IRC-Galleria

Peleihin liittyvät sarjikset(gamer comic) käsittävät varmaan reilusti yli puolet kaikista nettisarjakuvista, ja suurin osa niistä on ihan roskaa. En ole ikinä tajunnut miksi typerä Penny Arcade on niin suosittu.
Mutta pienet yksityiskohdat pelastavat. Olen pari kertaa ajautunut GOD MODEeen mainosten kautta, ja se on vaikuttanut aina ihan paskalta, mutta nyt huomasin ihastuvani tuohon naiseen joten taisin sittenkin päätyä lukijaksi. :)


<3


No, mainostetaan nyt samalla muitakin hyviä pelisarjiksia: (linkit arkistosivuille, koska vituttaa kun etusivulla on aina uusin sivu)

TGSA-Comic (Blastwaven piirtäjältä)
VG-Cats
GG-Guys sivu ei tunnu toimivan tällä hetkellä.
Sore Thumbs sisältää myös hyvin suorasanaista poliittista propagandaa ja Bushin hallinnon kritisointia. En malta odottaa että pääsen vuoden 2009 sivuihin. :D tässä loistava Sin Cityä parodioiva sivu (paljon linkkiä tänään)
8-Bit Theater En ole vielä lukenut kovin paljoa, mutta vaikuttaa ihan hauskalta toistaiseksi.. toisaalta suuri suosio epäilyttää. Mainostetaan nyt silti.
Looking For Group Ei oikeastaan varsinaisesti pelaajasarjakuva, koska irvailee lähinnä yhtä peliä(wowia), ja sekään ei enää alun jälkeen korostu kun itse tarina pääsee vauhtiin. Mutta erinomainen sarjis, ei tarvitse olla pelannut wowia jotta tajuaa.
Order of the Stick no tämäkään ei ole varsinaisesti gamer comic, vaan sijoittuu Dungeons & Dragons roolipelin säännöillä toimivaan maailmaan. Jutut aukeavat luultavasti paremmin jos tuo maailma on tuttu, mutta taaskin tarina on pääosassa.
Awkward Zombie

Oho, kylläpäs näitä nyt tulikin. Ajattelin ensin vain pari sarjista mainita, mutta kun nyt kerran innostuin niin mainostanpa TAAS omaa sprite-sarjistani: Ufouria the Comic jota en tosin ole jaksanut hetkeen jatkaa. Palaan sen pariin kyllä vielä.

edit: jatkoin ufouriaa. :D Yhden sivun tosin vasta, mutta lisää tulee kunhan jaksan. Tarina meni vihdoinkin eteenpäin mielessäni.

Ajattelin katsastaa Coralinen, koska kirja oli ainakin todella hyvä, ja koska Neil Gaimanin hipaisusta kaikki muuttuu kullaksi.(paitsi Stardustin filmatisointi)
Piratebayn kommenteista eräs ilahdutti minua suuresti:
"NOT FOR KIDS. Unless you hate them and want to torture their little minds with fear because the world isn't depressing enough already."

Ah, olipa ihanasti muotoiltu lause. Kirjoittaja vain on selvästikin harhainen, ja järkikielelle käännettynä tuo tarkoittaa että elokuva on sopiva kaikille ikäluokille, ihan erityisesti pennuille. Noh, katsotaan, kerron oman tuomioni kunhan olen katsonut. Kirja ei ainakaan ollut mitenkään erityisen hirveä tai pelottava, ei edes tyhmän kukkahattuajattelun läpi tarkasteltuna.

Upea kohtaus muutenkin niin täydellisestä animaatioelokuvasta.

Blogger ei tunnu toimivan, joten kirjoitan poikkeuksellisesti tänne viimeyön unistani. Ne täytyy kirjoittaa ylös tai unohdan.

Ensin olin parin kaverin kanssa jossain tunnistamattomassa paikassa. Olisimme halunneet lähteä pois sieltä, mutta näimme ikkunasta että pihassa oli pari autoa joissa oli salaisia agentteja vahtimassa kavereitani.(tiesin jotenkin että eivät kuitenkaan minua vahtineet)

Etupenkeillä istui miespuolisia agentteja siviilipuvuissa, ja toisen auton takapenkillä oli Scullyn ikäinen nainen jolla oli liian isot aurinkolasit. Hänen näkemisensä herätti muiston että olen nähnyt hänet toisessakin unessa joskus.

Myöhemmin olin yksinäni piknikillä jossain. Paikka oli sangen tunnistettava, mutta en ihan varmuudella osaa sijoittaa sitä mihinkään valvemaailman osaan. Olin jonkun rakennuksen kulmalla. Minulla oli omenoita ja mehua.

Joku hyvin masentuneen näköinen vanha mies käveli ohitse, kohti rakennusta jonka varjossa olin. Tarjosin hänelle omenaa, ja hän ottikin sen vastaan mumisten samalla jotain miten omenasta ei ole mitään apua hänen tilanteessaan.

Hetken päästä kaksi teini-ikäistä tyttöä tuli paikalle ja istahtivat nurmikolle. Heillä oli jano, joten tarjosin mehua.
Sitten pahoittelin että joudun poistumaan, mutta minun täytyi kirjata muistiin unien yksityiskohdat etten unohda niitä. Heräsin pieneksi hetkeksi ja kirjoitin ylös "kaksi agenttiautoa, takapenkillä nainen, aurinkolasit, piknik, murheellinen mies, omena"

Herättyäni lopulta kokonaan muistiinpanojen lukeminen riitti että unet palautuivat mieleen. Muutoin olisin saattanut unohtaa ne, paitsi jos joku olisi sattunut lausumaan minulle jonkun näistä avainsanoista.

http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/10/tekijanoikeusjarjesto-yritti-hiljentaa-laulavan-isoaidin

Joka päivä tulee vastaan niin järjettömiä uutisia että niitä voisi odottaa näkevänsä Simpsonien tai South Parkin maailmassa.

http://www.comicsalliance.com/2009/09/17/twisted-princesses-a-darker-take-on-disney/

Ihania <3 erityisesti Pocahontas
Niin sitä pitää, teurasta inhat valloittajat!

Lueskelin tuossa Looking For Groupin uusimmat sivut. Toivottavasti en herättänyt naapureita naurullani: http://lfgcomic.com/page/291 n___n

http://www.vartti.fi/artikkeli/c6671270-597f-4877-a2d8-fbadd69059bf

Okei, kiva tietää?

Tänään on kylmä päivä. Sellaista kylmyyttä jota tekisi mieli lämmittää rommilla. Tai ehkä bensalla.
Sen sijaan litkin kitkerää tonicia. Hyi helvetti, tämähän maistuu ihan greipiltä! Ostin kokeilunhalusta.(tai ehkä koska tarvitsen epätavallisen suosikkijuoman korostaakseni eksentrisyyttäni. hihi.)

Yö kului eskapistisesti pelaamisen merkeissä. Menin Jade Empiren läpi. Ja totisesti, paremmin en voisi aikaani käyttää, olin sitten missä mielentilassa tahansa. Kokemus oli mahtava. Kuin ylipitkä draamantäytteinen kung fu leffa.(hetkinen, sainko sen kuulostamaan huonolta? päinvastoin!)
Aloitin tietysti pelaamaan heti uudestaan alusta. Haluaisin nähdä pelin kaikki loput, mutta toisaalta en usko että PYSTYN tekemään hahmostani häijyä paskiaista. Maailma on minulle aivan liian todellinen!
Falloutissa minulle ei tuottanut mitään vaikeuksia suorittaa järjetöntä väkivaltaa viattomia kohtaan, mutta Jade Empiressä en vain raaski olla julma edes pahimmille vihollisilleni.
Peli sai minut myös miettimään omaa moraaliani, minkä pelin tekijät ovat varmasti tarkoittaneetkin tapahtuvaksi. Mitään varsinaista muutosta se ei minussa aiheuttanut, huomaan muutenkin pyrkiväni(<-huom) käyttäytymään kuten pelissä kuvatun Avoimen Kämmenen tien kulkijat. En kuitenkaan pystyisi ikinä olemaan läheskään yhtä hyväsydäminen kuin hahmoni.

Ah, hahmot. Heistä tuli minulle pelin aikana hyvin läheisiä. Hymy nousi korviin kun seurailin heidän keskinäistä torailuaan, tai kun kuuntelin Black Whirlwind nimisen barbaarin verisiä tarinoita. Osittain hekin pitivät minut kaidalla tiellä, koska etenkin hahmoni lapsuudenystävä luotti hyvyyteeni niin hellyttävän sinisilmäisesti etten olisi kestänyt pettää häntä.
Vähän sama juttu arkitodellisuudessakin. Olin joskus paljon nykyistä ikävämpi persoona, tympii muistellakin, mutta eräiden hyvien ihmisten kanssa ystävystyminen sai minut tarkastelemaan käytöstäni ja ajattelutapojani, ja ainakin toivoakseni muuttumaan parempaan suuntaan.

Nämä siteet ovat myös pitäneet minut hengissä huonompina aikoina. Mikä näinä hetkinä tosin tuntuu kahleelta, grrr.. Mutta aina jälkeenpäin ajatellen pelastusköytenä.
Siitä huolimatta pidän ihmisen oikeutta omaan henkeensä tärkeimpänä perusoikeutena. Itsemurha vain on ikään kuin epäkohteliasta läheisiä kohtaan. Mutta vielä tylympää olisi olla ymmärtämättä tätä ratkaisua.

Älkää nyt ottako tätä angstauksena, mutta joka vuosi tähän aikaan huomaan pohtivani että jokohan viimeinen kesä oli takana. Keväisin olen aina vähän yllättynyt.

Viime vuonna olin suorastaan ehdottoman varma ettei seuraavaa kesää tule, mutta tässä sitä vielä kirjoitellaan. Ja olen kyllä ihan iloinen siitä. Olen viettänyt aikaa hyvien ihmisten seurassa, lukenut kirjoja, katsonut leffoja, pelannut pelejä.. nähnyt unia! Nämä asiat ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin koulunkäynti tai työ. Oikeastaan suhtaudun kirjoittamiseen ja muuhun sisällöntuottamiseen työnä, vaikka siitä ei maksetakaan. Ja fiktion kuluttaminen ja ihmisten kuunteleminen on minulle opiskelua, vaikka onhan minulla tuo oikeakin koulu menossa.

No, ensi kerralla kirjoitan jostain hilpeämmästä. Ostin hasselpähkinärouhetta, ajattelin kokeilla sitä kahviin. Tuollaisiset pienet jutut tuottavat vielä mahdottoman paljon iloa. Mutta ei tänään, väsyneenä ei kahvia sovi juoda. Menee hukkaan.

Yritin suostutella kauppiasta häipymään yhdestä paikasta, mutta charmini petti. Onneksi parrakas ystäväni oli mukana.

Black Whirlwind: Let me handle this.
See these axes, little man? Very soon they will be in use. If you move, I'll buy whetstones from you to sharpen them after. If you don't, I'll use your teeth.
Merchant Kia Jong: Uh, yes, perhaps I will relocate for now. No need to get in people's way for no reason.
Black Whirlwind: That is how you convince a merchant to do something. You owe me some wine.