IRC-Galleria

Riikka-Liisa

Riikka-Liisa

Hämärän rajamailla...

Epistä, epikset 19.5.2009Keskiviikko 20.05.2009 03:06

Sataa, ei sada, sataa... missä on sammakot. Mutta siis päätettiin kuitenkin lähteä epistelemään agia Classun kanssa.

Riikka the King teki mokan jo kolmannella esteellä ja se tarkoitti kolmatta sijaa. Mutta hauskaa oli. Yllättävää, putket vetivät ja Classic meni ihan kauniisti inhokkiesteensä. Iloista touhua. Kummasti sitä itse rentoutuu heti kun tekee ensimmäisen mokan ja sitten sitä meneekin kaikki mukavasti. Yllättävän mukavaa möllikisaaminen näin jännittäjän housuissakin.

Ehkä sitä seuraaviinkin epiksiin uskaltautuu. Eihän se niin haudan vakavaa puuhaa ole.

Pää ku Haminan kaupunkiSunnuntai 17.05.2009 21:51

Siis ei me pyöritty ku kerran, mutta päässä pyörii edelleen.

Hamina 17.5.2009 - Carin Ã…kesson, Ruotsi
Silimen Classic Delight JUN EH2
"Juniorinarttu, joka on vielä pentumainen. Kiilanmuotoinen pää hyvällä alaleualla. Mantelinmuotoiset silmät. Erinomainen ylälinja. Rintakehä vielä melko kehittymätön. Erittäin hyvät kulmaukset sekä edessä että takana. Liikkuu pitkällä askeleella ja erittäin hyvällä voimalla. Vielä löysä edestä. Ei vielä niin paljon turkkia. Ihana luonne."

Tuomari oli erittäin mukava ja kovasti Delinkin mieleen. Koko kopeloinnin ajan Delin häntä vispasi puolelta toiselle ja Deli koitti nuolla tuomarin naamaa. Liekö minulla niin nälkäinen koira. Kesken seisotuksen kehään tuli pari lintua tallustelemaan ja Deli oli niistä kovin kiinnostunut. Yleisesti ottaen Delin esittäminen meni varsin mukavasti. Juoksussa oli vauhtia ja mieli iloinen muutenkin.
Hieman jännitti tuomarin mielipide Delistä, sillä hän tutki kovin tarkasti Delin liikakauluksen. Aukoi turkkia ja etsi minne asti valkoinen ylettää jne. Oli mukava huomata kuinka Deli siirrettiin kilpailuluokassa toiselle sijalle. Samaten oli mukava kuunnella tuomaria hänen kertoessaan kuinka erinomainen Delistä tulee kunhan aikaa hieman kuluu.

Ensimmäinen EH Delille ja hyvä mieli itselle.

Jos mä lähden Lahteen... Sunnuntai 26.04.2009 20:52

...joudun Mäntsälään...

26.4.2009 Lahti KV - Stefan Sinko, Slovenia

Silimen Classic Moon JUN EH
Silimen Classic Caprice JUN ERI
Silimen Classic Delight JUN ERI: "1 year old. Quite nice type female. Feminin head with good bite. Nice upper line. Good coat. Correct hind quarters. Good in the movement."
Silimen Classic-Cola AVO ERI:"4 years old. Quite nice type female with good head. Correct bite. Nice neck line. Good hind quarters. Quite good in coat and movement."
kennel Silimen (Summer Rose, Summer Salsa, Summer Music, Classic Caprice) 2 KP

Onneksi sentään pysyttiin kartalla, kun kotikaupungissa oltiin. Tosin itse en ollut oikein koko näyttelypäivänä mukana missään, kun harmitti niin suunnattomasti hukkaamani avain. Suuren ilon koin kuitenkin, sillä tällä kertaa Delin lisäksi mukaan näyttelymeininkiin oli lähtenyt kaksi muutakin Classicin pentua. Eikä tämä näyttely tainnut jäädä kummallekaan viimeiseksi. Uskon, että soopeliedustustakin tullaan vielä näkemään kehissä :). Kivat kakarat Classicilla!

Olin jo ajatellut, että Delin kanssa varmasti menen itse kehään, se on jo meidän juttu. Tosin lennossa suunnitelman vaihdos kuinka esitän koiran, ei ollut niin helppo. Aivot eivät osanneet lähettää käskyä käsille toimia oikein. Noh, harjoitusta ja harjoitusta.
Classic oli hassun hajamielinen. Yksilöarvostelussa vein itse ja kilpailuluokkaan annoin sitten kasvattajalle vietäväksi. Sijoituksia ei nyt tällä kertaa siis tullut meille.
Pitkämatkalainen, Tukholmasta Lahteen, Jade poimittiin jo jatkoon, mutta tiputettiin viime hetkillä pois sijoituksilta kuitenkin.

Kun omat kehät oli ohi, pystyin jo keskittymään hieman ja söin makkaran. Tosin viimeisen palasen jouduin liki nielaisemaan kokonaisena, sillä pitikin mennä Jaden kanssa vielä kehään kasvattajaluokkaan. Kiva tyttö Jade on ja miten vähäisellä kokemuksella niin sopeutuvainen! Ihmiset vain vaihtuivat kenen käsissä kulki ja niin hyvin otti asian että :).

Loppujen lopuksi pystyin minäkin rentoutumaan ja olemaan tyytyväinen, sillä lopulta autosta löytyi jo puolivuorokautta kaipaamani 5€:n avain. Hassua, että niin vähän maksava voi olla niin arvokas, että sen takia menettää jopa yöunet (tosin, se temppu ei ole minulle vaikea) ja hyvän fiiliksen.

Kehän jälkeen iskin Classicille ison namin ja sanoin, että nyt ei tartte enää. Että nyt me sitten otetaan harja kauniiseen käteen ja heitetään talviturkki mäkeen. Bikinikausi alkakoon mammalla!

Olipas outo kumpu - OutokumpuSunnuntai 19.04.2009 22:24

Outokumpu 19.4.2009 - Elena Ruskovaara
Silimen Classic-Cola AVO ERI4:
"Hyvin kauniinmallinen, klassinen narttu. Hyvä rungon malli. Sopiva kaula. Hyvin kaunis ylälinja. Hivenen haja-asentoiset korvat, muuten hyvä pää & ilme. Sopivat raajojen kulmaukset. Hyvä voima rungossa. Liikkuu ahtaasti takaa. Hyvä asentoinen häntä. Askelluksessa saisi olla enemmän ulottumaa. Miellyttävä esiintyminen & käytös."
Silimen Classic Delight JUN ERI2:
"Oikea tyyppinen. Hyvä sukupuolileima. Kaunis tricolour-väritys. Ilmeikäs, oikeanmallinen, hyvä pää. Varmat korvat. Raajat saisivat olla astetta voimakkaammin kulmautuneet. Varma-asentoiset raajat & hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Yhdensuuntaiset etu- ja takaliikkeet. Keskipitkä sivuaskel. Esitetään hyvin kauniisti. Hyvin treenattu."

Yön pituudeksi jäi yksi tunti, aamu alkoi klo 2:00. Kukko lauloi (tai no naapuri popitti) kello neljä, silloin mekin sitten pakkauduttiin autoon ja sitten matka kohti kumpujen maata alkoi. Suhteellisen pitkä ja pimeä oli tie, siis ihan alkuun vain. Mutta sen verran hämärää oli, että pöllö taisi luulla meitä hiiriksi ja liki osui tuulilasiin ja kattoon. Onneksi olin fiksu ja menin matalaksi... aivot kun eivät tajunneet tuulilasin suojaavan minua hyökkäykseltä.
Seuraavaksi tiellemme osui pupujussi, jolla itsemurha-aikeita. Tää pupujussi päätti kuitenkin olla elämän haluisempi kuin lajitoverinsa (joka makasti jo kuolleena tiellä myöhemmin matkan varrella) ja loikki tien yli pysähtymättä. Joko eläimillä oli ollut joku joukkotuho tai vastaavaa, sillä menomatkan saldo oli mäyrä, kettu, pupu ja sorsa (ne bongasin kuolleina). Paluumatkalla lisänä pari pupua taas ja kissa sekä supikoira.

Classicin karvakato senkun pahenee ja jännityksellä odotan miltä se näyttää viikon päästä kehässä. Jostain syystä Classic ei yksilöarvostelussa liikkunut kovin hyvin. Luulin sillä olleen teipinpalan tassussa, mutta kun pääsin tutkimaan tassuja, en nähnyt sellaista. No välillä mennään hyvin ja välillä ei. Mut on se silti aika klassinen :D.

Runollinen toisinaan...Torstai 16.04.2009 21:57

...tai sitten ei. Joka tapauksessa, joskus suunnattomasti väsyttää vastata ihmisten kysymyksiin "mitä vikaa Boogiessa muka on?" Kovinkaan tyhjentävä vastaus ei ole - eroahdistus. Sehän on tämän ajan muotisana, jokaista aktiivista tuhoavaa koiraahan kutsutaan eroahdistuskoiraksi. Inhoan sitä sanaa, mutta olisiko parempi sanoa "hermorakenteeltaan täysin mätä koira". "Oletko luonnetestannut sen tai vienyt ongelmakoirakouluttajalle?" Kyllä, on luonnetestattu. On todella kiltti ja tottelevainen koira, juu kyllä. Elämä Boogien kanssa periaatteessa toimii tällä hetkellä, enkä koe tarvetta ongelmakoirakouluttajalle.
Huonostakin koirasta voi tehdä tottelevaisen, mutta se ei muuta tosiasiaa mitä löytyy pään sisältä. Pysyvästi vakaata ja hyvää koiraa ei huonohermoisesta mitenkään saa. Mikä tahansa pieni muutos elämässä saa junan taas raiteiltaan ja sitten taas suurella vaivalla saadaan tilanne hallintaan.

Olen dobermanni,
päästä vajaa.
Oravat päässäni
pitää majaa.

Tää ei oo pilaa,
nehän on tiellä
eikä oo tilaa
aivoille siellä.

Pois häädän
kunhan sätkien
vain säädän.
Tyhjää mätkien.

Jyrsijää ole ei.
Eroahdistus
järjen täysin vei.
Eroahdistus!

Vikinää kitinää...
Älä kysy enempää...
piippausta pihinää...
jaksa en selittää!

Lähde Lappeenrantaan...Maanantai 13.04.2009 21:14

...humppa siellä soi... Eikä edes soinut, mutta kylmä oli ainekin. Ulkona oltiin ja sormet ei enää toiminut kun piti häkin vetoketjuja avata ja sulkea.

Lappeenranta KV 13.4.2009 - Jaroslav Matyas, Slovakia
Silimen Classic Delight JUN ERI:
"Hyvänmuotoinen narttu. Hyvät pään mittasuhteet. Hieman leveälle asettuneet korvat. Ei aivan oikein kannettu selkä. Hieman laskeva lantio. Hieman suorat kulmaukset. Erittäin hyvä turkki."
Silimen Classic-Cola AVO ERI:
"Hyvänmuotoinen narttu. Hyvät pään mittasuhteet. Hieman kevyet korvat. Erittäin hyvä ylä- ja alalinja. Erittäin hyvin kulmautunut, turkki ja liikunta."

Itse arvostelut olivat saksankielellä ja varmuudeksi kävin käännöspalvelua hyödyntämässä.

Pieni jännittäminen näyttelyn suhteen alkoi jo joku aika sitten, sillä Classic on tarkempi kuin kännykän kelloni (joka alkaa aina edistämään ja huomaan eläväni monta minuuttia edellä muuta maailmaa). Neljä kuukautta juoksuista ja silloin alkaa bikinikausi, viis siitä vaikka olisi lokakuu, mutta kello käy. Viime viikkoina olen saanut huomata kuinka kauniita valkoisia tupsuja ilmestyy soopelin turkkiin ja kuinka tytär yrittää parturoida parhaansa mukaan mammaansa.
Päätin siis tehdä Classicin kanssa sopimuksen. Se saa aloittaa kesäkauden heti huhtikuun lopulla Lahti KV:n jälkeen ja minä lupaan olla koskematta liian paljon harjalla sen turkkiin. Eli yritetään nyt muutama viikko vielä pitää sitä sopuliturkkia päällä.

Suunnitelmani oli jättää molemmat tytöt näyttelytauolle huhtikuun lopulla. Delille sanoin, että ainoastaan jos ERI irtoaa, niin silloin ilmoitan sen vielä jonnekin näyttelyyn. Elikäs... tutkimme tuota toukokuun näyttelykalenteria siis.
Suhteellisen helpolla tuomari kyllä pinkkiä jakoi. Päivänväri oli siis yleisesti tänään punainen-vaaleanpunainen.
Mielenkiintoista tuomarin käytöksessä oli myös se, että hän ei paljoa koiriin koskenut. Katsoi hampaat ja siihen se melkein jäi. Jos kyseessä olisi arka koira, niin ko. tuomarin lähestymistapa olisi erittäin hyvä. Jos koira aristeli, tuomari meni kyykkyyn sekä käänsi kylkensä ja koitti siten saada koiraan rohkeutta.

Koirat nukkuvat matkaväsymystä pois, samoin aivoni. Joten ehkä annan itsellenikin huilitauon ja säästän teidät (jos joku tätä lukee, jos ei lue, niin itse ainekin kertaalleen luen mitä olen kirjoittanut) pölinältäni.

Team Riikka-Liisa & Classic cupitellenSunnuntai 05.04.2009 22:32

Sopivasti painostaen saatiin tämä tiimi osallistumaan talven viimeiseen vau-cuppiin. Onneksi tämä ihmisosapuoli ei tunnetusti ollut kuin himpun jännittynyt. Kenkiä jalkaan laittaessa olisi voinut vannoa jalkojen tanssivan mielialan tahdissa. Jotenkin sitä sai käveltyä halliin sisään.

Keskittymisestä kymppi taas. Ei montaa kertaa pitänyt taputella olkapäälle, että ohjaaja tajusi mennä tutustumaan rataan. Harjoittelu ratana juoksimme ykkösluokan-radan. Voittajafiilis, kun Classic meni kolmannen esteen, inhoamansa putken (putkessa katoaa yhteys ohjaajaan, eikä se ole tokokoirasta kivaa). Seitsemännen esteen Classic valitsi aivan itse. Voi olla, että ohjaaja on hidas, mutta voi myös olla, että renkaassa oli magneetti. Ei sillä, hyvin kauniistihan tyttö sen hyppäsi, tosin ilmassa yritti kääntyä ohjaajan myöhässä tulleen ehdotuksen mukaan sille oikealle esteelle ja päätyi lonkalleen maahan. Seuraavaksi oli sitten ohjaajan vuoro keksiä omaa rataa. Mutta erittäin hauskan radan jälkeen rikkoutui pahin jännitys.

Oman mölliluokan radan näkeminen sai pienen epätoivon ilmaan. Taas kolmantena putki ja ikävästi niin, että toiselta esteeltä suora reitti rakkaalle A-esteelle. Kyllähän se A houkuttelikin, mutta onneksi ohjaaja oli vain puoliksi hidas ja sai koiran juoksemaan A:n ja putken välistä lenkin ennen putkea. Yksi kieltäytyminen siis ja viisi virhepistettä. Muuten rata menikin paremmin kuin oletuksena oli. Yllättävän hyvin toinen putki veti eikä renkaalla ollut niin voimakasta magneettia ettei koiraa olisi saanut käännettyä toiselle esteelle.
Voittoa ei tullut, mutta toinen sija kuitenkin.

Danke Classic, ihan kiva sä oot kuitenkin :D.
Tuiken (kuvassa oikealla) terveystulokset ovat tulleet. Lonkat A/A ja kyynäret 0/0. Nyt on tyttönen sitten virallisesti jalostuskelpoinen :).

Olisikohan se sitten vuoden päästä kun Tuike pentujaan hoitaa.

Vielä on jännättävänä Delin silmät, lonkat ja kyynäret. Jos vaikka Tuikkusen jälkeen olisi Delin vuoro tulla mammaksi. Toistaiseksi kuitenkin Deli hoitaa perheen kakarakoiran virkaa... ja hyvin hoitaakin:D.
Jotta askel taas kevyt ois,
vanhan aika päästä on pois.
Ystävyys monen vuoden,
sydämeen valon suoden
rauhaisan takaa matkan,
kun ilman sinua jatkan.
Olet jo pilvien kai päällä -
Ajattelemme sinua täällä.

Menetys seuraa toista. Mutta Rane kerää kaikki rakkaansa vuoronperään luokseen. Siellä on kaikilla hyvä olla.

Nuoruuden ystävä 20.7.1995 - 17.3.2009 Keskiviikko 18.03.2009 03:15

Heinäkuu ja herään teltassa lammen rannalla. Päivästä tuli ikimuistoinen, silloin synnyit sinä, ystäväni. Ikinä ennen en ollut nähnyt vastasyntynyttä koiranpentua. Matkani koiramaailmaan sai alkunsa silloin. Olihan meillä aina koiria ollut, joiden kanssa olin leikkinyt. Mutta sinä avasit minulle täysin uuden maailman. Menimme yhdessä tottelevaisuuskoulutukseen, agilityyn ja pelastuskoiraharjoituksiin, myöskin useita match show -tapahtumia tuli kierrettyä.

Ensimmäinen koira, jota aloin kouluttamaan ja lista tekemistäni virheistä on liian pitkä lueteltavaksi. Elämäsi aikana annoit minulle hyvin paljon, toivottavasti sinäkin sait minulta jotakin.

Olit hyvin liikkuvainen pentu tutkit maailmaa kiinnostuneena. Jo pienestä pitäen paras ystäväsi oli naapurissa asuva isäsi, jonka luona vietit mielelläsi aikaasi. Olit oman tiesi kulkija.
Kerran illalla kun äitini huuteli sinua sisälle, ei sinua näkynyt eikä kuulunut. Hän lähti kävelemään naapuriin päin ja näkikin sinun sujahtavan naapurin pihasta läheiseen metsikköön. Turhautuneena, kun hän käveli takaisin kotiin, makasitkin portailla, kuten olisit siinä nukkunut jo pidempään ja menit iloisesti häntä heiluen häntä vastaan.

Lähtiessäni kouluun katsoin kuinka olit noussut katsomaan ikkunasta perääni. Kun saavuin linja-autolla kotitien päähän, näin sinun juoksevan minua vastaan. Olit niin tärkeä minulle. Kuljetin sinua joka paikassa mukanani.
Muutimme kaupunkiin ja jätimme maalaismaiseman taaksemme. Saimme molemmat opetella uudenlaisen elämän.
Kerran ollessani sairaana, siskoni lähti sinua lenkittämään. Hän ei tiennyt kuinka suuri halu sinulla oli jahdata pupuja ja koska kuljit niin kauniisti hihna löysällä, hän piti siitä kiinni vain muutalla sormella. Sillä kävelyllä se citypupu sitten sattui eteenne ja sinähän lähdit ajoon hihna perässä liitäen. Sinua ei meinannut löytyä yhtään mistään, soitimme löytöeläintaloon, poliisille, radioon... usean tunnin kuluttua poliisista soitettiin, että sinut on mahdollisesti löydetty. Hihna oli jäänyt kiinni jonkun varaston taakse ja olit alkanut haukkumaan kun eräs mies oli kulkenut läheltä. Itkin ilosta kun kuulin löytymisestäsi, olin todella pelännyt menettäväni sinut.

Seuraavan kerran pelkäsin menetystä keväällä 2005, sinun ollessa kymmenen vanha. Silmäsi oli alkanut turpoamaan ja mielessäni kuvittelin jonkun kasvaimen olevan kyseessä. Eläinlääkäriin menin jo varautuen pahimpaan. Luojan kiitos kyseessä oli vain linssiluksaatio, näkösi toisesta silmästä oli mennyttä. Seuraava pelästykseni oli joulukuussa 2005, kun silmä oli surkastunut, mutta se olikin aivan normaali tapahtuma.
Syksyllä 2006 lähdimme lenkkeilemään lapsuuden maisemiisi ja fiilistelimme hirvikärpästen pujahdellessa paidan sisälle. Jotakin outoa käytöksessäsi oli, kävit haukkumaan lähestyviä lehmiä. En tajunnut silloin miksi niin teit. Mutta kotioloissa kun aloit lenkeillä törmäilemään betoniporsaisiin, ymmärsin sinun sokeutuneen kokonaan.

Taas meillä alkoi uusi aikakausi, elämä sokeuden kanssa. Ei sokeus sinua suuresti haitannut. Elit hajumaailmassa ja olit oma iloinen itsesi. Kuitenkin aika tekee tehtävänsä et ollut enää se sama nuori, josta 9-vuotiaana kysyttiin oletko pentu. Askeleesi hidastui, lenkkimme pienenevivät pienenemistään. Olit vanhus, minun ylpeyteni 13-vuotias vanha rakki! Nauroin kun ystäväni kysyi voisiko sinua kuvata Koirien hyvinvointi -dvd:lle. Olin vielä vuotta aiemmin ottanut sinun kanssasi meidän molempien iloksi (ja katsojien naurattamiseksi) tottista. Mutta ei, enää 13-vuotiaana ei sinusta ollut siihen, olit ansaitulla eläkkeellä. Mutta koska meidän ei mitään temppuja kuulema tarvinut tehdä, lupasin, että sinua saa kuvata. Nyt olen niin tyytyväinen, että sinusta on tuollainen muisto olemassa.

Kesällä kuvasimme viimeiset valokuvat sinusta. Intohimosi oli kala. Olin ostanut sinulle kuivattua kalaa herkuksi. Yllätyksekseni kala sai sinut innostumaan niin suunnattomasti että jopa juoksit saadaksesi kalaa.

Puhuin aikanaan sinulle, kuinka sinä elät 20-vuotiaaksi. Valitettavasti kuitenkin näin kuinka jalkasi pettivät kahdesti altasi ja liikkumisesi oli huojuvaa. Päätin päästää sinusta irti. Oli aika jättää hyvästit. Kuitenkin piristyit vielä yöllä ulkollessamme ja häntä heiluen vauhdilla seurasit hajuja. Sinun iloisen olemuksesi katsominen teki päätöksestäni niin vaikean. Lähtiessämme viimeiselle yhteiselle matkalle, tervehdit niin iloisesti veljeäni. Silitin sinua koko matkan. Silitin sinua, kun vaivuit uneen. Silitin sinua, kun matkasimme ystäväsi Carlon luokse. Tänä yönä nukut rippiruusut (joita olin liki koko elämäsi ajan säästänyt) vieressäsi Carlon ja Ressun kanssa. Enkelikynttilä valvoo untanne. Aamulla kun heräätte, olette taas kaikki yhdessä.

Yhteinen aikamme kesti 13vuotta 7kuukautta 25vuorokautta 3tuntia. Sinua ajatellen... Riikka