IRC-Galleria

Jos saat sadasta alle 10, olet nössö.
Jos saat alle 20, olet tylsä.
Jos saat 20-40, rohkeutta!
Jos saat 40-50, olet järkevä.
Jos saat 50-60, olet teini.
Jos saat 60-80, olet pahis.
Jos saat 80-90, rauhotu!!
Jos saat yli 90, olet nuorisorikollinen.
Olen...
[ ] maistanut tupakkaa
[1] lintsannut koulusta
[2] haukkunut opettajia
[3] väärentänyt nimikirjoituksen
[4] ollut jälki-istunnossa
[5] ollut yli kuudessa jälki-istunnossa
[6] maistanu tai juonut alkoholia
[7] juhlinut juhannusta yllämainitulla tavalla
[8] ...tai uutta vuotta
[9] varastanut rahaa
[ ] maistanut huumeita
[ ] käyttänyt huumeita/edelleen
[10] ollut opettajan puhuttelussa
[11] ollut rehtorin puhuttelussa
[12] rikkonut koulun sääntöjä rangaistukseen asti
[13] soittanut pilapuheluita
[14] tullut petetyksi
[15] kuunnellut heviä
[ ] häiriköinyt suurta tapahtumaa
[ ] päässyt rikkeilläsi lööppeihin
[16] lukenut salaa jonkun viestejä
[ ] lukenut salaa jonkun päiväkirjaa
[17] heittänyt ihmistä kivellä
[18] uhannut jotain puukolla
[19] levittänyt juorua
[20] pukeutunut mustaan
[21] valehdellut vanhemmillesi
[22] katsonut alaikäisenä K15 elokuvia
[23] katsonut alaikäisenä K18 elokuvia
[24] leikkinyt sytkärillä
[ ] sytyttänyt tahallisesti tulipalon
[25] harrastanut nettiseksiä
[ ] raiskannut
[26] rikkonut lakia
[ ]joutunut tarkkikselle
[27] kävellyt päin punaisia
[28] meikannut
[29] leikellyt hiuksiasi ilman lupaa
[30] tehnyt lävistystä ilman lupaa
[31] kuunnellut musiikkia lähes korvien räjähtämispisteisellä volyymillä
[ ] tappanut
[ ] ampunut tahallisesti
[ ] puukottanut
[ ] soittanut seksilinjalle
[32] matkustanut pummilla
[33] liftannut tuntemattomille
[34] ollut käyttämättä kypärää
[35] käynyt salaa perheen viina/viini/ym. pulloilla
[36] pihistänyt joltain karkkia huomaamatta
[37] oksentanut alkoholin vuoksi
[ ] syönyt tupakan sisukset että tulisit kipeäksi
[ ] saiko yllämainittu asia sinut innostumaan?
[38] ollut häirikkö
[39] haahuillut kaupungilla ilman kunnon syytä
[40] lyönyt jonkun silmän mustaksi
[41] lähettänyt pilakirjeitä
[42] valehdellut ikäsi
[43] joutunut poliisikuulusteluun
[44] käyttänyt bikineitä
[45] laittanut herutuskuvia
[46] kuvannut tiettyjä elimiäsi
[47] etsinyt netistä seurustelukumppania
[48] tanssinut rock tansseja
[49] koputellut oviin ja häipynyt paikalta
[50] huudellut ohikulkijoille
[51] floodannut
[52] stripannut
[53] ärsyttänyt tositarkoituksella
[54] saanut kuulla olevani huora/lutka/pissis ym.
[55] piirtänyt pervoja
[56] puhunut pervoja
[57] ollut opettajan silmätikku
[58]kiroillut
[59] haukkunut jotain päin naamaa
[60] piirtänyt graffitteja
[61] sanonut opettajalle suoraan mielipiteesi hänestä
[62] haukkunut opettajaa niin, että tämä on sattunut kuulemaan
[63] pulissut tunneilla
[64] puhunut pahaa selän takana
[65] saanut jonkun itkemään
[66] ajanut mopoa alaikäisenä
[ ] hakannut jonkun sairaalaan
[67] piirrellyt pienenä salaa seinille
[68] "parturoinut" kaveriasi
[69] vilautellut
[70] rikkonut jotain tarkoituksella
[71] heittänyt jollain jotain
[72] lyönyt
[73] repinyt jotain hiuksista
[74]piiloittanut jotain joltakin
[ ] palvonut saatanaa
[75] lukenut kauhukirjoja
[ ] imenyt imurilla ihoa ja väittänyt fritsuiksi
[76] mennyt salaa johonki...


Olen siis pahis XD

Olen mielestäni ollut melko kaksi jakoinen persoona tässä asiassa läpi elämäni ja narsismi on varmaan suurin syy siihen.
Suuriosa ihmisistä, jotka minut tuntevat pitävät minua hyvinkin itsevarmana ja osa ystävistä, jopa myöntää kadehtivansa sitä, kuinka uskallan aina tehdä ja sanoa niin kuin haluan ja olla raa'asti vain se, mikä olen.
Haluan myös erottua joukosta ja minulla on aina ollut tarve saada itseni ja ajatukseni muiden ihmisten tietoon ja huomioon, siksi itse ilmaisun tarpeeni on saanut minut teatteriin ja ties minne...Sitähän tämän bloginkin pitäminen tavallaan osoittaa? Ihan yhtä hyvin voisin kirjoittaa päiväkirjaa itselleni, mutta sen sijaan jaankin ajatuksiani täällä "sosiaalisessa mediassa"
Tietenkin siinä, että on opiskellut teatteria ja tanssija ja laulua ja muitakin taiteenaloja, on antanut minulle aivan erilaiset välineet tuoda itseäni esille. Pelkästään se, että voi sanoa asiansa ääneen on jo paljon. (Vahvuus, joka poistuu kielen vaihtuessa ruotsiksi XD)
Mutta onhan sellaisiakin ihmisiä, jotka pelkäävät ihmisten edessä oloa, vaikka saisivat millaista "koulutusta" siihen?
Että ehkä se onkin enemmän siitä, että olen sen verran oman napanituijottaja, että en yleensä välitä siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Olisihan se hienoa olla ihailtu ja rakastettu, mutta sitä tuskin saavuttaa olemalla jotain muuta kuin on, ja jos ei nyt satu olemaan helposti ihailtava ja rakastettava, niin se siitä.
Toisessa vaakakupissa painaakin sitten se, että on olemassa ihmisiä, joista itse pitää ja tietenkin sitä ihmisenä silloin haluaa, että olisi heille enemmän miellyttävä kuin vastenmielinen. Huomaankin olevani kaikkein kiltein ja varovaisin juuri niiden ihmisten kanssa, joita rakastan.
En tunne oloani erityisen itsevarmaksi aina. Se on se kova kuori, minkä herkkä ihminen rakentaa ympärilleen. Tietty etäisyys, jopa omaan tunne elämäänsä on välttämätön. Nuorempana se oli niin hassua, kun isäni, joka siis on kova vanha kantainen "äijä" paljastui kauheaksi pehmoksi, sitten se ei enää ollutkaan niin hauskaa, kun ymmärsin itse olevani samanlainen. Lisäksi olen vielä vesimies, niin kuin isänikin. Eräässä horoskooppi kirjassa sanottiin vesimiehestä kerran, että "hänen on helpompi rakastaa koko maailmaa kuin lähimmäistään". Se jäi minulle iäksi mieleen....koska niin se on....

Luulisi, että ulkonäöllä olisi tekemistä itsevarmuuden kanssa, mutta ei sillä oikeasti ole. Se on vain siitä, että millaiseksi tunnet itsesi.
Tapasin viikonloppuna ystävän 5 vuoden takaa ja tämä sanoi, että olen kuin eri ihminen, eikä puhunut ulkonäöstä.
Huvittavinta on juuri se, että 16vuotiaana elin niitä " parhaita päiviä" ulkonäöllisesti, mutta silti olin ehkä epävarmempi itsestäni. Muistan kun kameran edessä olo sai olon tuntumaan alastomalta ja haavoittuvalta. Nyt kun oli kuvauksissa niin oli tosi mukavaa suorastaan nautinnollista! Kuvaajallakin kyllä tekemistä asian kanssa ehkä...Mutta siitä huolimatta, kun ikää tulee lisää niin tuntee itsensä entistä paremmin ja on enemmän "sinut" itsensä kanssa.
"on unohdettava mitä kuvittelemme olevamme tullaksemme sellaisiksi, mitä todella olemme"
Joskus näkemys siitä, että pitää olla omaitsensä kyseenalaistetaan. Esimerkiksi yhteiskunta kasvattaa meitä kaikkia hyvin samantapaiseen jopa sovinnaiseen muottiin, joka ei ole meidän kaikkien tie. Rajusti poikkeavasta elämäntiestä joutuu ehkä taistelemaan enemmän kun osaansa tyytyvistä, mutta jos lopussa kysysisi, että kumpi on onnellisempi? No kukin voi toki muodostaa oman mielipiteensä tästä, mutta minusta ainakin tuntuu, että itse saavutettu ja ansaittu on aina arvokkaampaa kuin valmiina saatu.

Valokuvaus on muuten mielettömän hieno väylä itsetutkiskeluun. Vangitsee kasvot, hetket, ilmeet, tunteetkin ehkä? Se, että pystyt katselemaan itseäsi ikään kuin ulkopuolisena. Vähän sama kun laulua opiskellessa on välillä kuunneltava sitä nauhalta, koska ääni kuulostaa aina erilaiselta omassa päässä. Olen pohtinut sitä vasta nyt myöhemmin, mutta ilman tätä galleriaa ja sitä että teininä kuvaili itseään, en todennäköisesti olisi ikinä päässyt siitä mielikuavasta, että olen ruma ja jättimäinen. Koulukiusattuna nimittäin tulee sellainen olo. Nykyisin sitä voi jo myöntää, että on kaunis ja pituuskin on oikeasti enemmän hyvä kuin huono asia. Miten sitä olisikaan ollut erilainen elämä kun olisi pysähtynyt johonkin lapsuuden pituuteen? En kyllä muista olleeni koskaan pieni, mutta se nyt johtuu enemmän siitä, että ikätoverit olivat aina niin paljon pienempiä.
Juuri pitkien lapsien itsetuntoa minusta pitäisi tukea ihan erityisen paljon. Varsinkin varhaisnuoruudessa kaikki tytöt tuntuvat kasvavan poikien ohi, juuri siinä vaiheessa kun ne alkavat kiinnostaa! Sitten kun olet jätti suuri muihin nähden etkä oikein hallitse raajojasi ja ryhti on huono ja olo muutenkin, että haluaisit välillä kadotä näkyvistä, niin juuri silloin pääsi on se, joka on kaikkien muiden päiden yläpuolella!

Vaikka sitä luulee täysin parantuneensa,

Aina oppii uutta, jopa itsestään.
Entäs sitten kun ei enää halua oppia itsestään?

Kaikki onnellisuus gurut toitottavat siitä, kuin onnellisuus lähtee itsensä tuntemisesta ja sen hyväksymisestä, jolloin voi saavuttaa tasapainon itsensä ja maailman välillä, asettaa itselleen sopivia tavoitteita, saavuttaa ne ja olla onnellinen.

Maaliskuussa luulin saavuttaneeni itsetutkiskelussa pisteen, jossa voin alkaa hyväksyä ominaisuuksiani. Hetken se toimi. Sain elämäni järjestettyä itselleni sopivaan tyyliin ja jamaan. Onnistuin luopumaan ulkoisista odotuksista ja keskittymään vain omiini.
Aina on helpompaa sanoa, mitä ei halua.

Koin kuitenkin ensimmäinen takapakin Jungin persoonallisuus testin myötä, joka muutti ominaisuudet, joita olen käsitellyt itseäni miellyttäneellä tavalla, karuksi faktaksi siitä millainen olen.
Monet kyllä vitsailivat "että voi ei nyt joudut sitten olemaan tuollainen loppuelämäsi, kyllä on kurjaa!" eivätkä yrittäneetkään ymmärtää aiheutunutta ahdinkoa. "Uskotko sinä tuollaisiin testeihin? Mitä väliä sillä on mitä se sinusta sanoo?" Ei sillä varmaan muuten olisikaan, mutta juuri johtuen siitä pitkällisestä itsetutkiskelusta, minä tiesin jo sen kaiken. Tunnistin ne ominaisuudet itsessäni, mutta se miten minut nyt esitettiin kokonaisuutena ja samalla yhtenä monista...? No kai sen saa sanoa: masensi!

Kun elämä on jatkuvaa oppimista, niin kai se on myös jatkuvaa muutosta? Kun pysähtyy ei ole enää mitään. (?)

Empty spaces fill me up with holes
Distant faces with no place left to go
Without you, within me I can find no rest
Where I'm going is anybody's guess

Chorus:
I tried to go on like I never knew you
I'm awake but my world is half asleep
I've prayed for this heart to be unbroken
But without you all I'm going to be , incomplete

Voices tell me I should carry on
But I am swimming in an ocean all alone
Baby, my baby
It's written on your face
but You still wonder if we made a big mistake

Chorus:
I tried to go on like I never knew you
I'm awake but my world is half asleep
I've prayed for this heart to be unbroken
But without you all I'm going to be , incomplete

Bridge:
I don't mean to drag it on
But I can't seem to let you go
I don't wanna make you face this world alone
I wanna let you go..........

Chorus:
I've try to go on like I never knew you
I'm awake but my world is half asleep
I've pray for this heart to be unbroken
But without you what I'm going to be is, incomplete...

Incomplete....

Arki tappaa louvuuden.

Joskus on vaikea puristaa itsestään juuri sitä haluttua luovuutta, siksi koulussakin on kurssi "luova suunnittelu" jossa puhutaan paljon, niistä keinoista kaivaa itsestään sitä luovuutta. Kurssin myötä niihin luoviin hetkiin onkin alkanut sitten kiinnittää huomiota enemmän kuin ennen. Pysähtyy miettimään, että mistä tämä tarve "luoda" sai nyt kipinänsä? Samalla sitä yrittää pistää merkille, että mitä sellaista on tapahtunut, niin henkisesti kuin fyysisestikin, joka sitten on johtanut siihen tilaan, jossa luovuus pulppuaa ja on suorastaan tarve saada se kaikki ulos!

Olen kyllä edelleenkin sitä mieltä, että kaikenlainen taide on minulle itseilmaisua ja taiteessani näkyy aina se sen hetkinen "sisin" vaikka aina sitä ei tahdokkaan myöntää omakseen....Samasta syystä vanhemmat ovat olleet huolissaan välillä hyvinkin raaoista teoksistani, mutta toisaalta, kun onnistuu järkyttämään sillä tavoin, niin tarvitseeko sitä tehdä enää muuten?
Olen myös pistänyt merkille, että jos ei ole mitään poikkeuksellista elämässä ja on onnellinen tai vaikka vain tylsistynyt vallitsevaan tilaan, ei synny niin yhtään mitään! Mutta kun on kamala kiire, sattuu ja tapahtuu, on ihmissuhde ongelmia sun muuta draamaa ja kärsimystä niin johan pulppuaa!
Kipu - siitä tietää olevansa elossa ja tällä hetkellä saan siitä valtavasti luovuutta..?
Kun asiat on huonosti ja tuntee itsensä pieneksi ja surkeaksi sitä alkaa taistella ja menestyä...
Mutta tilanne, jossa tuudittautuu omaan onnellisuuteensa, eikä enää kyseenalaista elämäänsä, syntyy passiivinen kupla luovuudelle.

Ja tämän tiedon kanssa sitten on kasvettava luovaksi ihmiseksi?

Kerto
Mä haluun antaa mielihyvää, iloa ja nautintoa,
En aio sua omistaa, vaan elämääsi somistaa,
Niinkuin enkelit tekee
Mä haluun antaa mielihyvää, lisää lempee sun päiviin
Anna mun nostaa sut pilviin, sillä enkelit tekee niin.

Elämä ei oo kellään helppoo, päivästä toiseen asiain hoitoo,
Kuka sua hoitaa kun sitä tarvitset,
Kuka hieroo pois päivän rasitukset?
Kuka täyttää sut lämmöllä,
Kuka sulkee hyväilyyn hellään?
Anna mun olla se, anna mun näyttää,
Voin kaikki sun toiveesi täyttää.

Kerto

Aamuvarhaisesta iltamyöhään
Kumpikin meistä tekee työtään,
Vaan kun pimeä laskeutuu,
Se tuntuu tuovan yksinäisyyden myötään.
Mut jos sallit mun tulla sun elämään,
Ei kumpikaan meistä kuole ikävään,
Beibe, mä rakastan sua pitkään,
Eikä sulta enää puutu, ei puutu –

Mielihyvää, iloa ja nautintoa...

Olen taas suunnitellut, sekä vältellyt blogin kirjoittamista pitkän aikaa. Nyt kuitenkin tarpeeksi rento olo, etten paasaa tänne mitään...varmaan =DD

Otin sit loparit töistä, ei kiltisti tehty, mutta joskus on vaan oltava itsekäs.
Viikonloppuna mökkeilemään! Odotan sitä! Saa vähän rentoutua ja etäisyyttä tähän hektiseen elämään, ennen kuin se todella alkaa taas.
Olen jo kyllä ihan valmis kouluun. Siitäkin huomaa, kun muisti ei ole enää ylikuormitettu. Kolmen viikon välein tehtävä Avonin tilaus on hyvä mittari siihen, sillä silloin, kun muisti käy ylikierroksilla on vaikea muistaa viiden numeron mittaisia tilauskoodeja, edes sitä hetkeä, kun kirjoittaa niitä, mutta nyt kun on ollut fyysisissä töissä, ei tee vaikeaa laittaa edes kolmea kerrallaan!
Joten ei kun tankkaamaan vuorosanoja...joita ei onneksi ole paljon!
Odotan Islannin reissuakin. Se on jotain, mitä tuskin tulee kokemaan uudestaan - ainakaan hyvin pian, mutta ensi kuussa kun maksan kahden kämpän vuokraa ja takuuvuokraa ja ostan puuttuvia tavaroita, niin tulee varmasti tunne, että sen reilun tonnin olisi voinut käyttää paremminkin! Toisaalta...voiko kokemukselle asettaa hintaa? tai hinnoitellaanhan sitä päivittäin, mutta tarkoitan, että ehkä min pärjään ilman telkkaa vuoden tai pari jne. Se on kuitenkin vaan materiaa...
Materiasta muuten...Kävin tänään ettii imuria Jumbosta. Löysin , mut liian kalliin =S pitää nyt miettii oonko valmis sijoittaa 139e imuriin ....ja kun se tuskin on ainut asia mitä tuun tarvii!
vois kyl lähtee ikeaan ja ostaa pannut ja kattilat sielt....


Siel kävin ja 7 osainen kattila sarja makso 59e XD Nyt on sit yks huoli vähemmän=) Meinasin, että muutan ens sunnuntaina, mut se mökki estää sen....ja ens viikol oon varmaan töis....siis toises työs=DD mut ei sil muutol tietty kiire oo...vaik olishan se kiva ehtiä vähän kotiutumaan ennen koulun alkua, mutta en minä siel tietty yksinäni alkais tylsistyy...itseni tuntien, lähtisin reissuun tai kuttusin ihmisii kylään=) <mutta ehtiihän tuot viel islannin jälkeen...on siin mitä? 3 pv? =DD

Vapaaehtoista muuttoapua?;)

Oon syönyt viimeks viime perjantaina...tai siis ruokavalio on sipsii, limppaa, mehuu, pilttei ja hedelmä sillon tällön. Mut vois kyl huomenna käydä samal syömäs jossain kun metsästän viinoja ja muita rokki tarvikkeita. Nyt on kyl varaa syödäkkin, en siis tiedä painooni nyt mut työhousut jois en päässyt kunnolla kyykkyyn tiukkuuden takii kun sain ne ei pysy päällä enää....Tietysti peseminenkin kutistais vähän mut silti.
Palkkapäiväkin vissiin sopivasti huomen ^^
Aion kyl syödä ja juoda niin et napa paukkuu!
Odotan niin kaikkien ihanien ihmisten näkemistä!
Hitto vaan kun pitäis maanantain olla töis 7 =S millähän verukkeel sais vapaaks....Pomo jo eilen yritti kosiskella lauantaiksikin työmaalle mut onneks ei tarvinnut sanoo mitään kun äijät jo nous täysmittaseen kapinaan XD Oli sit käynyt ottaa sen valmistumisaikataulun pois talon ilmoitustaululta =DD
On kyl niin vaarallinen sää ryyppää. Pitää muistaa juoda muutakin kuin alkomahoolia...ettei lopu juhlat kesken!

Rokki on kyl varmaan aina ollut vuoden tapahtumarikkain viikko ja sen tapahtumia ruoditaan aina useita vuosia! Ainakin itselle aina sattuu ja tapahtuu. Toivottavasti nytkin!

Mitkähän kengät sinne laittaa? Kun sen reissun jälkeen ne on aina entiset XD

Tänään iski ihme fiilis (jota ei oo ikinä ennen ollut) et otan nänni lävärit ja tatskan, mut ei olis yhtään mun tyylistä=DD Se on vaan sitä adrenaliinihakuisuutta taas...mutta hennaa ostan kyl huomen jos löydän. Se on ollut haaveena jo monena kesänä, että kiskaisen sillä jotkut kivat kuviot..mut hitto ton ihottuman kans nyt...mee pois=(

Rokkiiiiiiiii!

Täältä tullaan<3

http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/6180895

Onko se nyt liikaa se 9km?! Toisaalta keskustassa on aina niin helppo asua...mutta kattokaa nyt tuota kämppää! Eiks olis ihan mun kämpän näkönen?

Oikeastaan ainut asia, mikä tuossa risoo tuon Kuusankosken lisäksi, on parvekeettomuus! Parveke oli meidä keskustan kämpän käytetyin osa aina kesäisin. Minä niin tykkään kasvatella kaikkea. Nytkin on viljelmät tuossa flyygelin päällä, kun ei sitä partsia ole täälläkään... Kai sitä jonkun vuokrapalstan voisi ottaa...Kai Kouvolassakin on sellaisia=DD??

Jos olisin oikein viitsivä, tuolla hintaa saisi mummonmökin, jossa tietysti sitten olisi sitä pihaa. Ajatus toimi paremmin aiemmin, kun oli mies, joka tekisi lumityöt (teoriassa) mutta niin ihanaa kun kesällä olisikin puuhastella omalla pihalla, talvella ei olisi.
Lisäksi on sellaisia ongelmia, kuten ulkosauna. Sekin kiva kesä aikaan talvella ei. Todennäköisesti joutuisi laittamaan toisen mokoman rahaa märkätilojen rakentamiseen jne...ja tuskin Kouvolassa sitten edes olen kesäisin. Töihinhän se on mentävä, ja tuskin ovat Kouvolassa. Helsinkiin ei kyllä aja kun jonkun puolitoista tuntia, mutta aika pitkä työmatka! Tosin kaikki työkaverit tällähetkellä tulee Hyvinkäältä, joka aamu. Mitä..? 80km? Minä olen kuitenkin niitä ihmisiä, jotka tahtoo päästä töihin vartissa ja mahdollisimman helposti! Sitten kun joskus se sisustusarkkitehti olen niin toimisto on varmaan kotona.
"Ai huomeeeenta! *haukotus ja rapsuttaa vatsaa hiukset pörrössä* Tulkaa toki peremmälle niin katsotaan sitä teidän pohjaa" XD

Tuo kämppä olisi kuitenkin sellainen, että voisin viedä kaikki tavarani sinne (ja hankkiutua eroon ylimääräisistä) ja äitikin saisi lopultakin tehtyä jotain, sille museolle, jossa joskus asuin. Mutta tulee se olemaan tuskaa, kun alan purkaa niitä huonekaluja sieltä varastoista. Kaikkea sitä tavaraa, mitä Jannen kanssa yhteiseen asuntoon hankittiin...Saattaa olla, että osa saa lähtö passit =DD Ehkä ei heti, mutta kuitenkin.. Esim ruokapöytä, olen päättänyt hankkivani artekin ruokapöydän. Se maksaa sen 700e, mutta olen aina siitä pitänyt ja tiedän pitäväni jatkossa ja sitten jos en enää pidä, joku muu tahtoo sen. Se jos joku on ekoa, kun ei tarvitse kaatikselle raahata...

Ääh tuntuu, ettei ole tarpeeksi aikaa mihinkään järkevään! eikä rahaakaan ja ahdistaa jo valmiiksi mitä kaikkea joudun muuttaessa hankkimaan. Käytännössä sähköllä toimivista asioista minulla on vain valoja, leivänpaahdin ja 3 tietokonetta...kyllähän niillä aika pitkälle pärjää, mutta on jo vähän hölmö olo kun ei ole nähnyt televisiota kohta kuukauteen muuta kuin jonkun luona ohi mennen. Ja mikro on aika tärkeä myös XD

Aioin mennä tänään nukkumaan ajoissa, onhan tämä tietenkin vieläkin ajoissa, mutta aiemmin! Tässä sitä kuitenkin ollaan. Minulla on ollut koko päivän jotenkin odottava olo, mutta en tiedä, mitä odotan? Mutta kun on tämmöinen olo on vaikea mennä nukkumaan...kun jotain pitäisi vielä tapahtua?

Tavallaan tämä irtonaisena eläminen ja matkalaukussa asuminen on terapeuttista, mutta sen se tekee, että ei oikein ylläty mistään eikä jännitä mitään... Siksi sitä kai tekee mitä uskomattomimpia repäisyjä välillä. "Elä tunteet vahvasti, kuin lahjana Jumalalta" Sitä vahvuutta niihin etsii.... Luulisi, että kun ei ole kiinni missään niin, jokainen päivä on erilainen, mutta ei. Vaikka kuinka yrittäisi niin sitä luo itselleen rutiinin, vaikkapa vaan siitä, mitä ostaa ruokakaupasta, mutta aina on jotain. Välillä on niin vaikea olla vapaa, kun itse rajoittaa elämäänsä...rakentaa niitä kahleita.

Oma on aina oma, siitä ei pääse mihinkään. Se luo turvaa.
Tarkemmin ajateltuna, muutto voi olla tosi puhdistava. Puhdistuu kaikesta turhasta. Yritän päästä yli siitä, että joitain asioita säilyttää vaan muistoksi, ei tarpeeseen. Siinä onkin tekemistä koko elämäksi...

En ymmärrä, miksi Suomessa katsotaan pahalla, jos antaa saamansa lahjan eteen päin? En nyt tarkoita, että heti, mutta välillä on tunne, että jokin esine, mikä on joskus auttanut on jäänyt tarpeettomaksi itselle, mutta saattaisi olla tärkeä toiselle...
Itse olen nyt avaimenperätön, sillä annoin omani seurustelevalle ystävälle. Avaimenperä oli kuukiveä eli pitäisi auttaa pysymään uskollisena. En sinänsä usko taikakaluihin, mutta tuo ne jotenkin lohtua? hioin sitä kiveä kädessäni aina kun mietin, että haluan jättää sen elämän ja elää vielä omaani.
Äidilläkin on ollut pieni posliini elefantti käsilaukussa koko minun elämäni ajan, ehkä pidempäänkin? Ei siitä koskaan puhuta, mutta se on jotain, mikä ei koskaan puutu sieltä - Onnen elefantti.
Eli tavallaan sitä tahtoo elämään jotain pysyvääkin, vaikka kuinka tahtoisi olla irti.

Oon nyt hävytön ja kirjoitan tän tänne kaikessa brutaaliudessaan.

Aina ei onnistu. Tänään oli juuri sellainen päivä, eikä taatusti ollut yrittämisen puutteesta.
Päätin repästä ja lähdin Korsoon nettitutun luo (voitte vaan kuvitella mielessä mikä) ja se meni sit päin helvettiä, kun jätkä ilmoitti, et ei käytä kortsua ?!!! siis Mitä helvettiä? Uskomatonta, et näitä ihmisiä edes on enää? Varsinkin tämmösis jutuis, en edes tiedä tyypin nimee niin tää luottaa siihen et "ei tol nyt varmaan oo mitään" hitto, kun rupes risoon. Ja jotenkin menee halutkin sen sileäntien, kun se on sit todennäköisempää, et toisella on jotain, jos ei sitä kortsua käytä ikinä. Itselle siitä on tullut elin ehto. AINA MUKANA! Ottakaa mallia ihmiset.

Lopetin pillereiden käytön joitakin vuosia sitten, kun alkoin tulla migreenejä. Sairaus, joka minulla on, mutta joka yleensä ilmenee ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään,mutta siitä tuli viikottaista. Kun lopetin pillerit, päänsäryt hävisivät. Onhan niiden haitoista ollut, vaikka mitä muutakin tutkimusta, mutta minusta suurin riski on se, että se kortsu on niin helppo unohtaa sitten.... ei hyvä. Juuri oli tutkimus, että joka toinen mies kantaa papillonvirusta! eli parisuhteissakin olisi parempi käyttää sitä kortonkia, jos ei tahdo kohdunkaulasyöpää. Onhan se ikävä laitos, eikä kukaan sitä varmaan sen takia käytä, että olisi mukavaa, mutta mielummin se, kuin joku vitsaus... ja vaikka se ei raskauden ehkäisynä maailman varmin olekkaan, minä jos joku sen tiedän kortsu hajonnut jo kahdesti tän vuoden sisään ja jälkiehkäisyt syöty 2/3 jotka saa syödä vuoteen. Onneks molemmin kerroil tapaukset joil on ollut mustaa valkoisella puhtaudest...Itekkin pitää kyl taas käydä testeis - kuitenkin.
Pillereiden lopetus päätöstä tehdessä totesin, että mielummin pamahdan paksuksi kuin kuolen aivoverenvuotoon. Asiat oikeeseen mittakaavaan.

No anyway, minä sanoin Korsolle, että ei sitten ja tämä oli samaa mieltä, mut tiputti mut vaan asemalle vaik oli luvannut viedä takas kotiin. Se on aina kiva seikkailla paikasta mis ei ole ikinä käynyt. Onneks alan hahmottaa tätä Helsinkii jo jonkun verran. Ja onneks oli sen verran rahaa! ei mitenkään varmaa mun elämäs tälhetkel...No junast soitin sit yhdelle...hmn? Miten kuvailisi? Yhdenillanjutulle aiemmin keväält, kun muistin et se asuu siin Pasilas ja menin sinne.
Eihän siitäkään mitään tullut, mut oli muuten ihan mukavaa ja jäi hyvä mieli=) Aika jännää sinänsä..?
Pääsin Pasilast sit helposti bussil kotiin^^
Nukuin vaan kahden tunnin päiväunet tänään, et illal jaksaa, mut kun ei tarvinnutkaan jaksaa niin nyt en sitten pääse nukkuun...huoh
Et semmost.

Kaveri vaan jaksaa rankuttaa et eti kunnon mies ja ala seurustella. Miksköhän min en haluu? =DDD

Tiedän et suurimmalle osalle täs on liikaa infoo, mut joskus pakko puhuu oikeilla nimillä.
Eikä kukaan pakottanut lukemaan.