IRC-Galleria

Minun matkani Islantiin alkoi Etelä-Haagasta Helsingistä, jossa olin kesän ollut töissä. Aamu aikaisten käynnistelin auton vuorokauden ainoa viileänä hetkenä, ja ajelin keskustaan, hakemaan vielä yhtä matti myöhästä lentokentälle, muiden jo odottaessa sielä. Rautatieasemalle päästessäni Louhemme jo istuskeli sielä turkoosin matkalaukkunsa päällä ja seiväs ojossa, herättäen hilpeyttä ohikulkijoissa. Ajoimme Helsinki-Vantaan lentokentälle vähänunisissa tunnelmissa ja seikkailimme hieman halvinta pysäköintialuetta etsiessämme. Ihme ja kumma, se kun on kaikkein vaikeimmin löydettävissä! Hahaa! Mutta löysimmepäs! Siitä bussilla terminaaliin, sisäänkirjaus ja turvatarkastus. Sain laput myös Hennan matkatavaroista ja päätin pitää ne tallessa, mikä myöhemmin osoittautui tarpeelliseksi. Etsimme muut ja totesimme mielialan olevan surkuhupaisa, sillä kaikki olivat valvoneet edellisen yön matkustaen Helsinkiin, mutta tahtotila oli korkealla. Toiset myös bongailivat julkkiksia, kuten Alice Cooperin, joka työnteli ostoskärrejä pitkin käytävää muina miehinä.
Lentokoneeseen päästyämme kaikki yrittivät vuoroin nukkua, mutta lopulta luovuttivat. Liikaa jännitystä ja eihän se lento Helsingistä Kööpenhaminaan niin pitkä edes ole. Perille saavuttiinkin yllättävän nopeasti, ja vaihto oikealle portille, Reykjavikin lennollekkin sujui melko siististi, yhtä pientä kommellusta lukuun ottamatta: Kaksi lentoa, kun oli lähdössä samaan aikaan, samaan paikkaan vierekkäisiltä porteilta. Huomasimme kuitenkin ajoissa. Portti, jolta lentomme lähti oli eräänlainen lasikoppi, joka oli jo täynnä ihmisiä meidän sinne saapuessamme, joten nuorison tyyliin "leiriydyimmekin" lattialle seinän viereen ja katselimme silmät selällään, kun sisään alkoi virrata komeita, urheilullisia miehiä, puvut päällä ja burberryn laukut olalla. Alkoi sellainen kihinä, että huh! Tilannetta ei ainakaan helpottanut se, että meidät oli buukattu istumaan näiden miesten sekaan. Saksaa tuntuivat puhuvan. Kihertely ja supina ja hiusten laitto jne. jatkui läpi matkan. Itse luin pokkaria, jonka olin ostanut lähteissä (Paolo Coelhon Winner stands alone)
Perille päästiin ja alkoi selvittely, että missä muutetaan voucerit tarvittaviksi asiakirjoiksi ja tietenkin matkatavaroiden odottelu ja keräys. Seisoimme viimeisten joukossa linjastolla, kun viimeiset laukut tulivat, mutta seivästä ei missään! No tuskallisen selvitellyn jälkeen todettiin sen jääneen vahidossa Kööpenhaminaan ja tulevan aamukoneella, mutta tullissa meille ilmoitettiin, että koska se on terävä, emme saa tuoda sitä maahan. Se siitä sitten! Bussi kuski oli oikein huolehtiva, että saavuimme oikeaan paikkaan ja stressini siitä, etten osaisi pitää huolta siitä poppoosta, mikä oli mukanani oli aivan turha! Kaikki sujui oikein nätisti. Nuorimmaisemme vaan alkoi valittaa päätään heti majapaikkaan päästyämme. Nukuimme siinä yön ja aamiaiselle saapuivat jo Amerikan matkaajammekin, jolloin osa minun stressistäni haihtui, kun joukkoon liittyi aikuisia. Väsynyt päivä oli tämäkin ja matkamme jatkui sisämaa lennolla Akurayriin, jossa Ylva otti meidät hoiviinsa heti koneen laskeuduttua.
Maisemat olivat mielettömiä niin koneessa, kuin maissakin ja meidän "koti" cula villa oli aivan suunnattoman suloinen! Pian päästiin tutustumaan myös täysin uuteen teatteriin, joka hiveli ainakin minun kauneus käsitystäni. Tietynlainen luonnon karkeus oli saatu vangittua arkkithetuuriin ja tilat olivat melko toimivat - tosin kesken. Äkkiä totuimme festivaalin meille suunnittelemaan päivärytmiin, joka sisälsi hyviä ruokailuja läpi koko festivaalien. Pyrimme myös siihen, että katsomme orjallisesti kaikkien muiden esitykset ja melko hyvin siinä pysyimme! Itseltä taisi jäädä yksi väliin, kun en jaksanut nousta ajoissa, kun olin valvonut niin myöhään. Oli hauska päästä katsomaan, miten erilaisia ja miten eri tasoisia esityksiä festivaaleilla oli. Eikä meidän todellakaan tarvinnut hävetä siinä joukossa, vaikka jotkut ehkä olivat sitä mieltä. Tietty ennakkoluulo, joka meihin liittyi osoittautui enemmänkin kannustavaksi kuin lamaannuttavaksi tekijäksi varsinkin nuortemme joukossa. Nuoret tuntuivat ammentavan valtavasti energiaa ja luovuutta siitä, että heitä aliarvioitiin iän perusteella. Siitä pääsemmekin siihen, että harjoitusten perusteella kukaan ei olisi uskonut, että näyttämölle lopulta päätyvä esitys olisi niin valmis ja intensiivinen. Toistakin mieltä tosin oltiin. Suomalainen ilmaisu ei ehkä sytyttänyt kaikkia raakuudellaan.

Bussiretki läheisille nähtävyyksille oli jotain ainut kertaista ja valokuvien määrä siltä retkeltä huima. Matka tuntui kuluvan valtaisan nopeasti huolimatta siitä, että ei ehditty nukkua kovinkaan paljoa. Ainut matkan varjopuoli oli se, että aivokalvon tulehdus pyrki muutamaan vuorollaan ja pahimmillaan oltiin öitä sairaalassa. Esityspäivänä kaikki kuitenkin olivat tolpillaan ja hyvässä vedossa, mikä oli pelastus, muutenkin vajaassa miehityksessä. Paluu matkalla vietimme vielä hetkisen Reykjavikissa ja vierailimme Blue Lagoonissa ja vietimme sielä rentouttavan päivän mineraalivedessä lilluen. Yhtäkkiä koittikin jo kotimatka ja vaikka minun oli tarkoitus muuttaa heti seuraavana päivänä Helsingistä Kouvolaan katsoin paremmaksi keskittyä pari päivää ainoastaan pyykinpesuun ja nukkumiseen.