IRC-Galleria

Pulttikristus

Pulttikristus

Victory is a tradition.
Helsingin Sanomat pamauttaa oikean uutispommin; Suomessa on korruptiota! Kuka olisikaan arvannut! Tämä huolestuttava fakta on saanut myös vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvin ottamaan asiaan kantaa. Kasvin mielestä kansanedustajien palkkaa pitäisi nostaa, koska suurempi palkka vähentää kansanedustajien korruptoitumista ja houkuttelee kansanedustajiksi osaavampaa väkeä.

En tiedä, tajuaako Jyrki Kasvi sitä itse, mutta se, mitä hänen sanomansa tarkoittaa, on että "jos me kansanedustajat emme saa enemmän rahaa, me tulemme tekemään rikoksia saadaksemme lisää rahaa". Käytännössä Kasvin käsitys kansanedustajasta on ihminen, jota kansan pitää lahjoa tekemään työnsä, johon hän vapaaehtoisesti lähti, tai sitten otetaan lahjuksia vastaan muualta. Ei siinä, Kasvi voi olla oikeassakin, etenkin kun katsoo nykyistä eduskuntaa ja heidän selkärankaisuuttaan, mutta muuten kasvin logiikassa on hevosenmentäviä aukkoja.

Jyrki Kasvi on huolissaan, että eduskuntaan ei hakeudu lahjakasta väkeä talouden ja tekniikan aloilta. Todellisuus ei kuitenkaan vastaa Jyrki Kasvin mielipidettä, minkä huomaa jo hänestä itsestään. Kasvi on tekniikan tohtori ja toisen kauden kansanedustaja, joten ainakaan häntä ei kansanedustajan pieni, ainoastaan noin 5800 euron kuukausipalkka näyttänyt haittaavan, vaikka onkin peräisin tekniikan alalta. Vastaavasti eduskunnasta löytyy myös ekonomiasta tajuavia ihmisiä, kuten supersankari Markku Uusipaavalniemi, joka pystyy ratkaisemaan Rubikin kuution 25 sekunnissa ja joka osaa ulkoa piin 250 ensimmäistä desimaalia. Markku Uusipaavalniemi ennusti heti kansanedustajakautensa aluksi tämän nykyisen laman, siinä missä ministeri Katainen ei ollut siinä vaiheessa edes sitä vertaa perillä taloudesta, että hän olisi osannut sanoa, ettei talouden taantuma koske Suomea.

Kasvin oletus, että kansanedustajan pieni palkka ei houkuttelisi lahjakkaita, ei näytä saavan tukeaan alleen myöskään sen takia, että monet huippukoulutetut kansanedustajat ovat hakeutuneet eduskuntaan aloilta, joilla palkat ovat joko yhtä suuret kuin kansanedustajilla tai jopa suuremmat. Tästä hyvänä esimerkkinä Kokoomuksen kansanedustaja Eero Akaan-Penttilä, joka on kirurgian tohtori, tai vasemmistoliiton Pentti Tiusanen, joka on kirurgian erikoislääkäri. Tämä kaikki johtunee siitä, että todellisessa maailmassa ihmiset valitsevat työpaikkansa myös muilla perusteilla kuin puhtaasti rahan ja palkan takia. Erityisen hyvin tämä näkyy tutkijoissa, joiden palkka pyörii yleensä akselilla 1500-2500 euroa kuussa. Palkan pienuudesta huolimatta tutkijoiksi hakeutuu suuri osa Suomen älyllisestä ja huippukoulutetusta eliitistä. Palkan pienuus ei näyttäisi ajavan fiksuja ja koulutettuja ihmisiä pois tutkijan uralta.

Eniten Kasvin logiikassa kuitenkin kusee se, että vaikka kansanedustajien palkka olisi kymmenen triljoona minuutissa, ei se pysty siitä huolimatta "houkuttelemaan" yhtään ketään kansanedustajaksi. Tämä johtuu siitä, että kansa valitsee kansanedustajat, ja kansa voi valita eduskuntaan aivan ketä tahansa riippumatta siitä, minkälaista huippukoulutettua ultrajuristipsykologia sinne on tyrkyllä. Jos kansa tahtoo äänestää Juha Miedon eduskuntaan, kansa äänestää Juha Miedon eduskuntaan. Siinä eivät paljoa tutkinnot tai älykkyysosamäärä vaa'assa paina. Eikä ole erityisen järkevää olettaa, että suurempi palkka jotenkin mystisesti ei houkuttelisi fiksujen asiantuntijoiden lisäksi myös entistä enemmän onnenonkijoita.

Suuremman palkan suurempi houkuttelevuus ei kuitenkaan ole se pahempi noista kahdesta argumentista, jolla kansanedustajien toistuvia palkankorotuksia jopa laman äärellä perustellaan. Se, missä mennään pahasti metsään, on oletus siitä, että suurempi palkka vähentäisi korruptiota.

Matti Vanhasen palkka on 13 950 euroa kuukaudessa, plus erilaiset edustus- ja kulukorvaukset. Tästä huolimatta Matti Vanhanen ramppaa liikemiesten saunotettavana, kuittaa puolueelleen epäilyttäviä summia Kehittyvien maakuntien Suomelta ja ryhtyy vaalien jälkeen hommailemaan puolueensa rahoittajille vuorineuvoksen arvonimeä. Jos suurempi palkka vähentää korruptiota, niin kuinka vitusti sitä rahaa pitää näille sankareille oikein syytää, että he lopettavat olemasta korruptioalttiita? Ilmeisesti aivan vitusti, kun edes noin 14 000 euroa PLUS edut JOKA IKINEN KUUKAUSI ei riitä.

Ihmisillä joko on moraalista selkärankaa tai heillä ei ole sitä. Heille ei kasva lisää moraalia ja eettistä silmää, vaikka he voittaisivat miljoonan lotossa. Ihmiset eivät ole myöskään mitään koiria, jotka yksinkertaisesti toimivat ulkoisten ärsykkeidensä perusteella pystymättä itse vaikuttamaan päätöksiinsä. Ihmisillä on vapaa tahto valita, ottavatko he houkuttelevankin kuuloisen tarjouksen vastaan vai eivät. Jokainen lahjuksen vastaanottanut kansanedustaja tekee sen omasta tietoisesta päätöksestään, eikä siinä auta surkuttelu, että "nyyh, kun tämä kuuden tonnin kuukausipalkka oli niin pirun pieni!" Korruptio elää sydämessä, ei lompakossa.

Jos korruptiota tahdotaan kitkeä, olisi minulla siihen vähän parempi idea. Nimittäin vastaavan tyyppinen suoran ja edustuksellisen demokratian yhdistelmä kuin Sveitsissä. Eli Suomeen laitettaisiin laki, jonka ansiosta jos 35 000 äänioikeutettua kansalaista keräisi nimensä paperiin, voitaisiin mistä tahansa yksittäisestä asiasta tai lakiuudistuksesta järjestää kansanäänestys. Tällä tavalla kansa voisi milloin tahansa astua esille ja ottaa kansalle itselleen jo perustuslain tasolla kuuluvan vallan käyttöönsä ilman, että yhdelläkään presidentillä tai ministerillä olisi asiaan yhtään minkäänlaista urputtamista.

Nokioiden ja muiden vastaavien ei olisi enää mitään järkeä lahjoa jyrkikataisia tai mattivanhasia, koska lahjonnasta huolimatta ei olisi mitään takeita, että asiat kävisivät heidän haluamallaan tavalla. Vaikka pääministerille olisi livautettu miljoona euroa taskuun, ei pääministerin valta olisi pohjimmiltaan yhtään sen suurempi kuin kenelläkään toisella kansalaisella, mikäli kansa vain sattuisi saamaan päähänsä järjestää asiasta kansanäänestyksen. Tämän lisäksi suora demokratia pakottaisi päättäjiä ottamaan suuremman vastuun toimistaan, koska jos kansaa ryhtyisi liikaa vituttamaan, kansa voisi äänestää eduskunnan ja hallituksen kumoon.

Jos kansanedustajista tahdotaan koulia kunnon kansalaisia, heidät pitää laittaa vastuuseen. Kansanedustajien lahjominen ei ole mikään ratkaisu mihinkään suuntaan. Jos kansanedustajat tahtovat suurempaa palkkaa, he voisivat tehdä työnsä hyvin, eli ajaa Suomen ja suomalaisten asioita hyvin. Missään muussakaan työssä ei saa palkankorotuksia, jos hoitaa työnsä päin helvettiä. Palkankorotus pitää ansaita.

[ Alkuperäinen kirjoitus viitteineen osoitteessa: http://keronen.blogspot.com/2009/07/kansanedustajien-suurempi-palkka-ei.html ]

Me elämme valheen verkossaTiistai 14.07.2009 21:30

Uuskieli on George Orwellin kirjassa Vuonna 1984 lanseeraama konsepti, jonka ideana on se, että ihmisten ajatteluun vaikuttaa se, millaista kieltä ihminen käyttää. Orwellin kirjassa kielestä pyritään kitkemään merkityksellisiä ja ilmaisuvoimaisia sanoja, jotta ihmiseltä saadaan kitkettyä myös kykyä ajatella. Esimerkiksi "hyvä, parempi, paras" on korvattu uuskielessä terminologialla "hyvä, plushyvä ja tuplaplushyvä". Kaikki valtaapitäviä ja heidän keinojaan kritisoivat asiat pyritään korvaamaan uuskielessä neutraaleilla tai merkityksettömillä termeillä, ja jokainen eliitin kannalta väärä ajatus pyritään pukemaan niin vastenmieliseen muotoon, että jos ihminen huomaa ajattelevansa väärällä tavalla, hän moittii itseään ja korjaa ajatuksiaan.

Vaikka Vuonna 1984 on fiktiota, on monilla siinä esitetyillä ajatuksilla vahva pohja todellisuudessa. Uuskieli on yksi tällainen ilmiö, vaikka luonnollisestikin eksakti tiede eroaa joissain määrin Orwellin uuskieli-ideasta. Tohtori Gary Lupyan suoritti kokeen, jossa kohteet laitettiin arvailemaan "alieneista", ovatko ne pahiksia vai hyviksiä. Kohteille ei kerrottu, että alienit kuuluivat kahteen eri ryhmään, ja että tämän pystyi huomaamaan pienistä, vaikeasti havaittavista ja vaikeasti kuvailtavista eroavaisuuksista. Ajan kanssa tutkimuskohteet oppivat erottamaan alieniryhmät toisistaan. Merkittävää oli se, että nopeus, jolla erot havaittiin, kasvoi radikaalisti, kun eri alieniryhmille annettiin nimet.

Vastaavasti vuonna 2007 tutkija Lena Borodsky ja kollegansa julkaisivat tutkimuksen, joka osoitti, että kieli voi vaikuttaa siihen, miten nopeasti värihavainnot kategorisoidaan. Tutkimuksessa laitettiin venäjää ja englantia äidinkielenään puhuvat valitsemaan kolmesta väristä, mitkä kaksi näyttävät samalta. Venäjän kielessä on olemassa kaksi erilaista sinistä, vaaleampi goluboy ja tummempi siniy, siinä missä englannissa on vain sininen, blue. Testi osoitti, että venäläiset pystyivät havaitsemaan värit nopeammin, jos ryhmässä oli kaksi goluboytä ja yksi siniy, tai toisin päin. Englantilaiset havaitsivat värit yhtä nopeasti, riippumatta siitä, minkälaista yhdistelmää käytettiin.

Tohtori Lupyan on tutkinut myös sitä, miten nopeasti kielen muutokset alkavat vaikuttaa. Eräässä testissään hän näytti koehenkilöille rinkiä, jossa oli monta kertaa 5 ja kerran 2. Hän pyysi koehenkilöitä joko "löytämään kohteen" tai "löytämään kakkosen". Aina, kun koehenkilöt kuulivat sanan "kaksi", he löysivät kohteen nopeammin. Kohteen löytäminen nopeutui entisestään, kun koehenkilöitä pyydettiin jättämään viitoset kokonaan huomiotta. Pohjimmiltaan kokeet osoittivat, että kieli antaa ihmisille kehyksen, jonka avulla ajatella, ja auttaa meitä organisoimaan maailmaa. Mitä tarkempi kieli, sitä tarkemmin ihminen voi havainnoida maailmaa, ja toisin päin.

Nykyinen uuskieli pelaa nimenomaan tällä mekaniikalla. Mitään asiaa ei sanota enää tarkasti, eikä mitään sanota enää suoraan. Sanojen alkuperäistä merkitystä pyritään sotkemaan, ja yksiselitteisiä, helposti omaksuttavia ja tarkkoja termejä pyritään välttämään. Epämiellyttävät asiat, joista tahdotaan värittää vähemmän vastenmielisiä, sotketaan termiviidakkoon. Sen sijaan, että esimerkiksi nykyisestä puolueiden korruptiorahaskandaalista puhuttaessa käytettäisiin rehellisesti termejä "korruptio" ja "rikolliset", puhutaan "vaalirahasotkusta". Tämä ei myöskään ole pelkästään medialle ja poliitikoille tyypillistä asioiden kiertelyä ja kaartelua, vaan uuskieltä on nostettu suoraan myös julkisen vallan viralliseen agendaan.

Seuraavassa on ote Helsingin kaupungin virallisesta ohjeistuksesta, nimeltään juhlavasti Rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäiseminen Helsingin kaupungin toiminnassa:
"Rasismi kaikissa muodoissaan on kaupungin toiminnassa kielletty. Rasismi on ideologia, jonka mukaan ihmiset muodostavat rodun ja/tai kulttuurin perusteella jaoteltavia erilaisia ryhmiä."

Ohjeistuksessa rasismi, joka sananmukaisesti tarkoittaa rotusyrjintää, eli ihmisten asettamista eri arvoiseen asemaan etnisen taustansa perusteella, on muutettu koskemaan myös kulttuuria. Virallisessa ohjeistuksessa ei myöskään puhuta enää syrjinnästä, vaan yksinkertaisesti jaottelusta erilaisiin ryhmiin. Yleisesti kulttuuri kuitenkin määritellään jotain tiettyä ryhmää jollain tavalla yhdistävinä tapoina, arvoina ja asenteina. Siksi voidaan puhua esimerkiksi karjalaisesta kulttuurista, italialaisesta kulttuurista tai ruotsalaisesta kulttuurista. Jo kulttuuri käsitteenä itsessään erottelee ihmiset eri ryhmiin, mutta ohjeistuksen mukaan tämä jaottelu on kiellettyä. Tässä ei ole minkäänlaista päätä eikä häntää, erityisesti kun Helsingin kaupungin oma toiminta rikkoo suoraan omaa ohjeistustaan vastaan esimerkiksi tarjoamalla muslimeille omia uimavuoroja ja perustamalla käytännön puhtaasti ihmisten jakoon erilaisiin ryhmiin pelkästään uskonnon, eli kulttuuriin kiinteästi kuuluvan asian perusteella.

Helsingin kaupunki ei myöskään ainoastaan tietoisesti riko omaa ohjeistustaan vastaan, vaan ohjeistus itsessäänkin on täydellisesti ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Suomen perustuslain 17§:n kolmannen momentin mukaan "Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan." Jo Suomen perustuslain lakitekstiin on kirjoitettu suoraan ihmisten erottelu erilaisiin ryhmiin puhtaasti kulttuurin perusteella. Vaikka sanaa "ryhmä" tai "kulttuuri" ei käytetäkään perustuslain puhuessa Suomen suomen- ja ruotsinkielisten asemasta, myös suomenkieliset ja ruotsinkieliset muodostavat Suomen valtiosääntöoikeudessa selvästi ryhmiä, jotka perustuvat käytännössä ainoastaan äidinkieleen, joka sekään ei ole geneettinen, vaan kulttuurillinen ominaisuus.

Tätä Helsingin kaupungin virallista ohjeistusta on mahdotonta noudattaa, jos otetaan huomioon kulttuurin määritelmä tai Suomen perustuslaki. Sen lisäksi Helsingin kaupunki ei edes yritä noudattaa omaa ohjeistustaan, mikä näkyy jo musliminaisille puhtaasti uskonnollisista perusteista annetuista uimavuoroista. On johdonmukaista ajatella, että ohjeistusta ei todellisuudessa ole edes tarkoitettu noudatettavaksi, vaan se on puhtaasti samanlaista soopaa ja käsitteiden hämärätämistä kuin suoran ja yksiselitteisen korruption ja rikollisuuden pukeminen "vaalirahasotkun" hiukan kiusalliseen, mutta siitä huolimatta pohjimmiltaan hyväksyttävään kaapuun.

Elämme valheiden, kusetuksen ja petoksen verkossa. Meidät on aivopesty ja kasvatettu olemaan kyseenalaistamatta sitä. Johtajamme jäävät jatkuvasti kiinni valehtelusta ja kusetuksesta, mutta emme tee muuta kuin kohautamme olkiamme ja sanomme, että "no, poliitikot ovat sellaisia; he nyt valehtelevat". Kun joku uskaltaa sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita, hänen niskaansa sataa paskaa, ja me, ihmiset ja kansa, hiljennämme hänet kollektiivisesti apinoimalla papukaijan lailla oppimaamme virallista linjaa; "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen..."

Vaarallisin vankila on sellainen, jossa vanki luulee olevansa vapaana. Me olemme siinä vankilassa. Onneksi tämä vankila on kuitenkin pohjimmiltaan pelkästään illuusio, josta vapautuminen ei vaadi mitään muuta kuin sen, että avaamme silmämme ja tajuamme, että maailma ei ole sitä, mitä poliitikot, toimittajat tai virkamiehet siitä yrittävät tehdä. Maailma on juuri sitä, mitä me haluamme siitä tehdä.

Alkuperäinen teksti lähteineen:
http://keronen.blogspot.com/2009/07/helsingin-kaupunki-suoltaa-vaihteeksi.html
[Alkuperäinen teksti viitteineen; http://keronen.blogspot.com/2009/06/yliopistolaki-aanestyksesta-poissa.html ]

Tiedättekö, mikä on Suomen harvoja työpaikkoja, joissa ei tarvitse tehdä töitä, mutta joista saa nostettua pyöreät 6000 euroa per kuukausi?
Eduskunta.

Äänestykset uudesta yliopistolaista saatiin päätökseen. Tämän yhden lakiehdotuksen tiimoilta käytiin yli kymmenen äänestystä ja aikaa koko hommaan meni yli viisi tuntia. Äänestyksistä oli poissa 70 kansanedustajaa, mikä olisi poikkeuksellisen paljon jopa äänestyksissä, joissa eduskunta toimisi lähinnä kumileimasimena jollekin pienelle ja vittumaisuudestaan huolimatta pääasiassa merkityksettömälle EU:n mansikkadirektiiville, joka määrää marjamehujen oikeaoppisista punasävyistä.

Yliopistolaki luonnollisestikin on tärkeämpi asia kuin EU:n läpällä asettamat direktiivit, jotka määrittelevät jotain pellen punaisen nokan maksimikokoa, särökitaran maksimivolyymiä tai muuta yhtä fiksua ja olennaista. Ensinnäkin yliopistolaki järjestelee Suomen korkeakoulujärjestelmää monelta osin radikaalisti uusiksi, ja toiseksi koko lakiehdotus on erittäin kiistelty. Suomen etevimmät oikeusoppineet ovat tuominneet yliopistolain perustuslain vastaisena, joten kyse ei ole mistään yksinkertaisesta rutiiniäänestyksestä, vaan asiasta, joka ulottuu koko Suomen oikeusjärjestyksen ytimeen. Yliopistolaki ei siis vaikuta pelkästään yliopistoihin, vaan myös koko hallintakoneiston suhtautumiseen Suomen perustuslakiin. Perustuslakia puolestaan on sitä helpompi rikkoa, mitä useammin sitä rikotaan. Jos perustuslain yli voidaan kävellä yhdessä asiassa, mikään ei sano, että niin ei voitaisi tehdä toisessakin asiassa.

Viimeksi vastaavanlainen tilanne oli eduskunnan äänestäessä yleisestä urkintalaista, eli Lex Nokiasta. Oikeusoppineet sanoivat myös Lex Nokiasta, että se on vastoin Suomen perustuslakia. Tästä huolimatta eduskunta veti lain läpi ilman suurempia ongelmia, ja juuri kuten nyt yliopistolain kanssa, myös Lex Nokiasta äänestäessä harva kansanedustaja oli jaksanut vaivautua paikalle määräämään hallintoalamaisten kohtalosta. Lex Nokiasta äänestäessä poissa oli 47 kansanedustajaa, eli noin joka neljäs.

Kansanedustajan pohjapalkka on 5860 euroa kuussa plus erilaiset lisät, joita maksetaan esimerkiksi valiokuntien puheenjohtajille. 12 vuotta kansanedustajana toimineen pohjapalkka on 6300 euroa kuukaudessa. Koska pyöreät 6000 euroa on aivan vitusti rahaa, on tärkeää, että se raha myös ansaitaan. Kansanedustajalla ansaitseminen tapahtuu tekemällä töitä, ja merkittävin kaikista kansanedustajan tehtävistä on päättää erilaisista laeista istumalla eduskunnassa ja painamalla nappia. Ne kansanedustajat, jotka eivät tätä tee, jättävät työnsä kannalta olennaisimman tehtävän hoitamatta.

Seuraavassa on lista kaikista niistä kansanedustajista, jotka olivat poissa yliopistolaista päätettäessä. Lista perustuu viimeiseen yliopistolakia koskeneeseen äänestykseen, jolloin 70 kansanedustajaa, eli 35%, oli katsonut parhaaksi olla aivan muualla kuin tekemässä töitä. Aikaisemmissa äänestysvaiheissa poissaolleiden lukumäärä vaihteli hiukan tuosta 70, mikä johtuu oletettavasti siitä, että osa päättäjistä jaksoi olla mukana aluksi, mutta kesken istunnon heillä loppui keskittyminen ja he menivät työhuoneisiinsa pelaamaan Nintendo Wiillä Castlevaniaa.

Keskusta:
Ahonen Esko
Alatalo Mikko
Anttila Sirkka-Liisa
Autio Risto
Hautala Lasse
Hyssälä Liisa
Kaikkonen Antti
Karjula Kyösti
Kiviniemi Mari
Korkeaoja Juha
Lehtomäki Paula
Mieto Juha
Reijonen Eero
Salovaara Pertti
Uusipaavalniemi Markku
Vanhanen Matti
Vehkaperä Mirja
Vehviläinen Anu
Väyrynen Paavo

Kokoomus:
Akaan-Penttilä Eero
Asko-Seljavaara Sirpa
Nepponen Olli
Hakola Juha
Holmlund Anne
Häkämies Jyri
Katainen Jyrki
Laxell Jouko
Lehti Eero
Lindén Suvi
Perkiö Sanna
Pihlajaniemi Petri
Rajala Lyly
Risikko Paula
Sarkomaa Sari
Sasi Kimmo
Tiura Marja
Toivakka Lenita
Ukkola Tuulikki
Vapaavuori Jan

SDP:
Gustafsson Jukka
Guzenina-Richardson Maria
Heinäluoma Eero
Huovinen Susanna
Hurskainen Sinikka
Kalliomäki Antti
Kantola Ilkka
Kiljunen Kimmo
Koskinen Marjaana
Kuusisto Merja
Lipponen Päivi
Paatero Sirpa
Söderman Jacob
Tabermann Tommy
Taimela Katja
Urpilainen Jutta
Viitanen Pia
Vuolanne Antti

Kristillisdemokraatit:
Tallqvist Tarja

Vihreät:
Brax Tuija
Ojansuu Kirsi
Sinnemäki Anni
Sumuvuori Johanna

Vasemmistoliitto:
Kauppila Matti
Korhonen Martti
Tennilä Esko-Juhani

RKP:
Wideroos Ulla-Maj

Perussuomalaiset:
Soini Timo
Virtanen Pertti
Vistbacka Raimo

Internet on siisti, koska Internet ei unohda.
Olen kääntänyt irlantilaisen dokumenttielokuvan The End of Nations suomeksi. The End of Nations käsittelee pääasiassa Euroopan unionia ja Lissabonin sopimusta, eli EU:n perustuslakia, sekä sitä, miten Lissabonin sopimus muuttaa Euroopan unionin liittovaltioksi. Dokumentissa käydään läpi EU:n seurauksia muun muassa rikoslakiin ja maahanmuuttoon, sekä jatkuvasti syventyvän integraation lopullista merkitystä. Elokuva sisältää haastatteluja europarlamentaarikoilta sekä EU-oikeuden tutkijoilta, ja siinä selitetään ansiokkaasti muun muassa mitä Euroopan komissio tekee, ja miten ns. "kvalifioitu määräenemmistöäänestys" toimii. Elokuvassa sivutaan myös randomilla Uutta maailmanjärjestystä ja siinä käsitellään sitä, miten monet EU:n perinteisistä jäsenvaltioista ovat entisiä suurvaltoja, ja miten suurvaltaunelma elää Euroopassa. Elokuvassa on luonnollisesti omat puutteensa, mutta suosittelen sitä erittäin lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet EU:sta, Lissabonin sopimuksesta tai maailman nykyisestä tilasta, riippumatta suhtautumisesta EU:hun.

Tekstitetty elokuva on nähtävissä YouTubessa, ja siitä löytyy myös torrent The Pirate Bay'stä. Elokuva on jaossa täysin laillisesti ja tekijöiden luvan kanssa, ja sitä saa polttaa DVD:lle, näyttää ja levittää edelleen ilman mitään ongelmia.

Linkit elokuvan YouTube-versioon ja lisätietoja elokuvasta:
http://keronen.blogspot.com/2009/05/end-of-nations-suomeksi-kaannetty.html

Elokuvan torrent-tiedosto:
http://thepiratebay.org/torrent/4917600/The_End_of_Nations_%5BFIN-SUB%5D.avi

Ihmisoikeuksia ei ole olemassaMaanantai 04.05.2009 12:07

Suomi ei ole länsimainen oikeusvaltio. Helsingin Sanomat uutisoi Suomen saaneen viime vuosina enemmän ihmisoikeusrikkomuksia kuin kaikilla muilla pohjoismailla yhteensä. 15 vuoden aikana Suomi on saanut 74 langettavaa päätöstä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Jos otetaan huomioon Suomen väkiluku, on tulos entistä murskaavampi. Jo pelkästään Ruotsissa on melkein puolet enemmän asukkaita kuin Suomessa, mutta siitä huolimatta Suomi on tehnyt enemmän ihmisoikeusrikkomuksia kuin Ruotsi, Tanska, Norja ja Islanti yhteensä.

Suuri osa Suomen saamista ihmisoikeusrikkomuksista liittyy ylipitkiin käsittelyaikoihin, mutta ne eivät tietenkään ole ainoa tapa, jolla Suomi kunnostautuu neuvostoliittoilussa. Ainoastaan seitsemän 47:tä Euroopan neuvoston jäsenvaltiosta on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta enemmän tuomioita sananvapauden rikkomisesta kuin Suomi. Sananvapauden rutiininomaisen rikkomisen lisäksi Suomi säätää toistuvasti lakeja, jotka maan korkeimmat oikeusoppineet tuomitsevat perustuslain vastaisiksi; tästä viime aikaisina esimerkkeinä Lex Nokia ja uusi yliopistolaki.

Ongelma ei tietenkään ole siinä, ettäkö Suomen lait olisivat jotenkin puutteellisia. Jos niitä lakeja kunnioitettaisiin, Suomi ei rikkoisi ihmisoikeuksia. Ongelma on siinä, että ihmiset elävät illuusiossa, että koska kaikki heidän välittömässä lähipiirissään näyttää olevan hyvin, asiat ovat myös todellisuudessa hyvin. Euroopan lähihistoria tarjoaa tästä harhasta kärjistetyn ja erittäin yksiselitteisen esimerkin; Natsi-Saksa.

Elämä Hitlerin ajan Saksassa ei ollut keskimääräiselle, tavanomaiselle saksalaiselle gestapoa, keskitysleirejä ja mielipidevankeutta. Hitlerin ajan Saksassa oli glamouria hohkavia elokuvatähtiä ja ulkomaan kansalaiset kävivät lomailemassa Saksassa idyllisillä rantalomilla pelailemassa golfia ja Diablo II:tä. Hitlerin ajan Saksa ei näyttänyt tavallisen kansalaisen silmissä painajaismaiselta Helvetin esikartanolta, jossa kaikki Danten kuvailemat infernon hirveydet kävivät toteen ja jossa juutalaiset paloivat rovioilla ympäri katuja. Monelle saksalaiselle Natsi-Saksa oli hyvinvointivaltio.

Tästä huolimatta Natsi-Saksa nakkasi ihmisiä vankilaan mielipiteiden vuoksi, urkki kansalaisiaan välittämättä heidän yksityisyydestään ja loukkasi omien kansalaistensa perimmäisiä oikeuksia. Nämä teot eivät vain yksinkertaisesti kiinnostaneet tavanomaista saksalaista, koska tavanomaisesta saksalaisesta tuntui siltä, että niillä ei ole käytännössä mitään merkitystä hänen elämänsä kannalta, tai että loukkausten uhrit ovat ansainneet sen. Harva sakasalainen oli edes perillä siitä, mitä kaikkea Saksan valtio todellisuudessa puuhaili. Saksalaiset eivät olleet pahoja ihmisiä, koska he antoivat natsivallan tapahtua; he olivat ainoastaan passiivisia.

Vastaava ilmiö on tapahtumassa Suomessa. Kun Suomessa puhuttiin sormenjälkien keräämisestä kaikilta kansalaisilta, puolusteltiin sitä hokemalla, että rehellisellä kansalaisella ei ole mitään pelättävää. Puolestaan syyttömänä Internet-sensuurin kohteeksi joutuneet tahot ovat pelkästään valitettavia yksittäistapauksia. Sananvapauden ollessa kyse taas puhutaan "sananvapauden käyttäjän vastuusta", mutta unohdetaan samalla, että aikuisten ihmisten maailmassa myös kuulijalla on vastuu. Ihmiset eivät vaadi ihmisoikeuksien kunnioittamista, koska niitä vastaan rikkominen ei kohdistu ihmisiin itseensä, eivätkä ihmiset ymmärrä, mistä ihmisoikeuksissa todellisuudessa on kyse.

Oikeusrealismi on oikeudellinen teoria, jonka mukaan oikeus ei ole mitään muuta kuin se, minkälaisena se toteutuu. Lait, säännökset ja niin edelleen eivät merkitse yhtään sen enempää kuin miten paljon niitä ollaan valmiita noudattamaan. Jos viranomaiset, lainsäätäjät ja tuomioistuimet eivät noudata lakeja, silloin lait eivät ole mitään muuta kuin sanoja paperilla, eivätkä sanat pysty muuttamaan todellisuutta mihinkään suuntaan. Mikäli mikään taho ei rankaise lakien rikkomisesta, silloin viranomaisilla, lainsäätäjillä ja tuomioistuimilla ei ole mitään pakottavaa syytä noudattaa lakeja.

Ihmisoikeudet eivät eroa muista laeista yhtään millään mystisellä ja syvällisellä tavalla. Ihmisoikeudet merkitsevät yhtään mitään ainoastaan niin pitkälle kuin valtiot ja muut tahot ovat valmiita noudattamaan niitä. Parhaimmillaan ihmisoikeudet ovat jaloja julistuksia, jotka pukevat sanoiksi osan siitä hyvästä, jonka jokainen ihminen ansaitsee puhtaasti ihmisyytensä perusteella. Pahimmillaan ihmisoikeudet ovat vain tyhjää sanahelinää vailla mitään suurempaa arvoa kuin mitä on sillä paperilla, johon lakiteksti on painettu.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei voi suojella ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Jos tuomioistuin toteaa valtion rikkoneen ihmisoikeuksia vastaan, voi se ainoastaan torua valtiota ja tuomita tämän maksamaan rahallisia korvauksia ihmisoikeusrikkomuksen uhrille. Tuomioistuin ei voi millään tavalla varmistaa, että valtio ei ryhtyisi välittömästi tuomion jälkeen rikkomaan prikulleen samoja ihmisoikeuksia vastaan prikulleen samalla tavalla. Tuomioistuin voi ainoastaan paheksua ja tuomita hyvityksiin, mutta sillä ei ole mitään todellista valtaa puuttua loukkauksien perimmäisiin syihin, eikä se voi varmistaa oikeuksien toteutumista tulevaisuudessa.

Jos ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, silloin ihmisoikeuksia ei ole olemassa. Valtiot eivät kunnioita ihmisten oikeuksia siksi, että valtioilla olisi jokin ihmisiä suurempi, messiaanisempi ja jalompi moraalikäsitys. Valtiot kunnioittavat ihmisten oikeuksia ainoastaan, jos niiden on pakko. Jos ihmiset eivät aktiivisesti vaadi oikeuksiensa kunnioittamista, silloin valtiolla ei ole yhtään mitään todellista velvollisuutta kunnioittaa niitä. Vain ja ainoastaan ihmiset voivat vaikuttaa siihen, rikotaanko ihmisoikeuksia vai ei.

Tähän loppuun sopisinkin sattumanvarainen lainaus Nietzscheltä;
"Ihminen ei ole aina urhoollinen, ja väsyneenä voi meikäläinen joskus valittaa tällä tavalla."
- Iloinen tiede, s.169

Lisää tietoa:
Jukka Hankamäki - Sensuurin Suomi [ 1 ]
Katja Boxberg, Taneli Heikka - Lumedemokratia [ 1 ]

[ Alkuperäinen teksti lähdeviitteinen löytyy osoitteesta http://keronen.blogspot.com/2009/05/ihmisoikeuksia-ei-ole-olemassa.html ]
Perussuomalaiset nuoret järjestää Turun pääkirjaston Studiossa 2.5. EU-kriittisen tapahtuman. Tapahtumassa käydään läpi muutamia EU:n perusasioita, joita ihmisille ei yleensä kerrota mediassa, minkä jälkeen tapahtumassa näytetään irlantilaisten valveutuneiden kansalaisten tekemä Lissabonin sopimuksesta kertova dokumenttielokuva The End of Nations.

Tilaisuudessa ovat äänessä myös eurovaaliehdokkaat Vesa-Matti Saarakkala, Sampo Terho ja Lauri Heikkilä. Tapahtumaan on kokonaan ilmainen ja tapahtumaan kuuluu kahvitarjoilu.

Tapahtuma alkaa kello 12 ja elokuva alkaa noin 12:30. Elokuva kestää noin 1,5 tuntia ja siinä on suomenkieliset tekstitykset. Olen henkilökohtaisesti kääntänyt elokuvan ja tehnyt tekstitykset, joten tekstitysten laatu on aivan järkyttävän surkea, sillä kuulun perussuomalaisiin ja olen sen vuoksi sekä a) juntti että b) kielitaidoton.

Tervetuloa!

Alexander Stubb on reptiliaaniPerjantai 24.04.2009 17:40

Olen saanut viime aikoina kuulla melko monelta taholta teorioita niin kutsutuista "reptiliaaneista". Nämä reptiliaanit ovat kuulema liskomaisia avaruusolentoja, jotka pystyvät muuttamaan muotoa ja jotka punovat salaliittoa hallitakseen maailmaa. Teorioiden mukaan monet korkeilla ja näkyvillä paikoilla olevista poliitikoista, liikemiehistä ja muusta eliitistä ovat oikeasti reptiliaaneja, jotka ainoastaan esittävät olevansa ihmisiä.

Skeptisenä luonteena olin tietysti epäileväinen näiden reptiliaanien ja teorioiden suhteen, enkä oikein pitänyt niitä minään muuna kuin salaliittohaihatteluna ja hihhulointina. Eilen sain kuitenkin sähköpostiini hyvin luotettavalta lähteeltä autenttisen valokuvan, joka todistaa aukottomasti, että reptiliaaneja todellakin on olemassa, ja yksi näistä lisko-olennoista on kukas muukaan kuin oma ulkoministerimme Alexander Stubb.

Ymmärrän, jos tämä on joillekin vaikea niellä, sillä minullekin oli. Siitä huolimatta todisteet puhuvat puolestaan.

EU aikoo muuttaa Internetin televisioksiMaanantai 20.04.2009 19:56

[ Alkuperäinen teksti lähteineen => http://keronen.blogspot.com/2009/04/eu-aikoo-muuttaa-internetin.html
Aiheesta myös täällä => http://www.blackouteurope.eu/ ]

Euroopan parlamentti äänestää 5.5. joukosta direktiivejä, jotka kulkevat nimellä "Telecoms Package". Käytännössä se, mitä Telecoms Package tekee, on koko Internetin luonteen muuttaminen fundamentaalisesti. Voimaantullessaan direktiivit aiheuttavat sen, että vapaiden Internet-yhteyksien sijasta ihmisille tarjotaan niin sanottuja "kuluttajan käyttövalintamahdollisuuksia", jotka merkitsevät käytännössä samaa kuin televisioihin myytävät kanavapaketit. Internetin käyttäjät eivät siis itse saa valita, mitä sivuja he käyttävät, vaan he voivat ainoastaan valita valmiista kokoelmista heille ennakkoon päätetyistä sivuista. Direktiiviroskaa kaupataan esittämällä, että se lisää käyttäjien mahdollisuuksia tehdä valintoja Internetin suhteen. Tämä johtuu siitä, että Euroopan unioni tykkää myydä päättäjille ja kansalaisille Neuvostoliittoa esittämällä, että se on Amerikka.

Olennaisin direktiivipaketin aiheuttama muutos on Internetin muuttaminen televisioksi, mutta sen lisäksi direktiivipaketti sisältää muita, pienempiä muutoksia, joita kaupataan samalla umpiruttuisella EU-retoriikalla vapaista markkinoista ja talousyhteistyöstä. Direktiivipaketti muun muassa sisältää direktiivejä, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuksia vaatia itselleen tietoa siitä, miten informaatio liikkuu Internetissä. Direktiivipaketti myös pitää sisällään Ranskassa torpatun "kolmesta poikki"-nettiyhteyden katkaisemisdirektiivin pan-eurooppalaisen version. Jo pelkästään direktiivipaketin "pienemmistä pahoista" voisi kirjoittaa muutaman kirjan, mutta ne asiat, joihin direktiivipaketti kipeiten iskee, ovat demokratia, ekonomia ja ihmisoikeudet, eli asiat, joiden saralla EU ei ole ennenkään juuri loistanut.

Demokratian kannalta Telecoms Packagen suurin ongelma on se, että palveluntarjoajat, joilla ei ole minkäänlaista vastuuta mihinkään suuntaan, päättävät mitä kansalaiset saavat Internetistä lukea, seurata tai tutkia. Todennäköisesti kanavapaketteihin tulee kuulumaan suuria medioita, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomat, mutta puolestaan pienten medioiden pääsy kanavapaketteihin on huomattavasti epävarmempaa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että ihmiset saavat tietää asioista pelkästään sen, mitä suuret mediat päättävät heille kertoa. Internetin tarjoama mahdollisuus hakea nimenomaan sitä tietoa, mitä kukainenkin itse tahtoo, särkyy Telecoms Packagen myötä. Demokratiaan olennaisesti kuuluva kriittisyys ja avoimuus, jota Internet on tarjonnut, vaihtuu direktiivipaketin myötä äärimmäisen tehokkaaksi propagandakoneeksi.

Telecoms Package ei vaikuta ainoastaan yksityisten kansalaisten Internetin käyttöön, vaan myös yritykset kärsivät siitä. Yritykset ovat kasvavissa määrin riippuvaisia Internetistä ja Internetin käytöstä, joten Internetin rampauttaminen voi olla yrityksestä riippuen kuolettava yrityksen ekonomialle. Tämän vuoksi muun muassa Internetin ja tietotekniikan suuryritysten perustama The VON Coalition, johon kuuluvat esimerkiksi iBasis, Google, Microsoft, Skype ja niin edelleen, on arvostellut direktiivipakettia siitä, miten se halvaannuttaa rehellistä kilpailua ja haittaa teknologian kehittymistä.

Jos yrityksen sivuja ei ole valmiiksi räätälöidyissä kanavapaketeissa, eivät käyttäjät pysty käyttämään yrityksen palveluja missään muodossa, tai edes ylipäätään havaitsemaan, että yritys on olemassa Internetissä. Vastaavasti esimerkiksi raaka-ainetta etsivä yritys ei voi tutkia kattavasti kaikkia potentiaalisia raaka-aineen tuottajia, sillä yritys näkee ainoastaan ne sivut, jotka yrityksen kanavapakettiin on annettu. Internetissä mainostaminen ei riipu enää mainostajasta ja mainoksen näkijästä, vaan direktiivipaketin myötä väliin syntyy byrokratiaa tai korpotokratiaa.

Kolmas Telecoms Bullshitin ongelma liittyy molempiin ylläolleista. Nimittäin direktiivipaketti on vastoin Euroopan unionin omia perusoikeuksia, mikä käytännössä merkitsee EU:n perusoikeuskirjan artikloja 7, 8, 11 ja 16. Artiklat 7 ja 8 liittyvät Telecoms-direktiivipaketin kohtiin, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuden vaatia itselleen tietoja siitä, miten tietovirta liikkuu Internetissä, sekä Ranskan mallin mukaiseen "kolmesta poikki"-direktiiviin. Artiklat 11 ja 16 puolestaan liittyvät demokratiaan ja taloudelliseen vapauteen.

Artikla 11 koskee sanan- ja ilmaisunvapautta. Artiklan ensimmäinen kohta antaa oikeuden välittää tietoa täysin vailla viranomaisen puuttumista ja rajoista riippumatta. Telecoms-direktiivipaketti antaa viranomaiselle ja palveluntarjoajalle oikeuden päättää, mitä tietoa kansalainen pystyy Internetin kautta välittämään. Artiklan toinen kohta myöntää oikeuden pluralistiseen mediaan, eli monipuoliseen tiedonvälitykseen. Telecoms Package on tässä suoraan ristiriidassa kohdan tarkoituksen kanssa. Telecoms-direktiivipaketti aiheuttaa sen, että ainoastaan ne mediat, uutislähteet ja -toimistot, jotka palveluntarjoajat ja viranomaiset hyväksyvät, ovat ylipäätään käyttäjien saatavilla. Direktiivipaketin jälkeen pluralistinen media on prikulleen se media, jonka vallankäyttäjät sallivat ihmisille.

Perusoikeuskirjan artikla 16 tekee ekonomisen vapauden unionikansalaisen perusoikeudeksi. Käytännössä ekonominen vapaus merkitsee EU-tasolla EU:n neljää vapautta, eli tavaroiden vapaata kulkua, henkilöiden vapaata kulkua, palvelujen vapaata kulkua ja pääoman vapaata kulkua. Ainoa neljästä vapaudesta, jota vastaan direktiivipaketti ei riko, on henkilöiden vapaa liikkuminen; mikä johtuu arvioni mukaan pelkästään siitä, että ihmisiä ei voi downloadata netistä.

Direktiivipaketti aiheuttaa sen, että viranomaiset ja palveluntarjoajat, joita kukaan ei ole äänestänyt mihinkään tehtävään, saavat päättää, millä yrityksillä tai yksityishenkilöillä on ylipäätään oikeus toteuttaa palvelujen, pääoman ja tavaroiden kulkua Internetissä. Direktiivipaketin jälkeen viranomaiset saavat päättää, mitkä yritykset saavat tehdä Internetissä yhteistyötä minkäkin yrityksen kanssa, ja ketkä kansalaiset saavat minkäkin yrityksen palveluja käyttää. Direktiivipaketti mahdollistaa sen, että jopa täysin laillinen yritys voidaan yksinkertaisesti leikata pois Internetistä, mikäli viranomaisista sattuu tuntumaan siltä.

Vähän aikaa sitten Alexander Stubb vaahtosi, että on törkeää kutsua EU:ta Neuvostoliitoksi. Olen samaa mieltä. Orwellin dystopia on paljon lähempänä.
[ Alkuperäinen kirjoitus viitteineen osoitteessa http://keronen.blogspot.com ]

Suomi on kyllä perseestä. No, ei siis maa, vaan lähinnäkin nämä kaikenlaiset vallankäyttäjät ynnä muut sankarit. Maassa itsessään ei ole muuta vikaa kuin se, että ihmiset vielä jostain syystä kuvittelevat Suomen olevan oikeusvaltio, eivätkä he sen takia ryhdy vaatimaan oikeuksiensa kunnioittamista avoimemmin. Jos olisin argentiinalainen lääkäri, tulisin tänne maantierosvoamaan ja juonimaan vallankumouksia.

Kuten kaikki varmaan tietävätkin jo nyt, suursiiseli Jussi Halla-aho sai syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan häiritsemisestä. Kuvitelkaa; tyyppi onnistui rikkomaan uskonrauhaa kirjoittelemalla Internetiin tekstiä, jota kenenkään ei ole pakko lukea, ellei hänestä oikeasti tunnu siltä. Ei helevetti, seuraavaksi varmaan minä joudun leivättömän pöydän ääreen, koska piirtelen Paintilla väärinpäin olevia ristejä ja vihreitä keskisormia.

Teksti, jota syyte koski, oli valtionsyyttäjä-inkvisiittori Mika Illmanin kaksinaamaista moraalia koskeva teksti "Muutama täky Illmanin Mikalle". Tekstissä tohtori Jussi Halla-aho kirjoittaa seuraavalla tavalla"Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto."

On myönnettävä, että kyllä se teksti vähän törkeältä näyttää (jos ei ole sattunut lukemaan tekstiä kokonaisuudessaan), mutta se ei johdu siitä, että se olisi vääristeltyä tai valheellista mustamaalausta. Se johtuu ainoastaan siitä, että länsimaisessa maailmassa ja kulttuuripiirissä pedofilia näyttää törkeältä. Se, mitä Halla-aho sanoi Muhammedin pedofiilisuudesta tai pedofilian pyhittämisestä, saa tukea suoraan muslimien pyhistä teksteistä ja korkeimmilta muslimiauktoriteeteilta. Tästä asiasta ei ole mitään epäilystä, eikä syyte edes ota kantaa siihen, onko Halla-ahon sanoma totta vai ei. Kyse on ainoastaan siitä, että kaikkia asioita, olivat ne totta tai eivät, ei saa sanoa ääneen.

Toisin kuin kristinuskossa, jossa Raamattu on pääasiallinen ja käytännössä usein ainoa uskonnollinen teksti, jolla on mitään auktoriteettia, islamissa Koraanilla ei ole samanlaista asemaa. Islamissa Koraanin usein puutteellisia, aukollisia ja hämäräksi jääviä kohtia tulkitaan niin sanotun "sunnan" valossa. Sunna on muslimien profeetta Muhammedin elämäntapa, joka välittyy maailmaan haditheiksi kutsuttujen kirjoitusten kautta. Hadithit ovat islamilaista perimätietoa ja opetuksia Muhammedin elämän varrelta.

Islamissa eri haditheilla on erilainen auktoriteetti riippuen siitä, kenen kirjaamia ne ovat ja miten katkeamattomana niiden ketju on kulkeutunut Muhammedin aikoihin asti. Vahvimmat ja yleisesti muslimien keskuudessa eniten hyväksyntää saavat hadithit ovat Bukharin ja Muslimin hadith-kokoelmat. Arvatkaapa, mitä näissä hadith-kokoelmissa lukee. Vinkki: Se ei ole, että "islam on rauhan uskonto" tai "ihmisoikeudet kuuluvat islamiin".

Muslimin hadith (8:3309); Muhammed nai tytöntyllerön nimeltään Aisha Aishan ollessa yhdeksän.
Bukharin hadith (6:298); Muhammed kylpi Aishan kanssa ja hyväili tätä.
Muslimin hadith (8:3460); Muhammed kysyy seuraajaltaan, miksi hän ei ottanut vaimokseen nuorta tyttöä, jonka kanssa hän voisi viihtyä.
Bukharin hadith (2:572); Aisha kertoo, että aina, kun hän löysi mällit Muhammedin vaatteista, hän rapsutteli sen irti kynsillään.

Totuuden nimissä on muistettava, että hyväksytyimmät hadithit eivät sano missään kohdassa suoraan, että Muhammed olisi varsinaisesti syyllistynyt yhdyntään Aishan kanssa. Bukharissa ja Muslimissa yhdynnästä ainoastaan vihjaillaan. Monissa muissa haditheissa tämä sanotaan suoraan, mutta näiden hadithien asema islamissa on kyseenalainen. Islamilaisessa perimätiedossa puhutaan enemmänkin käsitteestä "avioliiton täyttäminen" ja "mufa'khathat". Suomeksi "mufa'khathat" merkitsee vailla yhdyntää tapahtuvaa kikkelin hieromista koipien väliin.

Pitkään shiialaisen islamin merkittävämpänä yksittäisenä auktoriteettina tosiasiallisesti toiminut Iranin ajatolla Khomeini on yksiselitteisesti sanonut, että mies voi harjoittaa yhdyntää yhdeksänvuotiaan tytön kanssa. Lisäksi hän totesi, että muut seksuaaliset teot, kuten sodomia ja hyväily ovat sallittuja jo ennen kuin lapsi täyttää 9 vuotta. Se, mikä antaa merkittävyyttä Khomeinin lausunnolle, on hänen asemansa. Hyvä ajatolla ei kuitenkaan ole ainoa muslimi, joka on hyväksynyt pedofilian.

Pakistanissa 9-vuotias lapsivaimo haki avioeroa. Indonesiassa imaami teki katoliset papit ja hyväksikäytti useita lapsia. Britanniassa löydettiin kokonainen pedofiliaan erikoistunut rinki islamisteja. Nämä ovat ainoastaan muutamia esimerkkejä, eivätkä ne anna koko kuvaa pedofiliasta islamissa. Ne kuitenkin todistavat, että ilmiö on todellinen ja sitä tapahtuu, juuri kuten sunna ja ajatolla Khomeinin kaltaiset islamilaiset auktoriteetit kehottavat.

Sekä islamin pyhät kirjoitukset, niissä ilmenevä profeetan elämäntapa että monet islamilaiset auktoriteetit joko hyväksyvät pedofilian tai jopa suoraan kehottavat siihen. Tästä huolimatta Suomessa vuonna 2009 pätkähtää syyte, jos joku sanoo sen ääneen. Jussi Halla-aho ei sanonut Muhammedista tai islamista yhtään mitään sellaista, mitä islamin pyhät tekstit tai islamilaiset auktoriteetit eivät olisi sanoneet ennen häntä. Logiikka tässä takana on yhtä fiksu kuin se, että tyyppi saisi selliä siitä, että kertoo Jeesuksen pyörineen ympäri maita ja mantuja messissään portto Magdalena.

Pohjimmiltaan uskonto merkitsee sitä, että uskotaan jonkin asian olevan totta vailla minkäänlaisia perusteita ja vaikka koko ajatusmalli olisikin epälooginen ja ristiriidassa todellisuuden kanssa. Uskonto on prikulleen yhtä fiksua kuin se, että joku väittää kivenkovaan, että 1+1 on 3, mutta ei anna väitteelleen mitään muuta perusteluja kuin sen, että hänestä tuntuu siltä. Jos joku sanoo, että profeetta lensi taikahevosella taivaaseen, hänelle nauretaan, koska koko juttu on päätön ja typerä. Jos joku sanoo, että profeetta lensi taikahevosella taivaaseen, ja että se on hänen uskontonsa, hänen kuvitelmiaan kunnioitetaan. Uskonto ei ansaitse yhtään mitään erityistä suojaa ivaa, kritiikkiä ja pilkkaa kohtaan, koska se ei ole mitään muuta kuin ihmisen subjektiivinen mielipide, jota hän ei pysty todistamaan yhtään millään tavalla.

Jumalanpilkkalainsäädäntö on vanhentunut reliikki synkästä menneisyydestä, jolloin ihmiset olivat typeryksiä, jotka uskoivat Auringon kiertävän Maata ja noitien lentävän Kyöpelinvuorelta syömään lapsia yön pimeydessä. Nykyään ihmiset ovat kuitenkin käsittäneet paljon enemmän asioita, kuten sen, että Jumala ei luonut dinosaurusten luurankoja huijatakseen ihmisiä luulemaan maailmaa vanhemmaksi kuin se on. Modernissa maailmassa on mielenvikaista ja hullua ryhtyä syyttämään yhtään ketään jumalanpilkasta, koska modernissa maailmassa Jumala on jo kuollut.
Suomessa ei ole tasa-arvoa. Naiset tienaavat suurin piirtein 80% siitä, mitä mies tienaa. Miehet joutuvat vankeudun uhalla joko vähintään puoleksi vuodeksi inttiin tai vaihtoehtoisesti vuodeksi tekemään pakkotyötä palkatta, paitsi tietenkin, jos mies sattuu olemaan Jehovaa palvovan kultin jäsen. Lapsen oikeusasema taas määrittyy sen perusteella, mitä hänen vanhempansa sattuvat kuvittelemaan maailmankaikkeudesta. Jos he uskovat Muhammedin lentäneen Taivaaseen taikahevosella tai juutalaisten olevan kaikkiin muihin nähden ylivertainen kansa, ei lapsen pippeliä suojele mikään jumalten verenhimolta.

Nykyinen kieroutunut ja sairas käsitys tasa-arvosta ei perustu filosofiseen ideaaliin, jossa ihminen on itsessään arvokas ja hänelle kuuluu tietty kunnioitus katsomatta hänen sukupuoleensa, ikäänsä tai ihonväriinsä. Nykyinen tasa-arvo on sitä, että ihminen leimataan ryhmänsä jäseneksi, ja sen, mitä ihminen voi ja saa tavoitella, päättää vallankäyttäjä säätämällä lakeja ja kiintiöitä siitä, miten monta minkäkinlaista ihmistä mihinkin asemaan otetaan. Jotta tämän systemaattisen alistuskoneiston mielenvikaisuus jäisi ihmisiltä huomaamatta, kutsutaan sitä sitten orwellimaisesti uuskielisillä sanoilla, kuten "positiivinen erityiskohtelu".

Niin sanottu "positiivinen erityiskohtelu" tai tutummin "positiivinen syrjintä" määritellään suomalaisessa lainsäädännössä johonkin heikommassa asemassa olevaan ryhmään kohdistuvina erityistoimina, joilla pyritään parantamaan tämän ryhmän asemaa ja näin edistämään tosiasiallista tasa-arvoa. Kuulostaa juhlavalta ja oikein hyvältä; siis jos ei satu tekemään sitä virhettä, että miettii asiaa yli kolme sekuntia, sillä silloin käsittää, että taas vaihteeksi asiat eivät olekaan ihan sillä tavalla kuin julkinen valta esittää niiden olevan.

Positiivinen syrjintä on oksymorooni, vähän samalla tavalla kuin "Windows Works". Se, että asiassa käytetään uuskielisesti sanaa positiivinen, ei tee asiasta todellisuudessa yhtään sen positiivisempaa. Samalla tavalla syöpä ei muutu yhtään sen paremmaksi asiaksi, vaikka sen nimi olisi "iloinen syöpä" tai "positiivinen syöpä". Positiivinen syrjintä ei eroa olennaisesti millään tavalla mistään muusta syrjinnän muodosta. Ainoa, millä se eroaa, on katsojan näkökulma ja se, että se pyritään piilottamaan kivojen sanojen ja satujen alle.

Yksi positiivisen syrjinnän muoto ovat erilaiset kiintiöt. Näitä kiintiöitä käytetään esimerkiksi valtion työpaikoilla ja jopa Matti "Anteeksi" Vanhasen viime ministerikabinettia kootessa. Kiintiöt perustuvat yleensä sukupuoleen, kieleen tai etnisyyteen, eli niihin asioihin, joiden perusteella nimenomaan ei saisi syrjiä. Kärjistän kiintöiden idean pähkinänkuoreen. Olkaa hyvä ja vaihtakaa kryptonilaiset ja marsilaiset miksi ikinä tahdotte, sillä puhtaasti loogisessa mielessä sillä ei ole väliä.

Asemaan X on määrätty otettavaksi puolet marsilaisia ja puolet kryptonilaisia. Tätä asemaa hakee kolme marsilaista ja yksi kryptonilainen. Marsilaiset ovat kaikin puolin pätevämpiä kuin krypotnilainen, sillä he ovat käyttäneet koko elämänsä taitojensa ja tietojensa hiomiseksi, minkä vuoksi heillä on myös motivaatio kunnossa. Kryptonilainen taas on laiska ja mennyt aina siitä, mistä aita on matalin. Riippumatta siitä, että kaikki marsilaiset ovat taitavampia kuin kryptonilainen, asemaan X otetaan vain yksi marsilainen ja tämä kryptonilainen luuseri, pelkästään sen vuoksi, että kryptonilainen sattuu olemaan Kryptonista ja marsilaiset Marsista, ja asema X:ään sattuu olemaan lakisääteinen kiintiö. Marsilaisia siis syrjitään pelkästään sen perusteella, että he ovat Marsista, ja kryptonilainen taas saa etua pelkästään siksi, että hän on Kryptonista.

Kaikki, mitä annetaan jollekin, on pois joltain toiselta. Jos jotain annetaan jollekin tämän sukupuolen, etnisen ryhmän tai kielen vuoksi, on se joltain toiselta pois prikulleen näiden samojen ominaisuuksien perusteella. Se, että nainen saa jotain sen vuoksi, että hän on nainen, tarkoittaa, että tämä asia on pois mieheltä sen vuoksi, että hän on mies. Sukupuolikiintiöt tarkoittavat loogisesti prikulleen samaa asiaa kuin sukupuolisyrjintä. Etnisiin ryhmiin perustuvat kiintiöt tarkoittavat prikulleen samaa asiaa kuin rotusyrjintä. Kaikki positiivinen syrjintä mitä tahansa ryhmää kohtaan on väistämättä negatiivista syrjintää toista ryhmää kohtaan. Kiintiöt ovat valtion harjoittamaa ja valtion sanktioimaa sukupuoli- ja rotusyrjintää.

Jos nainen pääsee tiettyyn asemaan sukupuolikiintiön, eli sukupuolensa, vuoksi, se ei kerro tämän naisen henkilökohtaisista vahvuuksista ja ominaisuuksista yhtään mitään. Se kertoo ainoastaan siitä, että nainen valittiin siksi, että hänellä on tissit ja pimpura. Naiskiintiö kohtelee naista puhtaasti sukupuolensa jäsenenä, ei ihmisenä. Todellisessa tasa-arvossa ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti yksilöinä heidän sukupuoleensa tai rotuunsa katsomatta. Sukupuolikiintiöt objektisoivat naisen pelkästään tisseiksi ja pimpuroiksi.

Kiintiöt eivät myöskään ainoastaan yleistä ihmistä puhtaasti ryhmänsä jäseneksi, vaan niihin kuuluu myös sanaton väite siitä, että tietyn ryhmän jäsen on huonompi kuin muut. Positiivisen syrjinnän taustalla piilee ajatus, että ns. "heikommassa asemassa olevat ryhmät", eli esimerkiksi maahanmuuttajat tai naiset, eivät pärjää omillaan, vaan he tarvitsevat ja vaativat erityiskohtelua ja erityislakeja saavuttaakseen saman aseman kuin muut. Tuo ajattelumalli on yksinkertaisesti irvokas.

Kuten väkivalta lisää väkivaltaa, myös syrjintä lisää syrjintää. Positiivinen syrjintä ei ole tästä mikään poikkeus. Jos ihminen joutuu elämänsä aikana tilanteeseen, jossa häneltä kielletään jotain hänen sukupuolensa, etnisyytensä tai kielensä perusteella, häntä alkaa pänniä ja hän turhautuu. Jos asia, joka häneltä kiellettiin, annetaan jollekin toiselle sen vuoksi, että tämä toinen on sattunut syntymään eri asemaan kuin hän, ei ole millään tavalla mahdotonta ajatella, että hänen turhautumisensa purkautuu nimenomaan sitä kohtaan, jonka eduksi hänen oikeuksiaan poljetaan. Positiivinen syrjintä, eli sukupuolisyrjintä ja rasismi, aiheuttaa kaikki samat negatiiviset asiat kuin mikä tahansa muu syrjintä, koska se ei eroa mistään muusta syrjinnästä millään tavalla.

Keinotekoisesti voimaan saatettu tila ei ole todellista tasa-arvoa. Keinotekoisesti voimaan saatettu tila on ainoastaan julkisen vallan harjoittamaa pakkovaltaa, jossa tilastolliset vääristymät yritetään vasaroida matalaksi ja yhteiskunnan epäkohdat pyritään lakaisemaan maton alle. Jos julkinen valta tahtoisi oikeasti vaikuttaa ihmisten väliseen tasa-arvoon, julkinen valta pyrkisi selvittämään yhteiskunnallisten epäkohtien todellisia syitä ja puuttumaan niihin. Tätä julkinen valta ei kuitenkaan ole tehnyt, eikä se tule tekemäänkään.

Koulukiusaaminen ei poistu koulukiusaamisella, eikä syrjintää pysty poistamaan syrjimällä lisää ja kasvattamalla todellisen syrjinnän määrää entisestään. Todellisessa tasa-arvossa ihmiset käsitetään ihmisinä, eikä ryhmänsä jäseninä. Todellisessa tasa-arvossa ihminen käsitetään tekojensa kautta, ei sattumanvaraisten geneettisten oikkujen perusteella tai sen mukaan, mihin ihminen sattuu syntymään. Todellisessa tasa-arvossa syrjintä on syrjintää sukupuoleen, rotuun, kieleen tai etniseen ryhmään katsomatta.