IRC-Galleria

johan on taas tullut viikolle pituutta.
tiistaina sain vihdoin ja viimein lohkomisluvat kunnalta meirän määräalalle. ensikertaa sellaisen nähneenä tulikin yllätyksenä, jotta lohkominen voidaan suorittaa vain sillä ehdolla, jotta myö luovutaan rakennusoikeuksista. vaikka ei tässä mittään olekkaan suunniteltu rakennettavaks, niin luvatut 500 neliön rakennusoikeuden menettäminen tuntuu silti kohtuuttomalta.
toisaalta, tuon hemmetin maapalan saaminen ommiin nimmiin on ollut niin kivinen taival, jotta ehkä tappelen vain jatkossa nyt sitte maanmittauslaitoksen kanssa, ettei ennää tarttisi pyöriä ympyrää mäntsälän kunnan kanssa. helkkari..
kuluthan on melko makoiset, joten lohkomisen jäläkeen mahdetaan olla pitkällä nälkäkuurlla ja mun sotavarastoni appeilla vain.
muutenkin ketuttaa tämänpäiväinen katastusreissu rellulle. no eihän se mennyt läpi kuitennaan, ja korjauskuluja nyt tullee ja uusinta katastuksia. pöh:P

tiituli on aivan hullulla tuulella. juoksee pitkin seiniä ja hyökkäilee läppärin takaa:D hullunkiilto silmissä ja huhhuh..

yaya avasi simmunsa maanantaina:) tätä se äidinvaistojen ylisurraaminen teettää, jotta päivittäin pittää käyrä kuvia kahtomassa ja jottain.. ostin vielä pikkuiselle jo talvivaatetustakin päälle kun kylmät ilmat tullee:) halvemmalla olisi kai päässyt leikkaamalla säärystimiin jaloille vain reijät ja sujauttaa vuffe sinne, mutta eihän se käy ei, kn mami tahtoo pikkuiselle vain parastaan, hehheh..

pitäisi varmaan viettää enempi aikaa ihmisten kanssa ja harrastaa enempi tuota sosialisointia muutenkin kuin vain töissä. tuntuu jotta mökkihöperyys yllättää raskaantyön raatajankin.
eipä sitä tiijä..

juu, näinhän se mennee, jotta kun pariskunnalla ei ole lapsia, se kaikki äidinvaistot ynnä muut menevät sitten joihinkin muihin. meirän tapauksessa miehellä ommaan vaaviinsa, tiituli-kissaan, mun tappauksessa vielä kotiuttumattomaan yaya-yorkkiin.
vielä pitäsi odotella n. 1,5kk, yaya kun on vielä sellainen pieni prinssinakki:)
juuri äsköttäin näin meirän hauvavauvasta kuvan, ja voi nösses kuinka on suloinen!

kovalla odotuksella siis. hyvällä tuurilla saan yayan sisäsiistiksi jouluun mennesä:)

mikälie ikäkriisi tulossa, vaan noteerasin juuri miten hälttävän nopiasti olen alkanut akottua.
huolestuttavaa lie kun parikymppisenä tullee jo näitä vastaan;


-huvipuistojen laitteet eivät enää saa riemusta kiljumaan. kiljunta tullee puhtaasta pelosta.

-yllättäen lautapelit alkaavat kiinnostaa, ja valtaavat päivärutiinisi.

-niihin sisältyen gimblen pelaaminen vähintään 6 erää päivässä, taikka vieroitusoireet iskevät.

-niihin sisältyen myöskin monopolin pelaaminen yksinään, kun muita ei saa mukaan.

-löydät itsesi uuden tavaratalon avajaisista tappelemasta kyynärpäätaktiikalla mummujen kanssa halvoista makarooneista (okei, tuo sopisi opiskelijoillekkin..)

-puhelinreseptiä soittaessa lääkäri kysyy; "tuleeko tämä siis lapsellenne?"

-perjantai-iltaisin nukkumatti tullee ja heittää läjän hiekkaa silmiin jo ennen 22.00

-sitävastoin lauantaina ja sunnuntaina kun alkaa heräilemään ilman kelloja virkeänä jo 8.00

-kun ei enää tiedä montako kaukosäädintä omistaa, ja onko niillä kaikilla jokin tarkotiuskin.

-ystävän kanssa kahvittelu pittää lopettaa, kun dr. phillillä on kiintoisaa kerrottavaa.

-jäät ihan oikiasti miettimään mitenköhän rossin ja rachelin käy frendeissä, ja unissasi pidät puhuttelua monican äidille tämän tavoista.

-huomaat pakastaneesi n. 300 litraa ruokaa, joista n. 15kg on viime kesän mansikkaa "pahan päivän varalle".



pelottavaa. täytän jokkaisen kohdan.






ihmiset sannoi jotta sinne keski-iän kriisin kynnykselle oisi vielä 19 vuotta aikaa.

no tulihan se perjantai sieltä sitten vihdoin ku tarpeeksi pitkään sitä huhuili. oon muutennin ollu aina stä mieltä, jotta pakkohan sitä aikaa on tappaa, kun ei se muutoin kuole.
eilispäivä menikin sitten sopivasti tonkiessa autoa ylös pihamaalta. tunnin nykimisen jäläkeen se sitten lähtikin ilman traktorin vetoapua. eikä tarvittu kuin vanerilevyjä, läjä hiekkaa, lapio narua vetoauton jatkona ja kasa märkiä vaatteita. ja ne vaatteet oli alunperin kyllä kuivat..
tännään piti käyttää auto sitten pesulassa. ensimmäistä kertaa eläissäni semmosestakin sitten menin maksamaan. tuulilasit oli saaneet kestosuojan auringolta ja rapaa oli auton antennissa saakka. kiitos meidän uivan piha-altaan, koko kylppäri on pullollaan pesuun jonottavia kuravaatteita.

tuntui niin taas tällekkn viikolle tulleen pituutta, vaikka nyt tuli ennätyspienet tuntimäärät töihinkin. miinuksen puolelle taisi mennä jotta hujahti:/
pääasia, jotta mun viime viikonloppuna leivotut kanelipullat tekivät verstaalla kauppansa. ja näin ollen, kun yksikään ei ole vielä ruokamyrkytykseen kuollut, mahdampa seuraavalla kerralla itsekkin uskoltautua maistamaan.

nyt mentävä rehveille sen nukkumatin kanssa.

jossain vaiheessa ne suuret tutkjat meni jo kääntämään epäonnen päivän maanantaista keskiviikkoon. mie olen kyllä sitä mieltä jotta jos se ei ole maanantai, niin se on torstai.
voi tätä suurta ketutuksen päivää ja miten kaikki voi heti aamusta alkaen juosta päin männikköä.

jotta mie olisin aamu 7ltä verstaalla, pittäisi mun olla liikenteessä jo 6.15. talviaikaan sitten varmaan jo 6lta. valitettavasti meirän piha on muistuttanut yhtä isoa uima-allasta nyt näitten syyssateitten jäläkeen, eikö myö olla sen mutalillun takia voitu pihaan saakka autoja tuoda varmaan kolmeen viikkoon. eilen sitten otin riskin ja ajelin pihhaan saakka hyvin tuloksin. tänä aamuna tulokset vaihtuivat kovin kun yritin silmät puoliksi raollaan nährä niitä uria säkkipimiässä (ei juma, myö tarvitaan ne pihavalot oikiasti nyt heti!), ja pienen humpsahduksen jäläkeen ei sitten nääkkään mittään kun lasit on täynnä kuraa.
kahlasin sitten nilkooja myöten puoli tuntia meidän tattarisuota pitkin ja heittelin lapio toisensa jäläkeen hiekkaa renkaitten alle ja yritin kaivaa autoa ylös.
hehheh... no eihän siitä mittään tullut ja kyllä varmaan koko mäntsälän kaunis kunta kuuli mun aamuraikailut kun pompin tasajalkaa vaatteet yltäpäältä märkinä ja kurasina.
toivon mukkaan pomolla ei ollut mulle tämän päivän varalle mittään huipputärkiää ja kiireellistä puuhaa, sillä sinna meni sitten takasin vällyjen väliin nukkumaan.

enkä meinaa täältä tänä päivänä poistua yhtään mihinkään. tällä päivällä on jottain pahasti ua vastaan.

Pitkästä aikaa leppoisa päivä töissä. hommat oli valmiina jo puoleenpäivään mennessä, ja oli oikiasti tosi kummallista, jottei tarvinnut tuntia meuhkata keskustan ruuhkassa. ei siis sillä ettäkö siitä pitäisin, niin vaan kuitennin aina käy vaikka kuinka yrittää lähteä ennen taikka jäläkeen.
jotenkin tunnostaa muutenkin hassulta, kun päivän asiat sujjui kerrankin juuri nappiinsa. sain hoidettua optikkokäynnit vihdoinkin, kasattua taas parin viikon roskat tynnyriinsä, vietyä pikkusen etiäppäin talon remppahommassa, harjotettua jo sosiaalisia taitojakin päiväkahvien merkeissä ja siltikään ei olla edes alkuillassa.
normaalisti nuita yrittää tehä hiki hatussa ja sormet verillä, eikä vuorokauden tunnit riitä kumminkaan.

mutta nyt. levänneenä ja rauhoittuneena (ehkä vähän tylsistyneenäkin jo..) vain odottelen simpsonien alkua, jotta saa ne viimoisetkin ajatuksenrippeensä narikkaan.
ah.

ihminen on laiska eläin.