IRC-Galleria

http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/6180895

Onko se nyt liikaa se 9km?! Toisaalta keskustassa on aina niin helppo asua...mutta kattokaa nyt tuota kämppää! Eiks olis ihan mun kämpän näkönen?

Oikeastaan ainut asia, mikä tuossa risoo tuon Kuusankosken lisäksi, on parvekeettomuus! Parveke oli meidä keskustan kämpän käytetyin osa aina kesäisin. Minä niin tykkään kasvatella kaikkea. Nytkin on viljelmät tuossa flyygelin päällä, kun ei sitä partsia ole täälläkään... Kai sitä jonkun vuokrapalstan voisi ottaa...Kai Kouvolassakin on sellaisia=DD??

Jos olisin oikein viitsivä, tuolla hintaa saisi mummonmökin, jossa tietysti sitten olisi sitä pihaa. Ajatus toimi paremmin aiemmin, kun oli mies, joka tekisi lumityöt (teoriassa) mutta niin ihanaa kun kesällä olisikin puuhastella omalla pihalla, talvella ei olisi.
Lisäksi on sellaisia ongelmia, kuten ulkosauna. Sekin kiva kesä aikaan talvella ei. Todennäköisesti joutuisi laittamaan toisen mokoman rahaa märkätilojen rakentamiseen jne...ja tuskin Kouvolassa sitten edes olen kesäisin. Töihinhän se on mentävä, ja tuskin ovat Kouvolassa. Helsinkiin ei kyllä aja kun jonkun puolitoista tuntia, mutta aika pitkä työmatka! Tosin kaikki työkaverit tällähetkellä tulee Hyvinkäältä, joka aamu. Mitä..? 80km? Minä olen kuitenkin niitä ihmisiä, jotka tahtoo päästä töihin vartissa ja mahdollisimman helposti! Sitten kun joskus se sisustusarkkitehti olen niin toimisto on varmaan kotona.
"Ai huomeeeenta! *haukotus ja rapsuttaa vatsaa hiukset pörrössä* Tulkaa toki peremmälle niin katsotaan sitä teidän pohjaa" XD

Tuo kämppä olisi kuitenkin sellainen, että voisin viedä kaikki tavarani sinne (ja hankkiutua eroon ylimääräisistä) ja äitikin saisi lopultakin tehtyä jotain, sille museolle, jossa joskus asuin. Mutta tulee se olemaan tuskaa, kun alan purkaa niitä huonekaluja sieltä varastoista. Kaikkea sitä tavaraa, mitä Jannen kanssa yhteiseen asuntoon hankittiin...Saattaa olla, että osa saa lähtö passit =DD Ehkä ei heti, mutta kuitenkin.. Esim ruokapöytä, olen päättänyt hankkivani artekin ruokapöydän. Se maksaa sen 700e, mutta olen aina siitä pitänyt ja tiedän pitäväni jatkossa ja sitten jos en enää pidä, joku muu tahtoo sen. Se jos joku on ekoa, kun ei tarvitse kaatikselle raahata...

Ääh tuntuu, ettei ole tarpeeksi aikaa mihinkään järkevään! eikä rahaakaan ja ahdistaa jo valmiiksi mitä kaikkea joudun muuttaessa hankkimaan. Käytännössä sähköllä toimivista asioista minulla on vain valoja, leivänpaahdin ja 3 tietokonetta...kyllähän niillä aika pitkälle pärjää, mutta on jo vähän hölmö olo kun ei ole nähnyt televisiota kohta kuukauteen muuta kuin jonkun luona ohi mennen. Ja mikro on aika tärkeä myös XD

Aioin mennä tänään nukkumaan ajoissa, onhan tämä tietenkin vieläkin ajoissa, mutta aiemmin! Tässä sitä kuitenkin ollaan. Minulla on ollut koko päivän jotenkin odottava olo, mutta en tiedä, mitä odotan? Mutta kun on tämmöinen olo on vaikea mennä nukkumaan...kun jotain pitäisi vielä tapahtua?

Tavallaan tämä irtonaisena eläminen ja matkalaukussa asuminen on terapeuttista, mutta sen se tekee, että ei oikein ylläty mistään eikä jännitä mitään... Siksi sitä kai tekee mitä uskomattomimpia repäisyjä välillä. "Elä tunteet vahvasti, kuin lahjana Jumalalta" Sitä vahvuutta niihin etsii.... Luulisi, että kun ei ole kiinni missään niin, jokainen päivä on erilainen, mutta ei. Vaikka kuinka yrittäisi niin sitä luo itselleen rutiinin, vaikkapa vaan siitä, mitä ostaa ruokakaupasta, mutta aina on jotain. Välillä on niin vaikea olla vapaa, kun itse rajoittaa elämäänsä...rakentaa niitä kahleita.

Oma on aina oma, siitä ei pääse mihinkään. Se luo turvaa.
Tarkemmin ajateltuna, muutto voi olla tosi puhdistava. Puhdistuu kaikesta turhasta. Yritän päästä yli siitä, että joitain asioita säilyttää vaan muistoksi, ei tarpeeseen. Siinä onkin tekemistä koko elämäksi...

En ymmärrä, miksi Suomessa katsotaan pahalla, jos antaa saamansa lahjan eteen päin? En nyt tarkoita, että heti, mutta välillä on tunne, että jokin esine, mikä on joskus auttanut on jäänyt tarpeettomaksi itselle, mutta saattaisi olla tärkeä toiselle...
Itse olen nyt avaimenperätön, sillä annoin omani seurustelevalle ystävälle. Avaimenperä oli kuukiveä eli pitäisi auttaa pysymään uskollisena. En sinänsä usko taikakaluihin, mutta tuo ne jotenkin lohtua? hioin sitä kiveä kädessäni aina kun mietin, että haluan jättää sen elämän ja elää vielä omaani.
Äidilläkin on ollut pieni posliini elefantti käsilaukussa koko minun elämäni ajan, ehkä pidempäänkin? Ei siitä koskaan puhuta, mutta se on jotain, mikä ei koskaan puutu sieltä - Onnen elefantti.
Eli tavallaan sitä tahtoo elämään jotain pysyvääkin, vaikka kuinka tahtoisi olla irti.