IRC-Galleria

Sorin

Sorin

Kaikkien puolustaja

Selaa blogimerkintöjä

Blogi

- Vanhemmat »

Aurasi pääväri:LilaTorstai 06.09.2007 21:00

Lila ihminen on täynnä unelmia, fantasioita, enkeleitä, keijuja ja muita satujen ja tarujen ihmeolentoja. Lila ihminen elää unelmien maailmassa ja saattaa seikkailla internetin ja tosielämänkin roolipeleissä paljon sujuvamin kuin arjen askareissa. Hänen sisällään elää mahtava taikuri tai uljas ritari, eikä todellinen elämä tunnu tarjoavan hänelle mahdollisuuksia näyttää toisille todellista kauneuttaan.

Lilan ihmisen mielikuvitusmaailma on todellisuutta paljon kauniimpi ja puhtaampi. Siksipä hän mieluummin elääkin mielikuvissaan kuin oikeasti omassa arkisessa ja kalpeassa ruumiissaan.

Herkkä lila on unelmoija ja tuulihattu, jonka on vaikea tarttua arjen rutiineihin. Hän mieluummin pakenee päiväuniin kuin ottaa vastuuta sen enempää itsestään kuin toisistakaan. Rahan ansaitseminen ja säännöllinen töissä käyminen on vastenmielistä tälle kauneuden palvojalle, joka mieluummin yrittää löytää viimeisiä viattomuuden rippeitä unelmistaan. Niistä voi tehdä runoja ja lauluja, mutta sekään ei ole lilalle niin kovin tärkeää - hänen ei tarvitse saavuttaa mitään konkreettista ollakseen onnellinen. Hän haluaa vain olla rauhassa ja seikkailla mielikuvituksensa loputtomissa aarreaitoissa ja satujen lumotuilla saarilla.

Yhteentörmäys todellisuuden kanssa onkin lilalle joskus väistämätön, sillä toisten on vaikea ymmärtää tätä ²haihattelijaa², joka ei osoita minkäänlaisia vastuuntunnon merkkejä. Lilaa on kuitenkin turha yrittää muuttaa, tai edes ymmärtää. Hän kulkee omia polkujaan ja saattaa tiputtaa jälkeensä hyppysellisen tähtipölyä, jonka ansiosta toisetkin hetken aikaa oivaltavat elämän todellisen kauneuden.

Aurassasi voimakkaita:
sininen;indigo;

http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/vari.shtml

Olet 7 % Introvertti
Olet 20 % Intuitiivinen
Olet 33 % Tuntija
Olet 73 % Impulsiivinen


Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö. Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä. Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille. Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta. Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua. Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana. Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.

http://www.netello.com/viihde/persoonallisuustesti.php
Kirjoitan kirjettäni äärimmäisen ahdistuksen vallassa. Olen ollut lukittautuneena tähän kiviseinäiseen kellariin ties kuinka kauan. Ajantajuni on heikentynyt, ja voi kuinka tämä kolkko ympäristö raastaakaan hermojani. Äänet ylhäältä lakkasivat jo ajat sitten, ja hiljaisuuden rikkoo vain omat puuhani. Tiedän olevani yksin tässä kosteassa loukossa, mutta silti joskus näyttää, kuin jokin vilahtaisi silmäkulmastani. Joskus kävellessäni kuulen kuin ylimääräiset askeleet, ja kun olen aivan hiljaa, tuntuu kuin joku hengittäisi lähelläni, ikään kuin itse varjot eläisivät. Olenkin alkanut pelätä pimeitä nurkkia ja poistun harvoin pöytäni ääreltä, jonka päällä palava kynttilä suo minulle hieman lohtua.

Tämä kaikki alkoi, kun aivan yllättäen julistettiin sotatila tuntematonta vihollista vastaan. Pian osastomme lähetettiin kentälle torjumaan tätä tuntematonta hyökkääjää. Ja mitä näimmekään, laumoittain huojuvia, öriseviä, likaisia ja äärimmäisen pahan hajuisia olentoja etsimässä ravintoa. Pystyimme pitämään linjamme suhteellisen pitkään niitä vastaan, mutta meitä oli liian vähän. Yksi toisensa jälkeen omat miehemme lankesivat hulluudelle ja heistä tuli yksi niistä. Kun tilanne alkoi näyttää toivottomalta katsoin parhaakseni paeta, ja käydä koppaamassa muonavaroja lähimmästä Siwasta, jota edemmäs ei kannata mennä grillaamaan. Jatkoin pakoani kaupungin läpi ne oliot kintereilläni, kunnes löysin tämän kellarin, jossa olen piileksinyt siitä asti.

Voi kumpa vain ne kaikki homot eivät olisi menneet sivariin, jolloin armeijallamme olisi varmasti ollut riittävä iskuvoima niiden hirviöiden torjumiseen. Muonavarani alkavat hiipua, eikä minulla ole enää kuin pari pakettia makkaraa ja puoli korillista kaljaa, joita ne oliot ilmeisesti himoitsevat. Olen yrittänyt ahmia ja litkiä niin paljon kuin olen kyennyt, sillä näitähän ne paskiaiset eivät saa!
Nyt löytykin sitten tämmönen "kultti klassikko" vanhoista sähköposteista xD joskus yheksännellä luokalla kirjoitin tämän enkuntunnille. Enkunmaikka taisi pitää siitä sillä hänen mielestään se oli aivan kauhea ja sairas ^^ Nyt olen päättänyt antaa teille mahdollisuuden tutustua tähän aivan älyttömän huonoon tarinaan joka varmaan pian poistetaan täältä äärimmäisen mauttomana x) Tästä kyllä huomaa että jo pienenä yhdeksäsluokkalaisena pyrin tarinoissani panostamaan omaperäisyyteen ja erottuvuuteen hyvän maun rajoja kokeillen ^^ nykyisin hallitsenkin tämän jo sitten hieman paremmin (varmaan..) Tämä on sitten vanha, aito, alkuperäinen kenties täysin korjaamaton(?) versio kyseisestä tarinasta :P etten ole ainakaan ryhtynyt "remasteroimaan" tätä nyt jälkeenpäin kun löysin tämän. Ja nyt kauhistelkaa sillä näin huonoa tarinaa ei jokapäivä löydä ^^


Beginning of dark times at Moomin Valley
And this Midsummer was to be far more exciting than the Fillyjonk could hope for she walked to the nearest graveyard hoping to find some corpses to pleasure. When she passed a crypt she heard screaming. She looked inside and saw Moomintroll fucking Snork Maiden from behind. They were both covered in fresh blood and rubbed it on each other. Moominmamma`s corpse was on the floor, still warm and bleeding. Seeing this made Fillyjonk very horny and she started rubbing her cunt with bloody fingers while she licked Moominmamma. After they had pleasured enough they cutted Moominmamma`s head off and went to the altar at cemetery. They placed Moominmamma`s head on the altar, said few satanic prayers and impaled Moominmamma`s head with a sharp ritual knife. Suddenly the sun turned black and the sky darkened. The dead arose from their graves and gathered around Moomintroll, Snork Maiden and Fillyjonk. They where surrounded. The dead growled something that they couldn`t understand and probably didn`t mean anything. A creature with sharp canine teeth aproached them. Its skin was pale and the eyes were red. Suddenly there were many creatures like it around them and eatch biting them and sucking their blood. These creatures where strangely erotic so Moomintroll, Snork Maiden and Fillyjonk had great pleasure. They turned to vampires, joined this army of dead and turned many other creatures into living dead. And so the Moomin Valley turned to the Valley of the Damned and these words where written with blood on every tombstone in the Valley. "The sun has darkend, dead walk the earth, white Lord has fallen and blood rules the world."
Update: 24.10.2007

(Kaikkia pelejä on pelattu tarpeeksi jotta niistä pystyy sanomaan arvion. Eli siis läpi ellei toisin mainita. Siksi listasta siis saattaa puuttua jotain omistamiani klassikoita.)
Pelit:

Pakkohankinnat
-Final Fantasy VII
-Final Fantasy Tactics
-Metal Gear Solid
-Star Ocean: Second Story
-Medievil
-Megaman Legends
-Tenchu 2: Birth of the Stealth Assassins
-Disgaea: Hour of Darkness
-Legacy of Kain: Soul Reaver
-Legacy of Kain: Blood Omen
-Devil May Cry

Kannattaa todella tutustua
-Kessen
-Kessen 2
-Kingdom Hearts
-Final Fantasy VI
-Final Fantasy VIII
-Final Fantasy IX
-Granstream Saga
-Ring of Red
-Future Cop: L.A.P.D
-Legend of Legaia

Tutustumisen arvoiset
-Final Fantasy X
-The Unholy War
-Warhammer: Dark Omen
-Breath of Fire IV
-Dynasty Warriors -sarja
-Legacy of Kain: Blood Omen 2
-Legacy of Kain: Soul Reaver 2

Leffat:

Katsomisen arvoisia leffoja karkeasti lajiteltuna
Samurai
-Seven Samurai
-Hidden Fortress
-Yojimbo
-Samurai Fiction
-When The Last Sword Is Drawn

Nuoriso
-Fucking Åmål
-Espoon Viimeinen Neitsyt
-Lilja 4-ever

Kauhu
-Night of the Living Dead
-Dawn of the Dead (alkuperäinen 1978)
-Day of the Dead
-Resident Evil
-Blair Witch Project
-The Ring
-Interview With The Vampire: The Vampire Chronicles

Anime
-Hopeanuoli Silver Fang/Ginga: Nagareboshi gin
-Devilman: Birth
-Devilman: Evil Bird, Sirene
-Henkienkätkemä
-Naapurini Totoro
-Kikin lähettipalvelu
-Death Note
-Love Hina
-Lentävä Linnake

Kungfu
-The Young Master
-Fong Sai Yuk
-Once Upon Time In China I
-The Armor of God

Jotain muuta
-The Sixth Sense
-The Truman Show
-Star Wreck: In The Pirkinning
-Beetle Juice
-The Village
-Clockwork Orange
-Pulp Fiction
-Ghost Dog: The Way of the Samurai
-Kill Bill vol 1&2
-Red Beard Punaparta
-Dodenskaden Köyhänmiehen Pikajuna
-Drunken Angel Juopunut Enkeli
-Ikiru Tuomittu
-Kimpassa Tillsammans

Kannattaa katsoa jos parempaa ei löydy

Kauhu
-Dawn of the Dead (2004)
-Halloween
-Book of Shadows: Blair Witch 2
-The Grudge
-Halloween 3: Season of the Witch
-Phone

Samurai
-Bichunmoo
-The Last Samurai

Jotain muuta
-Wind Dancer
-X-Men
-X-Men 2
-Erik The Viking
-Scooby-Doo and the Witch's Ghost
-Jaws
-Dagon
-Hip Hip Hora!
Update: 09.01.07

Kuinka pitkään olen ollut käymättä suihkussa?
-n.4 päivää (ja sen kyllä haistaa..)

Kuinka pitkään olen ollut suihkussa?
-n.3 tuntia (tykkään mietiskellä suihkussa..)

Olen polttanut tupakkaa: 0

Minulla on tatuointeja: 0

Minulla on lävistyksiä: 0

Hiusten pituus päälaelta pisimpään kohtaan: n.67,5cm

Ilman lihaa since: 09.05.06 (ei juuri mitään ongelmaa ole ollut :)

Olen ollut humalassa: 1 kerta(a) (talvella 2004-2005. ikää tuolloin siis 16v)
Olimme jonkun tytön kanssa jossain isossa rakennuksessa. Sen rakenteen tai jonkun perusteella tuli mieleen että koulu mutta siellä oli joku asunto minne menimme. Siellä oli pieni väliseinä ja toinen meni toiselta puolelta ja toinen toiselta. Siellä oli sitten mies joka aseen kanssa osotti sitä tyttöä kun se meni sieltä toiselta puolelta, mutta koska minä menin toiseltaa niin sain osotettua aseellani sitä niskaan, joka oikeasti näytti sormelta mutta kai se oli sitten olevinaan ase kun se tyyppi vilkas taakseen ja totes että siinä on varmastin päällä. Minä koitin ottaa sen pois mutta en ilmeisesti onnistunut koska hän sanoi taas että se on edelleen päällä tai ainakin vihjasi jotain semmosta. Menimme sitten kaikki kolme jonnekin pieneen makuuhuoneeseen ja vedimme oven kiinni. Minä avasin oven ja olin kävelemässä vähän matkaa eteenpäin kun tajusin että siitä näkyi edessä pöytä johon zombi "perhe" oli tullut istumaan. Siinä vähän aikaa en tiennyt mitä tehdä ja olin ensin menossa takaisin huoneeseen ja sitten aioin paeta mutta lopulta menin takaisin huoneeseen siinä toivossa että zombit eivät olisi huomanneet minua. Mutta juuri silloin ne huomasivat ja lähtivät kulkemaan päin. Vedin oven kiinni ja lukkoon ja koitin selittää näille kahdelle muulle että nyt täytyy mennä. He eivät tuntuneet kuulevan. Varsinkaan mies ei tuntunut tajuavan ennen kuin zombi repäisi oven irti jota itse olin koittanut pitää paikallaan. Zombit nappasivät tämän miehen ja perääntyivät keittiöön. Tämän turvin lähdin pakenemaan. Näin sivu silmällä kuinka mies oli zombien kynsissä mutta en tehnyt mitään. Kuulin hänen vain huutavan jollekin älä nyt ammu. Ilmeisesti tytölle jolla oli olevinaan konetuliase.

Juoksin asunnon ovesta ulos ja portaita pitkin ulko-ovelle ja siitä ulos. Ulkona oli paljon ihmisiä ja ilmeisesti siinä oli juuri rakennustyömää kun talon seinustalla oli telineitä ja rakennusmiehiä tuli vastaan. Aluksi koitin ampua sormellani jokaista vastaan tulijaa päähän kunnes tajusin etteivät he ole zombeja. Onneksi minulla ei sitten ilmeisesti ollutkaan asettaa vaan se oli tosiaan pelkkä sormi. Juostuani vähän matkaa pysähdyin ihmettelemään kun joku huusi minua. Joku tyttö ja pari poikaa seisoivat siinä rakennus työmään lähellä ja ilmeisesti he olivat ne samat joiden kanssa olin ollut rakennuksessa, vaikka he näyttivät erilaisilta. Ihmettelimme siinä että mitä tämä merkitsee kun kaikki olimme nähneet zombeja. Oliko se enne tulevasta ja täytyisikö meidän tehdä nyt jotain.

Seuraavaksi olin tämän koulurakennukselta näyttävän talon pihalla. Rakennustelineitä ei ollut eikä mitään. Piha oli aidattu ja siellä kasvoi joku puu ja nurmikkoa. Minua kohden oli tulossa zombi joten nappasin maasta ison kepin jonka huomasin. En saanut sillä kuitenkaan iskettyä vaan zombi torjui sen. Nappasin sitten maasta ison kiven ja iskin sillä. Seuraavaksi etsin jotain parempaa asetta ja huomasin ison laudan pätkän. Toinen zombi tuli vastaan kun suuntasin rakennuksen oville. Iskin sitä lankulla. Se oli hankalaa mutta sain kai sen tapettua kun pääsin juoksemaan talon sisään. No talon sisällä ei ollut sen parempaa vaan sielläkin oli zombeja. Juoksin sieltä jostain takaovesta ulos ja matkalla kai joku zombi kävi kimppuuni kun muistan hakanneeni sitä tai jotain semmosta ja purreeni sitä poskesta ja lopulta viskanneeni sen syrjään. Rakennusta kiersi jokin leveä, n. metrin korkea tasanne. Sitten oli saman levyinen kaistale maa tasoa ja sitten koko aluetta kiertävä rautaverkko aita. Sen jälkeen ympärillä näkyi peltoa ja kauempana jotain taloja. Kuljin tasannetta pitkin kunnes tapasin pari tuttua poikaa automaattiaseiden kanssa. Toisen tiesin luotettavaksi hyväksi tutuksi mutta toinen ei ollut minulle niin tuttu ja pidin häntä hiukan epäluotettavana. Rakennuksen seinä ei ollut suora vaan siihen oli "kolmiseinäinen" syventymä ja siinä tasanteella mietimme mitä tekisimme. Tasanne mukautui myös rakennuksen muodon mukaan ja siinä oli siis leveämpä maantason alue aidan ja rakennuksen välissä. Sitten kurkistin sen seinän reunalta miltä suunnalta itse olin tullut. Näin että toisessa päädyssä joku tyttö kurkisti samaan aikaan. Sanoin siitä ystävälleni ja kurkistimme kaikki kolme yhdessä ja tyttö kurkisti taas samaan aikaan. Ajattelin että tuon täytyy olla ihminen kun se kurkkii mutta emme voinee olla varma. Sitten tyttö lähti kävelemään hieman haparoivin askelin meitä kohti maan tasoa pitkin. Epäluotettavampi ystäväni meni edellä automaattiaseensa kanssa kun olin ensin sanonut hänelle että älä ammut ennen kuin on varmaa että se on zombi. Tämä tyyppi sitten tätä ylempää tasannetta pitkin jouksi lähemmäs tyttöä aseella osoittaen. Minä tulin perässä ja kysyin tytöltä "oletko zombi". Tyttö vastasi heikosti "en". Sitten tyttö tuli syvänteemme luo ja yritti nousta tasanteelle. Autoin häntä nousemaan ylös ja hän rojahti päälleni ja halasin häntä.
Maan enkeli

Se istuu reunalla. Pää painettuna. Hiukset hulmuten. Ihmiset tuijottavat. "Onko se ihminen?", joku kysyy. Ei, ei se ole ihminen. Kuuluisi vastaus, jos joku sen kuulisi. Mikä se sitten on? Kysyttäisiin, jos joku kuulisi vastauksen. Ei se tiedä. Vastattaisiin, jos sitä olisi kysytty. Sen pää nousee. Se vilkuilee. Mutta se ei näe. Se ei näe ihmistä. "Se etsii!", joku tietää. Mutta se ei löydä. Ei valoa. Ei pimeää. Pelkkää harmaata hämärää. Ja taivas, ei ole sininen. Sen silmät loistavat tyhjyyttä. Joku kavahtaa, "Se on paholainen!" Ei, ei se ole paholainenkaan, se huokaa, nousee ja levittää siipensä. Mutta siivet on leikattu. "Katsokaa! Se todella on paholainen!", joku huutaa, "kivitetään se!" Se katsoo, mutta ei näe, ei kiveäkään. "Seis!", joku huutaa, "Se on maan enkeli!" Aika pysähtyy, joukko hiljenee. Se vaipuu maahan. Silmät, ne eivät olleet tyhjät. Ne olivat hiipuneet...
Kauan sitten pohjoisessa Suomen valtakunnassa vallitsi rauha ja ihmiset elivät sopusoinnussa luonnon helmassa, sen antimista nauttien. Eräässä pienessä Suomen kylässä asui mies nimeltä Lalli. Lalli ei ollut kovin kummoinen mies. Lyhyehkö, heiveröinen eikä muutenkaan erityisen rohkea. Hän kuitenkin eleli onnellista, yksinkertaista elämää kylän laitamilla vaimonsa ja lastensa kanssa.

Kerran metsällä ollessaan Lalli kulki tavalliseen tapaansa hiljaa hyräillen ja lintujen laulusta nauttien. Yhtäkkiä kuitenkin taivas pimeni ja linnut hiljenivät. Erään puun vieressä Lalli huomasi mustaan kaapuun verhoutuneen sihisevän hahmon. "Kumarra minua, tai langetan ristin kirouksen yllesi", hahmo sanoi sihisten. "En minä sinua kumarra, varjojen aave, en metsien suojaavan katveen alla pelkää kirouksiasi", Lalli tokaisi päättäväisesti, "Kirottu mies!" hahmo sihisi ja katosi varjoihin. Auringon loiste palasi ja linnut jatkoivat lauluaan. Lalli jatkoi huoletta kulkuaan ja palatessaan kotiinsa Lalli päätti vaijeta visusti tapauksesta.

Seuraavana päivänä Lalli oli lähtenyt polttopuun hakuretkelle. Jänikset kirmasivat onnellisina ja oravat nakersivat ahnaasti männynkäpyjä. Löydettyään sopivan myrskyn kaataman puun Lalli aloitti hakkuut kaikessa rauhassa. Kun yllättäen kylmä viima puhalsi läpi metsän ja musta tuuli laskeutui metsän ylle. Sama musta hahmo ilmestyi Lallin eteen entistä suurempana ja uhkaavampana. "Laskeudu polvillesi ja lahjoita kirveesi minulle, tai ryöstän kyläsi!" "En minä sinulle kirvestäni anna, pimeyden demoni, en järvien hellyys rinnallani", Lalli tokaisi päättäväisesti, mutta rauhallisesti. "Itsepäinen, kirottu mies!" hahmo sähisi raivoissaan, liihottaessaan tiehensä. Hyytävä viima lakkasi ja lämmin tuulen henkäys puhalsi mustan tuulen tiehensä. Lalli sai työnsä päätökseen ja päätti edelleen pysyä hiljaa tapauksesta.

Seuraavana päivänä Lalli oli metsässä marjoja keräämässä, auringon häntä helliessä ja pehmeiden sammalten hyväillessä. Äkkiä synkkä usva ympäröi hänet ja oli kuin tuhannet kylmät kädet olisivat hapuilleet häntä. Nyt valtava musta hahmo oli aivan hänen edessään. Sen kolkko, kähisevä hengitys lemusi mädälle ja sen punaiset hehkuvat silmät tuijottivat luunvalkeista, hennoista, veren tahrimista kasvoista. Korvia vihlovalla ja selkäpiitä karmivalla äänellä se käski: "Polvistu eteeni ja lahjoita saaliisi kättäni suudellen, tai teen ajan sinut paholaisena ja murhamiehenä tuntemaan!" Lalli tunsi jäätävien käsien hipovan häntä joka puolelta, tässä leikkaamattomassa pimeydessä. Hahmon koko olemus täytti hänet kylmillä, halvaannuttavilla väreillä. Olion myrkyllinen hengitys raastoi hänen keuhkojaan tukahduttavasti. Viimeisillä voimillaan Lalli sai heikosti, mutta päättäväisesti sanottua: "En minä sinulle alistu, pelon valtias, en luonnon hellässä huostassa". Siinä samassa olion silmät leimahtivat raivosta ja kiroten se hävisi tiehensä.

Lalli jäi huojentuneena hetkeksi lepäämään maahan, kunnes luonnon rauha oli palauttanut hänen voimansa. Saapuessaan kotiin häntä odotti kuitenkin karmaiseva näkymä. Kylästä oli jäljellä vain leimuava hiillos ja ihmiset itkivät kotejensa raunioilla. Raivoissaan Lalli syöksyi vaimonsa luo tivaamaan mitä oli tapahtunut. "Varjojen armeija lensi tästä yli, veivät kaiken ja polttivat loput, hyvä että henki säilyi", vaimo vaikersi kyynelten seasta. Silloin Lalli nappasi kirveensä ja ryntäsi seuraamaan reittiä, jolla kasvit olivat kuolleet ja maa jäätynyt. "Mitä sinä mies paholaisille mahdat!" vaimo huusi perään. Huuto ei kuitenkaan enää voinut saavuttaa Lallia.

Suurella järvellä hän viimein saavutti takaa-ajettunsa. Järvi oli jäätynyt varjojen kosketuksesta ja omalla kolkolla äänellään ne riemuitsivat saalistaan. Lalli syöksyi jään poikki päistikkaa niiden kimppuun vimmatusti kirvestä ilmassa heiluttaen. Yhtä ainoaa iskua ei hän kuitenkaan kyennyt iskemään, ennen kuin tuhannet mustat miekat lävistivät hänet. Juuri sillä hiljaisella hetkellä, kun aika tuntui pysähtyvän ja Lalli lipui kuoleman pimeille vesille, hänet täytti metsän vehreä voima, järven parantava hoiva ja kaikki luonnon mahti. Tällöin Lalli iski kirveensä jäähän ja jää murtui, nielaisten koko varjoarmeijan syleilyynsä.

Lallin kuitenkin vesi kannatteli rantaan ja tuuli lennätti varastetun omaisuuden takaisin omistajilleen. Metsän antimilla kylä rakennettiin uudelleen, ja Lallia ja luontoa juhlistettiin mahtavin kemuin. Lalli ei itse paljon juhlallisuuksista piitannut, vaan eli onnellisena yksinkertaisen elämänsä loppuun, vaimonsa ja lastensa kanssa, kylän laidalla.

Niin päättyy Lallin tarina, muttei aika häntä sankarina tuntenut, vaan paholaisena ja murhamiehenä. Sillä oli varjoruhtinaan kirous niin väkevä, ettei sitä murtaa pystynyt yksikään. Ei ennen tätä tarinaa, joka totuuden siivin nousee läpi pimeyden, kuin aamuauringon säteet murtavat yön hämärän.
- Vanhemmat »