aavekulisseja ja varjoteatteria
ja ikkunanpesua
ja tapettuja pikkulintuja
ja minä
e n t e e m i t ä ä n ! !
(vaikka aivan hyvin osaisin)
t y h m ä g r e * * ! !
(ja valokuvia)
jotka kertovat kaiken
jos
osaa lukea niitä
niin kuin kirjaa
ja vaikeita sanoja
huonoja
ja kaikella on merkitys
(ja kulissit kaatuvat
katsomoon
mutta se on jo tyhjä
varjoteatterilla
ei ole mitään annettavaa
ja tuuli ulvoo
yksin
vangittuna)
ja varpaat
ja mustaa vettä
p e l a s t u s
ja harha
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 09.08.
- i'm a rebellious ogre, i wanna be a fairy..... 29.03.
- rat race ~~ 16.10.
- BD 23.09.
- neiti G says: 11.09.
- hurmaavia keskusteluja a la neiti K ja neiti... 11.09.
- - - - psycho killer >XD - - - 30.08.
- yay 24.08.
- >.< 14.08.
- sitä ne valoisat yöt teettää... x']] 30.05.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (2)
-
▼
2007 (34)
- ▶ marraskuu 2007 (1)
- ▶ lokakuu 2007 (1)
- ▶ syyskuu 2007 (3)
- ▶ elokuu 2007 (3)
- ▶ toukokuu 2007 (3)
- ▶ huhtikuu 2007 (7)
- ▶ maaliskuu 2007 (8)
- ▶ helmikuu 2007 (7)
- ▶ tammikuu 2007 (1)
- ▶ 2006 (4)
Blogi
paska ja tyhmä ja idiootti xPMaanantai 16.04.2007 00:49
Aika on liian hidas
Minä puhelen haamujen kanssa
Viimeisen syksyn lehdet
Yksinäisyyttään huutavat maassa
Minä en muista miksi
Poimin keltaiset tulppaanit talteen
Polttavan lumen alta
Näen jo ruusutkin unohtuneet
Kaikki on kerran kuultu
Silloin kun kello lyö kahtatoista
Ja askeleet kadonneet
Löytyvät näiden portaiden päästä
kun ei sanat suostu menemään niin kuin niiden olisi tarkoitus niin ei sitten ja silloin tulee tällaista hlvtin tönkköä tekstiä! (kuten eräillä aina)
Minä puhelen haamujen kanssa
Viimeisen syksyn lehdet
Yksinäisyyttään huutavat maassa
Minä en muista miksi
Poimin keltaiset tulppaanit talteen
Polttavan lumen alta
Näen jo ruusutkin unohtuneet
Kaikki on kerran kuultu
Silloin kun kello lyö kahtatoista
Ja askeleet kadonneet
Löytyvät näiden portaiden päästä
kun ei sanat suostu menemään niin kuin niiden olisi tarkoitus niin ei sitten ja silloin tulee tällaista hlvtin tönkköä tekstiä! (kuten eräillä aina)
ikkunan takaa... --- öö-öhm--- Lauantai 07.04.2007 19:34
Ulkona on syksy, vaikka nyt pitäisi olla huhtikuu ja kevät, lumet ovat jo kertaalleen sulaneet, satoivat sitten takaisin ja sulivat jo melkein uudestaan. Maa on täynnä syksyisiä kuolleita vaahteranlehtiä, joita kukaan ei ole haravoinut pois, ja jotka muistuttavat yhä venähtäneestä syksystä ja lyhyestä, kuolleesta talvesta, jota kukaan ei tiedä olleenkaan. Viinimarjapensaat ovat menneisyyden haamuja, tummia ja täynnä varjoja, niiden vääntyneet alumiinikehikot irvistelevät ruosteisina vankiloina katkeilleiden oksien alla, ja puut huojuvat tuulessa, taipuvat häilyviksi kuviksi, ja oksat sojottavat tyhjyyteen halkoen kummallisen sinistä ja pilvetöntä taivasta.
Itkuinen, aikoinaan isän kanssa äidin vaatimuksesta punaiseksi maalattu leikkimökki seisoo yhä paikoillaan, ovi on kadonnut, lentänyt kai tuulen mukana saranoiltaan ja toimitettu sen jälkeen polttopuuksi, ikkuna on hajonnut ja sirpaleet ovat maanneet vuosikausia maassa kenenkään korjaamatta niitä pois. Lommonien tynnyri makaa puoliksi hiekkalaatikossa, jonka hiekka on vähä vähältä nosteltu leikkikaivurilla sen ajan lahottamien laitojen ulkopuolelle, ja keltaisen kaivurin kauha makaa unohtuneena puoliksi lumella, puoliksi viimekesäisellä nurmella. Routaiseen maahan on joskus kaivettu kuoppa, jota joku on kutsunut möhköfanttiansaksi, ja myöhemmin siihen piti istuttaa mansikoita, jotka kuolivat ennen kuin ehtivät maahan saakka, ja sen jälkeen sen ympärille piti tuleman kukkapenkki, jota kukaan ei koskaan tehnyt. Nyt kuopan pohjalla lojuu ränsistynyt lentopallo ja haalistunut punainen legovene, eikä kukaan enää muista eikä kaipaa niitä.
Ja ilta muuttuu tummaksi ja melkein mustaksi, mutta taivas on yhä sininen, eikä missään näy kuuta eikä ainoatakaan tähteä, ja vain puiden yhä huojuvat varjot erottuvat mustasta massasta, eikä kukaan enää muista unohdettuja leikkikaluja, joita ei voi nähdä, eikä niitä kerätä koskaan pois. Minä painan otsani likaiseen ikkunaan, jota jostakin kaukaisesta ja kummallisesta syystä en koskaan ole siistinyt, ja se vääristää maan ja puut ja kaiken, sen tahrat tanssivat silmissäni unohdettuina ja yksinäisinä, ne yrittävät huutaa minulle käheällä äänellään voikukista, joita kesäisin kasvoi ikkunan alla, ja joista minä taiteilin kruunuja itselleni, ja kesäilloista, kun ilma oli viileä ja olisi pitänyt jo juosta nukkumaan, mutta maa oli yhä lämmin, ja minä tanssin seppeleet päässäni karkuun äitiä.
Minä hyppään ikkunasta, se viiltää haavoja käsiini ja kylkiini, mutta en välitä niistä. Minä juoksen vanhan nurmen ja likaisen lumen ylitse, ja lumi tuntuu kummallisen kuumalta, eikä lainkaan kutita paljaita jalkapohjiani. Minä käperryn keräksi sotkuisen leikkimökin varjojen täyttämään nurkkaan, ja pölyiset seinät kohoavat jonnekin korkeuksiinsa, eivätkä ne lopu koskaan. Liu’utan kättäni karhealla puulla, etsin tuttuja oksanreikiä, mutta en enää löydä niitä, koetan tunnistaa, mutta eksyn. Mökki on täytetty varjoilla ja kummituksilla, siellä lojuu vieraita leluja ja uusia tarinoita, enkä minä enää kuulu sinne. Makaan selälläni halkeilevalla lattialla ja toivon vain, että voisin tippua sen lävitse, tippua sen alla olevien kivien lävitse, maan lävitse, kalloperän lävitse, vajota alimpaan helvettiin, ja jäädä sinne. Lihakseni puutuvat, en tunne enää niitä, en kuule tuulen huminaa ontoissa laudoissa, en maalin hiljaista rapistumista, en näe ulkona tanssivia keijuja, en pimeyden luolistaan houkuttelemia peikkoja, en haista kylmyyttä väreilevästä ilmasta, tunnen vain pimeyden, tunnen sen viekkaat kädet, sen kummalliset kosketukset ja viehättävän äänen. Ja minä tahdon matkata sen mukana pois…
Itkuinen, aikoinaan isän kanssa äidin vaatimuksesta punaiseksi maalattu leikkimökki seisoo yhä paikoillaan, ovi on kadonnut, lentänyt kai tuulen mukana saranoiltaan ja toimitettu sen jälkeen polttopuuksi, ikkuna on hajonnut ja sirpaleet ovat maanneet vuosikausia maassa kenenkään korjaamatta niitä pois. Lommonien tynnyri makaa puoliksi hiekkalaatikossa, jonka hiekka on vähä vähältä nosteltu leikkikaivurilla sen ajan lahottamien laitojen ulkopuolelle, ja keltaisen kaivurin kauha makaa unohtuneena puoliksi lumella, puoliksi viimekesäisellä nurmella. Routaiseen maahan on joskus kaivettu kuoppa, jota joku on kutsunut möhköfanttiansaksi, ja myöhemmin siihen piti istuttaa mansikoita, jotka kuolivat ennen kuin ehtivät maahan saakka, ja sen jälkeen sen ympärille piti tuleman kukkapenkki, jota kukaan ei koskaan tehnyt. Nyt kuopan pohjalla lojuu ränsistynyt lentopallo ja haalistunut punainen legovene, eikä kukaan enää muista eikä kaipaa niitä.
Ja ilta muuttuu tummaksi ja melkein mustaksi, mutta taivas on yhä sininen, eikä missään näy kuuta eikä ainoatakaan tähteä, ja vain puiden yhä huojuvat varjot erottuvat mustasta massasta, eikä kukaan enää muista unohdettuja leikkikaluja, joita ei voi nähdä, eikä niitä kerätä koskaan pois. Minä painan otsani likaiseen ikkunaan, jota jostakin kaukaisesta ja kummallisesta syystä en koskaan ole siistinyt, ja se vääristää maan ja puut ja kaiken, sen tahrat tanssivat silmissäni unohdettuina ja yksinäisinä, ne yrittävät huutaa minulle käheällä äänellään voikukista, joita kesäisin kasvoi ikkunan alla, ja joista minä taiteilin kruunuja itselleni, ja kesäilloista, kun ilma oli viileä ja olisi pitänyt jo juosta nukkumaan, mutta maa oli yhä lämmin, ja minä tanssin seppeleet päässäni karkuun äitiä.
Minä hyppään ikkunasta, se viiltää haavoja käsiini ja kylkiini, mutta en välitä niistä. Minä juoksen vanhan nurmen ja likaisen lumen ylitse, ja lumi tuntuu kummallisen kuumalta, eikä lainkaan kutita paljaita jalkapohjiani. Minä käperryn keräksi sotkuisen leikkimökin varjojen täyttämään nurkkaan, ja pölyiset seinät kohoavat jonnekin korkeuksiinsa, eivätkä ne lopu koskaan. Liu’utan kättäni karhealla puulla, etsin tuttuja oksanreikiä, mutta en enää löydä niitä, koetan tunnistaa, mutta eksyn. Mökki on täytetty varjoilla ja kummituksilla, siellä lojuu vieraita leluja ja uusia tarinoita, enkä minä enää kuulu sinne. Makaan selälläni halkeilevalla lattialla ja toivon vain, että voisin tippua sen lävitse, tippua sen alla olevien kivien lävitse, maan lävitse, kalloperän lävitse, vajota alimpaan helvettiin, ja jäädä sinne. Lihakseni puutuvat, en tunne enää niitä, en kuule tuulen huminaa ontoissa laudoissa, en maalin hiljaista rapistumista, en näe ulkona tanssivia keijuja, en pimeyden luolistaan houkuttelemia peikkoja, en haista kylmyyttä väreilevästä ilmasta, tunnen vain pimeyden, tunnen sen viekkaat kädet, sen kummalliset kosketukset ja viehättävän äänen. Ja minä tahdon matkata sen mukana pois…
sanoja vailla merkitystä...--- elämä vailla järkeä-..-.-...-- .."Perjantai 06.04.2007 01:11
Minä olen kyllästynyt lukemaan yhä uudestaan samoja vanhoja lauseita, niitä, joita on aina kirjoitettu, olen kyllästynyt löytämään samanlaisista tarinoista samanlaisia ajatuksia, sellaisia, joita kaikki pitävät kauniina ja uusina, mutta todellisuudessa ne ovat vain harmaita ja vähäpätöisiä, sillä ne ovat jo muuttuneet merkityksettömiksi. En jaksaisi samoja tylsiä sanoja, en jatkuvasti toistuvia kielikuvia, en tyhjyyttä, joka niihin kätkeytyy, ja mietin, voisiko kukaan kääntää tuota tyhjyyttä nurin, kääntää niin kauan, että löytäisi jotain uutta, jotain tuultakin keveämpää, ajatuksia kirkkaampaa, tunteita voimakkaampaa. Ja minä tiedän, että kaiken takana on aivan välttämättä oltava jotain, mutta se on jo niin todellista ja täydellistä, etteivät sanat yllä sinne.
Tämä hulluus saa minut nauramaan, kun makaan sängylläni ja tuijotan päiväpeitteen harmaita kuvioita, kun katson sälekaihdinten lävitse pihalle ja siellä sataa jäätä, vaikka äsken oli kesä, kun kuuntelen elämän ääniä jostain kaukaisuudesta, ja minusta tuntuu, että liu'un pois, että maailma ympärilläni muuttuu sumuiseksi ja mitättmäksi, etten enää saa siitä otetta, että menetän jotain hyvin tärkeää, mutten osaa hahmottaa sitä enkä sitäkään, mitä todellisuudessa menetän, koska oikeastaan tahdonkin menettää sen.
Ja sitten, kun olen menettänyt kaiken, eikä minulla ole enää mitään, kun olen vain itse jäljellä, enkä oikein ole varma itsestänikään, minä itken tyhjiä kyyneliä ja katselen sumua, ja äkkiä se alkaa seljetä, kaikki tuo kumma haahuilu ympäriinsä loppuu, ja minusta tuntuu, että olen tarttunut johonkin, tai ehkä ennemminkin jokin on tarttunut minuun, ja tuo jokin on hyvin tärkeää. Minä ehkä näen kaiken hyvin erillä tavalla kuin olisi hyvää tai oikein, minä ehkä olen aina ymmärtänyt tämän niin väärin, enkä saa enää kiinni mitään muuta kuin sen, mitä minulla jo on. Ja tyyny on jo aivan märkä, mutta sillä ei ole väliä, ennemmin on merkitystä sillä, ettei kukaan kuule, ettei kukaan katsele, ja että kaikki on niin kamalan yksinäistä ja pimeää. Sitten minä jälleen hymyilen kaikille, eikä kukaan näe, tai ainakin minä luulen niin, enkä pidä siitä, sillä totuushan on, että jonkun täytyisi nähdä, koska niin vain on, jonkun pitää piileksiä ja toisen nähdä, mutta on vaikeaa tietää, milloin on sopivaa nähdä mitäkin, ja milloin on hyvä piileksiä, ja milloin on aika lopettaa. Sitäkään minä en osaa, enkä tiedä, minkä vuoksi, koska se on niin käsittämättmän yksinkertaista.
Minä en kuitenkaan tarvitse muuta, olen vain hiljaa ja odotan, niinhän minulle on aina sanottu. Ja tietenkin syytän kaikesta itseäni, sillä niinkin on hyvä tehdä, se on oikein ja kaunista, eikä tuota vääryyttä kenellekään, paitsi tietenkin itselleni, mutta itselleenhän saakin tehdä mitä tahtoo, sehän ei ole kiellettyä, jos ei vain mene niin pitkälle, että aiheuttaisi huolta ja häpeää toisille. Sekin on joskus vaikeaa tietää, missä menee se raja, kuinka paljon saa itselleen tehdä ja mikä taas on kiellettyä. Mutta kiellettyähän onkin vain se, minkä itse itseltään kieltää, sillä kaikki muu on sallittua ja mahdollista toteuttaa tai kuinka vain. Sen vuoksi minä en kielläkään mitään, ainakaan itseltäni, sen vuoksi minä tahdon olla vapaa, ja juuri tuossa pyrkimyksessäni vangitsen itseni yhä tiukemmin omilla kahleillani, vapauden kahleilla, eikä siinä olekaan mitään järkeä, mutta elämässä harvoin on.
Tämä hulluus saa minut nauramaan, kun makaan sängylläni ja tuijotan päiväpeitteen harmaita kuvioita, kun katson sälekaihdinten lävitse pihalle ja siellä sataa jäätä, vaikka äsken oli kesä, kun kuuntelen elämän ääniä jostain kaukaisuudesta, ja minusta tuntuu, että liu'un pois, että maailma ympärilläni muuttuu sumuiseksi ja mitättmäksi, etten enää saa siitä otetta, että menetän jotain hyvin tärkeää, mutten osaa hahmottaa sitä enkä sitäkään, mitä todellisuudessa menetän, koska oikeastaan tahdonkin menettää sen.
Ja sitten, kun olen menettänyt kaiken, eikä minulla ole enää mitään, kun olen vain itse jäljellä, enkä oikein ole varma itsestänikään, minä itken tyhjiä kyyneliä ja katselen sumua, ja äkkiä se alkaa seljetä, kaikki tuo kumma haahuilu ympäriinsä loppuu, ja minusta tuntuu, että olen tarttunut johonkin, tai ehkä ennemminkin jokin on tarttunut minuun, ja tuo jokin on hyvin tärkeää. Minä ehkä näen kaiken hyvin erillä tavalla kuin olisi hyvää tai oikein, minä ehkä olen aina ymmärtänyt tämän niin väärin, enkä saa enää kiinni mitään muuta kuin sen, mitä minulla jo on. Ja tyyny on jo aivan märkä, mutta sillä ei ole väliä, ennemmin on merkitystä sillä, ettei kukaan kuule, ettei kukaan katsele, ja että kaikki on niin kamalan yksinäistä ja pimeää. Sitten minä jälleen hymyilen kaikille, eikä kukaan näe, tai ainakin minä luulen niin, enkä pidä siitä, sillä totuushan on, että jonkun täytyisi nähdä, koska niin vain on, jonkun pitää piileksiä ja toisen nähdä, mutta on vaikeaa tietää, milloin on sopivaa nähdä mitäkin, ja milloin on hyvä piileksiä, ja milloin on aika lopettaa. Sitäkään minä en osaa, enkä tiedä, minkä vuoksi, koska se on niin käsittämättmän yksinkertaista.
Minä en kuitenkaan tarvitse muuta, olen vain hiljaa ja odotan, niinhän minulle on aina sanottu. Ja tietenkin syytän kaikesta itseäni, sillä niinkin on hyvä tehdä, se on oikein ja kaunista, eikä tuota vääryyttä kenellekään, paitsi tietenkin itselleni, mutta itselleenhän saakin tehdä mitä tahtoo, sehän ei ole kiellettyä, jos ei vain mene niin pitkälle, että aiheuttaisi huolta ja häpeää toisille. Sekin on joskus vaikeaa tietää, missä menee se raja, kuinka paljon saa itselleen tehdä ja mikä taas on kiellettyä. Mutta kiellettyähän onkin vain se, minkä itse itseltään kieltää, sillä kaikki muu on sallittua ja mahdollista toteuttaa tai kuinka vain. Sen vuoksi minä en kielläkään mitään, ainakaan itseltäni, sen vuoksi minä tahdon olla vapaa, ja juuri tuossa pyrkimyksessäni vangitsen itseni yhä tiukemmin omilla kahleillani, vapauden kahleilla, eikä siinä olekaan mitään järkeä, mutta elämässä harvoin on.
oraakkelilta kysymässä... x'DKeskiviikko 04.04.2007 23:52
Mikä eläin olisin, jos olisin eläin? Pääskynen.
Kuka minä olen? Olet se joka olet.
Miksi vastaat aina tuolla tavalla? Kohtalon tiet ovat tuntemattomat...
Kuka on kohtalo? Matti Nykänen
Joko on yö? Puolen tunnin päästä, mutta muista etten voi paljastaa kaikkea etten joudu työttömäksi.
Kuka tietää kaiken? Ihminen jonka olet tuntenut jonkun aikaa
Kuka on minun rakastettuni? Henkilö josta näit viimeksi unta.
Kuka on rakastunut minuun? Kolmas tyyppi vasemmalta.
Kuka on kolmas tyyppi vasemmalta? Kadunlakaisija
Keneen hän on rakastunut? Mulla oli suhde siihen kerran... tiedän tapauksen hyvin läheisesti
Mitä minä tahdon? Ei ainakaan sitä mitä pelätään.
Kuka on pahin painajaiseni? Nainen jolla on Valtaa.
Olenko minä kohtalo? Se riippuu aivan siitä miltä sinusta itsestäsi tuntuu.
Kuka on minun kohtaloni? Maaria.
Kuka on maaria? Maitotyttö tai ainaki joku sen kaveri.
Milloin minusta tulee aikuinen? Nyt, jos se minusta on kiinni
Kuka minä olen? Olet selvästikin se, josta äiti minua varoitti! Millon nähään?
Olenko tehnyt väärin? Haluaisit olla, muttet ole.
Mikä on minun suurin unelmani? Pitäskö tää kattoa Ennätysten kirjasta?
Kuka minä olen? Olet se joka olet.
Miksi vastaat aina tuolla tavalla? Kohtalon tiet ovat tuntemattomat...
Kuka on kohtalo? Matti Nykänen
Joko on yö? Puolen tunnin päästä, mutta muista etten voi paljastaa kaikkea etten joudu työttömäksi.
Kuka tietää kaiken? Ihminen jonka olet tuntenut jonkun aikaa
Kuka on minun rakastettuni? Henkilö josta näit viimeksi unta.
Kuka on rakastunut minuun? Kolmas tyyppi vasemmalta.
Kuka on kolmas tyyppi vasemmalta? Kadunlakaisija
Keneen hän on rakastunut? Mulla oli suhde siihen kerran... tiedän tapauksen hyvin läheisesti
Mitä minä tahdon? Ei ainakaan sitä mitä pelätään.
Kuka on pahin painajaiseni? Nainen jolla on Valtaa.
Olenko minä kohtalo? Se riippuu aivan siitä miltä sinusta itsestäsi tuntuu.
Kuka on minun kohtaloni? Maaria.
Kuka on maaria? Maitotyttö tai ainaki joku sen kaveri.
Milloin minusta tulee aikuinen? Nyt, jos se minusta on kiinni
Kuka minä olen? Olet selvästikin se, josta äiti minua varoitti! Millon nähään?
Olenko tehnyt väärin? Haluaisit olla, muttet ole.
Mikä on minun suurin unelmani? Pitäskö tää kattoa Ennätysten kirjasta?
Jos kaikki ei olisi niin merkityksetöntä, se voisi olla mielenkiintoista ja kaunista. Jos sanat eivät olisi puhki kuluneita ja liikaa käytettyjä, minä tahtoisin etsiä niistä niiden voiman. Jos keskustelut eivät lentäisi tuulen mukana pois, minä tarttuisin niihin ja löytäisin kaikelle uuden muodon ja uuden sävelen. Tänään minä kävelen tietä, joita minä en tahtoisi kävellä, polkuja, jotka on löydetty niin moneen kertaan, tänään minä puhun sanoja, joilla ei ole mitään uutta kerrottavaa, mutta joku päivä minä opin lentämään niiden mukana kauas pois. Joku päivä minä rakennan vanhoista ja hajonneista merkityksistä uuden ja vahvan tarinan, ja se nostaa uhmakkaana päänsä pystyyn ja polkee kaiken muun jalkoihinsa.
Ehkä minä löydän sisältäni sen voiman, josta jokainen huutaa, mutta jota kukaan ei tunne.
Ehkä minä löydän sisältäni sen voiman, josta jokainen huutaa, mutta jota kukaan ei tunne.
Silloin ihmiset juoksevat kauhuissaan ympäriinsä, tönivät toisiaan ja yrittävät olla ensimmäisiä tietämättä minne he ovat matkalla. Jalat polkevat villeinä maata, kaatavat heikompia tieltä ja kantavat omistajaansa suuntaan ja toiseen. Minä jäädyn paikoilleni, jalkani kasvavat kiinni toriaukion kiviin, ja minä katselen kaikkea kuin olisin ulkopuolella, kuin seuraisin valtavaa näytelmää, joka on kuin unta ja samalla enemmän totta kuin mikään muu elämässäni.
Kun ensimmäiset hevoset laukkaavat aukiolle, minä seison siinä yhä, seison ja silmäni kieltäytyvät menemästä kiinni. Kun ensimmäiset miekat kalahtavat toisiin miekkoihin, minä en tuki korviani. Kun ensimmäinen välähtävä teräs leikkaa ihoa, kun ensimmäiset veripisarat tippuvat kiville, minä seison niiden samojen kivien päällä. Kun ensimmäiset miehet kaatuvat villien ratsujen tieltä, minä katselen yhä. Maailma matkustaa ympärilläni omaa rataansa, aurinko peittyy himmeisiin pilviin ja jotkut säteet osuvat silmiini, kimpoilevat aukiota reunustavien talojen seinistä, sotilaiden kypäristä, hevosten kavioista ja matkaavat takaisin pilviin. Äänet kaikuvat, hevoset hirnahtelevat, koirat haukkuvat, linnut pakenevat puistaan ja ihmiset hyökkäävät toistensa päälle kuin saalistaan raatelevat pedot.
Ja yhä minä etsin katseellani äitiä, äitiä, joka katosi ihmisvilinään, joka on ehkä juossut muiden ihmisten mukana pois, tuntemattomaan paikkaan, suuntaan, jota kukaan ei tiennyt eikä osannut määrätä. Minä näen vain sotilaita, ratsuja ja mustia korppeja, jotka huutavat taivaalla yksinäisyyttään ja kuolemaa.
Minä kuulen kaiken, minä tunnen pölyn suussani, kun se kohoaa maasta ja miesten jaloista, kun he käyvät toistensa kimppuun. Minä haistan tuoreen veren, kun se valuu kivien väleihin ja tahraa valkoisen kauneuden. Minä näen kuinka silmät toistensa perään kääntyvät ympäri, kuinka ruumis toisensa jälkeen rojahtaa velttona alas satulasta. Minä haistan hien ja kuoleman, tunnen taistelun nostaman kiihkon, ja seison yhä keskellä toria.
~ ~ ~
Hän katsoo minua pitkään, pitkään ja tutkivalla katseella. Hän kohtaa merenvihrillä silmillään omani, odottaa ja nuolaisee hermostuneena huuliaan. Hän pyörittää hiuksiaan sormissaan, hengittää kevyin ja katkonaisin henkäyksin ja rypistää siroa otsaansa.
- Miksi sinä tulit? Hän kysyy ja vilkaisee jonnekin huonen perälle.
- Minä tulin... ehkä yksinäisyyteni ajamana. Ehkä tahdoin vain puhua jonkun kanssa, ehkä tahdoin katsoa jotakuta silmiin.
- Miksi tulit juuri minun luokseni? Hän kysyy hiljaisella äänellä.
- En tiedä... Ehkä tulin lohduttoman, merkityksettömän itkusi houkuttelemana. Vastaan ja kohautan olkiani.
Tyttö katselee minua, nostaa leukansa pystyyn, ja hän näyttää kauniilta.
- Minne me olemme matkalla? Ja keitä olivat ne miehet, jotka toivat meidät tänne? Tyttö kysyy äänessään levottomuutta.
- En minä tiedä.
- Entä keitä olivat ne valkoisilla miehillä ratsastavat punaviittaiset sotilaat, jotka tappovat... kaiken? Miksi he tulivat tänne? Miksei kukaan, ei kukaan ollut valmiina siihen? Hän kysyy yhä.
- En tiedä.
Tyttö laskee katseensa, keskittyy johonkin lattian likatäplään, ja hänen hiuksensa valahtavat kasvoille. Kyyneleet tulvahtavat jälleen hänen silmiinsä, ja hän sulkee ne.
~ ~ ~
- Meri yltää tänne saakka, minä en pääse sitä pakoon, olen sen ikuinen orja, sen vanki, enkä pääse irti. Se on kuljettanut minut aallollaan tänne, ja joku päivä se kuljettaa minut pois.
Minä katson punaiseen auringonlaskuun, ja se värjää meren vereksi ja kyyneliksi. Pimeys valtaa rannan, kalpea kuu nousee taivaalle ja rakentaa siltansa veden ylitse. Minä tartun tyttöä kädestä ja silta kantaa meidät jonnekin kauas pois.
Kun ensimmäiset hevoset laukkaavat aukiolle, minä seison siinä yhä, seison ja silmäni kieltäytyvät menemästä kiinni. Kun ensimmäiset miekat kalahtavat toisiin miekkoihin, minä en tuki korviani. Kun ensimmäinen välähtävä teräs leikkaa ihoa, kun ensimmäiset veripisarat tippuvat kiville, minä seison niiden samojen kivien päällä. Kun ensimmäiset miehet kaatuvat villien ratsujen tieltä, minä katselen yhä. Maailma matkustaa ympärilläni omaa rataansa, aurinko peittyy himmeisiin pilviin ja jotkut säteet osuvat silmiini, kimpoilevat aukiota reunustavien talojen seinistä, sotilaiden kypäristä, hevosten kavioista ja matkaavat takaisin pilviin. Äänet kaikuvat, hevoset hirnahtelevat, koirat haukkuvat, linnut pakenevat puistaan ja ihmiset hyökkäävät toistensa päälle kuin saalistaan raatelevat pedot.
Ja yhä minä etsin katseellani äitiä, äitiä, joka katosi ihmisvilinään, joka on ehkä juossut muiden ihmisten mukana pois, tuntemattomaan paikkaan, suuntaan, jota kukaan ei tiennyt eikä osannut määrätä. Minä näen vain sotilaita, ratsuja ja mustia korppeja, jotka huutavat taivaalla yksinäisyyttään ja kuolemaa.
Minä kuulen kaiken, minä tunnen pölyn suussani, kun se kohoaa maasta ja miesten jaloista, kun he käyvät toistensa kimppuun. Minä haistan tuoreen veren, kun se valuu kivien väleihin ja tahraa valkoisen kauneuden. Minä näen kuinka silmät toistensa perään kääntyvät ympäri, kuinka ruumis toisensa jälkeen rojahtaa velttona alas satulasta. Minä haistan hien ja kuoleman, tunnen taistelun nostaman kiihkon, ja seison yhä keskellä toria.
~ ~ ~
Hän katsoo minua pitkään, pitkään ja tutkivalla katseella. Hän kohtaa merenvihrillä silmillään omani, odottaa ja nuolaisee hermostuneena huuliaan. Hän pyörittää hiuksiaan sormissaan, hengittää kevyin ja katkonaisin henkäyksin ja rypistää siroa otsaansa.
- Miksi sinä tulit? Hän kysyy ja vilkaisee jonnekin huonen perälle.
- Minä tulin... ehkä yksinäisyyteni ajamana. Ehkä tahdoin vain puhua jonkun kanssa, ehkä tahdoin katsoa jotakuta silmiin.
- Miksi tulit juuri minun luokseni? Hän kysyy hiljaisella äänellä.
- En tiedä... Ehkä tulin lohduttoman, merkityksettömän itkusi houkuttelemana. Vastaan ja kohautan olkiani.
Tyttö katselee minua, nostaa leukansa pystyyn, ja hän näyttää kauniilta.
- Minne me olemme matkalla? Ja keitä olivat ne miehet, jotka toivat meidät tänne? Tyttö kysyy äänessään levottomuutta.
- En minä tiedä.
- Entä keitä olivat ne valkoisilla miehillä ratsastavat punaviittaiset sotilaat, jotka tappovat... kaiken? Miksi he tulivat tänne? Miksei kukaan, ei kukaan ollut valmiina siihen? Hän kysyy yhä.
- En tiedä.
Tyttö laskee katseensa, keskittyy johonkin lattian likatäplään, ja hänen hiuksensa valahtavat kasvoille. Kyyneleet tulvahtavat jälleen hänen silmiinsä, ja hän sulkee ne.
~ ~ ~
- Meri yltää tänne saakka, minä en pääse sitä pakoon, olen sen ikuinen orja, sen vanki, enkä pääse irti. Se on kuljettanut minut aallollaan tänne, ja joku päivä se kuljettaa minut pois.
Minä katson punaiseen auringonlaskuun, ja se värjää meren vereksi ja kyyneliksi. Pimeys valtaa rannan, kalpea kuu nousee taivaalle ja rakentaa siltansa veden ylitse. Minä tartun tyttöä kädestä ja silta kantaa meidät jonnekin kauas pois.
ruusuja... Torstai 29.03.2007 21:55
Tänään minä en tahtoisi saada ruusuja, minä tahtoisin kirjan täynnä tyhjyyttä. Tahtoisin kirjottaa siihen niiden kaikkien ruusujen nimet, tahtoisin piirtää siihen kaikki ne piikit. Niiden piikkien ja nimien väliin minä jättäisin suolaiset jäljet, ja ne kuivuisivat, ja vain harvat osaisivat seurata niitä.
Huomenna minä tahtoisin ojentaa sen kirjan sinulle, jolta sain niin paljon ruusujen nimiä, etten olisi koskaan itse löytänyt niitä kaikkia. Ja eräänä päivänä tyhjyys olisi täytetty ruusujen nimillä ja piikeillä, ja silloin sinä osaisit seurata jättämiäni jälkä. Silloin ruusuista kasvaisi muuri linnamme ympärille, eikä kukaan enää voisi häiritä eikä varastaa ainoaakaan sanaa eikä kuvaa. Silloin piikit olisi tallennettu viimeistä myöten, ne olisi vedetty irti ja ne olisivat kauniita hiljaisuudessaan.
(oho... olenko vähän pimahtanut?? olen, olen ja myönnän sen x'D)
Huomenna minä tahtoisin ojentaa sen kirjan sinulle, jolta sain niin paljon ruusujen nimiä, etten olisi koskaan itse löytänyt niitä kaikkia. Ja eräänä päivänä tyhjyys olisi täytetty ruusujen nimillä ja piikeillä, ja silloin sinä osaisit seurata jättämiäni jälkä. Silloin ruusuista kasvaisi muuri linnamme ympärille, eikä kukaan enää voisi häiritä eikä varastaa ainoaakaan sanaa eikä kuvaa. Silloin piikit olisi tallennettu viimeistä myöten, ne olisi vedetty irti ja ne olisivat kauniita hiljaisuudessaan.
(oho... olenko vähän pimahtanut?? olen, olen ja myönnän sen x'D)
x'DD Perjantai 23.03.2007 20:33
1. Etunimesi?
teinixXD
2. Lempinimesi?
sika
3. Oletko ihastunut?
no sitä voi miettiä... x'D
4. Jos olet, niin keneen?
no sitäkin voi pohtia
5. Oletko kesätöissä/oletko ollut kesätöissä?
en, olen the lazyest one
6. Mitä biisiä nyt kuuntelet?
jotai teinipoppia (niinku aina 8D)
7. Minkä väriset hiuksesi ovat?
ruskee-mustat, mutta niissä on puolen kilometrin paskanvärinen juurikasvu...
8. Oletko koskaan värjännyt hiuksiasi? Jos olet niin minkä värisiks
ruskee-punasiks, ruskeeks ja sitte tän värisiks
9. Puhutko nyt kenenkään kanssa mesessä, jos puhut niin kenen?
nee
10. Minkä väriset silmäsi ovat?
harmaat
11. Milloin joit viimeksi alkoholia?
oikeestikko tahotta tietää?!? ;)
12. Lempiyhtyeesi/artistisi?
emt...
13. Mikä on mielestäsi tärkeintä ihmisessä?
the personality
14. Oletko nyt onnellinen?
surulline. tahon hajottaa jotai...!!! murrr...!
15.Miksi?
no kysytkin vielä!!
16. Minkä väriset kengännauhasi ovat?
valkoset noissa tennareis ja talvikengis ruskeet x'D (olen tylsimys)
17. Montako lävistystä sinulla on korvat mukaan laskettuina (jos on)?
twå
18. Oletko suudellut samaa sukupuolta olevaa (ei sukulaista)
no olen
19. Onko pettäminen väärin?
it depends...
20. Onko sinulla ollut koskaan vihreää väriä hiuksissa?
harmillista kyllä, mutta ei x'D
21. Pidätkö raidoista?
joo, vankilapaidat on kivoja 88D
22. oletko kävellyt ulkona kengillä joissa on yli 10cm paksuinen pohja?
no olen
23. Milloin poltit viimeksi tupakan?
joskus vuos sitte
24. Oletko saanut alle 7 keskiarvon todistukseen?
nee
25. Oletko oksentanut koulun pihalle?
en usko... xD
26. Mitä mieltä olet japanifaneista?
aika friikkejä (no niin oon kyllä minäki... x'D)
27. Kuinka usein peset hampaasi?
ai ruukataanko sellastaki...?!?
28. Oletko särkenyt kenenkään sydäntä?
enpä usko sD
29. Kuka kirjoitti sinulle viimeksi sydämen?
tekstariin hansu tai nina, en jaksa kattoo
30. Lempibiisisi?
no luuletteko että kehtaan kertoa?!? x'DD
31. Pidätkö suklaasta?
minttukrokanttia...! njam :P
32. Oletko koskaan käyttänyt vyötäröä kaventavaa korsettia?
joo, lainasin yheltä kivalta ihmiseltä
33. Ovatko "teinigootit" ärsyttäviä?
ei, kun mä aina rakastun niihin ;D
34. Horoskooppimerkkisi?
grrrapu
35. Pidätkö vesisängyistä?
en oo koskaan koittanu... :/
36. Mitä kappaletta kuuntelet nyt?
lily allenin jotai
37. Onko sinulla ystäviä muualla kuin asumispaikkakunnallasi?
no voi toki on
38. Onko sinulla kavereita/ystäviä myös vastakkaista sukupuolta?
no on joo
39. Oletko ollut ihastunut ystävääsi?
kysykääkin vielä x'D
40. Pidätkö rapista?
sellasesta kunnollisesta joo
41. Onko kalja hyvää?
viini on parempaa ;D
42. Entä battery?
pahhaa. siitä ei tuu ees sokerihumalaan, ko sitä ei voi juua tarpeeks sD
43. Oletko mielestäsi kaunis?
ihan maailman kaunein x'D
44. Onko sinulla nälkä?
no ei. oksettaa
45. .. Jano?
no tietynlaista juomaa tahtoo... xP
46. Onko HIM mielestäsi 'angstilissubändi'?
no en kyllä tykkää siitä... xD
47. Entä Uniklubi?
xx'DDD
48. Onko sinun luottamuksesi joskus petetty?
no kuule kysyttekin vielä!!
49. Entä onko paras ystäväsi puhunut sinusta paskaa muille?
mussa riittää puhuttavaa xD
teinixXD
2. Lempinimesi?
sika
3. Oletko ihastunut?
no sitä voi miettiä... x'D
4. Jos olet, niin keneen?
no sitäkin voi pohtia
5. Oletko kesätöissä/oletko ollut kesätöissä?
en, olen the lazyest one
6. Mitä biisiä nyt kuuntelet?
jotai teinipoppia (niinku aina 8D)
7. Minkä väriset hiuksesi ovat?
ruskee-mustat, mutta niissä on puolen kilometrin paskanvärinen juurikasvu...
8. Oletko koskaan värjännyt hiuksiasi? Jos olet niin minkä värisiks
ruskee-punasiks, ruskeeks ja sitte tän värisiks
9. Puhutko nyt kenenkään kanssa mesessä, jos puhut niin kenen?
nee
10. Minkä väriset silmäsi ovat?
harmaat
11. Milloin joit viimeksi alkoholia?
oikeestikko tahotta tietää?!? ;)
12. Lempiyhtyeesi/artistisi?
emt...
13. Mikä on mielestäsi tärkeintä ihmisessä?
the personality
14. Oletko nyt onnellinen?
surulline. tahon hajottaa jotai...!!! murrr...!
15.Miksi?
no kysytkin vielä!!
16. Minkä väriset kengännauhasi ovat?
valkoset noissa tennareis ja talvikengis ruskeet x'D (olen tylsimys)
17. Montako lävistystä sinulla on korvat mukaan laskettuina (jos on)?
twå
18. Oletko suudellut samaa sukupuolta olevaa (ei sukulaista)
no olen
19. Onko pettäminen väärin?
it depends...
20. Onko sinulla ollut koskaan vihreää väriä hiuksissa?
harmillista kyllä, mutta ei x'D
21. Pidätkö raidoista?
joo, vankilapaidat on kivoja 88D
22. oletko kävellyt ulkona kengillä joissa on yli 10cm paksuinen pohja?
no olen
23. Milloin poltit viimeksi tupakan?
joskus vuos sitte
24. Oletko saanut alle 7 keskiarvon todistukseen?
nee
25. Oletko oksentanut koulun pihalle?
en usko... xD
26. Mitä mieltä olet japanifaneista?
aika friikkejä (no niin oon kyllä minäki... x'D)
27. Kuinka usein peset hampaasi?
ai ruukataanko sellastaki...?!?
28. Oletko särkenyt kenenkään sydäntä?
enpä usko sD
29. Kuka kirjoitti sinulle viimeksi sydämen?
tekstariin hansu tai nina, en jaksa kattoo
30. Lempibiisisi?
no luuletteko että kehtaan kertoa?!? x'DD
31. Pidätkö suklaasta?
minttukrokanttia...! njam :P
32. Oletko koskaan käyttänyt vyötäröä kaventavaa korsettia?
joo, lainasin yheltä kivalta ihmiseltä
33. Ovatko "teinigootit" ärsyttäviä?
ei, kun mä aina rakastun niihin ;D
34. Horoskooppimerkkisi?
grrrapu
35. Pidätkö vesisängyistä?
en oo koskaan koittanu... :/
36. Mitä kappaletta kuuntelet nyt?
lily allenin jotai
37. Onko sinulla ystäviä muualla kuin asumispaikkakunnallasi?
no voi toki on
38. Onko sinulla kavereita/ystäviä myös vastakkaista sukupuolta?
no on joo
39. Oletko ollut ihastunut ystävääsi?
kysykääkin vielä x'D
40. Pidätkö rapista?
sellasesta kunnollisesta joo
41. Onko kalja hyvää?
viini on parempaa ;D
42. Entä battery?
pahhaa. siitä ei tuu ees sokerihumalaan, ko sitä ei voi juua tarpeeks sD
43. Oletko mielestäsi kaunis?
ihan maailman kaunein x'D
44. Onko sinulla nälkä?
no ei. oksettaa
45. .. Jano?
no tietynlaista juomaa tahtoo... xP
46. Onko HIM mielestäsi 'angstilissubändi'?
no en kyllä tykkää siitä... xD
47. Entä Uniklubi?
xx'DDD
48. Onko sinun luottamuksesi joskus petetty?
no kuule kysyttekin vielä!!
49. Entä onko paras ystäväsi puhunut sinusta paskaa muille?
mussa riittää puhuttavaa xD
täällä on helvettiTiistai 20.03.2007 23:01
ja ehkä huomenna lennän taivaaseen