IRC-Galleria

Muuta itsesi kuin ne muutti sinut,
antoi ohjeet mitä tehdä väärin,
pestä kädet muiden verellä,
luoda laumoittain uusia syyllisiä.
Ei mikään korjaa enää sinua,
maailman kulkiessa ympärillä,
nähden jotain millä oli arvoa,
kun se yhä kantaa sinun kasvoja.

Tuli silmissä kantaa nimiä,
minkä me annoimme anteeksi,
polttaa tiensä ulos,
siellä missä viisaita puhui Jumalamme,
Se tanssi tulessa,
kasvoi kyyneleistä,
Antoi meille anteeksi.

Elät kuin säteily näissä kirotuissa vuosissa,
leikkinyt Jumalaa kaikilla haudoilla,
katsonut minua silmiin kaikilla sanoillasi,
nähnyt kaikkien valheiden taakse.
Katso minun läpi kuin vuodet,
elä kuin raivo sydämessäni,
elä kuin oikeamieliset haukkumassa minua.

Maailman minkä ne kurjien verellä maalasi seinille,
sinne puolisotilaalliset joukot loikkaa helikoptereista,
maalaa puoliautomaattikivääreillä kuvan eilisestä.
Raahaavat entiset Jumalansa vasten seinää,
kertomaan olevansa pahoillaan,
vastoin luomuksiaan, luoden ne kipua elämään,
nälkiintyneiden lihottavan heidän vatsojaan,
seisovan ylpeinä kun rynnäkkökoneet
ulvoen syöksyy heidän patsaita polttamaan.

Täällä sinä tanssit kun maailma palaa ympärillä,
kun tuhatvuotiset valtakunnat katoaa tuhkaan,
suuret johtajat komentaa enää aaveita,
tuhansien pommikoneiden jyristessä taivaalla.

Täällä sinä kuulet kun sanat luo enää pahaa,
kaasukammioita, hautoja mistä loppuu tila,
oikeus mitä ylistetään on näyttänyt kasvonsa.

Täällä sinä näet kun Jumalattomat elää,
nälkiintyneet etsimässä ruokaa seassa raunioiden,
hyvät ihmiset syömässä naapuriensa pohkeita,
päivä oikeamielisten maailmassa

Viimeisetkin elämän rippeet kaivettu alle routaisen maan,
noustakseen vielä täyttämään maan, luomaan sen uudestaan,
sytyttämään sen palamaan radioaktiivisena hornana,
paikaksi missä murhamiehet ja roistot saa olla Jumalia,
torakat ja skorpionit olla niiden kissoja ja koiria.

Nimettömänä raatona galaktisessa joukkohaudassa,
jossa sama päivä toistaa itseään vuodesta toiseen,
luksushelvetissä jota kaikki niin janoaa,
jotain mikä on aina yhä lähempänä,
huippu mistä ei pääse enää kuin alas.

Unissasi kuljet täällä kun juomme itsemme hautaan,
täynnä kipua, täynnä toivoa,
sanoissamme ollaan yhä täällä.
Valehtele veljellesi, tapa äitisi,
hetken ollaan kannettu oikeutta.
Kun verellä sirppi viimein kiilloitetaan,
sanat voi elää uudestaan.

Kulje lävitseni kuin sekava uni että saadaan herätä ehjinä,
olla muuta kuin kopioita, ei vain virheitä taulukoissa,
tainnuta uneen kuin jälkeen miljoonan yön,
jotta saisin herätä onnellisena.

Aina kuolleempi kuin eilen, aina vain,
hulluus kulkee ruttona päässä,
kantaen askeltaan eteenpäin,
elää väreinä ja näkyinä, elää viikkoina ja päivinä,
kiroa vain nimesi ja kohtalosi,
me ollaan silti lähekkäin.