IRC-Galleria

Teää on tavallaan jatkkoo sille etelliselle blokille, niih empä vaiha tätä keeltäkkään mihinkkään....
Joo-oh
Ajelimpa sitten tuossa Hämmeenlinnassa kahtomassa rakasta ystävvee, jota en ollu nähny pitkkään aikkaan vaik se 400km onkkiin tää välimatka typistynä tuos vuuen sissään, mutta nii se vaan kun tullee mies kuvvaan nii tyttöjen jutut vähennee kummasti...Siis häellä tuli=D Kun rakkaus on tarppeeks kuummaa niin tunttuuhan tuo vievän jäisimmänkkiin naisen mennessään. Eipä tuo minnuu oo haitanna. Tosin oli miula semmonen puheripuli sielä, että suattaa kesttää taas usseemman kuukkauen, et jakssaa minnuu kuunnella tuas=D
ikävvee siitä miun puhheesta teki se et huomasimpas ittekkin, että kaakki mitä puhhuin käänty jossain vaihheessa tuohon perjanttai-lauanttai välisseen yöhön. Työnsimpäs viellä ajatuksen poes mielestäni, mut näimpä sitten unta yölä kuitenkkiin, missä ratkasin tuon herran erään käytännön ongelman...ei se auta kun mennä hitsaa lisä kappale yhteen laitteeseen, kun nyt sen kerta keksin....Vaikkakin näin pienessä asiassa, niin pakkohan se oli todeta, että mieshän se mulla pyörrii mielessä. Piätin nyt vielä kuitessiin, et oli vuan ollunna niin kivvaa et etelleen olin onnessani siitä.
Uamulla kaveri lähti sitten koulluun ja mie lähin sinne Helsinkkiin tuas, kun miula oli aika sinne Fertinovale. Tiäläkkiin jonkun verran tuosta munasolujen luovuttamisesta ollu keskustelluu, niin miepäs nyt ihan oikkeesti teen sen! Niin aikasten uamusta kuitenkkiin olin jo sitten siin keskustassa kuin klo 10. Empä oikkeen muutakkaan keksinnä niin lähin sit shoppaamaan. Uutta laukkuu mie etin, mut eipäs löytynyt! Muuta tavaraa kylläkkiin... Jossain vaiheessa pistin sit Hämmeenlinnan kaverille viesttii et "oonkohan mie liian tyrkky jos pyyvvän sitä syömmään?" Kaveri ei vastanna, niin venytin sitä sinne kolommeen asti et tiesin et herra on herreil varmasti ja laitoin sit tekstiviestin. Tuli vaan et "jos ehdin" Eipä siinä sitten...Menin kiltisti Fertinovalle kirjottelee lakipapereita ja kuuntellee käytännössä perus biologian oppituntii. Lääkärin vasttaannotolla ollessani sit herra soittaa, että missä meen? Kerron et vielä mennöö hetki, mut et nähhään sitten. Pääsinkkiin pian poikkeen ja soittelin sit sieltä Kaisaniemmeekö se nyt on et "minnes mennään syömmään?"
Siin sit oottelin sovitussa kohassa ja herra tullee. Semmonen hymyn poikanen yritti koko ajan pyrkii paistaa naamalle, kun tuli lähemmäs ja niin lähele tulikkiin et ehin alkaa ottaa askelta taakkse päe, mutta tää nappaskin kiinni! Siis hallaamaan rupes! Siin keskellä ihmispaljoutta! Emmie sillä kyllähän mie kavereita hallaan, mut ei myö oltu ennenkkään nähessä hallailtu? Mie sit menin vähän lukkoon siitä...Sai mie senttään toisen käen liikenteesseen et sen verran sain takas halattuu! Mäntiin sit sissään siihen ravintollaan ja tilattiin ja tää makso miutkiin! Jäin ihan luukku auki siinä, kun tuntu jo muutenkkiin et oon kauhheessa kiitolisuuven velassa edellisestäkkiin kerrasta... ei kukkaan oo ikinä niin kiinnostunut miun asiosta tai mielipitteistä...miusta! Saati sitten hoivvaa ja henggaa miun kaa tuolleen....miun olis pitäny maksaa ne ruuvat!
Kertopa hää siin ruuvan aikana taas lissää itestään...tai oikkeestaan niin paljon et google kerto loput...vihhaan stalkkausta, mut olin utelias! Enkä kehannu siinä kuitenkaan kyselä ihan kaikkee! Nyt sit tiiän ja ymmärrän....
Kun oltiin syöty, tää kyssyy et "Mikä sinun aikataulu on? Pitääkö sinun mennä jonnekkin?" Mie siihen et ei oo mittään kuhan ti aamuna on koulusa taas=D niin tää sannoo et tekkee mieli pelata ja halluu uusia pelejä. Mentiin sit johonkkiin pelikauppaan. "Minä en voi kyllä ottaa sinua nyt yöksi kun oon luvannut muuta, mut tuu iltaa istumaan?" Niin me sitten käveltiin taas sinne asuntoon. Tuntu melkeen väärältä olla sielä niin pian uuvvesttaan. Mie ihan rauhassa otin paikan pienemmältä sohvalta, mutta sainkin XboX ohjaimen kätteen. "Saat valita pelin" yritin inttää vastaan, mut päädyin kuitenkin sitten 21-vuoden iässä opettelemaan pelaamaan konsolia.
En osaa selittää, mutta se on ehkä kaikein vaikein asia: yrittää olla kannustava ja sannoo oikkeet asiat sillon kun toinen poistuu siltä niin sanotulta comfort zonelta, mutta tää ihminen osaa sen. Tuli niin hyvä mieli ja mie ihan oikeesti vähän opin pellaan! Nauroin kyllä sille pelille, että "Miten tää voi näyttää näin viattomalta ja olla niin sairas?"
Tää paino pausea ja katto mua silmiin: "Niin, ihan kuin sinä" <3<3<3<3<3 siltä ihmiseltä se oikeesti oli kohteliaisuus!
Joku 6h taas vaan vierähti yhessä...Lähin siltä vähän tekosyyllä yhen kaverin kaa yhelle, kun alko jotenkkiin olla semmonen pöljä olo...Lähteissä ajattelin, et nyt en kyl vähään aikkaan mee sen vaivoiks nurkkiin pyörii, mut sit se sannoo miulle asian, jota oon pitänyt aiemmin läppänä. Sanoo sen suorasttaan anovasti. Se on pyyntö auttaa, sitä sisutaa sen kämppää, sitä ihanaa vanhaa asuntoa<3 Ehkä se on se palvelus mil voin korvata tään kaiken...mut se syöpi sen mun "en pyöri nurkis" luppauksen...
Kun pääsen pois mietin vaan :
"Moi, Olen Mädde ja ihastunut homoon"