IRC-Galleria

Vuonna 1958 filosofi nimeltään Isaiah Berlin piti Oxfordin yliopistolla luennon otsikolla "Kaksi vapauden konseptia". Luennon olennaisimpana pointtina oli, että on olemassa kaksi erilaista käsitystä vapaudesta, niin kutsutut negatiivinen ja positiivinen vapaus. Negatiivinen vapaus on yksinkertaisesti vapautta tehdä mitä ihminen tahtoo vailla muiden puuttumista asiaan. Negatiivisen vapauden rajat menevät niin pitkälle kuin vain mahdollista ilman, että aletaan rajoittaa toisen vastaavia vapauksia. Jos esimerkiksi valtio tai mikään muukaan taho ei pyri estämään ihmisiä puhumasta, mitä ihmiset itse tahtovat puhua, on kyseessä negatiivinen vapaus.

Positiivinen vapaus taas on vallan käyttämistä joidenkin tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkkinä positiivisesta vapaudesta käy tupakkalaki, jonka avulla julkinen valta estää kansasta riippumatta ihmisiä polttamasta tupakkaa ravintoloissa. Positiivisen vapauden ydin on se, että ne, joilla on valtaa, käyttävät valtaa tehdäkseen maailmasta sellaisen kuin he itse tahtovat. Berlinin pointti oli, että idea positiivisesta vapaudesta tulee liki poikkeuksetta johtamaan tyranniaan, mielivaltaan ja kaikkeen muuhun kuin vapauteen. Siinä vaiheessa, kun ihmisillä on filosofinen käsitys siitä, että he tietävät paremmin kuin muut, mikä on oikein ja mikä on väärin, he voivat oikeuttaa julmat teot jaloilla päämäärillään. Tarkoitus pyhittää keinot.

Historia on toistuvasti osoittanut, että Berlin oli oikeassa. Vuonna 1917 Venäjällä Bolševikkien vallankumouksen alkuperäinen tarkoitus oli vapauttaa työväki ja kansa tsaarin epäoikeudenmukaiseksi koetun vallan alta. Vallankumouksen seurauksena syntynyt Neuvostoliitto vaikutti aluksi askeleelta parempaan ja vapaampaan maailmaan, jossa työväen oikeuksia suojattiin ja valvottiin. Ongelmia oli kuitenkin yöväen oikeudet kuitenkin määritteli valtio, eikä työväki tai kansa itse.

Neuvostoliitossa vain yksi puolue oli sallittu, jotta valtaa kansalta yrityksille siirtävä kapitalismi ei hiipisi sisälle ja murtaisi kansan yksinoikeutta työnsä hedelmiin ja demokratiaan. Muita ideologioita ja vaihtoehtoisia tapoja käsittää vapaus alettiin pelätä, sillä jos oli mahdollista, että kapitalismi hiipii Neuvostoliittoon erilaisten puolueiden kautta, miksi ei olisi mahdollista, että se voi soluttautua järjestelmään myös yhden puolueen sisältä? Pelosta seurasi vaino ja Neuvostoliitosta tuli diktatuuri. Usko siihen, että valtio pystyisi ymmärtämään, mikä on hyväksi, tuli loppujen lopuksi aiheuttamaan 60 miljoonaa kuollutta.

Neuvostoliitto ei ole ainutlaatuinen tapahtuma historiassa. Yhdysvallat on toteuttanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti presidentti Ronald Reaganin päivistä lähtien niin kutsuttua neokonservatiivista ideologiaa. Tähän ideologiaan kuuluu ajatus siitä, että on suorastaan Yhdysvaltain velvollisuus käyttää sen sotilaallista ja taloudellista mahtia levittääkseen demokratiaa, taloudellista liberalismia sekä ihmisoikeuskulttuuria Yhdysvaltain rajojen ulkopuolelle. Demokratia, vapaus sekä ihmisoikeudet ovat luonnollisesti hyviä asioita, mutta neokonservativismi lankeaa täysin samaan ansaan kuin neuvostoliittolainen sosialismi, hyvänä esimerkkinä sota Irakissa.

Irakin sodan virallisena tarkoituksena oli kaataa diktaattori Saddam Hussein ja vapauttaa Irakin kansa. Saddam ei kuitenkaan ollut tehnyt mitään todellista Yhdysvalloille, joten hyökkäys Saddamin hallitusta vastaan olisi ollut provokaatio USA:n puolelta. USA:n oli kuitenkin päästävä hyökkäämään Saddamin kimppuun, sillä muuten Saddamia ei olisi mahdollista saada kaadettua. Niinpä USA keksi valheen joukkotuhoaseista, joita Saddamilla muka oli. Näennäisesti hyvät tarkoitukset toimivat USA:n hallitukselle oikeutuksena valehdella omalle kansalleen lähettääkseen maan sotaan.

Käytännössä kaikki diktatuurit ja tyranniat ovat rakentuneet sille, että vallanpitäjät ovat kuvitelleet tietävänsä tavallisia ihmisiä paremmin, mikä on oikein tai miten todellinen vapaus saavutetaan. Jokainen liike kohti poliisivaltiota perustellaan moraalisesti hyväksyttävillä perusteilla. Ihmiset on helpompi vangita, jos heidät saadaan hyväksymään jatkuvasti kapeneva vapauspiirinsä, minkä lisäksi vangitsijoille on helpompaa, jos he kokevat tekevänsä vangitsemisen moraalisesti hyvistä syistä. Näin on ollut ennen ja näin on edelleen, sekä ulkomailla että Suomessa.

Britanniassa 20 000 yksityisihmisten kotiin asennetaan valvontakamerat. Kameroilla on tarkoitus valvoa, että lapset syövät kunnollisesti, käyvät koulussa ja menevät oikeaan aikaan nukkumaan. Kameravalvonnan lisäksi yksityisiä vartijoita lähetetään tekemään kotitarkistuksia projektiin kuuluviin asuntoihin. Koko projektin ideana on pyrkiä parantamaan perheitä "huonosta käytöksestä". Huonon käytöksen määrittelee luonnollisesti julkinen valta. Tämä tarkoittaa sitä, että se, mikä on huonoa käytöstä, voi - ja tulee - muuttumaan riippuen täysin siitä, kuka milloinkin sattuu olemaan vallankahvassa.

Suomessa Internetin ennakkosensuurijärjestelmää perusteltiin sillä, että se estää lapsipornon levittämistä. Lex Nokia, eli yleinen urkintalaki, ajettiin läpi sillä, että se ehkäisee yritysvakoilua ja yrityssalaisuuksien varastamista. Uusi passilaki luo sormenjälkirekisterin, johon joutuvat ajan kanssa lähes kaikki Suomen kansalaiset. Poliisille annetaan oikeus käyttää tätä rekisteriä, koska sen uskotaan auttavan poliisi ratkaisemaan vakavia rikoksia. Jokaisessa tapauksessa motiivit ovat pohjimmiltaan hyvät, mutta käytännössä kaikki tämä luo järjestelmän, joka antaa hirvittävät määrät valtaa kenelle tahansa, kuka vain sattuukin hallitsemaan.

Ihmisillä on taipumusta uskotella itselleen, että asiat tulevat jatkumaan aina samalla tavalla. Näin ei ole. Jo nykyisenkaltainen suhteellisen pitkä suhteellisen rauhanomainen ja suhteellisen turvallinen aikakausi on historiallinen kuriositeetti. Menneisyys on täynnä ihmisiä, jotka tahtovat hallita ja jotka ovat heikkomielisyydessään kuvitelleet tietävänsä muita paremmin, mikä on absoluuttisesti oikein ja miten asioiden tulee mennä. Ihmiset kuten Stalin ja Bush ovat vain räikeimpiä esimerkkejä pitkästä listasta despootteja ja tyranneja. Ihmiskunta ei ole muuttunut niin olennaisesti, että historia ei voisi toistaa itseään. Jos valtiossa on valmiina järjestelmä, jolla ketä tahansa voidaan salakuunnella, valvoa ja jäljittää, ja joku neo-Hitler sattuu saamaan vallan, ei ole mitään syytä, miksi tämä neo-Hitler ei käyttäisi tätä järjestelmää ajaakseen omaa ideologiaansa.

Koko ihmiskunnan historia on todisteena siitä, että jos valtaa voidaan käyttää väärin, sitä tullaan käyttämään väärin. Vakuuttelut, että "hullujen puhetta!" tai "eihän tässä nyt oikeasti olla poliisivaltiota kohti menossa!" toimivat vain niin pitkälle kuin niin ei oikeasti käy; minkäänlaista voimaa muuttaa tulevaisuutta niillä ei ole. Siinä vaiheessa, kun piru on merrassa, vakuuttelut eivät paina yhtään mitään. Valtio ei voi koskaan tietää, mikä on oikein tai hyvää. Moraali on inhimillinen ominaisuus, ja valtio ei ole ihminen, vaan kylmä, puhtaasti käytännöllinen välttämättömyys paisuneessa ihmisyhteisössä. Valtion tehtävänä on suojella ihmisten negatiivista, todellista vapautta, eikä pyrkiä saamaan valtaa, jolla se voi pakottaa ihmiset olemaan vapaita siten, kuten se itse katsoo aiheelliseksi.

"Hän, joka on valmis uhraamaan vapautensa turvallisuuden takia, ei ansaitse kumpaakaan ja menettää molemmat."
- Benjamin Franklin

Yksi oikeusvaltioon olennaisesti liittyvä ajatus on lainsäädäntövallan ja tuomiovallan erottelu toisistaan. Lainsäädäntövaltaa käyttää yleensä parlamentti ja tuomiovaltaa käyttävät puolueettomat tuomioistuimet. Idea tässä erottelussa on se, että politiikka ei sotkeutuisi lakiin, vaan ihmisiä kohdeltaisiin samalla tavalla riippumatta siitä, sattuvatko he olemaan milloinkin valtaa pitävän poliittisen eliitin mielestä epätoivottuja vai eivät. Tämän lisäksi lainsäädäntövallan erottaminen tuomiovallasta pyrkii siihen, että poliittisia kysymyksiä käsiteltäisiin poliittisina asioina ja oikeudellisia kysymyksiä käsiteltäisiin oikeudellisina asioina.

Suomessa asiat eivät ole näin. Suomessa politiikka ja oikeuslaitos ovat kiinteästi kietoutuneet toisiinsa, ja lakia tulkitsevat pitkälti tasan samat tahot, jotka sitä lakia tekevät. Poliitikot päättävät, miten lakia tulkitaan, ja poliitikot päättävät sen, ketkä lakia tulkitsevat. Tällaiset päätöksensä poliitikot tekevät täysin poliittisin perustein, eikä heillä ole juuri minkäänlaista vastuuta kenellekään näistä tekemistään päätöksistä. Niin sanottua "poliittista vastuuta" ei lasketa, koska oikeasti siinä on kysymys vain siitä, valitaanko poliitikko uudestaan vai ei, eikä siitä, joutuuko poliitikko edesvastuuseen vai ei.

Monissa sivistys- ja oikeusvaltioissa on käytössä erillinen perustuslakituomioistuin. Yksi tämän perustuslakituomioistuimen tärkeimmistä tehtävistä on valvoa, että parlamentti ei säädä perustuslain kanssa ristiriidassa olevia lakeja. Esimerkiksi Saksassa on perustuslakituomioistuin, joka pisti parlamentille stoppia katsoessaan parlamentin hyväksymän Lissabonin sopimuksen olevan ristiriidassa Saksan perustuslain kanssa, ja siirtävän valtaa kansalta EU:n byrokraateille. Suomesta perustuslakituomioistuin puuttuu kokonaan, mutta sen sijaan Suomessa on erityinen eduskunnan perustuslakivaliokunta. Perustuslakivaliokunta, kuten kaikki valiokunnat, koostuu kansanedustajista. Nämä kansanedustajat valitaan siihen poliitikkojen neuvottelupöydissä ja grillibileissä vähintään parin promillen humalassa pelkästään poliittisilla sopupelisopimuksilla.

Perustuslakivaliokunnan pääasiallisena tehtävänä on valvoa lakien perustuslainmukaisuutta. Suomeksi tämä merkitsee sitä, että jos eduskunta on säätämässä lakia, joka saattaa olla ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa, tulee perustuslakivaliokunnan tutkia tämä asia. Teoriassa perustuslakivaliokunta ei toimi tätä tehtävää suorittaessaan poliittisena porukkana, vaan puhtaasti puolueettomana elimenä, joka pyrkii tarkistamaan lakien perustuslainmukaisuuden objektiivisesti. Päästäkseen tähän, perustuslakivaliokunta kuulee asiantuntijoita, kuten esimerkiksi yliopistojen oikeustieteen professoreja, ja heidän mielipiteitään. Kyse on kuitenkin vain teoriasta, sillä jutun juju piilee siinä, että perustuslakivaliokunnan ei tarvitse kiinnittää näihin mielipiteisiin minkäänlaista huomiota, jos heistä ei tunnu siltä.

Se, että lakien perustuslaillisuudesta päättää perustuslakivaliokunta, merkitsee sitä, että kansanedustajat itse saavat päättää, onko heidän keksimänsä lakiehdotus vastoin perustuslakia vai ei. Jos poliitikot tahtovat tehdä lain, joka on vastoin Suomen perustuslakia, he voivat tehdä sen täysin vapaasti. Mikään asia ei estä heitä tekemästä sitä. Kun Suomen merkittävimmät oikeustieteen asiantuntijat sanoivat sekä Lex Nokiasta että uudesta yliopistolaista, että lait ovat vastoin Suomen perustuslakia, ei se hetkauttanut poliitikkoja mihinkään suuntaan.

Oikeusjärjestelmän puolueellisuus näkyy myös suoraan tuomioistuinten työskentelyssä. Suomessa käräjäoikeudet käsittelevät asioita niin sanotuissa lautamieskokoonpanoissa. Näihin kokoonpanoihin kuuluu yleensä yksi lainoppinut puheenjohtaja, eli varsinainen tuomari, sekä kolme maallikkojäsentä, eli lautamiestä. Lautamiehet valitsee kunnanvaltuusto. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että puolueet tekevät keskenään lehmänkauppoja, kunnes lautamiesten määrä on jaettu puolueiden kesken siten, että suurimmat puolueet ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen ja pienet puolueet ovat saaneet muruja pöydältä.

Suomen asukkaista arviolta noin 5,6% kuuluu puolueisiin. Koska puolueet käyttävät niille myönnettyjä lautamiespaikkoja yleensä palkitakseen poliittisia aktiivejaan, eli puolueen jäseniä, valitaan lautamiehet liki poikkeuksetta aina tästä alle kuuden prosentin osuudesta kaikista Suomen kansalaisista. Lautamiehellä ei tarvitse olla minkäänlaista osaamista minkään asian suhteen, eikä minkäänlaatuista periaatteellisuutta tai edes kunniantuntoa. Käytännössä ainoat asiat, mitä lautamieheltä vaaditaan, on sopiva ikä, Suomen kansalaisuus ja se, että hän ei satu edustamaan muutamia tiettyjä ammattikuntia, kuten kyttiä. Plus tietty se, että hän on hyvää pataa asian päättävien poliitikkojen kanssa.

Oikeusjärjestelmän mädännäisyys näkyy luonnollisesti suoraan siinä, miten oikeusjärjestelmä toimii. Tamperelainen elämäntapataiteilija Seppo Lehto sai 2 vuotta ja 4 kuukautta ehdotonta vankeutta siitä, että hän kirjoitteli Internetiin rumia poliitikoista ja valtion virkamiehistä. Liki samoihin aikoihin savolainen valtion virkamies sai 6 kuukautta ehdollista vankeutta siitä, että hän raiskasi alaikäisen lapsen. Tässä koko hommassa ei ole yksinkertaisesti pienintäkään järkeä.

Koko Suomen oikeusjärjestelmä tarvitsisi peräruiskeen. Suomeen tulisi perustaa puolueeton ja täysin kansanedustajista riippumaton perustuslakituomioistuin, jonka tehtävänä on valvoa, että eduskunta ei pelleile perustuslain, demokratian ja ihmisten perusoikeuksien kanssa. Käräjäoikeuden lautamiehet taas voitaisiin valita kaikista vapaaehtoisista, edellytykset täyttävistä kansalaisista puhtaasti vaikka arvan perusteella. Tuomioiden taas tulee olla suhteessa rikoksiin siten, että väkivallasta ja seksuaalirikoksista saa ehdottomasti enemmän kuin rumasta kielenkäytöstä tai siitä, että sattuu loukkaamaan jotain sellaista abstraktia ja epätodellista asiaa kuin "kunnia". Näillä eväillä päästäisiin jo pitkälle.

[ Alkuperäinen teksti viitteineen osoitteessa http://keronen.blogspot.com/2009/07/suomen-lapimadasta-ja-puhtaasti.html ]

Uuskieli on George Orwellin kirjassa Vuonna 1984 lanseeraama konsepti, jonka ideana on se, että ihmisten ajatteluun vaikuttaa se, millaista kieltä ihminen käyttää. Orwellin kirjassa kielestä pyritään kitkemään merkityksellisiä ja ilmaisuvoimaisia sanoja, jotta ihmiseltä saadaan kitkettyä myös kykyä ajatella. Esimerkiksi "hyvä, parempi, paras" on korvattu uuskielessä terminologialla "hyvä, plushyvä ja tuplaplushyvä". Kaikki valtaapitäviä ja heidän keinojaan kritisoivat asiat pyritään korvaamaan uuskielessä neutraaleilla tai merkityksettömillä termeillä, ja jokainen eliitin kannalta väärä ajatus pyritään pukemaan niin vastenmieliseen muotoon, että jos ihminen huomaa ajattelevansa väärällä tavalla, hän moittii itseään ja korjaa ajatuksiaan.

Vaikka Vuonna 1984 on fiktiota, on monilla siinä esitetyillä ajatuksilla vahva pohja todellisuudessa. Uuskieli on yksi tällainen ilmiö, vaikka luonnollisestikin eksakti tiede eroaa joissain määrin Orwellin uuskieli-ideasta. Tohtori Gary Lupyan suoritti kokeen, jossa kohteet laitettiin arvailemaan "alieneista", ovatko ne pahiksia vai hyviksiä. Kohteille ei kerrottu, että alienit kuuluivat kahteen eri ryhmään, ja että tämän pystyi huomaamaan pienistä, vaikeasti havaittavista ja vaikeasti kuvailtavista eroavaisuuksista. Ajan kanssa tutkimuskohteet oppivat erottamaan alieniryhmät toisistaan. Merkittävää oli se, että nopeus, jolla erot havaittiin, kasvoi radikaalisti, kun eri alieniryhmille annettiin nimet.

Vastaavasti vuonna 2007 tutkija Lena Borodsky ja kollegansa julkaisivat tutkimuksen, joka osoitti, että kieli voi vaikuttaa siihen, miten nopeasti värihavainnot kategorisoidaan. Tutkimuksessa laitettiin venäjää ja englantia äidinkielenään puhuvat valitsemaan kolmesta väristä, mitkä kaksi näyttävät samalta. Venäjän kielessä on olemassa kaksi erilaista sinistä, vaaleampi goluboy ja tummempi siniy, siinä missä englannissa on vain sininen, blue. Testi osoitti, että venäläiset pystyivät havaitsemaan värit nopeammin, jos ryhmässä oli kaksi goluboytä ja yksi siniy, tai toisin päin. Englantilaiset havaitsivat värit yhtä nopeasti, riippumatta siitä, minkälaista yhdistelmää käytettiin.

Tohtori Lupyan on tutkinut myös sitä, miten nopeasti kielen muutokset alkavat vaikuttaa. Eräässä testissään hän näytti koehenkilöille rinkiä, jossa oli monta kertaa 5 ja kerran 2. Hän pyysi koehenkilöitä joko "löytämään kohteen" tai "löytämään kakkosen". Aina, kun koehenkilöt kuulivat sanan "kaksi", he löysivät kohteen nopeammin. Kohteen löytäminen nopeutui entisestään, kun koehenkilöitä pyydettiin jättämään viitoset kokonaan huomiotta. Pohjimmiltaan kokeet osoittivat, että kieli antaa ihmisille kehyksen, jonka avulla ajatella, ja auttaa meitä organisoimaan maailmaa. Mitä tarkempi kieli, sitä tarkemmin ihminen voi havainnoida maailmaa, ja toisin päin.

Nykyinen uuskieli pelaa nimenomaan tällä mekaniikalla. Mitään asiaa ei sanota enää tarkasti, eikä mitään sanota enää suoraan. Sanojen alkuperäistä merkitystä pyritään sotkemaan, ja yksiselitteisiä, helposti omaksuttavia ja tarkkoja termejä pyritään välttämään. Epämiellyttävät asiat, joista tahdotaan värittää vähemmän vastenmielisiä, sotketaan termiviidakkoon. Sen sijaan, että esimerkiksi nykyisestä puolueiden korruptiorahaskandaalista puhuttaessa käytettäisiin rehellisesti termejä "korruptio" ja "rikolliset", puhutaan "vaalirahasotkusta". Tämä ei myöskään ole pelkästään medialle ja poliitikoille tyypillistä asioiden kiertelyä ja kaartelua, vaan uuskieltä on nostettu suoraan myös julkisen vallan viralliseen agendaan.

Seuraavassa on ote Helsingin kaupungin virallisesta ohjeistuksesta, nimeltään juhlavasti Rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäiseminen Helsingin kaupungin toiminnassa:
"Rasismi kaikissa muodoissaan on kaupungin toiminnassa kielletty. Rasismi on ideologia, jonka mukaan ihmiset muodostavat rodun ja/tai kulttuurin perusteella jaoteltavia erilaisia ryhmiä."

Ohjeistuksessa rasismi, joka sananmukaisesti tarkoittaa rotusyrjintää, eli ihmisten asettamista eri arvoiseen asemaan etnisen taustansa perusteella, on muutettu koskemaan myös kulttuuria. Virallisessa ohjeistuksessa ei myöskään puhuta enää syrjinnästä, vaan yksinkertaisesti jaottelusta erilaisiin ryhmiin. Yleisesti kulttuuri kuitenkin määritellään jotain tiettyä ryhmää jollain tavalla yhdistävinä tapoina, arvoina ja asenteina. Siksi voidaan puhua esimerkiksi karjalaisesta kulttuurista, italialaisesta kulttuurista tai ruotsalaisesta kulttuurista. Jo kulttuuri käsitteenä itsessään erottelee ihmiset eri ryhmiin, mutta ohjeistuksen mukaan tämä jaottelu on kiellettyä. Tässä ei ole minkäänlaista päätä eikä häntää, erityisesti kun Helsingin kaupungin oma toiminta rikkoo suoraan omaa ohjeistustaan vastaan esimerkiksi tarjoamalla muslimeille omia uimavuoroja ja perustamalla käytännön puhtaasti ihmisten jakoon erilaisiin ryhmiin pelkästään uskonnon, eli kulttuuriin kiinteästi kuuluvan asian perusteella.

Helsingin kaupunki ei myöskään ainoastaan tietoisesti riko omaa ohjeistustaan vastaan, vaan ohjeistus itsessäänkin on täydellisesti ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Suomen perustuslain 17§:n kolmannen momentin mukaan "Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan." Jo Suomen perustuslain lakitekstiin on kirjoitettu suoraan ihmisten erottelu erilaisiin ryhmiin puhtaasti kulttuurin perusteella. Vaikka sanaa "ryhmä" tai "kulttuuri" ei käytetäkään perustuslain puhuessa Suomen suomen- ja ruotsinkielisten asemasta, myös suomenkieliset ja ruotsinkieliset muodostavat Suomen valtiosääntöoikeudessa selvästi ryhmiä, jotka perustuvat käytännössä ainoastaan äidinkieleen, joka sekään ei ole geneettinen, vaan kulttuurillinen ominaisuus.

Tätä Helsingin kaupungin virallista ohjeistusta on mahdotonta noudattaa, jos otetaan huomioon kulttuurin määritelmä tai Suomen perustuslaki. Sen lisäksi Helsingin kaupunki ei edes yritä noudattaa omaa ohjeistustaan, mikä näkyy jo musliminaisille puhtaasti uskonnollisista perusteista annetuista uimavuoroista. On johdonmukaista ajatella, että ohjeistusta ei todellisuudessa ole edes tarkoitettu noudatettavaksi, vaan se on puhtaasti samanlaista soopaa ja käsitteiden hämärätämistä kuin suoran ja yksiselitteisen korruption ja rikollisuuden pukeminen "vaalirahasotkun" hiukan kiusalliseen, mutta siitä huolimatta pohjimmiltaan hyväksyttävään kaapuun.

Elämme valheiden, kusetuksen ja petoksen verkossa. Meidät on aivopesty ja kasvatettu olemaan kyseenalaistamatta sitä. Johtajamme jäävät jatkuvasti kiinni valehtelusta ja kusetuksesta, mutta emme tee muuta kuin kohautamme olkiamme ja sanomme, että "no, poliitikot ovat sellaisia; he nyt valehtelevat". Kun joku uskaltaa sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita, hänen niskaansa sataa paskaa, ja me, ihmiset ja kansa, hiljennämme hänet kollektiivisesti apinoimalla papukaijan lailla oppimaamme virallista linjaa; "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen..."

Vaarallisin vankila on sellainen, jossa vanki luulee olevansa vapaana. Me olemme siinä vankilassa. Onneksi tämä vankila on kuitenkin pohjimmiltaan pelkästään illuusio, josta vapautuminen ei vaadi mitään muuta kuin sen, että avaamme silmämme ja tajuamme, että maailma ei ole sitä, mitä poliitikot, toimittajat tai virkamiehet siitä yrittävät tehdä. Maailma on juuri sitä, mitä me haluamme siitä tehdä.

Alkuperäinen teksti lähteineen:
http://keronen.blogspot.com/2009/07/helsingin-kaupunki-suoltaa-vaihteeksi.html

Olen kääntänyt irlantilaisen dokumenttielokuvan The End of Nations suomeksi. The End of Nations käsittelee pääasiassa Euroopan unionia ja Lissabonin sopimusta, eli EU:n perustuslakia, sekä sitä, miten Lissabonin sopimus muuttaa Euroopan unionin liittovaltioksi. Dokumentissa käydään läpi EU:n seurauksia muun muassa rikoslakiin ja maahanmuuttoon, sekä jatkuvasti syventyvän integraation lopullista merkitystä. Elokuva sisältää haastatteluja europarlamentaarikoilta sekä EU-oikeuden tutkijoilta, ja siinä selitetään ansiokkaasti muun muassa mitä Euroopan komissio tekee, ja miten ns. "kvalifioitu määräenemmistöäänestys" toimii. Elokuvassa sivutaan myös randomilla Uutta maailmanjärjestystä ja siinä käsitellään sitä, miten monet EU:n perinteisistä jäsenvaltioista ovat entisiä suurvaltoja, ja miten suurvaltaunelma elää Euroopassa. Elokuvassa on luonnollisesti omat puutteensa, mutta suosittelen sitä erittäin lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet EU:sta, Lissabonin sopimuksesta tai maailman nykyisestä tilasta, riippumatta suhtautumisesta EU:hun.

Tekstitetty elokuva on nähtävissä YouTubessa, ja siitä löytyy myös torrent The Pirate Bay'stä. Elokuva on jaossa täysin laillisesti ja tekijöiden luvan kanssa, ja sitä saa polttaa DVD:lle, näyttää ja levittää edelleen ilman mitään ongelmia.

Linkit elokuvan YouTube-versioon ja lisätietoja elokuvasta:
http://keronen.blogspot.com/2009/05/end-of-nations-suomeksi-kaannetty.html

Elokuvan torrent-tiedosto:
http://thepiratebay.org/torrent/4917600/The_End_of_Nations_%5BFIN-SUB%5D.avi

Minä: Kerroppa sitte kuka loi Jumalan? :D
uskovainen: 0:53:17: Hyvä kysymys
0:53:25: Sitä itsekkin oon miettinyt ja tullut tulokseen
0:53:33: Ihminen ymmärtää vain sen, jonka se on tarkotettu

---

Maxtu:Ihminen ymmärtää kaiken mikä on todellista.|

---

[ Alkuperäinen teksti lähteineen => http://keronen.blogspot.com/2009/04/eu-aikoo-muuttaa-internetin.html
Aiheesta myös täällä => http://www.blackouteurope.eu/ ]

Euroopan parlamentti äänestää 5.5. joukosta direktiivejä, jotka kulkevat nimellä "Telecoms Package". Käytännössä se, mitä Telecoms Package tekee, on koko Internetin luonteen muuttaminen fundamentaalisesti. Voimaantullessaan direktiivit aiheuttavat sen, että vapaiden Internet-yhteyksien sijasta ihmisille tarjotaan niin sanottuja "kuluttajan käyttövalintamahdollisuuksia", jotka merkitsevät käytännössä samaa kuin televisioihin myytävät kanavapaketit. Internetin käyttäjät eivät siis itse saa valita, mitä sivuja he käyttävät, vaan he voivat ainoastaan valita valmiista kokoelmista heille ennakkoon päätetyistä sivuista. Direktiiviroskaa kaupataan esittämällä, että se lisää käyttäjien mahdollisuuksia tehdä valintoja Internetin suhteen. Tämä johtuu siitä, että Euroopan unioni tykkää myydä päättäjille ja kansalaisille Neuvostoliittoa esittämällä, että se on Amerikka.

Olennaisin direktiivipaketin aiheuttama muutos on Internetin muuttaminen televisioksi, mutta sen lisäksi direktiivipaketti sisältää muita, pienempiä muutoksia, joita kaupataan samalla umpiruttuisella EU-retoriikalla vapaista markkinoista ja talousyhteistyöstä. Direktiivipaketti muun muassa sisältää direktiivejä, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuksia vaatia itselleen tietoa siitä, miten informaatio liikkuu Internetissä. Direktiivipaketti myös pitää sisällään Ranskassa torpatun "kolmesta poikki"-nettiyhteyden katkaisemisdirektiivin pan-eurooppalaisen version. Jo pelkästään direktiivipaketin "pienemmistä pahoista" voisi kirjoittaa muutaman kirjan, mutta ne asiat, joihin direktiivipaketti kipeiten iskee, ovat demokratia, ekonomia ja ihmisoikeudet, eli asiat, joiden saralla EU ei ole ennenkään juuri loistanut.

Demokratian kannalta Telecoms Packagen suurin ongelma on se, että palveluntarjoajat, joilla ei ole minkäänlaista vastuuta mihinkään suuntaan, päättävät mitä kansalaiset saavat Internetistä lukea, seurata tai tutkia. Todennäköisesti kanavapaketteihin tulee kuulumaan suuria medioita, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomat, mutta puolestaan pienten medioiden pääsy kanavapaketteihin on huomattavasti epävarmempaa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että ihmiset saavat tietää asioista pelkästään sen, mitä suuret mediat päättävät heille kertoa. Internetin tarjoama mahdollisuus hakea nimenomaan sitä tietoa, mitä kukainenkin itse tahtoo, särkyy Telecoms Packagen myötä. Demokratiaan olennaisesti kuuluva kriittisyys ja avoimuus, jota Internet on tarjonnut, vaihtuu direktiivipaketin myötä äärimmäisen tehokkaaksi propagandakoneeksi.

Telecoms Package ei vaikuta ainoastaan yksityisten kansalaisten Internetin käyttöön, vaan myös yritykset kärsivät siitä. Yritykset ovat kasvavissa määrin riippuvaisia Internetistä ja Internetin käytöstä, joten Internetin rampauttaminen voi olla yrityksestä riippuen kuolettava yrityksen ekonomialle. Tämän vuoksi muun muassa Internetin ja tietotekniikan suuryritysten perustama The VON Coalition, johon kuuluvat esimerkiksi iBasis, Google, Microsoft, Skype ja niin edelleen, on arvostellut direktiivipakettia siitä, miten se halvaannuttaa rehellistä kilpailua ja haittaa teknologian kehittymistä.

Jos yrityksen sivuja ei ole valmiiksi räätälöidyissä kanavapaketeissa, eivät käyttäjät pysty käyttämään yrityksen palveluja missään muodossa, tai edes ylipäätään havaitsemaan, että yritys on olemassa Internetissä. Vastaavasti esimerkiksi raaka-ainetta etsivä yritys ei voi tutkia kattavasti kaikkia potentiaalisia raaka-aineen tuottajia, sillä yritys näkee ainoastaan ne sivut, jotka yrityksen kanavapakettiin on annettu. Internetissä mainostaminen ei riipu enää mainostajasta ja mainoksen näkijästä, vaan direktiivipaketin myötä väliin syntyy byrokratiaa tai korpotokratiaa.

Kolmas Telecoms Bullshitin ongelma liittyy molempiin ylläolleista. Nimittäin direktiivipaketti on vastoin Euroopan unionin omia perusoikeuksia, mikä käytännössä merkitsee EU:n perusoikeuskirjan artikloja 7, 8, 11 ja 16. Artiklat 7 ja 8 liittyvät Telecoms-direktiivipaketin kohtiin, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuden vaatia itselleen tietoja siitä, miten tietovirta liikkuu Internetissä, sekä Ranskan mallin mukaiseen "kolmesta poikki"-direktiiviin. Artiklat 11 ja 16 puolestaan liittyvät demokratiaan ja taloudelliseen vapauteen.

Artikla 11 koskee sanan- ja ilmaisunvapautta. Artiklan ensimmäinen kohta antaa oikeuden välittää tietoa täysin vailla viranomaisen puuttumista ja rajoista riippumatta. Telecoms-direktiivipaketti antaa viranomaiselle ja palveluntarjoajalle oikeuden päättää, mitä tietoa kansalainen pystyy Internetin kautta välittämään. Artiklan toinen kohta myöntää oikeuden pluralistiseen mediaan, eli monipuoliseen tiedonvälitykseen. Telecoms Package on tässä suoraan ristiriidassa kohdan tarkoituksen kanssa. Telecoms-direktiivipaketti aiheuttaa sen, että ainoastaan ne mediat, uutislähteet ja -toimistot, jotka palveluntarjoajat ja viranomaiset hyväksyvät, ovat ylipäätään käyttäjien saatavilla. Direktiivipaketin jälkeen pluralistinen media on prikulleen se media, jonka vallankäyttäjät sallivat ihmisille.

Perusoikeuskirjan artikla 16 tekee ekonomisen vapauden unionikansalaisen perusoikeudeksi. Käytännössä ekonominen vapaus merkitsee EU-tasolla EU:n neljää vapautta, eli tavaroiden vapaata kulkua, henkilöiden vapaata kulkua, palvelujen vapaata kulkua ja pääoman vapaata kulkua. Ainoa neljästä vapaudesta, jota vastaan direktiivipaketti ei riko, on henkilöiden vapaa liikkuminen; mikä johtuu arvioni mukaan pelkästään siitä, että ihmisiä ei voi downloadata netistä.

Direktiivipaketti aiheuttaa sen, että viranomaiset ja palveluntarjoajat, joita kukaan ei ole äänestänyt mihinkään tehtävään, saavat päättää, millä yrityksillä tai yksityishenkilöillä on ylipäätään oikeus toteuttaa palvelujen, pääoman ja tavaroiden kulkua Internetissä. Direktiivipaketin jälkeen viranomaiset saavat päättää, mitkä yritykset saavat tehdä Internetissä yhteistyötä minkäkin yrityksen kanssa, ja ketkä kansalaiset saavat minkäkin yrityksen palveluja käyttää. Direktiivipaketti mahdollistaa sen, että jopa täysin laillinen yritys voidaan yksinkertaisesti leikata pois Internetistä, mikäli viranomaisista sattuu tuntumaan siltä.

Vähän aikaa sitten Alexander Stubb vaahtosi, että on törkeää kutsua EU:ta Neuvostoliitoksi. Olen samaa mieltä. Orwellin dystopia on paljon lähempänä.

Nyt vitusti valoja päälle ihmiset...

Zeitgeist: http://video.google.com/videoplay?docid=-7810993921354002750&ei=kAjOSZrpPJzg2wLP3sX2Dw&q=Zeitgeist+suom (Suom. tekstitys)


Zeitgeist Addendum: http://video.google.com/videoplay?docid=-1953021675758713495&ei=zQzOSa2cOYP62wLR9dkJ&q=Zeitgeist+suom (Suom.tekstitys)


Olkaa hyvä ja perehtykää.



"Imagine a world where war is outdated, there is no shortage of resources, and every human being enjoys a high standard of living." - Jacque Fresco

Keinoja levittää tietoisuutta [zeitgeististä ja Venus-projektista]:
-Laita linkit www.thevenusproject.com ja www.thezeitgeistmovement.com -sivuille netissä aina kun siihen tulee tilaisuus. (Suomalainen sivusto jota jakaa, joskin vielä työn alla: www.zeitgeist.fi)
-Valmista YouTube-videoita jotka tukevat sanomaa
-Soita radio-ohjelmiin ja tuo Movement esiin niin usein kuin mahdollista
-Lataa Zeitgeist Addendum ja näytä se tuttavillesi; jaa sitä julkisessa verkossa. (Z-päivänä elokuvaa saa näillänäkymin Helsingistä suomiteksteillä euron (painokulut) kappale DVD:llä sieltä missä elokuvaakin esitetään, eli teatteri Andorran luota)
-Kopioi tämä [alkuperäinen kirjanen] kirjanen ja jaa sitä paperikopioina tai cd-romeina
-Lataa "Orientation Presentation Sideshow ja Slideshow Movie" (minulla ei ole näistä mitän tietoa) ja pidä tapahtumia näiden ympäriltä
-Jaa tietoa asian tiimoilta internettiin (ja miksei kaikkialle muuallekin; yleisönosastokirjoitukset rullaamaan) niin paljon kuin mahdollista.
-Ole tietoinen siitä, että 15. maaliskuuta on vuosittain "Zeitgeistpäivä" ja järjestä tapahtumia paikkakunnallasi
-Keskity tavoittamaan varsinkin niitä henkilöitä, jotka kärsivät velkaantumisesta kansaltalouden luhistuessa (lama lienee haettu termi).
-Kerro julkisesti nykyisen systeemin korruptoituneisuudesta, jatkuvasti
-Ota yhteyttä olemassa oleviin "aktivisti"ryhmiin, sellaisiin kuten Punainen risti, Pelastakaa Lapset, Animalia, WWF (nämä siis suomessa vaikuttavia, lisää?), ja koita selittää, että heidän toimensa, vaikka ovatkin jaloja, eivät tule ratkaisemaan [sosiaalisia] ongelmia, koska eivät taistele varsinaista ongelmaa vastaan, ainoastaan seurauksia.
(Itse muotoilin heidän työnsä näin: Jos suutelet flunssapotilaita, ja saat flunssan, lääkitset itseäsi c-vitamiinilla ja pysyttelet lämpimänä. Niinpä paraannut, mutta parannuttuasi menet uudestaan suutelemaan flunssapotilaita. Sairastut, hoidat ja niin edelleen. Eikö olisi parempi lakata suutelemasta flunssapotilaita?)
(Feissarit tulevat juttelemaan kuitenkin, miksei siis olisi vuorovaikutteinen; vastaaottaja ainakin on vastaanottavainen, maailmanpelastustahan tämäkin on.)

(Jos löydätte virheellisyyksiä, korjatkaa. Gash, englantinipa on kuitenkin parantunut sitten syksyn :)
(Ja jos on lisättävää, siis muita keinoja, lisään mielelläni.)

Alkujaan:
"Tips for spreading awareness:
-Post thevenusproject.com and thezeitgeistmovement.com online wherever you can.
-Create YouTube videos promoting both the Movement and the idea of a Resource-Based Economy.
-Call into radio shows and bring up the Movement whenever possible.
-Download Zeitgeist Addendum and screen it in your community; get it on public access/networks.
-Copy this booklet and distribute it via hard copy or Cd-Rom
-Download the Orientation Presentation Sideshow and Slideshow Movie and hold your own events.
-Saturate the Internet as much as possible.
-Be aware that March 15th of each year is “Zeitgeist Day” and hold an event in your area.
-Work to specifically inform those who are suffering due to the pending economic collapse.
-Continually expose the corruption of our current system, publicly.
-Contact existing “activism” groups, such as the ACLU and Greenpeace, and try to explain to them
how their efforts, while very noble, are not going to solve any of the major social problems, for they
are not addressing root causes."

Lähtöisin: http://www.thezeitgeistmovement.com/joomla/index.php?Itemid=62
Kun klikkaa sitä valkeaa kirjankansimaista kuvaa, ja (lueskelee muutenkin) menee alas alas sivulle 82.

(Sulkeissa siis omia kommenttejani)

It's time for us to open our eyes

http://video.google.com/videoplay?docid=-7810993921354002750&ei=ygpySe2tH5j8qwLS0vG3BQ&q=zeitgeist

jatko-osa:

http://video.google.com/videoplay?docid=-1953021675758713495&hl=fi