IRC-Galleria

4. Do you have a "muse" character, that speaks to you more than others, or that tries to push their way in, even when the fic isn't about them? Who are they, and why did that character became your muse?

Tietysti ne mitkä luettelin eilisessä postauksessani inspiroi mua muita enemmän, koska niistä on niin helppo kirjoittaa. Niihin mun "muusani" siis suurin piirtein jääkin, enkä niitä tässä luettele uusiksi, koska luettelin ne jo eilen. Mutta toisaalta kyllä kun oikein mietin, niin HP-fandom on sellanen, että mulla löytyy siitä enemmänkin inspiroivia hahmoja, olenhan niin kauan Harry Potter fanficcejä sekä lukenut että kirjoittanut, puhumattakaan kuinka monesti olen itse kirjat kahlannut läpi.

Remus ja etenkin Luna on kaksi sellaista hahmoa, jotka mun tekee mieli usein kirjoittaa ficceihin sivuhenkilöiksi, vaikka alunperin en mielessäni olisikaan suunnitellut niitä mukaan lainkaan. Kuulostaa ehkä hitusen skitsofreeniselta, mutta hahmot tavallaan itse kertoo mulle, mikä niiden tehtävä tulisi olla ficissä, ja Remus ja Luna edustaa yleensä järjen ääntä tai toimii jonkinnäkösinä sovittelijoina tarvittaessa.
Esimerkiksi yhdessä keskeneräisessä ficissäni (joka ei ole edes muuten Snarry-fic, gasp!) kirjoitin Lunan mukaan ihan hetken mielijohteesta, ja Lunan ja Harryn välisen pikku vuoropuhelun jälkeen Harrylla oli taas vähän enemmän järkeä päässä kuin sillä oli ennen keskustelua.

Noin viikon unettomien öiden jälkeen meikäläinen nukku viimeinkin sellaset 10 tuntia lähes putkeen viime yönä, heräsin vain kerran katsomaan kelloa tuona aikana. Tämä siitä huolimatta että helkkarin kuu möllötti yhä taivaalla viime yönä, jättimäisen pyöreänä, ja on sen syytä etten ole koko viikkoon nukutuksi saanut. Kuuhullu kun olen, perinyt mokoman hupaisuuden äidiltäni. >>

Yöunet tulivat kuitenkin takaisin "vähän" kyseenalasissa merkeissä. Mä muistan vaan pätkiä sieltä täältä, mutta "seikkailin" muun muassa jonkun lievästi erikoisen arkeologimuijan kanssa jossain kämäsessä pikkukylässä ja kiipeilin kukkulalle, minkä jälkeen menin ja ostin kadulle pystytetystä kojusta mustekalakeittoa jossa lillui elävä mustekala ja kaiken lisäksi oikeasti söin sen. Mutta tämä saattoi johtua siitä, että sen lonkerot näytti mun mielestä enemmän nuudeleilta kuin lonkeroilta. Tai sitten siitä, että ennen kuin suostui myymään sen mustekalakeiton mulle, se myyjä valmisti mulle drinkin ja pakotti juomaan sen kokonaan.

Muistan myös sen, että jostain syystä se muija mikä myi mulle sen keiton näytteli sarjassa Kovan onnen kundi, mutta en mitenkään kyseenalaistanut sitä, miksi siivoojaa esittävä näyttelijä olisi suomalaisessa pikkukylässä tyyliin joidenkin silakanmyyjien keskellä myymässä kojusta raakaa mustekalaa.

Sen jälkeen joku hullu äijä tuli jostain ja halus välttämättä antaa mulle selkähierontaa siinä vasten kojun myyntitiskiä, ja vissiin antokin.

Unen lopusta taas muistan sen, että menin jonkun big ass-hotellin hienoon vessaan, mutta sen sijaan että olisin löytänyt vessakopin niin siellä oli vaan pieni huone pienen huoneen perään mistä meni aina ovi seuraavaan huoneeseen, kunnes viimein meikäläinen seiso huoneessa mikä oli rakennettu kokonaan mustista tiiliskivistä. Ja sitten yht'äkkiä jostain ilmesty joku demoni (tai joku, en jäänyt rupattelemaan sen kanssa) ja meikäläinen juoksi kun hullu takas sinne hotellin aulaan, missä se demoniotus käristi sen hotellin tiskin takana istuneen äijän hengiltä.

Sitten heräsin.

MITÄ TÄÄ UNI OLI OLEVINAAN?!?

1. How did you first get into writing fanfic, and what was the first fandom you wrote for? What do you think it was about that fandom that pulled you in?

Mä aloitin ficcien kirjottamisen varsinaisesti lukiossa, sitä ennen olin lähinnä kirjotellut jotain omia tarinankyhäelmiä. Se oli sitä aikaa kun innostuin japanimusasta ja jotenkin sitten etenkin Dir en greyn äijät oli jotain ylitsepääsemättömän loistavaa silloin mielestäni. Siitä se lähti se kirjottaminen, kunnolla band slashilla vaan.
Jotenkin se oli niin eksoottista sillon kun miehet näytti naisellisilta ja fanservice siihen vielä lisäksi, plus kun vielä eksyin Diru-ficcien pariin netissä ja tajusin että hitto, en olekaan ainoa jolla on noista tyypeistä keskenään tällasia ajatuksia. Ja sitten se vaan jotenkin jäi se ficcien kirjottaminen päälle kun kerran olin aloittanut, mutten ole varma olisko näin käynyt, jos en oliskaan lukiota jatkanut jostain syystä. Koska tuolloin lukioaikana tuli tavaksi, että kirjoitin aina tylsien oppituntien aikana ja tylsien oppituntien aikana myös sain parhaat ideani.

Joo, mun pitäis olla jo nukkumassa, että jaksasin huomenna noustakin (kun viime yönä en saanut nukutuksi silmällistäkään), mutta katsoin just Conanin, missä oli vieraana Foo Fighters - joten eipä nukuta enää. Mistä syystä siis vielä postailen.



Oikeasti, rakastan noita kahta. :D Niin rentoja ja tavallisia jalat maassa-tyyppejä, vaikka onkin hiton kuuluisia. Miksei useempi julkkis voi olla samanlainen?

Plus hyvää musaa ne tekee, sekin vielä!

Eli tein aikani kuluksi testejä tältä sivulta kun ei aina voi fanficcejäkään lukea, ja sain aika arvattavia tuloksia. Muun muassa nyt:

"Olet hillitty juhlija" ja sitten liibalaabaa siitä miten joskus menee överiksi mutta useimmiten osaan olla ihmisiksi.

"Olet raisu rokkari" ja sitten liibalaabaa siitä miten kuuntelen paljon erilaista musaa ja tiedän rock-musiikin historiasta sitä sun tätä.

"Olet semifriikki" ja sitten liibalaabaa siitä miten vapaa-aikani ulkopuolella sulaudun melko hyvin massaan, mutta miten harrastukseni ovat ehkä vähän kyseenalaisia ja tiettyjen henkilöiden kanssa voin ajautua niistä tuntien keskusteluihin.

Mutta seuraava ei olisi voinut enää enempää metsään mennä!

Millainen elokuva sytyttää sinut?

Ja mun tulokseni on tämä tässä:

Romanttinen draama
Sinulle sopii parhaiten tuttu ja turvallinen elokuva: romanttinen draama tai komedia. Vaikka tiedät, että elokuva menee aina lähes saman kaavan mukaan, sinua se ei haittaa! Nainen ja mies tapaavat, rakastuvat, he kohtaavat ongelmia, tiedossa on kyyneleitä ja väärinymmärryksiä, ja kun kaikki näyttää menevän täysin pieleen, saakin elokuva onnellisen lopun. Vaikka toinen päähenkilöistä kuolisikin, heidän välinen rakkaus ei koskaan kuole. Ah! Mielestäsi romantiikkaa – sekä draamaa – ei voi koskaan olla liikaa.

Suositeltavia elokuvia: Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Notting Hill, Sex and the City – Sinkkuelämää, P.S Rakastan sinua, Just Go with It

Mitäh?! D: Anteeksi vain, mutta noista tossa luetelluista elokuvista en ole pitänyt yhdestäkään jonka olen nähnyt, ja eikös kaiken lisäksi Notting Hillissä vieläpä näyttele Julia Roberts? Eli yksi inhokkinäyttelijöistäni heti Cameron Diazin jälkeen. Joka muuten sekin on varsin tunnettu romanttisista hömppärooleista, että tuota...

Antakaa mulle kunnon yllättävä ja piinaava kauhuleffa tai oikeasti hauska komedia tai jos romantiikkaa sen olla pitää niin sentään se edes menevän musikaalin muodossa. Mutta ei.

This test has failed me. ._.

Eli fangirl-postaus edessä, ja pahoittelen sitä kovasti, mutta minkäs teet kun harrastukseni on mitä on. :P

Obsessoituani tässä muutamat viime kuukaudet From Eroica with Love-mangasta, päädyin lopulta vaihtelun vuoksi selailemaan taas myös toisen suosikkimangani sivuja.

Ja rakastuin jälleen uudestaan. Tämä on nyt ehkä noin viides tai kuudes kerta kun uudelleenrakastun kyseiseen sarjaan, mutta niin se vain on.

Pet Shop of Horrors = ♥.

Nimestään huolimatta ei ole oikeastaan mun mielestäni kyllä niinkään kauhua (ekan volumen jälkeen ainakaan) vaan pikemminkin psykologista mysteerimangaa johon on sekoitettu draamaa ja toimintaa. Ja koska musta on kyse, tietenkin huumorilla höystettynä. :D

Repesin esimerkiksi tänään täysin osuessani vol. 6:ssa kutakuinkin tällaisen lauseen kohdalle (jonka olin jo täysin unohtanut edellisen lukukerran jäljiltä): "And then we come and find our son living like an animal in a pet shop at Chinatown, run by a man who looks like the bride of fricking Frankenstein!!!"

8DDDD

Näyttäköön vaan Frankensteinin morsiamelta, mutta Count D kicks ass. >:D

Sitten kun vaan vielä jaksasin tilata ne neljä volumea mitä multa tota sarjaa puuttuu niin olisin onnellinen. Mutta kun 12 €/kpl plus postimaksut on vaan vähän... eh. :/

Edit: HAHAHAAHAHAAHAAHAHAHHHH tämä:


Toi äijä kuvassa on siis Malice Mizer-aikojen Klaha. Melkein kuolin, niin että kiitos tästä. XD Yhdennäköisyys on huomattava.

pidän tästä kappaleesta? o__O


En kykene tajuamaan. Ehkä se on se Britannian lippu tossa videossa taustalla. Mennään tällä selityksellä.

Lisäksi asiasta männynkäpyyn, eli olen alkanut taas lukea From Eroica with Love-mangasarjaa uudestaan, ihan alusta asti. Tämä on nyt kolmas kerta, ja edelleen nauran ääneen sitä lukiessani ja myhäilen itsekseni noin joka toisen ruudun kohdalla.

Olen yrittänyt löytää jotain "uutta" sarjaa jota alkaisin lukemaan, turhaan. Etenkin Eroican jälkeen semmoisen löytäminen on tosi vaikeaa, koska en ole vielä koskaan ennen törmännyt mangaan, mikä on niin tulvillaan crackia kuin se.

Hävyttömästi myös tässä mainostan tuota kyseistä sarjaa, sillä mielestäni se on ihan äärimmäisen aliarvostettu tekele. Lukekaa sitä, oikeasti, antakaa mahdollisuus. Eka volume on vähän niin ja näin, mutta kakkosesta eteenpäin luvassa on pelkkää kultaa. <3

Koko päivän taas väsyttänyt niin hemmetisti, mutta koittanut silti pysyä päivän valveilla, että saisi sitten yöllä nukuttua. Kun vähän tuppaa olemaan mun unirytmi sellanen, että uneta ei ennen kello kolmea aamuyöllä ja sittenkin kun nukahdan niin heräilen tunnin parin välein katsomaan kelloa. >_o

Nukahdin kumminkin joskus illalla kaheksan aikaan vahingossa töllön ääreen ja nukuin yli tunnin ajan - eli nyt ei taas uneta tippaakaan. Jipii! -.-

Ja lopuksi pistetään musiikkia tähän loppuun, ihan keventämään sitä, että valitin vain uniongelmistani muutaman rivin verran ja ketään ei kiinnosta. :DDD



Tää on soinut mulla repeatilla pari päivää. Täydellinen esimerkki kappaleesta, jossa sanat ei kosketa mua millään tavalla (juu ei vaan kosketa ei), mutta ihan vaan laulajan äänen ja biisin melodian takia en voi olla rakastamatta. <3

Olen alkanut kuunnella ihan randomisti kaikennäköstä musaa viime aikoina. Mihinkäs sitä seuraavaksi tutustus.

Lueskeltuani tänään pitkään erinäisiä elokuvablogeja päädyin lopulta yhteen missä törmäsin kiintoisaan testiin, josta en ollut koskaan kuullutkaan.

The Bechdel Test tai suomeksi sanottuna Bechdelin testi tarkastelee erityisesti naisten roolia elokuvissa. Testi on siis seuraavanlainen:


Kun katsot mitä tahansa elokuvaa, mieti:

1. Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet?
2. Puhuvatko he keskenään?
3. Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet?


Ja jos siis nuo kaikki kolme ehtoa eivät täyty, elokuva ei ole läpäissyt testiä. Simppeliä.

Rupesin heti tosissani miettimään noita kohtia, ja sitten sen jälkeen kaikkia niitä elokuvia, mitä olen vuosien varrella katsonut. Ja rehellisesti täytyy sanoa, ettei mieleen tullut muuta kuin pari hassua tekelettä, missä noi ehdot oikeasti täyttyy, näin äkkiseltään. Eikä nekään kaikki elokuvat, jotka täyttää nuo ehdot, ole mitenkään välttämättä kovin naisia imartelevia. Hmm.

Eli siis tulin selvittäneeksi ratkaisun sille, miksi en oikeastaan ikinä ole pystynyt kiintymään juuri yhteenkään naishahmoon juuri yhdessäkään elokuvassa. Pikemminkin musta usein tuntuu siltä, että ääliömäiset naishahmot (typerät, heikot itkupillit jotka ei ilman miehiä tunnu pystyvän mihinkään) pilaa muuten hyvän leffan läsnäolollaan.

En ole mikään feministi, mutta kun asiaa alkoi tältä kantilta tarkastelemaan niin voihan perkele, ei hyvältä näytä. Mullakaan ei ole montaa leffaa leffahyllyssäni, jossa olisi pääosassa nainen tai naisia, yleensä naiset on sivuosissa mun suosikkileffoissa ja niissäkin ne on helvetin ärsyttäviä.

Tosin puolustaudun tässä nyt ja totean, että mun piiiitkällä "Must have!"-leffalistallani on muutama sellainenkin leffa, joka läpäisisi Bechdelin testin. (vaikkakin myönnetään: yhden niistä leffoista tahdon hankkia melkein yksinomaan siksi, että sen trailerissa soi yksi mun lempibiiseistäni Led Zeppeliniltä mutta kuitenkin :---D)

Ja yllättäen (eli siis ei yhtään yllättäen) mun viimeisin leffatilaukseni ei tosiaankaan täytä yhtäkään noista testin kohdista. Puhun siis Back to the Future-boksista, jonka tilasin nostalgiafiiliksissäni ja nyt odotan sitä saapuvaksi ihan innolla.

Mutta siis pointti tässä oli se, että ei ihme, että olen usein tuntenut itseni oikeaksi naisvihaajaksi kun olen lähestulkoon päästänyt räkäisen naurun kun leffan naissivuhenkilö on potkaissut tyhjää ym. muuta ikävää. Mutta kun ei niihin vaan yksinkertaisesti voi samaistua kun ne on sellaisia hyödyttömiä tyhjänpantteja ja usein kirjoitettu mukaan tarinaan vaan jonkun machomiehen petikumppaniksi. Huoh.

Niin. Ja pitänee vielä lisätä, että tämä naisten esittäminen kyseenalaisessa valossahan ei päde ainoastaan elokuviin vaan myös mm. tv-sarjoihin, mangaan jne. Ainakin mun mielestäni.

Tällaista siis tuli pohdittua tällä kertaa.

...mutta koska mulla ei ole mitään kekseliästä/lapsellista/moraalista/vihaista/angstista/fanaattista sanottavaa (luettelinkohan kaiken?? Noistahan mun blogaukset yleensä koostuu?), turvaudun jonkun muun blogaamisiin ja jaan täällä.

The Bloggess on taas ollut vauhdissa:


Juuri tällaisten blogimerkintöjen takia seuraan tämän naisen blogia. Tuntee melkein itsensä normaaliksi. :D

Melkein.

...

Koska normaaliudesta puheenollen tein juuri äsken Fruits Basket-testin (koska katsoin tänään Fruits Baskettia LostParadise:n kanssa koulun jälkeen ja nyt oli puutetta tekemisestä) ja sain tulokseksi saman kuin jo vuosia sitten viimeksi testin tehdessäni.


Eheheheheh.

Se siitä normaaliudesta. Shigge olen ja pysyn. 8D