IRC-Galleria

Patho38

Patho38

Past will catch you

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Keskiviikko 28.08.2019 20:04

Hokemassa uusia lauseita kirjoitettuna vanhojen päälle,
piti olla temppeli mutta oli vain kasa lautoja
kasattuna heikolle jäälle,
lisää reseptejä, lisää stigmoja kuin niillä olisi
tarkoituksensa, muotti johon ei ikinä sopinut,
veitset pullot purkit ja piikit luvatussa maassa
jonka mätään yläkulttuuriin ei oppinut,

[Ei aihetta]Tiistai 27.08.2019 10:00

Kulkemassa loputtomassa apokalypsissa,
ajattomuudessa etsimässä viimeistä totuutta,
hetkeen kun viimeinenkin viha muuttuu itsetuhoksi,
sieluiksi kadotettuina valheidensa taakse,..
uskoonsa joka tekee niistä hyviä kun kylpevät
raiskattujen uhriensa veressä.

[Ei aihetta]Perjantai 03.05.2019 17:55

Eksyneenä narkoosin puuduttamaan loputtomaan uneen,
olla vapaa vain että saa elää typeryytensä vankina,
kieroutuneita totuuksia kun haluaisi kuolla vaikka
pelkää lopulta loppuaan.. kuin se virtaisi milleinä
suoneen yhä nopeammin ja ennen pimeyttä
olisi kait hetken lämmin.. ehkä olisi hetken ehjä.

[Ei aihetta]Torstai 18.04.2019 16:55

Maailmanlopun kulkiessa hitaasti aina vain lähemmäksi,
katsotaan sitä seinien läpi, aivan kuin sillä olisi väliä,
loppuun poltettuina sieluina etsimässä kuolemaa,
viikon ralli, pari päivää unta ja uudestaan vain,
nääntyneinä yltäkylläisyydessä istumassa kasvokkain.
Maanisdepressiivisyyden todellinen luonne, mikä se on,
pitäisikö nauraa, selvinpäin ja kuin piriä pari grammaa,
diagnoosista toiseen, yksi yö suljetulla ja uloskirjaus
uusi uljas avohoito, kattopalkki ja kourassa hirttonaru.

[Ei aihetta]Maanantai 25.03.2019 20:57

Rakentamassa uutta maailmankuvaa lääkityillä aivoilla,
muistikuvat kadonneina, ei muistoja viimevuosista,
ehkä kaikki on vain harhaa, traumaoireita ja vihaa,
katsomassa peilikuvaa että voisi siihen hukuttautua.

Varjo on miestä aina isompi, nyt ei vain tiedä kumpi,
kuin jokin sielun pakkohuutokauppa, surullista,
räkäistä naurua tajuta sen ironia,
Valaistuakko joogasta vai opiaateista..?

Olla olemassa nähdäkseen jonkinlaisen totuuden,
onko se kirjoitettuna tähtiin vai pelkkä valhe,
ympyrän kiertämisen sijasta kävellä suoraan,
houreista usvaa, oodi hulluudelle.

HelvettiKeskiviikko 06.02.2019 05:13

Leikkimässä Jumalaa kadotettuna moderniin utopiaan,
kasvot muovia, ajatukset lentäviä luoteja,
serotoniinit taivaissa tansimassa kohti narkomaniaa,
matkalla taivaalliseen kadotukseen.

Kulkemassa unesta toiseen, viikoista vuosiin,
lisää valheita, mätänevä hymy kipulääke kuosiin,
nauramassa veitsen terä vasten kaulaa,
päättämässä kuka saa seuraavaksi nauraa..

Olemassa kuolemaa varten, palvomassa sitä
verivana valuen pitkin mätänevää kättä,
rukoillen että saisi olla sylissä lämpimässä,
saisi olla elossa, olla tähti taivaalla.

SynnitönMaanantai 18.09.2017 16:48

Läpi tuhannen rikotun peilikuvan lävitse,
että voisivat tulla taas yhdeksi,
kadotettuna utopioihin ja taivaisiin
mistä pudotaan veripisaroina takaisin
nollapisteisiin, peileihin rikkinäisiin.
Katsovat käsiään maailmanlopun edessä,
etsivät synnittömiä heittämään
ensimmäisen kiven, eivät ikinä löydä,
eivätkä ikinä tule näkemään sitä.

Synkeät muistotPerjantai 27.04.2012 00:06

Pohtiessani pahuuden olemusta
oman houretilani silmin,
näen vain aikaa kun olin
7-vuotias. Miten kaiken
sen hyvän keskellä jossa
siihen ikään asti olin varttunut
olikin jotain pahaa.
Miten tajusin pelkääväni
kun minua haukuttiin koulussa.
Miten sen vitun 10-vuotta kestin
sitä joka päivä. Nyrkin iskuja, sylkeä,
vihaisia sanoja ja lauseita...
miten selvisin?

"...Lehdissä mainostetaan
miten nuorisolla ja kaikilla on
niin paha olla..."

Muistan kun jokelan koulusurmat
tapahtui... minua ruvettiin haukkumaan
murhaajaksi aivan kuin olisin itse Pekka Eric Auvinen.
Minun veljeni puukotettiin 2007 hengiltä..
puukon iskuja oli yli 40 ja tekijä pääsi tänä
vuonna vapaaksi. Istui siis 5 vuotta taposta.

Miten minä liityin koulusurmiin?
Minä en halunnut vahingoittaa ketään,
enkä halua tänäkään päivänä.
Mikä rinnasti minut murhaajaan?
Olinko masentuneena ja ahdistuneena,
murrettuna ihmisenä paha ihminen?
Kaikkien silmissä selvästi olin.

Tänä päivänä voin vasta ymmärtää että
minä en ollut syyllinen vaikka syytin
itseäni siihen asti että vajosin syvään masennukseen
josta saan "nauttia" tänäkin päivänä.

Tällä hetkellä olen lähes työkyvytön,
voi olla että jonakin päivänä
haen sairaseläkettä. Kiitos
niiden "hyvien" ihmisten.

Kirjoitukseni ei ole säälinkerjäämistä,
koska en halua mitään vitun sääliä
vaan haluan kertoa jotain itsestäni.
Haluan kertoa miten kaikenlainen
väkivalta tekee murtuneita ihmisiä,
enkä ole todellakaan yksin...
olen vain yksi alati kasvavassa joukossa.

Omistettu minua haukkuneille ihmisille.
Toivottavasti nyt näkisitte edes osan
peilikuvastanne jos luette tämän. Kiitos.

Lihava kärpänenLauantai 30.04.2011 11:10

Kaikki mitä näet,
vainajat toisessa silmässä,
toisessa vain kuoleman varjo.
Kolmas vasemmalta,
ylin kerros,
siellä ruma ihminen,
siellä sinun pelkosi.
Ole vain hiljaa,
katso minua,
sano minun haaveeni kuolleen.
Siellä missä vasara
murskaa kalloja,
vainajien kanssa minä juhlin,
en tietenkään helvetissä
vaan omassa painajaisessa.
Aamuyö, itsensä läpi lyö,
rumat kasvot minua tuijottaa,
lihavia kärpäsiä
ja morfiinia.

LuotiLauantai 18.12.2010 21:35

Veri valuu rinnastani,
tyhjyys mikä enää minut valtaa,
hiljaisina aamuyön tunteina
mutta kuolin jo vuosia aiemmin.
Jokainen joka löytää
kasvonsa, tulee näkemään
valheista tehdyn kirjan.
Hiljaisuus mikä kaduilla vaeltaa,
paikassa missä makaan
luoti rinnassani.
Poltin kaikki muistoni,
kävelin seinän taakse
mutta en enää tullut takaisin.
Nyt veri valuu kuolleesta rinnastani,
ja makaan vasten seinää,
hiljaa vajoan pois,
enkä tule takaisin.

Tämä on omistettu ikäiselleni ihmiselle joka ampui itsensä.