IRC-Galleria

Partsin ikkunasta kuu näkyykin hyvinTorstai 01.10.2009 02:45

Sinne kuun toiselle puolelle kun erään naisen kanssa pääsisin ja oltais yhdessä aina ja aina, rakastaen.
Eikä siellä KUKAAN enää tulis meidän väliin, vaan saatais rakastaa toisiamme aikojen loppuun asti.
Hänelle tää biisi on omistettu:

Scorpions - Your Last Song

http://www.youtube.com/watch?v=LIDzmT_1hG8&NR=1

Ero on vaan vahvistanut mun rakkauttani.
"I ll change this stupid ending and stay with you forever more".

PunasilmäKeskiviikko 30.09.2009 20:10

Eli mun toinen silmä on aivan punainen ja hiukan arka, johtunee valvomisesta ja siitä että hankasin sitä joskus yöllä kun sitä kutitti. Hinnatkin kyllä ihan finaalissa, en saa tänään edes silmätippoja apteekista siihen.:(

Kiitollinen, kohtalo, tuskaKeskiviikko 30.09.2009 01:56

Kiitollinen elämälle siitä että rakastuin ja oon saanut rakastaa niin kaunista ja ihanaa naista, niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin ihanaa.
Itselleni taas hirveän vihainen siitä että en kohdellut häntä tarpeeksi hyvin ja sekoilin liian monta kertaa. Rakkaus on voima joka maailmaa liikuttaa ja se johti kaks varsin erilaista ihmistä yhteen, enkä tunne kuin suurta rakkautta häntä kohtaan.

Uskalsin hyväksyä sen mitä haluan (elämän kestävän kumppanuuden) ja luottaa vasta suhteen loppupuolella ja silloin olin jo tehnyt asioita, virheitä joita kadun katkerasti jo liikaa. Kaikki se epävarmuus joka ne synnytti kuitenkin katosi kun hyväksyin mitä haluan, kun pystyin luottamaan täysin toiseen ja se toi tyyneyden, eräänlaisen kohtalonuskon siis. Mä uskon että me oltiin/ollaan jotenkin tarkoitetut toisillemme, mä nimittäin rakastuin ihan mielettömästi. Mä en edes pysty harkitseen uutta suhdetta koska mun tunteeni on edelleen niin vahvat siihen naiseen. Oon vaan itkenyt, ryypännyt ja ikävöinyt kaikki päivät ja yöt. Varsinkin silloin oon itkenyt paljon kun oon miettinyt (ja katunut) omia pahoja tekojani ja miltä hänestä on täytynyt tuntua. Katumukseni määrää ei voi sanoin kuvata, sanat eivät riitä siihen, mutta kyynelistäni rakennan pian valtameren, ne kertokoot katumuksestani ja rakkaudestani.


Voisinpa siirtyä ajassa taakse päin aina kesäkuun toiseen päivään asti ja elää kaiken uudestaan ja tehdä asiat paremmin, käyttäytyä jalommin ja oikein. Niin että pieninkään särö ei rikkoisi mahdollisuutta onneen ja ELÄMÄÄN. Inhoan sitä kuinka totinen/herkkä välillä olin sen sijaan että nauraisin, kuten nyt tekisin niille samoille asioille. Että sellainen tilanne oli mulle hiukan vieras ja siksi totuttautuminen vaikeaa ja herkkyyteni oli välillä myös huonokin asia, loukkaannuin liiankin helposti. Vaikka olisi pitänyt vain hymähtää tai naurahtaa, kuten nyt tekisin jos saisin elää sen kaiken uudestaan, uuden mahdollisuuden.

Mutta niitä elämä ei tarjoa, kaikista virheistä joutuu maksamaan ja lopulta jää yksin, vain sydänsuru seurana... ja pullo joka tarjoaa hetken unhoituksen sielua repivästä tuskasta...
Kun rakastaa, mutta nähdä ei saa rakastaan, koskaan.







En juuri nukkunutTiistai 29.09.2009 17:37

Että kyllä väsyttää. Yöllä juopottelin ja aamulla oli sitten hammaslääkäri ja sieltä kotiin.

Josko vaan jatkais juomista?Tiistai 29.09.2009 07:08

Aamulla on kyllä hammaslääkäri, mut meneehän se näinkin, ei siel oo promillemittarii.:D

Mahdotonta, rakastan niin paljonMaanantai 28.09.2009 19:28

En onnistu pääseen tästä erosta ylitse, rakastan yhä liikaa.
En saata turruttaa tunteitani kuin hetkeksi dokaamalla ja silloinkin se turtumus kestää vain sen kovimman änkyräkännin ajan. Vähänkin selvittyäni tunteeni on taas pinnassa ja silloin kyyneleet vuotaa.
Uskalsin rakastua kun tuntui niin hyvältä ja oikealta.
Ja rakkaudessani olen kaiken antava, elän vain sen vuoksi.
Mulle koko elämä on ollut vain sen oikean etsintää, se on mulle ollut koko elämän tarkoitus.
Ei materia tai mikään muu sellainen turha, vaan ihmisen löytäminen jonka kanssa kulkea yhteistä polkua...
Se sielunkumppanin tapaaminen... ja sen löysin, kohtalo johti meidät solmuun.
Mutta menetin. Mä oon aivan täysin tunneihminen ja romantikko, elän tunteitteni kautta, siitä en muutu miksikään. Ja musta elämä on paljon rikkaampaa kun uskaltaa elää niin.

Ja aina kun kuulen skorpparien soivan niin muistot tulvii mun ajatuksiini vieläkin herkemmin.
Hyvät sanat:

"If you need me
You know I'll come running
Right to you
Just give me a sign
I won't leave you
We'll make it together
And take it to the end of time"

Nyt oon itkenyt ja kaivannut koko päivänMaanantai 28.09.2009 19:06

Ei tunteilleen voi mitään, kun rakastaa niin niille tunteille ei voi mitään, ei rakkautensa kohdetta voi valita, se vain tapahtuu. Rakastuminen.
Ja sen jälkeen on aika voimaton, menettää osan vapaudestaan kun toinen on sydämessä.

Kuun pimeälle puolelleMaanantai 28.09.2009 05:03

Kun kumpikaan ei kuulu tälle planeetalle, niin matka sinne onnistuu vain yhdessä, kahdestaan.