielandMaanantai 25.01.2010 16:56

Vuosi: 2009
Ohjaus: Ruben Fleischer


Niin moni on kysellyt: "Oletko jo nähnyt?", "Tiedätkö elokuvan?", "Mitä mieltä olit?"... joten tässä sitten tulkoot perusteellinen vastaus: "Olen nähnyt, tiedän elokuvan ja ihan ok".

IMDb:n korkeiden pisteiden perusteella voikin todeta, että zombie-apokalyptinen maailma toimii komediana paremmin kuin kauhuna. Ainakin nykypäivänä kun kunnollisia kauhuelokuvia ei enää osata tehdä. Tämä on toki hieman sääli, mutta onneksi kummassakaan suuressa zombie-kauhu-komediassa (Shaun of the Dead ja Zombieland) ei olla muutettu itse zombien olemusta suuntaan tai toiseen. Komediaa on revitty enemmän muista lähteistä ja zombeista otettu komiikka toimii niiden luontaisen aivottomuuden varassa, jota jo George A. Romero käytti Kuolleiden aamunkoitossaan.

Shaun of the Dead on omasta mielestäni edelleen näistä kahdesta elokuvasta se parempi. Lyhyt perusteluni tälle on ehdottomasti toimivampi kokonaisuus, tarinan eteneminen, komedia on vedetty sopivasti överiksi, väkivallalla leikitään kunnes käy huonosti ja tekijöiden määrätietoisuus. Zombielandin suurin ongelma on tekijöiden määrätietoisuus ja tarinan eteneminen. Elokuvaa katsoessa tuntuu paikotellen siltä, että sitä olisi käsikirjoitettu lisää kun ensimmäinen sivu on kuvattu. Työryhmällä varmasti on ollut hauskaa elokuvaa tehdessä ja se todellakin on aistittavissa lopputuloksesta, mutta otetaan nämä puutteet nyt ensin. Elokuvan hahmoilla ei tunnu olevan päämäärää. Shaun of the Deadin vaellus kaupungin läpi paikallispubiin on 100x mielenkiintoisempi kuin Zombielandin porukan matkustaminen Hollywoodin kautta johonkin kuppaseen huvipuistoon. Elokuvaan tuo omituista draamaa myös Woody Harrelsonin näyttelemän Tallahaseen tarina koiranpennustaan, jonka hän zombien takia menetti. Elokuvan loppupuoliskolla kun tämä "koiranpentu" paljastuukin Tallahaseen omaksi pojaksi, elokuvan komediapuoli ottaa raskaan takaiskun. Kysympähän vain, että mitä helvettiä tässä on haettu takaa? Työryhmä ei selvästikään kaiken hauskanpidon ohessa osannut nähdä kokonaisuutta ja määrätietoisuus on täysin kateissa. Halutaanko tässä sittenkin tehdä oikeasti vakavaa elokuvaa vai komediaa? Elokuvan ehdottomasti paras vitsikin on pilattu aivan kokonaan (Spoiler); Hollywoodiin saavuttuaan porukka päättää yöpyä tyylikkäästi ja suuntaavat Bill Murrayn kartanolle, jossa mies näytteleekin omaa itseään. Talossa porukka jakautuu kahteen paikkaan. Ärsyttävä nörtti Columbus (Jesse Eisenberg) ja Little Rock (Abigail Breslin) suuntaavat Murrayn omaan teatteriin katselemaan Ghost Bustersia kun taas Tallahasee ja Witcita (Emma Stone) suuntaavat tutkimaan taloa muuten. Tallahasee ja Witchitä törmäävätkin pian zombieta esittävään Murrayhyn, joka saa oitis golfmailasta ja paljastuu täten vielä ihmiseksi. Murray esittää zombieta, koska "zombiet eivät hyökkää omiensa kimppuun". Myöhemmin he keksivät hauskan idean mennä pelottelemaan teatterissa oleskelevaa kaksikkoa, mutta pelottelu päättyykin lyhyeen kun Columbus tempaisee haulikon esiin ja ampuu Murrayn. Jos itse olisin tämän kohtauksen elokuvasta saanut leikata niin olisin leikannut tapahtumat välittömästi tuosta ampumisesta sotilaallisiin hautajaismenoihin, joissa Murrayn ruumis pudotetaan parvekkeelta. Nykyisellään elokuvassahan Murray ei kuole heti osumaan vaan tästä seuraa aivan ylipitkä, huonosti näytelty turhanpäiväinen draama, jossa tapahtumaa päivitellään.

Elokuvan henkilöt ovat muuten aika mielenkiintoinen kokoonpano. Ärsyttävä nörtti Colubus kaikkine änkytysongelmineen on sellainen hahmo, jota en jaksaisi missään elokuvassa seurata sekuntiakaan kun taas Woody Harrelson on yksi suosikkinäyttelijöistäni ja Tallahaseen seikkailua keksien perässä jaksaisi seurata vaikka parikin tuntia. Tämä kaksikko tuokin elokuvan alkuun aika mielenkiintoisen vastakkainasettelun, mutta hahmoista ei oteta riittävästi irti. Ärsyttävä nörtti Columbuksesta olisi voinut saada ties kuinka paljon komediaa irti, koska hahmollahan oli kaikenmaailman fobioita sekä ärtyneen suolen syndrooma, mutta eipä näillä ollut mitään tekemistä itse elokuvan kanssa kun herra ÄNC:stä päädyttiin jo alusta asti rakentamaan elokuvan "sankaria".
Witchita ja Little Rock taas ovat kaksistaan selviytymisretkellä olevat siskokset, jotka juonivat kaikenlaista ja huijaavat ihmisiä. Tallahasee ja ÄNC joutuvatkin heidän uhreikseen peräti kahteen kertaan ja toisen kerran jälkeen he alkavat hitaasti sulautua yhteen. Witchitan ja Little Rockin päämääränä on päästä huvipuistoon pitämään hauskaa kun taas Tallahasee on matkalla Tallahaseen ja Colubus Columbukseen. Siskosten päämärä on oikeastaan ainoa, joka elokuvaa pitää tietyillä raiteilla, koska Tallahaseella ei ole enää mitään ja ÄNC luopuu omasta päämäärästään kun ihastuu Witchitaan. Hollywoodista siskokset lopulta päättävät suunnata huvipuistoon kaksistaan ja heille tulee jotenkin yllätyksenä se, että yllättäen puistoon alkaa virrata zombeja mielin määrin. ÄNC ja Tallahasee tietenkin seuraavat perässä, pelastavat tilanteen ja kaikki päättyy kuten "pitääkin"; Tallahasee löytää keksejä, ÄNC saa Witchitan ja matka jatkuu...

Elokuva on "ihan ok", mutta mikään mestariteos se ei ole. Paikotellen ihan hauska zombie-komedia-hyvällä tekemisen fiiliksellä höystettynä. Erityismaininta toki pitää antaa helvetin upeille alkuteksteille, jotka Metallican säestyksellä saivat ihon aivan kananlihalle.


***

Hyvää joulua...Torstai 24.12.2009 15:43

ja onnellista uutta vuotta tasapuolisesti kaikille... paitsi tietenkin teille, jotka käytätte sosiaali-etuuksianne väärin, teille paskaa joulua ja epäonnista uutta vuotta.

Elokuva-arvostelu: 2012Torstai 17.12.2009 20:47

Vuosi: 2009
Ohjaus: Roland Emmerich



En oikein tiedä mistä aloittaa. Vuodesta 2004 lähtien Yellowstonen kaldera on noussut noin 7 senttiä vuodessa ja 2008-2009 vuodenvaihteessa alueella havaittiin jälleen sarja pieniä maanjäristyksiä.
21.12.2012 aurinkokuntamme planeetat ovat ensimmäistä kertaa suorassa linjassa auringon ja linnunradan keskustan kanssa 25 800 vuoteen ja tällöin myös Maya intiaanien tunnettu kalenteri tulee tiensä päähän.
Maapallon magneettisten napojen vaihtumisestakin on ollut puhetta ja sen arvellaan tapahtuvan vuoden 2012 loppupuolella. (http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2008/08/magneettinen_pohjoisnapa_liikkuu_poikkeuksellista_vauhtia_314280.html)

Yllä mainitut tiedot eivät ole pelkästään elokuvasta vaan myös wikipediasta ja uutisista poimittuja. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Roland Emmerich on ohjannu jos jonkinmoisia katastrofielokuvia Independence Daystä Day After Tommorowhin, mutta tällä kertaa hän on päättänyt tehdä katastrofielokuvien ääripään ja onnistuukin siinä kohtalaisen hyvin minimaalisella 250 miljoonan dollarin budjetillaan. Elokuvan juoni on yksinkertainen putkijuoksu täpärästä tilanteesta toiseen ja koko tarina on hyvinkin samankaltainen kuin Day After Tommorowssa. Tarinassa seurataan pääasiassa yhden perheen edesottamuksia ja rinnakkais-tarinassa puolestaan valtion toimintaa katastrofin lähestyessä.

John Cusackin näyttelemä Jackson Curtis on heikosti menestynyt kirjailija, jonka perhe on erkaantunut hänestä ja vaimo löytäny uuden miehen. Jackson kuitenkin tapaa kahta lastaan säännöllisesti ja tällä kertaa hänen aikeinaan on viedä lapset Yellowstonen kansallispuistoon, jossa he kuitenkin päätyvät armeijan eristämälle alueelle ja heidät ohjataan muualle. Yellowstonessa Jackson kuitenkin tapaa sekopäisen radio-toimittajan, joka pitää omaa radiolähtystään, julistaa maailmanloppua ja harrastaa salaliittoteorioita. Tarinat alkavat loksahdella paikoilleen ja edessä on tiukkoja tilanteita toisensa perään, mutta valitettavan paljon elokuvassa on toistoa. Elokuvassa paetaan 2 kertaa peräkkäin autolla lentokoneeseen ja lentokoneella päästään aina juuri ja juuri ilmaan. Yhteensä elokuvan aikana paetaan täpärästi lentokoneella peräti 3 kertaa, joka on varmasti ennätys missään elokuvassa ikinä.
Valtio on rakentanut muutaman vuoden ajan salaisia arkkeja Kiinan vuoristossa, joihin saataisiin pelastettua mahdollisimman monia ihmisiä, eläimiä ym. ym. jos Nooan Arkki on tuttu niin tästä ei sen enempää tarvitse spoilata.

Edellä mainittukin jo sen kertoo, että tarinassa ei ole oikeastaan mitään nautittavaa. Henkiöohjaus ontuu ja käsikirjoitus on kohtalaisen kliseinen, mutta niin hardcorea erikoistehostepornoa tämä on, että täytynee antaa hieman anteeksi ja koittaa ymmärtää. 2012 on tehosteiltaan jo sitä luokkaa, että voitaisiin puhua kokonaan uudesta genrestä, mutta ei nyt kuitenkaan viitsitä ihan siihen lähteä. SPOILER! --- Yellowstonen purkaus, San Andreaksen uppoaminen mereen, Washingtonin ja Intian hyökyaallot, Poseidonista identtinen laivan kaatuminen ja monet muut ovat niin upeasti toteutettuja, että tämä pitäisi päästä näkemään blu-raynä.

Elokuvan loppu tosin oli lattea ja todisti sen kuinka hyvin työryhmä onnistui sokeutumaan tieteellisille faktoille. Viimeinen kohtaus sijoittuu 27 päivää katastrofin jälkeen ja arkin ovet avataan, jotta ihmiset saisivat raitista ilmaa. Ulkona vallitsee lähes pilvetön ja aurinkoinen ilma. Tässä vaiheessa itse aloin hieman kerrata tapahtumien kulkua ja heräsi kysymys, missä on ydintalvi? Se joka seuraa minkä tahansa supertulivuoren purkautumisesta? Yellowstonen purkautuessa maapallon ilmakehään lentää niin paljon tuhkaa, että aurinkonvalo ei kykene sitä läpäisemään vuosikausiin ja seurauksena on useiden lajien sukupuutto ilman, että maapalloa koettelisivat myös hyökyaallot sekä mannerlaattojen liikkuminen. Lopussa nähty lähes pilvetön kuva maapallosta oli moka tai väkisin haettu "onnellinen" lopetus.

OUR News!Keskiviikko 16.12.2009 13:10

Suurten Kuvioiden pilalle menneet otokset on nyt julkaistu Indieataivaassa.

http://www.indietaivas.fi/movie.php?videoid=1149

Kyseessä on muutaman minuutin lyhyempi versio kuin DVD:llä.

Elokuva-arvostelu: BraindeadMaanantai 14.12.2009 21:09

Vuosi: 1993
Ohjaus: Peter Jackson


Joitakin klassisia kauhuleffoja on jäänyt aikoinaan katsomatta ja ajattelin pikkuhiljaa ottaa tämän virheen takaisin. Listassa on Braindead, Bad Taste sekä Evil Dead, jotka aion lähiaikoina katsastaa. Ensimmäisenä vuorossa on hyvät arvostelut saanut Braindead, mutta...

... mitä vittua?! Ensinnä täytyy sanoa, että en ole ärsyttävien elokuvien ystävä laisinkaan ja ainoa asia, joka meinasi saada minut lopettamaan elokuvan katsomisen kesken ei ollut goren määrä vaan myötähäpeää tuottavat kohtaukset. En jaksa lähteä edes kaikkia elokuvan epäkohtia luettelemaan sillä koko käsikirjoitus oli tarkoituksella niiden varaan kasattu. Kun koko elokuva perustuu oikein väkisin väännettyjen myötähäpeä-kohtausten varaan, ei lopputulos ole hyvä. Kyseessä on sellaista järjenvastaista ripulia, että katsominen on lähes mahdotonta.

Muuttaako tämä sitten käsitystäni Peter Jacksonista? Ei. Jackson on eräänlainen teema-ohjaaja ja osaa tehdä elokuvan uskollisesti sen genrelle, miljöölle ja maailmalle. Sormusten Herrat ja King Kong olivat myös hyviä osoituksia Jacksonin taidosta pitää elokuvat omassa maailmassaan. Braindead on samanlainen tuotanto, mutta halvemmalla budjetilla ja ärsyttävien kauhukomedioiden luokassa.

Elokuvan loppupuolisko oli paikotellen hauskaa gore-huumoria, mutta erityisen ärsyttävän alkupuoliskonsa osalta en osaa elokuvaa erityisesti arvostaa. Oman aikansa klassikko ja pakko se on todeta, että suuri osa näistä kuminukke-tehosteista näyttää edelleen paremmilta kuin nykypäivän digitaaliset kikkailut.


*

Peli-arvostelu: L4D2Torstai 26.11.2009 00:51

... eli siis Left 4 Dead 2.

En varsinaisesti ole tämän luokan arvosteluja kirjoitellut, mutta nyt vain tuli sellainen fiilis että tähänkin kategoriaan voisi perehtyä tekstin muodossa enemmän. Suurin syy arvostelujen kirjoittamatta jättämiseen lienee se, että mieli tekisi kirjoittaa arvosteluja monelle muullekin pelille ja suurin osa peleistä sisältää niin paljon asiaa, että teksteistä tulisi luonnottoman pitkiä (esim. jos kirjoittaisin arvostelun Half-Lifesta).

Saatan toistaa jotain samaa asiaa kuin edellisessä kirjoituksessani, jossa tarkoitukseni oli vain kertoa ensivaikutelmista peliin, mutta karkasin hieman asiasta ja meinasin eksyä pahemminkin tuonne Half-Lifen puolelle. Kävin siis pelin välittömästi noutamassa heti julkaisupäivänä ja olen sitä siitä lähtien pelannutkin jo ihan kiitettävästi. Demoversio olikin vain pieni alkusoitto sille, mitä oli luvassa ja peli ylitti odotukset jo 5 minuutin pelaamisen jälkeen. Ensimmäiseen osaan tutustuin joskus puolisen vuotta sitten hieman "epävirallisen" version kautta ilman mitään tilastoja, saavutuksia tai nettipeliä, mutta kyseessä oli ehdottomasti sellainen kauhuräiskintä, jota oli jo pitkään kaivattu pelimarkkinoille. Joskus jopa hieman ihmettelin, miksi tämmöistä peliä ei aikaisemmin ollut tehty. Kuolleiden aamunkoiton- ja 28 päivää myöhemmin- elokuvien kaltaisia zombie-räiskintöjä ei ole liiemmin tehty vaan kaikki kauhupelit ovat olleet Silent Hillin ja Resident Evilin kaltaisia "Third person" ongelmanratkonta-pelejä, jotka eivät itseäni ole kovinkaan kauaa jaksaneet kiinnostaa. L4D ei tosin tarjoa samankaltaista kauhua kuten edellä mainitut klassikot vaan kauhu perustuukin lähinnä kiperiin tilanteisiin, pakenemiseen ja apokalyptiseen tunnelmaan.

Ensimmäinen osa L4D ilmestyi vuosi sitten, mutta näyttää kakkososan rinnalla lähes sisällöttömältä ja yksinkertaiselta. Tämän arvostelun pitäisi kohdistua kakkososaan, mutta ensimmäistä ei voi jättää huomioimatta, koska sen kanssa suurin vertailu tehdään.
Ensimmäisessä osassa seikkailivat eri henkilöt kuin kakkosessa ja jokaisessa kamppanjassa tarkoituksena oli vain selvitä kentän loppuun ja taistella lopussa valtavaa zombie-laumaa vastaan, jonka päätteeksi piti vielä selvitä pelastajien kyytiin. Kakkosessa seurataan aivan uutta porukkaa, johon selvästikin faniryhmän on ollut vaikea tykästyä, mutta kaiken uuden hyväksyminenhän tuntuu olevan nykypäivänä jonkinlainen trendi. Omasta mielestäni oli vain hyvä, että pelit irrotettiin tarinoilla/henkilöillä toisistaan ja haluan korostaa puhuvani "kakkososasta" enkä todellakaan "jatko-osasta". Kakkososa toi mukanaan huomattavasti monipuolisemman asevalikoiman, hauskan ja klassisen lähitaisteluaseiden valikoiman jota ensimmäisessä osassa ei ollut ollenkaan ja kolme uutta special-zombieta. Lähitaistelu-aseista mainittakoon erityisesti kriketti-maila (Elokuvasta: Shawn of the Dead), moottorisaha (Elokuvasta: Dawn of the Dead) ja sorkkarauta (Valven klassikosta: Half-Life) sekä hyvinä lisinä myös palokirves, poliisin pamppu, paistinpannu, machete, katana, sähkökitara sekä pesismaila (vain ennakkotilaajille).

Vaikka oma koneeni ei kykenekään peliä pyörittämään täysillä asetuksilla, se näyttää silti hyvältä ja toimii täydellisesti kuten kaikilla source-moottoria käyttävillä peleillä on tapana. Paikotellen "överiksi" vedetty väkivaltamallinnus tuo räiskintään lisää potkua ja laittaa muistelemaan menneitä. Vielä kymmenisen vuotta sitten kohuttiin Soldier of Fortunen huikeasta väkivaltamallinnuksesta, jossa luodinreikä ilmestyi jotakuinkin siihen kohtaan johon uhria ammuttiin. Nyt uhrille tapahtuu juuri niinkuin voisi esim. palokirveellä lyömisestä kuvitella tapahtuvan, mutta kohua ei ole ollut laisinkaan. Lieneekö syy siinä, että pelissä uhrit ovat zombeja eivätkä ihmisiä? voi olla, mutta näyttävyydestä peliä ei voi haukkua.
Haukkumisesta puheen ollen täytyy nostaa muutama "MUTTA" pöydälle.

Lainasin Tiltin pelikaupan peli-esittelystä:

"AI Director 2.0: L4D:n ainutlaatuista pelattavuutta johti ”AI Directoriksi” nimetty edistynyt teknologia, joka muokkasi vihollismäärää, tehosteita ja musiikkia pelaajien suorituskyvyn perusteella. L4D 2 sisältää ”AI Director 2.0:n”, joka laajentaa tekoälyn säätelykyvyn käsittämään kentän asettelun, maailman esineiden, säätilan ja valaistuksen eri vuorokaudenaikojen luomiseksi. "


Kentän asettelu tarkoittaa lähinnä toisen oven olevan kiinni ja viereisen olevan auki sattumanvaraisesti eli tämä ei suurta muutosta peliin tuo eikä koko vaihtelua edes muutaman pelikerran jälkeen huomaa. Maailman esineet kyllä vaihtelevat paikkaa melko hyvin, mutta useinmiten samasta paikasta löytyy joku esine vaikka kyseessä ei olisikaan sama kuin edellisellä kerralla. Esineiden löytöpaikat on yleensä helposti selitettävissä, mutta katanan, krikettimailan ja moottorisahan löytyminen Dark Carnival kamppanjan "kiddieland" huvipuisto-alueen keittiöstä pisti hieman huvittamaan. Säätilan, valaistuksen ja vuorokauden vaihtelujen osalta en tiedä, mitä näillä tarkoitetaan sillä jokaisessa kamppanjassa on aina ollu sama sää. Tässä olikin suurin osa pelin miinuksista.

L4D pelisarja on nettipelinäkin aivan oma lukunsa, sillä yhteistyön merkitys korostuu, mitä vaikeammalla vaikeustasolla peliä pelaa. Yksin seikkailevat vaippasankarit eivät pitkälle pötki sillä special-zombejen kynsistä pääsemiseen tarvitaan aina tiimikaverin apua. "Smoker" voi vetää selviytyjän pitkällä kielellään kauaksi muista ja kuristaa hengiltä, "Hunter" voi loikata kaukaa uhrin kimppuun, "Jockey" hyppää uhrin niskaan kuljettaen tätä kauemmaksi muista, "Charger" tempaa ryntäyksessä uhrin mukaansa ja paiskaa tämän maahan. Spitter sylkee tahmeaa ja voimakasta happoa uhrien jalkoihin ja Boomer oksentaa uhrin näkökentän pimeäksi sekä johdattaa kaikki tavalliset zombiet hänen/heidän kimppuunsa. Suuri plussa tulee myös siitä, että nettipelissä voi asettua myös näihin rooleihin. Harvinaisempi pelattava special-zombie on "Tank", joka voi tyrmätä pelaajan parilla iskulla maahan, heitellä valtavia kiviä sekä tönäistä suuria objekteja (autoja/roskatynnyreitä) selviytyjiä päin. Ainoa ei-pelattavissa oleva special-zombie on "Witch", maassa istuva itkevä tyttö, joka ykkösosasta poiketen löytyy kakkosesta myös kävellen harhailevana versiona. Pelaajien viisain ratkaisu on kiertää Witch kaukaa, sillä häiriintyessään se kykenee haastavemmilla vaikeusasteilla tappamaan uhrin yhdellä iskulla.

Kokonaisuutena Left 4 Dead 2 on yksi parhaimmista kauhuräiskinnöistä, joita olen koskaan pelannut. L4D2 on kuitenkin enemmän nettipeli kuin yksinpeli, joten yksinpelin toivossa sen ostaminen ei välttämättä ole kannattavaa. L4D kuitenkin avaa ehkä parhaimman mahdollisuuden tutustua nettipelaamiseen ja yhteistyön merkitykseen, joka eroaa tietokoneen ohjaamista tekoäly-pelaajista reippaasti. Pelin avulla löysin itse nettipelaamisen hienouden uudestaan menetettyäni sen pari vuotta sitten Counter-Strike Sourcen kakara-helvetissä, jossa 10-vuotiaat ipanat kiljuivat mikrofoneihinsa kaikkea mahdollista "noob,lol,awikkahomo"-paskaa.
Suosittelen.

* * * * *