IRC-Galleria

raskaus on täynnä iloja, mutta sitäkin enemmän hämmentäviä hetkiä, varsinkin ensikertaa odottavalle. juuri kun on ikänsä puolesta päässyt selville omat mielenmyllerryksensä ja halunsa ja kroppakin on pysynyt samanlaisena tikkukaramellina jo 10 vuotta, niin sitten tulee masuasukki ja muuttaa kaiken.

tiesin kyllä että raskaudessa mahalla on taipumus kasvaa, mutta jotain olennaista jäi kertomatta kun lisääntymistä biologiankin tunnilla käsiteltiin.

tässä muutaman raskauden hämmentävistä huomioista:

4. neljästi yössä tarkoittaa vessareissuja. josko luonto on luonut rakon totaalisen rusinoitumisen raskauden myötä, niin myös sen hassun asian, että maksimissaan tunnin yhtämittaisissa pätkissä nukkuminen tekee ihmisen mielelle jotain kummaa. ja siitä päästääkin seuraavaan kohtaan...

3. oli se sitten puoli vuotta unetonta yötä takana tai hormoonit, mitenkä vain. eipä korvien välissä käyvä myräkkä tunne enää järjen hiventäkään eikä loogisuudella ole mitään merkitystä kun puhutaan reaktioista. itku ja nauru, nuo ihanat kamalat tavat purkaa myräkkäänsä josta ei ole itsekkään perillä. valitettavasti vain harva ymmärtää liikutuksesta itkemisen kun kaupan hedelmähyllyltä bongaa tavanomaista suuremman määrän banaaneja. tai miten yksi elohiiri toisen silmässä voi synnyttää kymmeniä minutteja kestävän hirnumisen, ja naurunkyyneleet vielä viikkojenkin kuluttua.
"olipas koskettava pirkan mainos... annatkos nenäliinoja?"
miksei kukaan ota meitä vakavissaan?

2. tasapainoaisti ottaa pitkän loman.
niin vain käy. ennenkuin masu alkaa varsinaisesti edes työntyä pihalle, ottaa tasapainoaisti hatkat. tarpeeksi monta kertaa kun kaataa töissä pölyseinät ja kaatuu tikkailla, eikä mukamas mahdu enää oviaukoista kulkemaan, ei auta kuin ihmetellä. olo on kuin kestohumalaisella, kulkeminen on tönkköä ja kaiken aikaa pitäisi tukea saada jostain.
auta armias siis niitä hetkiä kun nainen päättää pitää naiseuttaan yllä ja pukea ne korkkarit jalkaansa... tulos on lähinnä mykiöitä kirvelevä kuin näköä hivelevä kun sitä ollaan enempi konttausasennossa kuin pystyssä, ja silloinkin mäkeä pitkin kavutaan jalkaterät sojottaen sivuille, niinkuin ala-asteella ruipelot kintut vanhoissa lerpsuissa kaunoluistimissa.
pihaa on kynnetty turvalla enemmän kuin kerran ja kaikki kaupan lattiat on nuohottu, portaista ja luiskista nyt puhumattakaan! ilmankos perheväki kutsuu jo liikkumatapaani sanoin;
"sinna käy vähän pötköttelemässä"...

1. ja minä onneton luulin että raskaus lihottaa vain mahasta. en suostu vieläkään myöntämään täysin sitä muille, saati itselleni, että tähän mennessä kuin tyhjästä ilmaantuneet 15 kiloa oisivat tulleet jotenkin muuten kuin syömällä. kyllä naista kuin naista ahdistaa kun vaatteista pitää purkaa pois kaikki kavennukset, ja siltikin ne sopivat parraimmillaan vain viereen.
olo on kuin rantaan ajautuneella valaalla, mutta onneksi green peace ei ole vielä näille nurkille erehtynyt työntämään ketarat ojossa hangessa pötköttelevää turvonnutta odottavaa äitiä takaisin rinnettä pitkiin puroon:)