IRC-Galleria

Nyt on kyllä juuri se mielentila, missä kirjoitettuja blogeja ei jaksa lukea ja joiden kirjoittajat leimaantuvat tosi sekoiksi.

No jos kuitenkin yrittäisin kirjoittaahiukan kriittisellä silmällä ja tästä päivästä.

Kuten kaikki tietää valvoin eilenkin 4 asti ja nousin 8.37 lähteäkseni kouluun yhdeksään. Päivän suunta määräytyi jo heti alusta, kun auto ei lähtenyt käyntiin ja jouduin kävelemään kouluun. Minullehhan se ei tehnyt ollenkaan pahaa, mutta "muotoilun teoreettisista perusteista" jäin 25min ainakin. En usko kuitenkaan menettäneeni mitään suurta ja osallistuin lopputunnin keskusteluun mielestäni melko tehokkaasti, niin uskon sen kuittautuneen sillä.
Ruokailussa pääsin muistelemaan italian reissua ja loppupäivä oli muovia.

Kävelin kotiin osan matkasta Vilman kanssa ja yksin jäädessäni katselin pakkaspilveen piiloutunutta kuuta ja lunta roikkuvia lehtikuusia ja mietin, että on täällä Kouvolassa melko idyllistä. Minusta on hyvä asua täällä.
Reipastuimpas linkuttamisesta sen verran, että sain vietyä jo umpi jäähän kalahtaneen pyöräni vinttiin talveksi.
Luin ovella kasassa olleet viikon ja viikonlopun sanomalehdet ja päätin avata koneen, jonka nettiyhteys ei sitten toiminut yhtään! Luovutin ja nukahdin zen cafen soidessa taustalla. Hetken päästä aloin kuitenkin miettiä, että pitää sammuttaa valot ja ottaa päälyvaatteet pois niin voin nukkua aamuun, kun tuota univelkaa on... No kuinkas kävikään, kun palasin sänkyyn täydessä yöuni valmiudessa niin hetkeä ennen nukahtamista, alitajunnan pitkään työstämä tehtävänannon ratkaisu pulpahti mieleeni ja eihän se auttanut, kun ruveta piirtämään. Siinä sitten tuli puhelu jos toinenkkin ja sitten nälkä ja sitten sitä jo löysikin itsensä jumittuneena koneelle.
Tutustuin taas uuteen ihmiseen, ihan erialalta....tunnen niin paljon ihmisiä nykyään, että tuntuu, että luokkakaverit katsoo jo vähän oudosti kun aloittaa "niin mun yks kaveri joka..."

Siinä uuden tuttavuuden kanssa jutellessa alkoi myös mese pilistä ja kohta olikin ilmi riita sielä soivan ihmisen kanssa käynnissä....En minä helposti loukkaannu, mutta jos on herkällä tuulella ja muutenkin ikävä toista ja sit saa vaan paskaa niskaan niin.....*huokaus* no en enää jaksanut olla diplomaattinen vaan heittäydyin pitkään kyteneeseen angstiin ja lopulta aukesi myös ne pitkään tukossa olleet kyynel kanavat ja sen padon tyyntynmiselle ei tuntunut tulevan loppua....Pieni ja naurettava asia, mutta silloin kun menee yli niin se kaikki muukin tulee...Saatiin sitten sovittua.

Joskus se onkin hankalaa, kun minusta ei saa millaiseen purkaukeen vastakaikua. Siis etten suostu riitelemään tai suuttumaan, niin toisesta se voi tuntua, ettei välitä? Mutta kyllä minä välitän! Syvemmin ja useammasta ihmisestä kuin moni tietääkään...Itsekkin välillä hämmästyn.
Mutta oli kyllä ilmaa puhdistava kokemus....niiskutin vaan niin että nenä alkoi vuotaa verta. Outoa, sillä ei koko kuluvan 21vuoden aikana ole kertaakaan ennen tehnyt niin?

Lopulta kuitenkin tuntui, että mökkyrällä peitonsisällä ja möhköfantti kainalossa on hyvä vaipua uneen toisen laitellessa hempeitä anteeksipyytäviä viestejä....On helppo unohtaa, että toinen on ihminen jos häntä ei nää koskaan muuten kuin bittitodellisuudessa....mutta niin se vaan kirpoo silti.

Päätin vielä purkaa tuntojani toiselle ystävälle ja tämä vastailikin viesteihin ja siinähän sitä taas piristyi....

Siis kyllä edelleenkin on tunne, että silmät voisi valua kiinni milloin vain, mutta sitten kun ne valot sammuttaa ja vetää peiton korviian alkaa ajatus juosta jo huomisen puolella. Nyt olen kyllä jo valvonut niin pitkään, että taidan huomisen vaan parannella itseäni...flunssa kun tuntuu puskevan...ei se lamppu minnekkään katoa ja illalla keilaamaan=)

Nyt unta