IRC-Galleria

Kaiken vastaan hangoittelunkin keskellä
sydämeni huutaa taustalla;
"Kyllä!"









-Mutta minän sanon rakas, vielä ei ole kysymysten aika

Olin hetken jos toisenkin
taipuvainen tyhmyyteen,
johon orastava loistokkuus
olostani ajoi.

Kuin kaunista sanahelinää
aina kausittain,
ja kauniilla kädellä tuotiin eteeni
mahdollisuus elämäni varjopuoliin.

(Eivät ne niin pimeitä olleetkaan..)


Olin hetken jos toisenkin
taipuvainen tuntemaan
kasvuni menneen kieroon,
mutta jonka vääryydestä silti sain
suolan päiväni leipiin.

(Ei se sinun makusi,
vaan kuinka se ruokki nälkääni...)


Olen hetken jos toisenkin
taipuvainen rakastumaan
sinuun aina uudelleen.






********ja taas mie kiroon mahdottomuutta tekstinkäsittelyyn..*******

Minä niin mielelläni käyttäisin
sanaa "hekumallinen".
Tuntisin oloni täyteläiseksi,
kirsikanpunaisine törröhuulineen
pikkusuutaan mutrustelevaksi
naiseksi.

Sipaisisin poveani,
pyyhkisin karanneet kiehkurat otsaltani.
Kutsuisin sinut kyytiin.

Niin paljon mielummin
sopisi suuhuni sanat,
jotka kieltäni saisi pyöräyttää.
Antaa sen hetken maistua huulilla,
ja viipyä tovin siinä.


Mutta karvas on totuus,
myös toisen suusta kuultuna.
En ehkä halunnut olla Rietas..


..Sillä minunlaiselleni on olemassa synonyymi.
Olkoon se Haureellinen, Sopimaton, Säädytön..













****voi perskeles kun tämä ei salli tekstinkäsittelyä..*****

minä ikävöin niin paljon.

Salaisuuksien tullessa julki
olen hetken aikaa taas
ei kukaan.

Toivon saavani vielä nimeni takaisin.

Tahdoin kertoa sinulle, kuinka jumalattomasti sinua rakastankaan, mutta sanat jäivät kurkkuun ja tukehtuivat omaan yliverbaaliseen yritykseensä.

olen tässä.

joskus työpäivät muuttuvat perin kummallisiksi. eilen oli yksi sellainen kun ensimmäisen työmaan asukas ei suostunut päästämään sissään ennen aamu 9ää. lukuisista peruisteluistani huolimatta istin sitten 40min autossa, kunnes sain luvan tulla työmaalle.
melekein heti tämän jäläkeen asiakas sitten pyörtyy ja heittää ketarat ojolleen lattialle.
juu, onhan mulla joltain ala-asteen aikoijen partikokemuksella saatu jopa ensiapumerkki, mutta kyllä se silti aika puihin veti. onneksi tämän avokas oli siinä paikalla, joten panikoiminen ja ambulanssikyselyt jäivät mun hoidettavakseni.

oli muuten pirun epämääräistä olla siinä, teki mieli lähteä litomaan vähin äänin heti kun eukko heräsi ja pahin oli ohi, mutta katto oli pakko maalata, ja näin ollen sain kysseenalaisen kunnian seurata yli-emotionaalista perhehetkeä, voi jessus..

päivän toinen työmaa, ja tarkoitukseni olohuoneen katon ylitasoitus.
astun sissään ja huomaan kauhukseni asukkaan pitäneen olohuonetta jonkinnäköisenä leipäkuivaamona, ja sielä sitten oli parisen sataa patonkia, sämpylää, korppua ja ruisleipää joka puolella kuivamassa.
juu, ei muuta kuin tavarat takaisin autoon ja lappu asukkaalle jossa kehotetaan siirtämään vuorokauden sissään sämpylänsä vaikkapa muuanne. uskomatonta!

lähes tulkoon vettää vertoja jo sille yhdelle asiakkaalle, joka ei suostunut päästämään kuivausmiehiä mittareineen kylpyhuoneeseensa, eikä tahtonut että yhen yhtään kattolautaa otetaan pois (huom, eikä ollut edes paneelia, vaan lautaa joittenka välissä aina parin sentin rako..), joten tämä sitten tyrkkäsi mulle kiikarit kouraan ja käski sillä tähystämään, näkyykö sielä vielä kosteutta..!
hullu kuin hullu, mitäs tuolle ennää selittämään mittausten olevan aika olennainen osa vesivahinkokorjauksia, joten ei muuta kuin kiikarit kouraan ja kylppärin kattoa tuijottelemaan.
vähän kyllä pelotti, että jos se mennee isännöitsijällekkin esimerkiksi sanomaan, miten meidän firma hoitaa hommat niin hyvin ilman purkutöitä, että se maalarikin kattoi kosteusmäärät kiikarilla!
silloin menisi firmalta maine ja sinnalta työpaikka.

no ei mennyt. ei se armeijakalsari-lantsarijalka-hiihtopipopää sitten ollut muuta kuin harmiton hullu vain, ja kai ne kuivausmiehet sitten pääsi salaa käymään mittareineen sielä..


tällä alalla näkee paljon ja kaikenlaista, ei voi muuta sanoa.

Olit väliinputoaja
kahdesta eri suunnasta,
ympäristön paineen puristuman
loppu pullahdus.

Ja vaikka kuinka olen sitä mieltä,
että rotkosi oli vain pieni kuoppa,
kaivoit sinä vimmalla sitä suuremmaksi.


Olen syy ja seuraus juomiseen,
miten ihan yhtä lailla
tuon vaikeutta eteen
ymmärtämättä janon merkitystä.

Jos tekoni ovat tarttuvia pulloon
ja aikaansaannokseni hukuttavia
tekijöitä,

minä... niin..

Meillä oli monta hyvää
ja silti tipatonta vuotta.

Hyväilysi tuntuvat kipuna kurkussa
sinun ollessasi niin kaukana

Kauniit sanasi särkevät korvia
silloin kun sitä ei peninkulmienkaan takaa
enää kuulu.

Olen niin ikävissäni
että ilman sinua

minulla on vain tämä Agonia..

Osuminen vaatii liike-energiaa,
sitä,
jota on varastoitunut kappaleen liikkeeseen.

Minun liikkumiseeni sitä vastoin
tarvittiin vain satunnainen tuulahdus
ja ämpärillinen kylmää vettä.

Osuminen toiseen
oli kuitenkin lähinnä sattuman kauppaa,
kuin energian purkautumista
yllättävään pysähdykseen.

Oloni täsmäsi hetken
yliastuttuun tulokseen,
sillä pian jo
olin liikkeessä taas.


..ja tästä päivästä lähtien
minun ylitseni kävelen vain minä itse!