IRC-Galleria

Maailman minkä ne kurjien verellä maalasi seinille,
sinne puolisotilaalliset joukot loikkaa helikoptereista,
maalaa puoliautomaattikivääreillä kuvan eilisestä.
Raahaavat entiset Jumalansa vasten seinää,
kertomaan olevansa pahoillaan,
vastoin luomuksiaan, luoden ne kipua elämään,
nälkiintyneiden lihottavan heidän vatsojaan,
seisovan ylpeinä kun rynnäkkökoneet
ulvoen syöksyy heidän patsaita polttamaan.

Täällä sinä tanssit kun maailma palaa ympärillä,
kun tuhatvuotiset valtakunnat katoaa tuhkaan,
suuret johtajat komentaa enää aaveita,
tuhansien pommikoneiden jyristessä taivaalla.

Täällä sinä kuulet kun sanat luo enää pahaa,
kaasukammioita, hautoja mistä loppuu tila,
oikeus mitä ylistetään on näyttänyt kasvonsa.

Täällä sinä näet kun Jumalattomat elää,
nälkiintyneet etsimässä ruokaa seassa raunioiden,
hyvät ihmiset syömässä naapuriensa pohkeita,
päivä oikeamielisten maailmassa

Viimeisetkin elämän rippeet kaivettu alle routaisen maan,
noustakseen vielä täyttämään maan, luomaan sen uudestaan,
sytyttämään sen palamaan radioaktiivisena hornana,
paikaksi missä murhamiehet ja roistot saa olla Jumalia,
torakat ja skorpionit olla niiden kissoja ja koiria.

Nimettömänä raatona galaktisessa joukkohaudassa,
jossa sama päivä toistaa itseään vuodesta toiseen,
luksushelvetissä jota kaikki niin janoaa,
jotain mikä on aina yhä lähempänä,
huippu mistä ei pääse enää kuin alas.

Unissasi kuljet täällä kun juomme itsemme hautaan,
täynnä kipua, täynnä toivoa,
sanoissamme ollaan yhä täällä.
Valehtele veljellesi, tapa äitisi,
hetken ollaan kannettu oikeutta.
Kun verellä sirppi viimein kiilloitetaan,
sanat voi elää uudestaan.

Kulje lävitseni kuin sekava uni että saadaan herätä ehjinä,
olla muuta kuin kopioita, ei vain virheitä taulukoissa,
tainnuta uneen kuin jälkeen miljoonan yön,
jotta saisin herätä onnellisena.

Aina kuolleempi kuin eilen, aina vain,
hulluus kulkee ruttona päässä,
kantaen askeltaan eteenpäin,
elää väreinä ja näkyinä, elää viikkoina ja päivinä,
kiroa vain nimesi ja kohtalosi,
me ollaan silti lähekkäin.

Sä oot se pilleriharhainen joka me kannetaan nukkumaan
joka saatanan päivä,
et välitä vaikka maailma palaa sun ympärillä,
kuljet samaa saatanan narkoottista usvaa,
vaikka meillä on sua ikävä.

Epäonnistuneen utopian lapsina saamme kasvaa,
kuolleiden puiden hedelminä sadamme maahan,
kunnes kivetytään graniitiksi.
Juovutaan lupauksista ja valheista,
palvotaan irvistäviä naamoja,
vahvoja johtajia vailla selkärankaa.

Pesit verellä mieleni, kuin kaikki olisi vain sanoja,
nyt ne näkee lävitseni laumana aaveita,
samaa harhaa viikoista toiseen,
käskevät parantumaan, johonkin mieleen iloiseen,
pesevät tuhkaksi kaiken lopunkin,
jääpiikiksi kuolevan järjen,
täällä kuin olisin ollut eilen.