IRC-Galleria

IsYouOkayIsYou

IsYouOkayIsYou

Irc-galleria: siirry nykyaikaan. 2010 tuli ja meni.

Tonight I'm "loving" you.Sunnuntai 30.06.2013 23:56

Tossa taannoin jouduin kuuntelemaan The Rasmuksen kappaleen "Stranger" salilla treenatessani. Sanat menee näin:

I can't believe that it's over
I lost this one
Tonight I'll run free
I wish I had someone to guide me
And pull me up
'cause the lights can't find... me

Stranger... Take me home

I wish I had already found you
I've wasted time
My mind had grown black
You'll safe my life
You brought my faith back

Stranger... Take me home
Stranger

And I will love you
Only for tonight
I don't know you
But it's all right
Let me show you heaven

Stranger, take me home


Romantisoidaanko tässä nyt baarista haetut panot? Olenko irtosuhteisiin kriittisesti ja moralisoivasti suhtautuneena ollutkin kaikenaikaa väärässä? Eläimellisen irstailun, toisten ihmisten esineellistämisen, narsismin, hyväksikäytön, itsetuhoisen riskikäyttäymisen sijaan baaripanot ovatkin vain yksinäisen ihmisen "kaipuuta toisen luo", "yhden yön rakkautta", peräti toisen ihmisen pelastamista murheen syövereistä? Sielujen kohtaaminen enkelikuoron säestyksellä?

Ylianalysointi on tosi coolia. Not.Perjantai 28.06.2013 00:07

Ahdistaa olla tällänen syvällisten asioiden vatvoja. Useimmat tuntuu miettivän lähinnä arkipäiväisiä asioita- ja jaksaa jopa puhuakin niistä. Mun on vaikea edes esittää kiinnostunutta kun samaan aikaan mielessä pyörii "miten minusta tuli minä"-tyyppiset ajatukset. Mä en tiedä sopivaa diagnoosiakaan tälle mun ns. ongelmalle. Oon kyllä yrittänyt etsiä. Kysellyt psykiatrilta. Tehnyt testejä. En ees oikeestaan osaa sanoa onko ongelma mussa vai muissa- onko kenties sittenkin nää mun silmissä "pinnallisemmat" ihmiset niitä jotka on löytäneet sen oikean tavan olla ihminen ja elää. Että ne olis jotenkin tervehenkisempiä.

Miten sitä itse kiinnostuis tavallisista asioista? Onko mut "tuomittu" tuntemaan itseni ulkopuoliseksi ja jotenkin radikaalisti poikkeavaksi koko loppuelämäni ajan?

Mä oon jotenkin lukittuna pääni sisällä tarkkailemassa tuntemuksiani, katsoen itseäni "ulkopäin" kun oon tekemisissä muiden kanssa. Koko ajan tuntien oloni naurettavaksi. Sellaseksi joka yrittää kovasti olla ihminen mutta on about koko ajan epäonnistumassa...

Ja musta tuntuu että sanat jää jotenkin kurkkuun. Pelkään aloittavani lauseet hassulla äänenpainolla, puhuvani liian kovaa tai hiljaa.

Muut ihmiset ei joudu tollasia miettimään- kaikki tapahtuu automaattisesti. Haluaisin hautautua sängyn pohjalle enkä enää nousta.

Mielummin mietiskelen hiljaa itsekseni "syntyjä syviä" kuin yritän mitään sosiaalisessa mielessä. Liian raskasta. Mutta tässäpä piileekin se mun elämäni sudenkuoppa. Tai niin mun pitäisi kait ajatella.

Enkä tiedä miten voisin muuttua. Tuskin mä ikinä tulenkaan muuttumaan- oon kuitenkin melkein 25-vuotias.

Tämäkin teksti kuulostaa ihan kömpeloltä. Ei voi mitään.

Teen kohta amandabynesit.Tiistai 25.06.2013 14:51

Joskus vaan tosissaan kyrpii olla seinäruusu koko elämän ajan.

Baareissa, kirjaimellisesti.

Ihmissuhteissakin tietyllä tapaa. En usko jääväni kenenkään mieleen mitenkään hätkähdyttävänä ihmisenä. En sellaisena joka olisi ravistellut maata jalkojen alla. Saanut kokemaan tunteita joita ei ennen ole kokenut.

Olen todennäköisesti välietappi. Kokeilukappale. Lohtu yksinäisyyden keskellä. Jotain uutta. Se, joka vaan on kunnes ei enää ole. Se, josta ei enää uusille jakseta edes mainita.

"Se nyt oli vaan sellainen."

"Ihan mukava suhde."

Joskus tämän kaiken ajattelu saa mussa heräämään niin suuria raivon tunteita että tekisi mieli tehdä jotain oikeesti hätkähdyttävää. Jotain laitonta. Päätyä lehtiin.

Mitäpä se pohjimmiltaan onkaan muuta kuin kykenemättömyyttä hyväksyä itseäni tälläisenä tylsänä taviksena. Taviksena jolle nyt ei vaan tapahdu ihmeitä.

Olen samanlainen kaurapuuronsyöjä kuin kaikki muutkin. Kenenkään ilme ei värähdä minut näkiessään. Ihmiset eivät katso edes minua vaan minun läpi.

Haluaisin herättää muissa edes jotain tunteita. Edes negatiivisia.

Mutta tuskinpa voisin edes satuttaa ketään. Särkeä kenenkään sydäntä. Saada itkemään iltaisin. Tuskin edes suuttuisi mulle. Hymähtäisi vaan että "mitä se pikkunen nyt yrittää.."

Sellaista. Puin nyrkkiä tälläisenä helvetin pikkumyynä.

Outoa kuulla joidenkin tokaluokkalaisten pikkutyttöjen riitelevän ja kiroilevan vittua ihan joka väliin.

Vaikka mä olenkin sitä mieltä että aikuisten arkikielessä "vittu"-sana on menettänyt sen raflaavan merkityksen ja se on enemmänkin välisana kuten "niinku" tai "siis" niin ihan pikkutyttöjen suuhun se ei sovi.

Mutta lapset oppii vanhemmiltaan "miten puhutaan" ja kun kukaan ei ole valvomassa (sukulaiset, opettajat, vanhemmat jne) vitut raikaa pitkin katuja iloisesti.

I do not approve.

tumblr_lsko4uS0UL1qbmrgd.gif

Yksityisyys... what's that?Sunnuntai 19.05.2013 17:17

Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa kun ihan kaikesta täytyy avautua?

Mä oon muuttanut mieltäni aika täydellisesti tän asian suhteen. Ennen ajattelin että hienoa kun joku uskaltaa informoida kaikkia elämänsä vaikeuksista. Kenties muutkin yhtyvät keskusteluun ja huomaamme ettemme olekaan ihmisinä niin kovin erilaisia. Tabuista pitää puhua. Mielenterveysongelmista. Yksinäisyydestä. Lapsuuden traumoista. Seksuaalisuudesta.

Toisaalta kaiken paljastaminen muiden arvosteltavaksi tuntuu eräänlaiselta prostituutiolta. Muut haluaa tirkistellä. Ehkä kokea mielihyvääkin toisen epäonnesta. Ja mä myyn itseni muille. Oon täysin alastomana muiden edessä kun mikään ei ole enää "mun oma salaisuus".

Kai se pohjimmiltaan on sitä kun haluaa varmuuden. Varmuuden siitä että ongelmista huolimatta sut voidaan hyväksyä ihmisenä ihmisten joukkoon. Ja kenties vaikuttaa muita "rohkeammalta" kun on näin häpeilemättä tuonut kaiken esiin.

Siinä on vaan se että suurinosa ihmisistä on ilkeitä. Uskon tähän täysin. Suurinosa on niin katkeria, kateellisia sekä masentuneita omasta tilanteestaan että toisen epäonni tuottaa säälin sijasta vain mielihyvää. "No onneks mun asiat ei oo ihan NOIN huonosti vielä".

Säälikin. Milloin se on oikeesti auttanut paskaan oloon? En mä oikeasti ole tarvinnut empatioita. Lähinnä sellasta hiljaista hyväksyntää. Ettei ehkä vittuiltais ja poljettais maanrakoon vaikken picture perfect olisikaan.

Niin ja tietysti ne muut jotka kokee saman. Antaahan se jotain sellasta "enpähän ole yksin tän asian kanssa"-fiilistä. Toisaalta, paljonko sillekään antaisi painoarvoa että joku tuntematon ihminen kärsii myöskin. Kurjaahan se on jos muidenkin elämä sucks.

Paljon saa "syyttää" sosiaalista mediaa; Tumblr, Twitter, Youtube, Facebook- ja tietysti tää galleria. Kynnys paljastaa itsestään aivan liikaa on vaarallisen matala. Tulee ajatelleeksi että "nettihän tää vaan on, ei oikeeta elämää." Mutta kun on omalla kuvallaan täällä ihmiset saattaa tunnistaa kaduilla.

On ahdistavaa ajatella miten paljon ne tietää yksityiselämästä. But then again- jokainen on vastuussa omasta sisällöstä.

Parempi ehkä monelle olisikin avautua siellä terapiassa. Valitettavasti monet ei sitä kovasta tarpeestaan huolimatta saa. Lähiomaisten kuormittaminen omilla traumoilla on sekin varsin itsekästä- mm. isäni kuormitti mua jatkuvasti omilla ongelmillaan. Ups. Taas tulee avauduttua.

En mä silti varsinaisesti mitään katumalla kadu. Ehkä sanalle "privacy" pitäisi silti antaa vähän enemmän arvoa tästedes.

Ehkä se on sitä itsensä arvostamista ja kunnioittamista. Rajojen asettamista.

One random thought.Torstai 02.05.2013 16:14

Oon aina ajatellu olevani äärimmäisen läpinäkyvä mutta tajunnu vanhemmiten ettei ihmisillä oikeesti ole mitään kuudetta aistia millä ne näkis mitä sä tunnet tai ajattelet vaikka ne kuinka tuntuis tuijottavan sun sieluun asti. Tavallaan vapauttavaa. Tuntuu että on enemmän ohjaksissa. Toisten vaikeampi manipuloida kuin luulis... Osoittaa sulle sun heikkouksia tai ajattelusi epäloogisuuksia.

tumblr_mloqeeCuc81r4s0hao1_500.gif

(MAYBE YOU CAN'T)

Viihdytettynä kunnes yksinLauantai 20.04.2013 03:28

En siedä epävarmuutta
haluan nähdä kokonaiskuvan
katsoa tulevaisuuteen

Asioissa pitää olla järki
jotain suurempaa kuin hetkellinen mielihyvä

Maailma jossa elän
on täysin väärä
kaikilla on kuuden sekunnin muisti
tunnelinäkö
loputon tarve
jano ja nälkä

Tärkeintä on olla viihdytettynä
tylsistyminen on pahinta

Arkielämää ei kestetä

Mutta kuka on kanssasi kun sairastut?
kun raajasi toimivat enää katkonaisesti nykien
kun talvi on pitkä ja kylmä

Uppoa sinne lumeen
toivottavasti muistot lämmittää

Köh.Torstai 18.04.2013 16:47

Miksiköhän naiset suihkii hiuslakkaa vähän koko ajan päähänsä (ja paljon)? Ymmärrän jos joku yyberhieno nutturakampaus mut kun, ei. Ihan tavallinen arkitukka. #KuntosalinPukkariOnAstmaatikonLempipaikka

Reasons why I think I MIGHT have AD(H)D.Perjantai 12.04.2013 17:01

1. Päässä pyörii aina tuhat ajatusta yhtäaikaa.

2. En jaksa lukea kirjaa alusta loppuun.

3. Jos luen kirjaa, pidän "tauon" 15 sivun jälkeen (en palaa enää kirjan äärelle).

4. En jaksa keskittyä mihinkään mikä ei ole aivan helvetin kiinnostavaa.

5. En tiedä mikä kiinnostaa. Kiinnostuksenkohteet vaihtelee jatkuvasti. Silloinkaan en tiedä kiinnostaako aihe oikeasti.

6. "Hyperkeskityn" tai en todellakaan keskity.

7. Olen jatkuvasti joko uupunut tai ylikierroksilla. Usein yhtäaikaa- outoa, tiedän.

8. Ahdistaa katsoa 2,5-3h:n elokuva.

9. En jaksa katsoa hidastempoisia elokuvia- esim. draamaa.

10. En pysty keskittymään "tähän hetkeen" juuri koskaan vaan ajatukset on aina menneisyydessä tai kaukana tulevaisuudessa.

11. Harrastan ns. päiväunelmointia. Mietiskelen. Filosofisoin.

12. Tunteet tulee ylivoimakkaina tai alivoimakkaina. Osaa edes selittää.

13. Käytän kofeiinia uupumukseen. Usein. Jonka jälkeen olen liiankin levoton.

14. Nukahtaminen vaikeaa. "Virittäydyn" yöksi.

15. Joudun olemaan neuroottisen tarkka siitä että avaimet, kännykkä ym. on matkassa mukana.

16. En muista sovittuja tapaamisia. Kirjoitan ylös. Tarkkailen kalenteria usein.

17. Ajantajuni on päin vittua. Jos paneudun tekemään jotain, luulen että on kulunut puoli tuntia mutta oikeasti vaikka about 2 tuntia. No melkein.

18. Huonon ajantajuni takia olen joka paikassa liian ajoissa. En osaa hahmottaa kuinka kauan matkaan menee.

19. Aloitan laittautumisen liian aikaisin- sitten odottelen tunnin ajan- tai kauemmin ajan kulumista.

20. Inhosin jo lapsena pulpetin äärellä istumista. En ollut fyysisesti ylivilkas, mutta inhosin joka tapauksessa sitä paikallaan pysymistä.

21. Aamuisin on äärivaikeeta herätä ja nousta ylös.

22. Olo on usein levoton ja ahdistunut.

23. Pohdin liikaa asioita enkä saa mieltäni rauhoittumaan.

24. Käytän liikuntaa rauhoittumiseen, ts. levottomuuden purkamiseen. Jos en pääse jostain syystä kuntoilemaan, ahdistun.

25. Liikunnan tulee olla rajua- joogat tai pilatekset rauhoittavan vaikutuksen sijasta ahdistaa.

26. Elämä on sekaisin.

27. Koen olevani _kohtalaisen_ älykäs mutta en pääse silti mihinkään opiskelemaan.

28. En jaksa istua pääsykokeissa useampaa tuntia. En jaksanut ylioppilaskirjoituksissakaan. Koin voimakasta ahdistusta. Olisin kirjoittanut taatusti paremmin jos olisin jaksanut vain istua.

29. Lapsena sain jatkuvasti kiukkukohtauksia. Myös ensimmäisen paniikkikohtauksen ollessani 8-vuotias.

30. Kärsin fyysisistä stressioireista.

31. Mulle ei tutkimuksista ja terapioista huolimatta löydetä psykiatrista diagnoosia. Paljon "epäilyjä" ja arvailuja ollut elämän varrella.

32. Masennuslääkkeet pahentaa hermostuneisuutta. Aivot ei kestä serotoniinia (ja masennus oletetaan johtuvan serotoniinin puutteesta).

33. Mulla on erinomainen mielikuvitus. Tarve tehdä jotain luovaa.

34. Autolla ajaessa helposti kaahaan.

35. Kukaan ei tunnu tajuavan mua. Mut ymmärretään väärin yhdeksän kertaa kymmenestä vaikka kuinka koittaisin selittää.

36. Vastaan tekstiviesteihin usein nopeammin kuin muut. Jos lykkään vastaamista, helposti unohdan.


[Ei aihetta]Torstai 11.04.2013 13:30

I'm sick of it
of everything
my life is a dead end
I'm trapped within
dreams destroyed
my hope is gone
now I am

I'm lost
inside
a sea of burning tears

you think you had it all there's nothing more
I wish I could tell you everything I see everything I hear
My life is what you find on the street
everyone is mocking me that's destiny I guess that's my destiny

Chorus

I am shattered
I am shattered
I am shattered
I am shattered

I have the feeling there is something more
I wish I could tell you what you are for me what you mean to me
but with me I know you cannot breathe
any minute I spend with you is hurting me I guess that's my destiny

Chorus