IRC-Galleria

Quatermass

Quatermass

This is not a beak, my lovely child. It is a claw! For I am the finger!

Selaa blogimerkintöjä

"Cut your hair hippy."Sunnuntai 11.01.2009 10:56

Uusi video: http://www.youtube.com/watch?v=bJSInMbffmU&feature=channel_page
Nunchakua ja kepitystä. En edes yritä laittaa irc-galleriaan tällä kertaa, pätkii kuitenkin. Kuvasi Morthax.

Radiolähettimiä koulupukuihin?Sunnuntai 11.01.2009 01:23

Teksti kokonaisuudessaan lainattu täältä: http://blog.piraattipuolue.fi/2009/01/radiolahettimia-koulupukuihin/

--

Iso-Britannia on matkalla vuoteen 1984. Sormenjälkiskannerit ovat jo arkipäivää monissa brittikouluissa ja iirisskannereitakin on kokeiltu. Seuraavaksi käyttöön ovat tulossa kasvoskannerit ja koulupukuihin asennettavat radiolähettimet. Kouluilla on jo oikeus kerätä oppilaista biometrisiä näytteitä läsnäololistojen ylläpitoa, kouluruoasta maksamista ja koulun kirjaston käyttöä varten.

“Byrokratian vähentäminen” ja “turvallisuus” ovat tällä kertaa niitä uuskielen sanoja, joilla lasten ihmisarvoa poljetaan. Saavutetaanko näin rajuilla toimenpiteillä oikeasti kuitenkaan mitään etua nykyiseen verrattuna? Kaikkiin käyttötarkoituksiin voitaisiin käyttää yhtä hyvin myös sellaisia keinoja, joiden toteuttamiseksi ei tarvita biometrisiä näytteitä ihmisistä. Perinteiset maksu- ja kirjastokortit ajavat taatusti asiansa ja kulunvalvonta onnistuu työpaikoillakin “kellokortin” avulla.

Jotta tällaiset rajut keinot oppilaiden valvonnassa olisivat perusteltuja ja tietoturvariskin arvoisia, olisi niistä oltava jotain hyötyä oppilaillekin. Mitä oppilaat hyötyvät näistä keinoista? Pitääkö kouluilla olla oikeus tietää neliömetrin tarkkuudella oppilaan liikkeet? Ovatko lapset ja nuoret kategorisesti Britannian yhteiskunnalle terroristeihin verrattava turvallisuusriski?

Brittejä totutellaan nyt pienestä pitäen ajatukseen siitä, että jokaisen jokaista liikettä seurataan. Aiemman Wikipedia-sensuurin ja verkkosensuurin yleisemminkin tarkoituksena on totutella ihmiset ajatukseen, että viranomaiset tai viranomaisten määräämä yksityinen taho voi koska tahansa sensuroida ihmisten saatavilta tietoa. Vallanpitäjät, eli valvojat itse, eivät sen sijaan ole heittäytyneet aiempaa avoimemmiksi. Kehitys on yksipuolista ja siksi pienelle ihmiselle haitallista.

Oikeuksista on pidettävä koko ajan kiinni, muuten ne viedään. Oikeuksien vähittäinen kaventaminen on vaarallista. Ihmisten on osattava havaita tällaiset kehityskulut ja pysäytettävä ne, tai edes vaadittava jotain vastineeksi. Jos pannaankin opettajille radiolähettimet, jotta vanhemmat voivat valvoa ettei kansankynttilä vietä vapaa-aikaansa holtittomasti? Voidaan valita isoveli valvoo -yhteiskunta (vallanpitäjät valvovat kansalaisia), jokuveli valvoo -yhteiskunta (kaikki valvovat kaikkia) tai kukaan ei valvo -yhteiskunta (lieneekö nykytekniikan aikana enää realistista?).

Murhenäytelmä Rutherfordin linnassaKeskiviikko 07.01.2009 07:21

Aah, Rutherfordit, yksi Kaupungin vanhimmista suvuista. Lauma sisäsiittoisia paskiaisia jotka ovat alituiseen murhaamassa toisiaan ja varastamassa toistensa omaisuutta. Päätin vähän auttaa heitä molemmilla saroilla.

Ryöstellessäni majataloa kuulin kun muuan lordi Julian, yksi tuon inhan suvun jäsenistä, punoi juonia varastaakseen sukulinnasta arvokkaan opaalin. Sana "arvokas" sumensi mieleni joten en kuunnellut mitä muuta hän pölötti. Ehdin vielä kuulla kun hän sopi linnan kokin kanssa että tämä avaa sivuoven saatuaan merkin, mutta sitten psykoosi jo otti vallan ja oli pakko lähteä murhailemaan viattomia.

Pestyäni veriset käteni saavuin Eteläkorttelissa sijaitsevan linnan luokse. Pari vartijaa pölpötti pihalla ilmeisen tietämättömänä lähettyvillä vaanivasta raivohullusta kleptomaanista, minusta.
Pihaa koristi käsittämättömän rumasti koristeltu soihtu, jonka sammutin merkiksi kokille. Sivuovi aukesikin välittömästi, mutta se kaljamaha ei sitten ollut viitsinyt mainita että ovi on 10 metrin korkeudella. Vihaisena muristen pamputin vartijat tajuttomiksi. Toinen kaatui "vahingossa" palavan soihdun päälle. Marssin röyhkeästi sisään etuovesta. Tällainen varas minä olen.

Sisältä linna ei todellakaan vastannut käsitystäni aatelissuvun asumuksesta. Missä ovat kultarahat ja jalokivet, ja arvokkaat taide-esineet? Entä puolustuskyvyttömät linnanneidot?
Yhdestä huoneesta sentään löytyi muutama kohtalaisen arvokas hely. Huoneen vartija oli selin minuun, ja tähyili ikkunasta pihalle työskennellessäni. Kiitokseksi lusmuilustaan iskin häntä tikarilla selkään.

Toinen vartija huojui humalassa huoneessa joka muistutti hotellin vastaanottoaulaa. Nuoli kurkkuun opettaa olemaan juomatta työaikana.
Tapettuani vielä yhden vartijan portaisiin ja toisen sänkyynsä, impulsiivinen mieleni tuli yhtäkkiä siihen tulokseen etten tahdokaan enää murhata. Seuraavaa kohtaamaani ukkoa vain pamputin päähän ja vieritin portaat alas.

Sisemmällä linnassa salakuuntelin parin tyypin keskustelua. Naurettavista vaatteista päätellen he ovat aatelisia, mikä sai murhanhimoni taas syttymään. Mutta perhana, nainen ehti huomata minut ja huusi vartijaa apuun. Sokaisin koko porukan valopommilla ja juoksin portaat ylös. Luulin olevani turvassa, mutta vartija olikin seurannut minua ja kosketteli minua inhasti miekallaan! Heitin toisenkin valopommin ja hakkasin häntä tikarilla kunnes hän ei enää liikkunut.
Naurettavasti pukeutunut mies huuteli portaikossa, mutta päätteli sitten järjenvastaisesti että minä ja vartija olimme vain kadonneet jonnekin. Hipsin hänen peräänsä portaikkoon ja puukotin ennenkuin hän ehti kääntyä.
Nainen oli vielä alhaalla ja huuteli minulle hävyttömästi. "I can hear you! Come out where i can see you!"
Ehkä hän piti minua sellaisena romanttisena herrasmiesvarkaana. Osoitin romantiikantajuni astumalla esiin ja työntämällä tikarin hänen rintaansa.

Ylhäällä tornissa oli Elizabeth Rutherfordin makuukammari. Arvoesineiden lisäksi etsin tietysti myös hänen päiväkirjansa. Sitä lueskeltuani tulin johtopäätökseen että lady Elizabeth on inhottava psykopaatti. En ole varma oliko hän tuo äsken tappamani nainen, joten varmuuden vuoksi haen kaikki kolme ruumista ja asettelen heidät ladyn sängylle. Jos hän säästyykin tikariltani, onpahan ainakin järkyttävä yllätys tiedossa.

Lordi Emberin makuukammariin suunnatessani törmäsin ukkoon itseensä. Yritettyäni ensin kohteliaasti pamputtaa hänet, hän huomasikin minut ja lähti karkuun. Juoksin perään lämmitellen hänen takalistoaan tikarinpistoilla aina ylettäessäni. Lopulta hän juoksi makuukammariinsa ja löi oven lukkoon perässään.
Muutaman sekunnin aikana joka minulta oven tiirikointiin meni hän oli kadonnut jonnekin.
Noh, ryöväsin joka tapauksessa kaikki löytämäni arvoesineet. Painoin myös salaista nappia joka avasi kellarin aarreholvin.
Erästä arkkua tiirikoidessani ukko ilmestyi taas huoneeseen. Hän näytti täysin unohtaneen äskeisen välikohtauksen, ja kauhisteli nyt vain kadonneita helyjä.
Tällä kertaa onnistuin pamputtamaan hänet tainnoksiin, ja heitin hänet ikkunasta pihalle. Ukkeli putosi aivan vartijan viereen, mutta tämä ei kiinnittänyt mitään huomiota. Ammuin maahan rätisevän melunuolen herättääkseni vartijan huomion. Tämä tulikin vihaisena etsimään metelin lähdettä ja käveli jopa hänen lordiutensa päältä pari kertaa, mutta hämäräsokeana ei vieläkään huomannut tätä.
Huokaisin ja lähdin jatkamaan hirveää työtäni.

Alhaalla vartija kulki ties kuinka monetta kertaa tajuttoman isäntänsä ohi. Rangaistukseksi moisesta laiminlyönnistä löin häntä pampulla. Sitten nostin lordin harteilleni ja lähdin etsimään hänelle mukavaa lepopaikkaa. Haa, päivällissali! Ja mukavan pitkä pöytä joka suorastaan kutsui ruumiita. Heivasin ukon nurkkaan ja lähdin metsästämään vielä tajuissaan olevia ihmisiä.
Täällä näyttäisi olevan vielä yksi juopunut vartija ja pari neitoa. Lähempi vakoilu paljasti toisen palvelusneidoksi, ja toinen oli ilmeisesti jokin aatelinen paskiainen. Arvon lady sai oitis tikarista, mutta palvelusneidon päästin pelkällä tajuttomuudella. Hän oli sentään vain köyhä proletariaatin edustaja kuten minäkin!
Tähdätessäni vartijaa nuolella tulin ajatelleeksi että työläinen hänkin vain oli. Mutta inhat järjestyksenvalvojat, nuo korruption ruostuttaman väkivaltakoneiston rattaat, he ovat melkein yhtä pahoja kuin nämä aatelisiksi itseään kutsuvat! Silmäni kiiluivat vihasta ja vaahto valui suustani kun ammuin häntä nuolella rintaan.
Perinteikkäästi(ks. Murhenäytelmä Moiran huvilassa) kasasin ruumiit päivällispöydälle. Perinteistä mieleen tuli kokki, ajattelin käydä kiittämässä häntä avusta.
Hirmuisen vaivan jälkeen sain kasattua kolmesta tynnyristä ja neljästä laatikosta uunin eteen jonkinlaisen pöydän. Sitten vielä lisää vaivannäköä että sain tajuttoman kokin makaamaan rakennelman päälle. Lopuksi heittelin häntä kattiloilla kunnes hän oli suurimmaksi osaksi uunissa, ja sitten suljin luukun. Onnistumisen riemu oli valtaisa. :) Heitin mukaan vielä vähän leipää ja kinkkua. Jos linnaan tulisi nälkäisiä vieraita, tarjoilu on taattu. Kävin luomassa vielä viimeisen silmäyksen päivällispöytään ja lähdin sitten jatkamaan töitä.

Kellaria kohti suunnatessani linnassa oli jo aavemaisen hiljaista. Sellaista se yleensä on paikoissa joissa vierailen. Kukaan ei ollut estämässä kun nyysin himotun opaalin holvista.
Lähtiessäni vieritin pari tynnyriä kellarin portaisiin. Se piristi hieman.

Linnasta poistuessani mietin miten hauskoilta rikospaikkaa tutkivien vartijoiden naamat tulevat näyttämään.

[Ei aihetta]Maanantai 05.01.2009 12:24

Olin jo menossa nukkumaan kun päätin tsekata sähköpostin vielä. Ja sielläpä oli ilmoitus että CRAYON PHYSICS DELUXE ON VALMIS!! Aaaah sitä on jonkin aikaa odotettu. Kannatti esitilata, sai pari päivää ennen virallista julkaisua. :)
Ai et tiedä mistä on kysymys? Mulkaisepa http://www.youtube.com/watch?v=QsTqspnvAaI ja anna ihanan tyyneyden vallata mielesi.
Syy miksi päätin warettamisen sijaan ostaa tuon pelin, on että siinä ei ole mitään inhottavia kopiosuojauksia. Sellaisten käyttäminen on muutenkin varma tapa karkoittaa ostajat. Ja, indiepelejä pitää tukea. Ja vielä siitäkin syystä että jo alkuperäinen Crayon Physics oli mahtava.
Vaan jep, nyt nukkumaan. Illalla pääsen piirtelemään palikoita. :)

Murhenäytelmä Moiran huvilassaLauantai 03.01.2009 08:20

((Pelasin Thiefiä. Oli tylsää. Päätin heittäytyä psykoottiseksi tappajaksi.))

Arvostettu merikapteeni Robert Moira oli hiljattain kuollut ja muuttunut kuolaavaksi zombiksi. Kapteeni jätti jälkeensä rikkaan lesken ja merellisen huvilan täynnä arvokasta rojua. Päätin käydä vierailulla.

Nousen rantaan kätketyssä satamassa, ja kuljen luolaa tavarahissin luokse. Hissi pitää hirveää jyrinää noustessani, mutta muutaman metrin päässä partioiva vartija ei ole moksiskaan. Isken häntä pampulla päähän ja heivaan tajuttoman ruumiin hissikuiluun.

Vähän matkan päässä pari vartijaa pelaavat korttia. Odotan että peli päättyy ja toinen vartija lähtee yläkertaan. Ammun pöytään jäänyttä nuolella takaraivoon, ja hän kuolee hirveästi parkuen. Toinen huutelee yläkerrasta että mitä siellä melutaan, mutta jäätyään vastauksetta päättää ettei se mitään tärkeää ollut.
Kiipeän portaat ylös ja pamputan toista vartijaa, sitten viskaan hänet portaisiin ja tiputan hänen päälleen tynnyrin ja jauhosäkin. Se ei ollut tarpeeksi tyydyttävää, joten heitän päälle vielä öljyä ja sytytän sen palamaan. Tajuttomuudesta huolimatta hän huutaa palaessaan.

Jatkan matkaa itse kartanoon. Vain muutama laiska vartija osuu tielleni, he saavat pampusta. Hopeisia kynttilänjalkoja ja muuta pientä sälää tarttuu hihaani matkan varrella.
Yhdessä huoneessa on palvelustyttö, ja mukavasti roihuava takka. Pamputan tytön tajuttomaksi ja sairaan mielenlaatuni johdosta laitan hänet makaamaan takan eteen niin että hänen päänsä jää liekkeihin.
Menen yläkertaan.

Vartija käppäilee täällä ja käy aina välillä lähellä kaidetta josta on mukavan korkea pudotus. Kaadan lattialle vähän öljyä, toiveenani että hän lentää mukavasti kaiteen yli.
Vartija kyllä liukastuu öljyyn, mutta kaatuukin vain paikalleen hyvin omituiseen asentoon, huutaa ja ilmeisesti kuolee.
Heivaan ruumiin joka tapauksessa kaiteen yli. Kauhistuneet äänet alakerrasta kielivät että siellä on vielä palvelusväkeä. Salaman välähdys saa tikarini kiiltämään kun hiivin portaat alas.

Muutamia murhia ja varastettuja kalleuksia myöhemmin löydän tieni keittiöön. Kokki saa välittömästi pampusta. Ruokasalissa on vielä joku mies ja nainen, käyn pamputtamassa heidätkin ja laitan heidät nojaamaan takkaan niin että päät pysyvät lämpiminä. Sitten palaan keittiöön.
Uunissa roihuaa tuli, mutta se on hankalasti rinnan korkeudella. En saa tajutonta kokkia mitenkään tungettua sinne. Sitten keksin työntää tynnyrin uunin eteen pöydäksi, ja pienen laatikon askelmaksi. Vaivalla ja yrittämisellä saan kokin tynnyrin päälle makaamaan niin että hänen päänsä on uunissa.

Palaan ruokasaliin. Palvelijoiden päät alkavat olla jo mukavan paistuneita, joten nostan heidät irvokkaasti ruokapöydälle makaamaan. Sitten käyn hakemassa ruumiit muista alakerran huoneista ja asettelen heidätkin pöydälle, paitsi kokin, hän on oikein soma siinä tynnyrin päällä.

Yläkertaan vie tieni. Kuuntelen erään oven takana kun kaksi palvelijaa punovat juonia. Kauhistun tajutessani että mokomat roistot aikovat ryöstää kapteenin lesken! Se ei käy, koska minä olen täällä samoissa aikeissa. Astun ovelle ja nainen huomaa minut. Suurta tyhmyyttä osoittaen hän yrittää juosta ohitseni ovesta, mutta ei mahdu.
Hakkaan häntä pampulla naamaan ja hän huutaa tuskissaan miestä avuksi. Tämä näyttää tulleen hetkellisesti kuuroksi ja sokeaksi, sillä hän vain kuljeskelee ympäri huonetta kantaen kynttilää, kun pieksen hänen rakastajatterensa kuoliaaksi.
Mies huomaa minut vasta kun astun huoneeseen ja puukotan häntä.

Yläkerran huoneista löytyy hirmuisesti arvoesineitä, jotka näköjään mahtuvat hyvin taskuihini eivätkä hidasta matkantekoa ollenkaan.
Lesken huoneessa on gramofoni. Soitan kapteenin jättämän viestin jossa hän kertoo salaisesta huoneesta. Hmm!
Vielä muutamia palvelijoita osuu tielle. Kaikki saavat tikarista ja päätyvät ruokasalin pöydälle, paitsi yksi palvelustyttö. Hänet vain pamputan tajuttomaksi ja heitän pöydälle muiden sekaan. Mukavan traumatisoiva herääminen tiedossa!
Ylhäältä tornista löydän kapteenin lesken. Kapteenin menettäminen on suistanut rouvaparan raiteiltaan ja hän höpöttää itsekseen. Kohotan pamppuni jo iskuun, kun hän puhuttelee minua: "Sinä olet varmasti Robertin ystävä?" En korjaa hänen väärää käsitystään. Hän pyytää minua tuomaan lasillisen viiniä, ja päätän sen hänelle suoda.
Kokki paistuu mukavasti keittiössä hakiessani viinipullon. Kiikutan sen yläkertaan rouva Moiralle, joka kiittää ja alkaa selittämään jotain. En jaksa kuunnella häntä, mutta päätän ainakin suoda hänelle nopean kuoleman tikarista. Ei hulluna ole mukava elää, eikä varsinkaan köyhänä.(ja minun vierailuni jälkeen tämä talo on köyhä kuin torppa.)
Alakerrasta löydän vielä yhden palvelustytön kyyristelemästä nurkassa. Hänkin saa tikarista ja päätyy pöydän koristeeksi.

Vierailuni päätteeksi käyn vielä kapteenin mainitsemassa salahuoneessa. Sieltä löytyy mukava määrä massia ja viesti rouva Moiralle. "..jos joskus en palaa matkoiltani, tämä rahasumma auttaa sinua selviytymään.." pälä pälä. Ne on minun rahoja nyt. Huoneessa on salaovi joka vie minut luolaan lähelle hissiä.
Alaspäin mennessä hissin alta kuuluu tuskainen karjahdus. Ilmeisesti se tänne tiputtamani vartija ei kuollutkaan pudotukseen! Tämän mukavan sattuman johdosta myhäillen käppäilen rannassa odottavan veneeni luokse ja jätän tämä hirveän murhenäytelmän taakseni.
Vietän juuri laatuaikaa xboxin ääressä. Peli on Thief - Deadly Shadows. Todella mahtava steampunk-tyyliseen maailmaan sijoittuva hiiviskelypeli.
Tiirikoin juuri jonkun talon lukkoa. Juuri kun sain sen auki, ukko toiselta puolelta paiskaa oven kiinni. Menen toiselle puolelle taloa ja ammun nuolen hänen selkäänsä.
Äsken murtauduin naapurin mummon taloon. Mutta voi, olen aiemmin jo ryöstänyt hänet putipuhtaaksi eikä hänellä ollut uutta omaisuutta! Löin häntä pampulla päähän ja työnsin takkaan.
Toinen naapuri oli ihan yhtä köyhä. Puukotin hänet sänkyynsä.
Haarniskasepän talossa yritin olla salavihkainen, mutta hän huomasi minut ja juoksi parvekkeelle karjumaan apua. Menin perässä ja hakkasin häntä ensin pampulla ja sitten tikarilla kunnes hän kuoli.
Pamputin majatalonpitäjää ja hänen vaimoaan, ja laitoin heidät nojaamaan uunia vasten. Hups, uunissa paloi tuli ja heidän päänsä kallistuivat sinne.
Kadulla pamputin ohikulkijaa ihan muuten vain.
Aah, tämä se on elämää.

Huom: peli ei todellakaan kannusta tämmöiseen käytökseen. Tähän asti olenkin yrittänyt varastella taidokkaasti ja huomaamatta, ketään vahingoittamatta. Mutta kolme iltaa putkeen hiljaa hiiviskelyä käy tylsäksi, joten päätin ryhtyä häijyksi.

Atomiajan ihmeitäKeskiviikko 17.12.2008 18:02

Kauheaa kun täytyy aina syötyä nousta hakemaan jälkiruokakahvi. Sitä ei voi kaataa valmiiksi kuppiin kun ehtisi jäähtyä. Vaan nyt on tähänkin ongelmaan keksitty ratkaisu: termosmuki! Siinä säilyy kahvi kuumana, eikä tarvitse suotta rasittua!
Vielä kun saisi minijääkaapin niin ruokakin olisi aina lähellä. Vielä kun värkkäisi jonkinlaisen katetrin niin ei tarvitsisi nousta koneelta ollenkaan..

"Goomba!"Maanantai 15.12.2008 10:09

Viime viikon leffat:

Resident Evil - Degeneration
Ensimmäinen ressu-leffa joka oikeasti perustui peleihin. Kokonaan animoitu, mikä oli hyvä idea niin ei tarvinnut yrittää epätoivoisesti maskeerata näyttelijöitä hahmojen näköisiksi. Leon ja Claire ovat mukana.
Muutenkin eteni jotenkin pelimäisesti, mikä ei varmaan kaikkia miellytä mutta minulle on plussaa. Paras Resident Evil peleistä tehty leffa.


Ghosts of Mars
Lähes kaikki leffassa muistutti minua Doomista, tuosta ihanasta pelistä joka kasvatti minut lapsesta rumaksi mieheksi. Tämä oli enemmän Doomimainen kuin virallinen Doom-leffa(joka oli surkea), vaikka en usko sen olleen ohjaajalla(John Carpenter) tarkoituksena. Paljon punaista.
Oli miellyttävä huomata että toimintaleffoille epätyypillisesti hahmot, jotka ovat tässä poliiseja, käyttäytyvät suurimman osan ajasta kuten ammatti antaa olettaa, eli EIVÄT rynni sokeasti joka paikkaan, EIVÄT tuhlaa kaikkia ammuksiaan ensimmäiseen mörköön tai ammu niitä pitkin seiniä, ja välttävät muitakin perustyhmyyksiä. Tosin varsinaiset taistelukohtaukset olivat vähän kökköjä, ja musiikit oli huonosti valittu.
Silti helvetin hyvä leffa, ja kannattaa katsoa jos petyit Doom-leffaan. Edes räppäri Ice Cube ei onnistu pilaamaan tätä tylyillessään yhdessä päärooleista.


Death Race
Uudelleenfilmatisointi 1975 julkaistusta leffasta Death Race 2000. Kannattaa katsoa alkuperäinen jos löydätte jostain, se oli paljon kierompi ja puhuttelevampi.
Oikeastaan tämä on lähes kokonaan eri leffa, vain muutama hahmojen nimi on sama. Maailma on laman kourissa ja vankilat on yksityistetty. Kansa vaatii raakoja huveja, ja sellaista tarjoaa Terminal Islandin vankilassa järjestettävä kuolonralli jossa vangit saavat kisata vapaudesta. Autot ovat hirmuisia kolosseja, ja lisäksi käytössä on napalmia, konetuliaseita, ohjuksia ja muuta sälää. Mistään Fast & Furious tyylisestä leluautoilusta ei ole kyse, vaan pelti rutisee ja aseet laulavat.
Pääosan Jason Statham(myös Ghosts of Marsissa) on pikkuhiljaa nousemassa suosikkinäyttelijäkseni. Hän näyttää koko aikaa äärimmäisen pahantuuliselta, ja lihaksissa löytyy. Tämä ukko kun irvistää niin hollywoodin hymypojat laskevat alleen. (Ja kannattaa tsekata leffa nimeltä Crank jonka pääroolissa hän on täydellisimmillään)
Juoneen puuttumatta, Death Race on ERITTÄIN tyydyttävä leffa, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Väkivalta näyttää hyvältä ja sitä on paljon. Sanomaakin on jonkin verran tungettu, mutta ei yhtä paljon kuin alkuperäisessä.(sanon vielä kerran: katsokaa alkuperäinen)

Super Mario Bros
Viikon viimeinen leffa venähti jo maanantain puolelle. Tuli vain yhtäkkinen hinku katsoa tämä ensimmäistä kertaa vuosiin.
Tyypilliseen tapaan leffalla on hyvin vähän tekemistä pelien kanssa. Mario ja Luigi ovat New Yorkilaisia putkimiehiä, Daisy on arkeologi, ja kuningas Koopa elää kokonaan toisessa ulottuvuudessa jonne dinosaurukset muinoin katosivat meteorin törmätessä maahan, ja ovat sattumalta kehittyneet (päällisin puolin) ihmisen kaltaisiksi olennoiksi.
Koopa silti muistuttaa jotenkin esikuvaansa vaikka näyttelijä ihan ihminen onkin. Marion veljeksetkin ovat kohtalaisen näköisiä, vaikka ikäeroa onkin huimasti ja mikä pahinta, Luigilla ei ole viiksiä!
Jos odottaa varsinaista Super Mario leffaa, tämä on tietysti pettymys. Koko tarina on pistetty remonttiin, eikä ole tietoakaan tiilien murskaamisesta ja sienten syömisestä.(vaikka sienikasvustoa kyllä löytyykin reilusti)
Juoni on idioottimainen. Maailma on järjetön. Tämä ei muistuta pelejä juuri lainkaan. Mutta jotenkin vain pidän tästä leffasta aivan perkeleesti. Ehkä sympaattisten Goomba-ukkojen(ks. kuva) takia, vaikka ne eivät voisikaan olla kauempana esikuvistaan.

Laitetaan ruokaa!Tiistai 18.11.2008 01:37

\o/Keskiviikko 05.11.2008 13:12

Heräsin ja kuulin että Obama voitti. En jotenkin uskonut että niin voisi käydä, odotin vaalipetoksia tai salamurhaa tai mitä tahansa jotta se republikaanirunkku menisi ohi. Onneksi olin väärässä.