IRC-Galleria

Kokoomusedustaja vaatii:
Taideostoista verovähennys

Tutulla linjalla. Lisää helpotuksia niille joilla on jo ennestään törkeästi massia.

TOISAALTA voisin ollakin ehdotuksen kannalla jos se ihan oikeasti koskisi kaikkea taidetta, eikä vain tunnustettujen "taiteilijoiden" räpellyksiä. Taidettahan ovat myös sarjakuvat, kirjat, elokuvat, pelit, ja muu kulttuuri.

Eikä ole, sanoo joku, kaupallista roskaa! Niin tietysti. Mbarin sarjakuva-automaatista kahdella eurolla ostettava, käsintehdyssä rasiassa saatava minialbumi on kaupallisuutta, mutta nimekkään kiasmataiteilijan lankunpätkälle heittämä maali joka maksaa 10,000,000 on taidetta, eikös. Joten vain jälkimmäinen kuuluu esitetyn verohelpotuksen piiriin.

(ah, päivän ensimmäiset raivohöyryt päästetty.)

Perjantaina 17. päivä vietettiin järjestyksessä toinen Pahuuden Armeijan päällystön kokous. Paikalla olin minä, komentaja Albus, sekä tiedeupseeri Nowotny.

Matka alkoi Mbarista joka julistettiin heti Pahuuden Armeijan omaisuudeksi. (niin taisimme tehdä viime kerrallakin, mutta on mahdollista että kahvilan pitäjät eivät olleet kuulleet julistusta. Tällä kertaa puhuimme vähän kovemmalla äänellä.)

Vierailimme myös DTM-nimisessä kahvilassa, jossa meitä ilmeisesti vakoiltiin, tai ainakin naapuripöydän miellyttävännäköiset herrasmiehet katselivat meitä tiiviisti.

Niinikään kävimme Manga Caféssa, jossa Nowotny valokuvasi salaa iiriskamerallaan. Kuvat ovat näkyvillä tässä raportissa: http://mikropop.blogspot.com/2010/12/esittely-manga-cafe.html

Partiokierroksen aikana hajotimme Conan O'Brien mielenosoituksen, sillä kansalla ei tule olla oikeutta osoittaa mieltään missään asiassa. Tänään Conanin tv-show, huomenna kansalaisoikeudet, ylihuomenna halutaan naimisiin koirien kanssa. Siihen se aina johtaa.

Vihollinen oli jatkuvasti kannoillamme partiokierroksen ajan. Kampin kauppakeskus oli viritetty täyteen ansoja, ja esimerkiksi ulko-ovista kulkiessa joutui olemaan varuillaan, sillä jotkut ovet eivät auenneet lainkaan.

Kohtasimme myös paikallisen supersankarin, herra Black Supermanin, mutta onneksemme Black Supermanilla ei ole vihollisia, joten pääsimme livahtamaan pakoon.

Tapaaminen oli siis jälleen kerran menestys. Kuten tavallista, matka- ja kahvikulut rokotettiin alempien työntekijöiden palkoista.

Tämä raportti on salainen.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Mies%20katkaisi%20seurustelusuhteen%20-%20naiset%20hakkasivat%20ja%20potkivat/art-1288356890001.html

Ei pitäisi ihmetellä yhtään mitään kun iltasanomista on kyse, mutta: "Tunnelma meni lopullisesti pilalle, kun yrittäjän alahuuli halkesi ja kännykkä lähti naisten matkaan."
Vai että tunnelma. Kirjoittaja tuntuu ajatelleen että kyseessä on hupiuutinen.
Tosin, niinhän se kai onkin silloin kun nainen hakkaa miehen. "Naisenergiaa", kuten jutun kirjoittanut toimittaja sanoi. Olisikohan lupa kirjoittaa yhtä lentävästi jos joukko miehiä olisi piessyt naisen. :) Ei, siitä olisi toimittaja saanut vähintään potkut ja ehkä syytteenkin, ja lehtien kolumneissa olisi kauhisteltu väkivallan hyväksyntää. Naisiahan ei saa hakata, mutta naiset saavat hakata miehiä, koska.. koska.. ai niin, ei sitä koskaan edes perusteltu.

http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/AbuseIsOkayWhenItIsFemaleOnMale

"First and foremost, the Older Than Dirt assumption that men are tougher, stronger and as in Made Of Iron, whereas women are weak and fragile as in Made Of Plasticine and most of all, inherently ineffectual. Consequently, any violence from females performed on males is supposed to be either comedic, otherwise amounting to nothing and men shouldn't complain since all men are tough enough to sustain a little slap, right?"

En osaa aina olla samaa mieltä tvtropesin kanssa:
http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/DarknessInducedAudienceApathy

Tuon artikkelin mukaan on ongelma jos tarinan kaikki osapuolet ovat yhtäläisen pahoja, koska silloin katsoja/lukija ei mukamas voi olla kenenkään puolella ja jännite puuttuu.
Aaaaargh. Minusta on ongelma jos tarinoihin suhtaudutaan kuin matematiikkaan. Pitää muka olla konflikteja, hyviksiä ja pahiksia, ja muuta paskaa. No, ehkä se toimii joidenkin kohdalla, mutta minusta on parempi antaa tarinan vain kertoa itsensä. Jos kaikki hahmot sattuvat olemaan pahoja, niin voi voi.

Esimerkkien joukosta:
The third Pirates Of The Caribbean movie had this problem, with everyone backstabbing each other and shifting alliances on a whim that it got hard to root for anyone by the end.

Niin? Tuo oli yksi syistä miksi pidin kolmannesta Pirates of Caribbeanista eniten kaikista: Ei ollut selkeitä, tarinan sanelemia "hyviksiä" ja "pahiksia", vaan hahmot käyttäytyivät kuin EIVÄT OLISI TIENNEET OLEVANSA ELOKUVASSA. Toisin sanoen pystyin ottamaan heidät vakavasti, ja se on minulle tärkeää fiktiossa.

Oikeastaan ainoa fiktiotuote missä tämän tropen olemassaolo on minua häirinnyt on Judge Dredd. Sitä lukiessa vain toivoo että maapallo räjähtäisi tappaen kaikki hahmot. Mutta Dreddiä ei ole mainittu tuolla listalla.

Dortmunder nyökkäsi puhujalle astuessaan huoneeseen ja tönäisi oven kiinni takamuksillaan. Puhuja, joka muistutti lähinnä eloon herännyttä vuorenseinämää, oli Tiny Bulcher -niminen ihmishirviö, ja sillä, jolta hän oli tämän nimen saanut, oli ilmeisesti ollut hirtehinen huumorintaju tai vikkelät jalat, kukaties molemmat.
Normaalin kokoisten ja muotoisten ihmisten seurassa Tiny Bulcher näytti... erilaiselta. Useimmille ihmisille hän toi mieleen olion, jonka he olivat pikkulapsina uskoneet asuvan öisin makuuhuoneen komerossa, ja kun he yöllä heräsivät ja koko talossa oli hyvin hyvin pimeää ja he makasivat vuoteessa ja tiesivät tarkalleen oman pienuutensa ja komeronovi oli koko avarassa maailmassa ainoa asia jonka he kykenivät näkemään - silloin he tiesivät että tuon oven takana - juuri nyt - tarttui sisäpuoliseen ovenkahvaan... Tiny Bulcher.

-
Donald E. Westlake - Älä turhia kysele

Human Targetin toinen kausi alkaa muhkeasti. Toisaalta tämä on yhtä kliseinen kuin ennenkin, mikä paistaa entistä selkeämmin kun olen katsonut teemaltaan samantapaista mutta älykkäämpää ja kliseetietoisempaa Burn Noticea. Mutta rautainen sarja tämä on silti, ja kliseitä on oikeasti kiva bongailla, etenkin jos satun muistamaan ulkomuistista tilanteeseen sopivan TvTropes.orgin artikkelin nimen. :D

Ainiin, arvasin myös ehkä jakson pahiksen ennen puoltaväliä, saa nähdä olinko oikeassa.

edit:
Olin väärässä. Kaveri jota pidin ilmeisenä valepahiksena(tiedättehän, tarkoituksena saada katsoja ajattelemaan "tuo on varmasti pahis!") olikin oikeasti syyllinen. Ja se jota pidin oikeana pahiksena ei ollutkaan yhtään pahis.

Käsikirjoittajat voittivat tämän erän.

Youtubessa on Hopon Poppoon(Goof Troop) jaksoja :D Ihanaa, tykkäsin tästä tosi paljon pentuna. Tosin voi olla että aika on kullannut muistoja, ja nykyään lapsena naurattaneet jutut aiheuttavat vain myötähäpeää. Alkumusiikki ainakin nosti animehikipisaran otsaan...

Mutta tykkään Prätkähiiristäkin vielä nykyään.

Ihastuttavan synkkämielinen Sims 3 sarjakuva :)

http://img.lulz.net:8080/src/SwasR.jpg
http://img.lulz.net:8080/src/2222.jpg
http://img.lulz.net:8080/src/33333.jpg

Tulipa tuo katsottua tänään. Ihan hyvä leffa, ja onneksi katsoin ennen kuin luin arvosteluita tai katselin trailereita, niin en tiennyt juuri mitään. Sillä tavalla leffat pitääkin mennä katsomaan.

Leffan oli vissiin tarkoitus herättää ajatuksia. Se on yleensä hyvä juttu, paitsi silloin jos koko leffa perustuu noihin muutamaan ajatukseen, ja siihen oletukseen että ne ovat katsojalle uusia. Mutta jos olet sattunut jo pikkulapsesta asti katselemaan taivaalle ja miettimään avaruuden mysteerejä, olet todennäköisesti ehtinyt keksiä jo kaiken mitä Mr. Nobody ehdottaa, ja iso osa leffasta perustuu siihen.

Tämän takia suosin ajattelua herättäviksi rainoiksi mieluummin jopa hollywoodin tehostepaukutuksia kuin taiteellisia älykköleffoja. Ensinmainituissa sentään yleensä on paljon sisältöä, paljon satunnaista tavaraa josta mikä tahansa saattaa suistaa ajatukset jollekin mielenkiintoisille urille. Jälkimmäisissä kaikki pyörii sen yhden jutun ympärillä.

Oli se hyvä leffa silti, ja itkin tietty naamani märäksi lopputeksteihin mennessä kun olen niin typerä nyyhky. Mutta ajatuksien herättäjänä vaikkapa Rambo onnistuu paremmin.