IRC-Galleria

on se vaan niin kumma, kuinka ilmat voi vaikuttaakkaan ihmisen mieleen. Myöhästyin tänää töistä kauheella kiireellä tulin. Oon ollu viimiset päivät ja melkein vois sanoo jo viikot ihan syysmasareiden armoilla. Aluksi toivoin et se ois ollu vaan siitä että olin kipeenä, mutta vaikka antibiootitkin oli jo syöty oon vaan ollu mielettömän väsyny eikä oo kovinkaan jaksanu hymyillä, päin vastoin. Kaikki vanhojen asioiden kaivelu ja niiden jauhaminen saa tosi ahdistuneeks eikä jotenki osaa elää eteenpäin ku jengi jauhaa samaa skeidaa. Elämä jatkuu! ei pidä vanhassa ryvetä. Se et on ollu ihmisiä jotka yrittää vetää kuoppaan, satuttanu järisyttävän pahasti ja jättäny elin ikäset arvet - ne ihmiset ei ole sen arvoisia että niiden takia antais oman elämänäsä ja elämän ilonsa kuolla ! ei oo aina helppoo jaksaa ajatella niin mut niin sen on vaan mentävä.
Oli pakko lähteä eilen lenkille, että sai päätä tyhjäks. Otettiin Sannan kans tavotteeks että joku kerta viel juostaan se meiän reitti alusta loppuun saakka pysähtymättä ("rapakunnossa" kun ollaan). Kerran oon sen jälkee sen saman reitin vetäny. (Kunnes sain tietää olevani angiinassa ja oli pakko olla treenamatta siihen saakka et kuurit on syöty) Eilen lähin sit juoksee sen saman lenkin ja tottatotisesti alusta loppuun saakka, ilman minkään näkösiä hengähdys taukoja juoksin koko matkan. Tahdon voima, sitä kun on tarpeeks jaksaa mitä vaan. Ihan elämässä yleensäkkin.
Mutta siis, vaikka myöhästyinkin töistä oon ollu aivan yllättävän hyväntuulinen, ainakin siis tähän saakka. Ei oo pitkään aikaan ollu tämmönen olo et vaan hymyilyttää. :) Hain äsken kahvia ja tajusin katsoa ikkunasta ulos ihan kunnolla. Siinäpä se syy selkiskin, aurinko.<3 Vitsi ku tällasia päiviä ois kaikki niin jaksais tän syyskauden yli. Pakko se on uskoa että syksykin voi olla kaunis, jos se saa vaan valoa näyttämään sen kauneuden. (:
Voi olla et oon taas hetken tällätuulella mutta sekin tuntuu jo paljolle olla edes hetken sitä.