IRC-Galleria

Marsalkka

Marsalkka

ajatus virtaa lima kalvoilla

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Sunnuntai 03.06.2012 08:07

Hooddel Ilves Yökerho on baras. Ja 7 tuntinen työvuoro joka tuntuu kestävän seittemän päivääääääääääääääääääääääääääääää.
Hohhoijaa.

Kiwa judu.Perjantai 01.06.2012 08:20

Unta nolla tuntia on paras :D ja pääsykokeet :D

no widdu

Ilosarirock 2012Torstai 31.05.2012 18:52

Täydenkuun tulijamat @ Kuusisaari, Oulu. Fire Meteor!
I'll be in flames.
FIRE!
FIRE!
Fire Orb
FIRE!
FIRE!

The Prodigy Helsingin jäähallissa 26.5.2012 on päivä jota en todellakaan tuu unohtaan, mukana oli intuitiomiesten timanttiluokkaan kuuluva @Enzio, joka hukattuaan ekan lippunsa, osti toisen.

Naarattiin liput sen verran myöhässä, ettei me saatu enää kenttäpaikkoja. Niin siis täähän ei kuitenkaan haitannu ollenkaan sillä olin päättänyt jo etukäteen sniikata kentälle.

Hemmetti se kentälle sniikkaus-operaatio oli kyl koko kokemuksen kohokohtia. Siinä lämppäri DJ vielä soitteli rumpubassoo kun vaanittiin B3-katsomon ekalle riville ja vasempaan reunaan. Haukalle ominainen havainnointikykyni kytkeytyi päälle yli yhdeksän tuhannen rinneganin voimalla.

Opettelin järkkärien sijainnit ja heidän havainnointialueensa hetkessä ulkoa. Suurin haaste oli B3-katsomossa sijaitseva rautamorsiammeksi kutsumamme punatukkainen keski-ikäinen naisjärjestyksenvalvoja joka vaani kentälle hamuavia kuin haukka. Saimme kuitenkin tarvittavat hämäykset ihmisistä jotka kyselivät järkkäreiltä paikkojensa perään. Eräästä hieman lihavemmasta naisesta saimme vielä täydellisen kilven kenttäjärkkäriä vastaan, ja alle 10 sekunnissa olimme kentällä ja katosimme yleisömassan sekaan.

Päästessämme kentälle ja huomattuamme ettei meitä yritetä tavoittaa kiinni järkkärien toimesta, huomasin adrenaliinista johtuvan kihelmöinnin kehossani, joka kuohui suonissani kuin kreikkalaisten tyytymättömyys valtionsa taloustilanteeseen.

Tietoisuuteni tuntui siirtyneen jollekin aivan eri tasolle siitä mitä se oli ennen kentälle siirtymistä. Ihmisten kollektiivinen energia tempasi minut mukaani, instana kehoni alkoi liikkua DJ:n soittamien rumpubassotahtien mukana. Tässä vaiheessa minulla ei ollut enää mitään sanavaltaa kehoni, mieleni ja sieluni riemunsekamelskaan, vaan lähdin mukaan fiilikseen.

T-paita muuttui rätiksi tunnissa, ja tein siitä itselleni turbaanin. Vielä oli kuitenkin noin 45minuuttia aikaa kunnes The Prodigy alottaa..

..Ja voi pojat miten se aloittikaan.

Rumpulinjat pureutuivat sisääni kuin verenhimoisten seireenien kynnet kouristaen ja vääntäen kehoni mitä erikoisempiin asentoihin musiikin flown mukana. Olin täysin musiikin armoilla, en ollut juonut mitään kolmeen tuntiin, ja kaksi tuntia olin jo taukoamatta tanssinut 160-180bpm rumpubassoa. Se ei ollut kuitenkaan mitään verrattuna siihen miten kehoni liikkui nyt. Vietin aikaa irti maankamaralta parhaimmillaan kahdesti sekunnissa.

Puolentunnin jälkeen nestevajaus ja jatkuva 140-180bpm tanssi alkoivat vaikuttaa. Tuntui kuin koko esiintymisareena olisi siirtynyt johonkin toiseen ulottuvuuteen. Välillä tuntui kuin olisimme olleet helvetin esikartanossa, välillä taas olimme olemattomuudessa. Musiikin, esiintyjien, valojen, ja yleisön energiat nivoutuivat yhteen. Sieluni alkoi resonoimaan, kehoni kapinoimaan. Mitä lähemmäs pyörtymistä matkasin, sitä kauemmaksi tätä maailmaa kaikkosin. Spitfiren strobopommitus jätti jälkeensä toinen toistaan pidempiä tracereita, joihin alkoi muodostua kuvioita. Ääreisnäön rajamailla ei tapahtunut enää mitään järkevää. Pieniä menninkäisiä, ihmisiä täynnä silmiä ja reikiä oli joka puolella.

Ajan ja tilantajuni oli mennyttä.

Voodoo Peoplen jälkeen en löydä sanoja kuvaamaan mitään kokemaani. Alkuriffi vei minut syvään transsitilaan josta palasin vasta kappaleen päätyttyä vain löytääkseni itseni seuraavan kappaleen vietävänä.

2nd best day of my life.

Hengellisyyttä asematunnelissa.Lauantai 26.05.2012 03:59

Tapasin tänään neljä nuorta neitiä jotka halusivat kertoa mulle Jeesuksen sanaa ja saada mun uskoni Jeesukseen heräämään. Kävimme siinä sitten väittelyä heidän uskontonsa(uuden testamentin kristillinen usko) ja oman uskoni(buddhalaisuus) välillä.

Sain kuitenkin rukouksen puolestani näiltä nuorilta naisilta, joskin pyyteettömän ja aidon rukouksen esitti mielestäni heistä vain yksi(ehkä jopa kaksi). Tämä naisneitokainen joka rukoili puolestani pyyteettömästi tarjosi oikeasi älyllistä vuorovaikutusta uskontojemme välillä ja pyysi minua kirjoittamaan hänelle sähköpostia tuntemuksistani.

Julkaisen sähköpostini täällä, tässä ja nyt:

Oli ihan mahtavan upea keskustella kanssasi uskonnoistamme tänään
asematunnelissa.

En tuntenut saavani samanlaista vastavuoroisuutta niistä muista
seurassasi olleista tytöistä. Tuntui siltä kuin he koittaisivat
väkisin puollustaa omaa uskoaan minun uskoani vastaan. Sinulta taas
sain ihan mahtavaa vuorovaikutusta aikaan. Keskustelusi avasi minulle
uutta näkemystä niin omaani kuin myös sinun uskontoasi kohtaan. Oli
kyllä erittäin tärkeää, että satuin tapaamaan teidät, en koskaan ole
pitänyt omaa uskoani kovinkaan vahvana itselleni, vaan lähinnä
neuvoina joita noudatan eläessäni saadakseni mahdollisimman hyvää
karmaa, ja karmaa tärkeämpää on luoda hyvää oloa muille ihmisille, ja
saadessani muille ihmisille hyvän mielen, tulee se hyvä mieli
moninkertaisena itselleni takaisin.

Eräs syistä minkätakia uskontosi tuntuu minulle vieraalta on sen
tuomitsevuus. Vaikka Jumala voisikin olla tuomitseva ihmisten
syntisyyden, en silti näe että yksikään ihminen on oikeutettu
kertomaan Jumalan tuomitsevuudesta syntejä kohtaan, sillä Jumalan
tuomitsevuudesta kertoo ainoastaan muiden ihmisten subjektiivisen
kokemuksen luoma mielikuva joka on tallennettu raamattuun.

Koen buddhalaisuuden paljon lähemmäksi sieluni hyvinvointia, sillä
buddhalaisuus ei tuomitse ihmisen tekoja, eikä edellytä uskomista
Jeesukseen tai Jumalaan, jotta ihminen voisi vapautua kärsimyksestä.
Uskon että syntisyys on juuri se mikä luo ihmisille kärsimystä.
Buddhalaisuus tarjoaa näkökulman jossa ihmisen on mahdollista päästä
yli kärsimyksestä luottamatta yliluonnolliseen. Muutos lähtee
ihmisestä itsestään. En usko, että Jumalalle tai Jeesukselle
antautuminen on tärkeää muutokselle joka poistaa kärsimyksen ja
syntisyyden. Muutos lähtee kuitenkin loppujenlopuksi ihmisestä
itsestään, oli sitten kyseessä buddhalaisiin opetuksiin uskominen tai
Jumalalle ja Jeesukselle antautuminen.

Tämä myös luo enemmän haastetta paranemisen tielle, ja mielestäni luo
aidomman paranemisen, sillä kun aidosti oikeasti muutat itsesi ilman
luottamista Jumalaan tai Jeesukseen olet täysin omillasi. Omassa
mielessäsi syntyvä muutos antaa myös eväät selviytyä tilanteista jotka
vaativat Raamatun oppeja vastaan toimivia tekoja, säilyttäen
mielenvakauden.

Arvostan kuitenkin vakaata uskoanne. Uskon myös, että mikä ikinä
tahansa onkaan ihmisen vapauttava kärsimyksestä, on ihmiselle hyväksi.
En kuitenkaan usko, että olen harhateillä eläessäni
buddhalaisuudessa. Elän puhtaasti sydämmestäni rakastaen ihmisiä
riippumatta heidän lähtökohdistaan tai uskomuksistaan, minä en
tuomitse yhtäkään ihmistä, sillä uskon jokaisessa ihmisessä olevan
mahdollisuus muutokseen. Oma suositukseni muutoksen lähteiksi on
buddhalaisuus. Mikäli joku kuitenkin taipuu kristinuskon(tai minkä
tahansa uskon) kautta parempaan, tuskattomaan, kivuttomaan,
synnittömään, rakkauden heijastamaan, nautittavaan elämään, on se
ihmiselle hyväksi.

Itse kuitenkin koen buddhalaisuuden omakseni, sillä en vain kykene
uskomaan yliluonnolliseen.

Toivottavasti tekstini herätti sinussa positiivisia ajatuksia. Olen
Helsingissä 31.5 asti, jos sinua kiinnostaa tavata vielä, niin se
olisi erittäin kiva juttu, kanssasi oli helppo keskustella älyllisesti
uskontojemme eroavista, sekä yhdistävistä tekijöistä.

Kiitos tuhannesti rukouksestanne, tiedän että ainakin sinä rukoilit
vilpittömästi puolestani. Rukous myös toi tosi hyvän mielen itselleni.

Iloisin terveisin,
Jesse :-)

folgge on baras :D:D ja guuba :DKeskiviikko 23.05.2012 14:54

pepunvemputus höpöhöpö paskaa.

laaja-alaista uistelua.Keskiviikko 23.05.2012 10:26

Päässäni ei liiku ajatuksia. Mitään järkevää tähän blogaukseen ei siis tule.

Omituista. Yrittäessäni ajatella jotain, tai löytää jotain ajateltavaa ei päässäni ole tällä hetkellä mitään sisältöä. Kykenen kuitenkin kuvailemaan tuntemaani tyhjyyttä, kaikkea sen ympärillä. Mistä ne ajatukset oikeen tulee?

Itseasiassa eräs pitkä perjantai-ilta venyi aistillisuuden hekumaan ja puoliksi sohvalla ja lattialla pääylösalasin maatessani koin valaistuksen. Ajatukset välittyvät pääkoppaamme aistien välityksellä.

Aisteja.. niitähän on meillä homo-suvun oliolla lukemattomia. Tai no ei nyt oikeasti lukemattomia, mutta lähes lukematonta informaatiota ympäristöstämme on saatavilla jokaikinen hetki, oli se sitten tietoista tai ei-tietoista.

Traditionaalisesti aisteiksi luetaan ihmisen ulkoaistit: makuaisti, hajuaisti, näköaisti, kuuloaisti, ja tuntoaisti, näillä aisteilla havaitsemme informaatiota ulkoisesta maailmastamme. Näiden lisäksi ihmisellä on muitakin aisteja, jotka antavat informaatiota :
  • Kivun aistiminen, joka on eliölle haitallisten neurologisten viestien lähetystä, vastaanottamista, ja prosessointia
  • Tasapainoaisti, joka muodostuu näköaistin, tasapainoelinten, sekä asentoaistin yhteistyönä. Se on kuitenkin elintärkeä jokapäiväiselle toiminnalle, ja selviämiselle, joten itse ainakin luettelen sen erilliseksi aistiksi.
  • Asentoaisti, joka siis välittää informaatiota siitä, miten kehosi eri osat ovat suhteessa toisiinsa. Välttämätöntä liikkumiselle.
  • Liikeaisti, välittää informaatiota kehon liikkeestä suhteessa ympäristöön. Eli kuinka lujaa mennään ja mihin suuntaan.
  • Sisäaisti, nälkä, kipu, ja sisäelinten liike.
  • Lämpöaisti, tällä tarkoitan kykyä aistia ero kehon ja ympäristön lämpötilan välillä.
  • Ajan aistiminen, itse pidän kyseistä aistia ihmisen tärkeimpänä aistina. On hyvin vaikea kuvitella kenenkään toimivan mitenkään ilman ajantajua, koska liikkeen luotettava observointi on kytköksissä aikaan jonka kappale on ollut liikkeessä.

No widdu!

No mitä vitun vattua näillä on sitten tekemistä ajatusten kanssa?

Ainakin sen verran, että ilman kyseisiä aisteja emme voi muodostaa kuvaa todellisuudesta, sillä ei olisi mitään keinoa saada informaatiota ympäristöstämme, eikä edes sisältämme. Itse ainakin uskon ajatuksiemme olevan todellisia, sekä ajatuksemme todistavan myös todellisuutemme. Vaikka menettäisit kaikki ulkoaistisi, on kuitenkin jäljellä sisäiset aistisi, saat siis informaatiota kehostasi, joka on ehkä sisäinen ympäristömme tietoisuudellemme. Silloin sinulla on jonkinnäköinen kuva todellisuudesta, todellisuutesi tosin olisi luultavasti huomattavan rajoittunut verrattuna minun todellisuuteeni, mutta se olisi kuitenkin todellisuus. Ja tämä todellisuutesi synnyttäisi niitä ajatuksia joista usein kumpuaa tekstejä, musiikkia, taidetta, harrastuksia, tekoja, sanoja, ynnä muuta.

Ilman aisteja, ei ole kuvaa todellisuudesta, eikä ajatuksia, eikä silloin olemassa olomme voisi olla varmaa filosofisessa mielessä. Kuollessa ihmisen aistitoiminta loppuu, niin loppuu myöskin kuva todellisuudesta, ja ajatukset. Ja olemassa oleminen.

Tai näin ainakin luulisin. Tällä tavoin jotenkin ajatuksen juoksuni toimi olessani pää ylösalaisin katsoessani olohuoneen pöytää joka näytti kutakuinkin tältä:


Blogaukseni on ehkä hieman kehnosti jäsennelty, johtuen luultavasti koko yön valvomisesta. Tyhjästä päästä on vaikea ammentaa näin suuri ajatus helposti luettavaksi.

En usko ajatusten saapuvan mystisesti ulkoavaruuden energiakentistä vaan näkisin niiden olevan kiinni aisteistamme. Harvoin me kuitenkaan pysähdymme ajattelemaan kyseisen ajatuksen syntyperää. Ajatuksia pidetään itsestäänselvyytenä. Tai itse ainakaan en ollut koskaan sen kummemmin ajatellut ajatusten syntyperää ennen tuota perjantaista iltaa olohuoneessani.

Sillai.

dis is it.Keskiviikko 23.05.2012 06:10

bom bom bom bom.




Kaverilistasta -620 henkilöä.

[Ei aihetta]Perjantai 11.05.2012 19:41

Mää muistan sen hetken kun tää soolo lähti hartwall-areenalla soimaan ja ratsastin mieleni räjähdysten aalloilla täydellisessä synkronaatiossa musiikin kanssa. Mä muistan myös mitä tolle seinälle tapahtu ja miltä se näytti(6min26sek). Harmi sinällään, ettei tätä konserttia voi kokea uudestaan muuten kuin muistojen kautta. Todellinen once in a lifetime kokemus. Elämäni onnellisin päivä mitä on koskaan ollut tai tulee olemaan. Se tunne kun viimenen kielten isku päätti kappaleen, enkä räjähtänytkään supernovan lailla kappaleiksi ja poistunut tästä maailmasta oli kuitenkin pienoinen pettymys.

Kipua.Perjantai 11.05.2012 08:21

Ai vittu miten paljon särkee. Ei ei ei näin pitäny käydä, ei vielä. Valtamerellinen kyyneleitä takana.. tuhansia edessä.. how I wish, how I wish you were here.. liian vitun epäreilua omat ideat huomioon ottaen. Aivan vitun liian epäreilua. Miksi juuri nyt. Miksi ei pumppu kestänyt vuotta pidempään. Tuntuu karman lailta. Miksi olen joskus ollut niin ilkeä jotakuta kohtaan, että ansaitsen tämän tässä ja nyt.

Ai vittu miten sattuu.

Odotan vain niitä vuosien päässä olevia hetkiä kun sinua voi muistella silmät kostumatta Esko.. tällä hetkellä pelkkä ajatuksin on liikaa..
sisko, minä, äijä ja ukki :P
Oh how I wish you were here..


tää kipu on liikaa, ja liian epäreilua..


Even though I walk through the valley of the shadow of death, I will fear no evil, for you are with me; your rod and your staff, they comfort me.