IRC-Galleria

Ironia syvimpien toiveiden täyttymyksen takana
on höyry vasten likaista panssarilasia ovella paratiisin,
siellä missä köyhät rikastuu ja taudit katoaa,
elää saa kunhan ei sitä omista, puhua saa kunhan ei
kukaan ole sitä kuulemassa. Lupaukset jäi sanoiksi,
äkkiä lisää totuuksia ja ihmeitä elämän janoksi.

Kolmet kasvot harmaan marmorin takana tuijottamassa,
samaa päivää vuodesta toiseen eikä se paljon
puhuttu parempi huominen ole vieläkään täällä.
Sitähän ne lupaa, mainostaa ja ylistää,
kuin rahaa sataisi taivaalta, kuin jotain
uljasta uutta maailma mikä nousee korvaamaan tätä
tautien mädännyttämää, tulvan kuluttamaa,
soihtuna palavaa kaaoksen kakofoniaa
mitä jo sodat ja talouskriisit
nuolee kiimaisena ekstaasista ja perversioistaan,
himokkaana vielä sairaampaan sessioon
kanssa raiskatun äiti maan ja sieluttomien biljonäärien

Taustalla maailma mikä ei heijastu peilistä takaisin,
elämä takana sanattomien puheiden,
ripoiteltuna taakse kuolleeksi lääkittyjen aivojen.

On sairasta omistaa ihmisyys jos pitää toimia
kuin kone, pitää palavaa korttitaloa pystyssä,
elää synnittömänä luullen että paratiisissa
niitä muka saisi yllättäen harrastaa.
Sairasta omistaa tietoa jos se on vain aseena
kaikkien muiden pseudososiopaattisten
tunnejäljitelmien joukossa avaamassa ovia
toisten mieleen.

Kuinka monen yksinäisen helvetin läpi pitää sukeltaa jotta
koko tarinan voi oksentaa pillereiden ja viinan
sekaisena litkuna sille tyhjälle taululle,
tuijottaa valoa katon rajassa miettien
onko se taivaan portilla vai katsotaanko
vain näköhermon heijasteita.

Maailma mikä pysyy kasassa kun siitä luopuu,
tarina missä lupaukset on pidetty ja haaveet toteutuneet,
suodattimen läpi vedetty lupaus,
uudet muistot ilman historiaa ja virheetön tulevaisuus.

Kasailla hologrammeja millä
todistaa arvokkuutensa,
katsoa tuhansilla kasvoilla ilman että omistaa
niistä yhtäkään,
miljoona persoonaa ilman sielua,
uudet haavat peittämässä arpia.

Mätänevä humanismi täynnä ihmeidentekijöitä
joilla muuttaa lapset käveleviksi pommeiksi,
ne lupaa riemun ja vapauden kun luovut itsestäsi,
yhdelle hulluus mutta miljardeille valo, yhteiskunnan ehtymätön
lähde joka verellään viljelee sadot pelloista,
musta joki cadillacin moottorissa, pala kudosta tylsän
macheten terässä kiiltäen fanaatikkojen silmissä
kuin timantit minkä puolesta voi tunkea seuraavan
sukupolven konekiväärien ruoaksi.

Mikä ironia on olla näkymätön kun kukaan ei huomaa
enää muutenkaan, olisiko se pelastanut mitään silloin
kun viihteeksi repivät sieluja kuin kärpäsiltä jalkoja,
nuo yhteiskunnan ylpeydet, kieroudessa ja itsensä
palvomisessa keitetyt raiskatun Jumaluuden lapset.
Tuhat tapaa kiertää totuus, miljoona kertoa valheet,
totuus suruna ilman empatiaa, pari plagioitua viisasta
lausetta joltain kuolleelta filosofilta.

Loputtomat lupaukset kaikesta hienosta mitä muka tarjotaan,
katsoa saa mutta ei koskea.. se ei ole sinua varten olemassa,
lupauksia loputtomia, hymyilevinä kasvoina mainoksissa..
pääseekö kukaan sinne, dopamiinin ihmemaailmaan,
käykö kuin laboratorion rotille mitkä nääntyy valheen
vankina hyläten lapsensa sen takia antaen niiden
nääntyä.. osta, käytä, kuluta, raiskaa, tapa, unohda,
luota impulsseihin, anna niiden päättää sun puolesta.