IRC-Galleria

ja yksilökehityksen myötäkö mie nyt kasvoin täyteen kokooni?
mahtaa olla isoilla herroilla laskimissaan vanhat patterit, jos näin on. vaikka kovastihhan se oisi kivvaa olla itse täydellisyys, niin kyllä mie vaan pahhoin pelkään, jotta elämä tarkoitus on kehittyä.
ja ihminen on vanha vasta kun luulee, ettei opi ennää mittään.


ei, en koe ikäkriisiä. kaikella tällä paskanjauhannalla yritän tyhjentää ajukoppaa liiaallisesta ajatustulvasta, jota nyt viime aikoina en ole kyennyt hallittemaan. kas, tajusin vasta, jotta vaikka ne aivot on sielä narikassa jo roikkunutkin, niin ajattellee ne silti varsin itsenäisesti.

kun kommunikointiyritykset ei aina tuotakkaan toivottua tulosta, tekkee toisinaan ihan hyvvää sulkea silmät kaikelta ympärillä olevalta. mie säästyin tännään suurelta ryöpyltä, ja helepotus kävi aika vaivihkaa mielessä, vaikka ehtiihän se vielä rysähtää.
huomenna
ensiviikolla

ehkä vähän myöhemmin. tai sitten viimestään sielä taivahan kultasilla porteilla, missä ne käännyttäisi poikkeen jo pelekästään senkin puolesta, jotten koskaan suostunut kirkkoon kuulumaan, vaikka ruoka-avustukseni sieltä hainkin. hahha!



nälkä on kova ja ruoka liian kaukana.

mitäpä sitä muuta sannoisikaan..