IRC-Galleria

Löydän vain yhteyksiä yhdentekeväisyyden
ja totaalisen menettämisen väliltä.
Kuinka silti tajuan yhä käveleväni,
autiokaupungissa missä vain
kaikki harhaa.
Kaikki yöhön kadonneet,
vain varjoina enää,
luotani pois ja enää kädet kylmät kuin rautaa.
Pimeinä tunteina aamuyön,
vain savukkeet ja kofeiini,
nikotiini ja hiiltynyt puutarha,
missä todellinen kotini,
elämän joessa joka kaunis virta,
nyt vain enää verinen joki.
Raunioituneissa kasvoissa,
missä silti tunteet nähdä voi,
minä näen vain rauniokaupungin,
kuten oma helvettini jossa vain liekit palavat,
kunnes hiiltyvät ja enää tuhka mikä savuaa.
Siellä tietenkin, kirkkaissa valoissa,
nauravissa kasvoissa,
vain loppua odotan,
kun nyt jo enää mikä joskus elävää,
vain hiiltynyt ranko,
se mikä joskus oikeaa, enää näky vain.
Niiden hammasrattaiden,
koneiden varjoissa,
sanani viimeiset lausun,
kunnes enää kuten kaikki palanut maa.