IRC-Galleria

Vinyylilevy. Tuo entisaikojen kovin juttu, nykypäivän naurahduksien saattelema retroilmiö vuosien takaa. Ei ne ihmiset suotta arvosta tätä vanhaa musaformaattia; onhan siinä toki parempi äänenlaatu ja soundit on jotenkin "puhtaammat". Tietenkään tähän samaan puhtauteen en lue kaikenmaailma rahinoita ja napsahduksia, jotka tulevat levyn aikana tutuksi. Itsekin omistan nipun älppäreitä, joskaan en niitä aktiivisesti kuuntele. Tosin aina silloin tällöin puraisee levarikärpänen ja pistän Eppujen Kahdeksannen ihmeen kierroksille. Ja joitain singlejulkaisuja tulee myös kulutettua.

Suurimmat harvinaisuudet olen vienyt digitalisoitavaksi Helsingissä sijaitsevaan ReelOne-liikkeeseen. Suosittelen lämpimästi jos jollain on harvinaisuuksia hyllyssä ja vinyylisoitin kaatopaikkakunnossa. Tälläkin hetkellä itseasiassa muutama biisi odottaa digitalisointia siellä. Itse kuulun sukupolveen, jossa CD-levyt olivvat jo massatuotannossa ja vinyylien aika alkoi olla ohitse. Nykyään tuntuu pöyristyttävältä, että ennen piti kesken levyä mennä kääntämään se (!!!) No kaikki entiset nuoret tietää tämän kuuluneen musiikinkuunteluun. Minä en.

Tunnen jopa itseni vanhaksi kun aktiivisesti ostelen vielä CD-levyjä. Tässä vuosia takaperin rakas ulkoinen kovalevyni kosahti ja kaikki tuhannet kappaleet hävisivät sen myötä ja siitä lähtien olen ikään kuin tukenut CD-formaattia. Minulla täytyy olla musiikki käsinkosketeltavana versiona. Jopa netistä ostamani levyt olen pyrkinyt välittömästi polttamaan CD:lle. Ja suhteellisen runsaat CD-kirjastot minulla onkin, enkä sitä yhtään häpeä.

Jopa C-kasetteja löytyy minulta runsaat määrät. Noin kymmenen vuotta takaperin ne oli minulle musiikkimuotoja siinä missä muutkin ja nauhoittelin monta kymmentä kasettia auto-käyttöön. Nykyään olen kuitenkin sen verran hifisöitynyt (sana? -no ei oo!) että c-kassut ovat jääneet pölyyntymään laatikkoon. Ja tähän on yhtenä syynä myös Stockalta ostamani kasetti-laite, jolla siirsin suurimman osan niistä tietokoneelle. Kätevää, eikö? Joskin nyt laite on ilmeisesti mennyt rikki, kun ikivihreät joululaulut eivät solahtaneetkaan kasetilta tietokoneelle tässä taannoin.

Vinyylilevyt tekevät taas tuloaan. Uusia levareita on kaupoissa ja monet levyt julkaistaan LP-formaatissa nykyään. Esim. itseltäni löytyy viimevuonna julkaistu Alangon 'Maailmanlopun sushibaari' niin CD:nä kuin vinyylinäkin. Ja jos joku epäröi äänentoiston laatua näissä platoissa, niin ainakin niissä on kansitaide paljon paremmin esillä. Nykyäänhän ei kansitaiteeseen kannata edes satsata kun ne näkyvät tietokoneella vain suttuisina pikkukuvina, mutta entisiä vinyylikansia voisi jopa kehystää.

Niin tässä taannoin oli puhetta juuri tästä vinyylilevyn takaisin tulosta, mutta aloin miettimään, että tuskin koskaan tulee takaisin VHS-kasetit retro-maineen kera. DVD:t ja BlueRayt ovat niin huippukeksintö, että kukaan tuskin koskaan tulee hihkumaan: "Nyt ollaan retroja, katsotaan Titanic kämäseltä video-kasetilta paskalla kuvanlaadulla! Jee!" Lause, jota koskaan ei tulla sanomaan...

Päivän biisi: Miljoonasade - Pieni elämä

Baarissa on varsin mukava kuluttaa aikaa pelikoneella. Joskus olen käynyt myös muuten vaan yksin baarissa parilla lonkerolla ja nyrkkeilemässä euroja pelikoneeseen. Muutaman suuremman voiton jälkeen viime kesänä kuitenkin tätä massia alkoi menemään turhankin paljon kansanterveyden hyväksi. Koska väitän olevani erityisen hyvä itsekurittamisessa, niin lopetin tuon turhan päiväsen rahankuluttamisen kuin seinään. Nyt olen kohta ollut puoli vuotta käymättä lainkaan pelikoneella. En ole toistaiseksi päätöstä katunutkaan.

Muuta uhkapeliä tulee toisinaan harrastettua. Tukevassa nousuhumalassa tulee käytyä välillä black jack-pöydässä kuin herrasmiehet ikään. Aamulla sitä sitten ihmettelee, että minne kaikki rahat on kadonnut tai mistä nämä ylimääräiset setelit ovat tulleet. Kolme kertaa olen lotonnut ja kerran harjoittanut Eurojackpottia, mutta vielä toistaiseksi ei ole onnetar suosinut näissä lajeissa. Pyh!

Eilen voi sanoa, että arpaonni suosi: Casino-arvasta pamahti kahdensadan voitto enkä ole koskaan saanut varmaan yli vitosen voittoa. Lievästi hymyillen kävin tänään noutamassa voitot ja samalla kieltäydyin ostamasta lisää arpoja. En kai minä peliriippuvainen ole? Ehkä olen pikemminkin helpon rahan ystävä. Tai ehkä sittenkin tykkään vain tuhlata rahoja...

Tuhlaamisesta puheenollen, seuraava vironmatka olisi tiedossa 7. huhtikuuta. Sinnehän ne arparahat sitten katoavatkin. Tai viimeistään syyskuussa koittavaan täysylläpito matkaan Kyprokselle. Kiva kuitenkin käydä välillä Suomen rajojen ulkopuolella, vaikka en erityisemmin matkustelusta tykkääkään.

Ystävästäni Akista tulisi oiva poliitikko. Mies osaa olla liukaskielinen ja puhua vaikka Päivi Räsäsen pride-paraatin keulahahmoksi. Näin ollen kun mies soitti sunnuntai-illalla ja pyysi soittelemaan, tartuin oitis kitaraan ja viskipulloon ja matkasin Helsinkiin. Soittotreenejä, Jennan kotiintulo ja viinipullon avaus.

Kuin tikkana nousin maanantai-aamuna jo vähän yli 7 ja odottelin isäntäpariskunnan heräämistä. Kuin kohtalon ivana oli molemmilla krapula ja minä taas pirteä kuin peipponen (vaikka äskenhän vasta vertasin itseäni tikkaan :o) Family Guy ja Putous toimivat herättäjinä sekä tietysti Jennan tekaisema makoisa pasta. Tämä oli jo kolmas visiittini kyseisessä asunnossa 3 viikon sisällä... Tällä kerralla kutsuttiin myös minun tätini "tien toiselta puolelta" käymään kahvilla.

Sitten kiiruhdettiin keskustaan, jossa housuostoksilla ollut Linda oli hiplaamassa syntisen kallista takkia. Kerkesin onneksi ajoissa estämään häntä tekemään mitään hätiköityä. Sitten menimme Vapianoon syömään ja lähdimme bussilla pois. Viiden tunnin unien uuvuttamana kaaduin lähes suoraan petiin ja nukahdin.

"Rauhoittuminen" lienee siis minulle vieras käsite, koska vastikään lauantaina päätin etten lähde Helsinkiin vaikka kuinka pyydättäisi. Ny kuitenkin ikään kuin hyvityksenä otin vastaan tarjotun työvuoron huomiselle päivälle, ainakin itselle tulee parempi mieli kun ei kokoajan juokse vapaalla jalalla. Nyt sen sijaan pohtimaan tulevia matkoja Viroon ja Kyprokselle.

Päivän biisi: Hassisen kone - Hyvä olla

Talviloman toinen viikonloppu on takanapäin, joskin keskiviikkona menen seuraavan kerran vasta töihin.

Perjantaina lähdin taas kerran viettämään rattoisaa iltaa Akille. Ja iltahan sujuikin oikein mainiosti, pari ylläriäkin tuli matkaan. Noh, ensiksi kävimme katsastamassa Herra Korsteenin kanssa tuoreimman Kummeli-elokuvan. Elokuva täytti kaikki odotukset ja vähän enemmänkin. Se oli ehkä draamallisesti hyppäys pois edellisistä elokuvista, mutta muistuttaessaan debyyttileffaa 'Kummeli Stories', ei siitä voinut olla pitämättä. Taattua Kummelihuumoria tutulla porukalla. Suositan!

Tämän jälkeen lähdimme viettämään Samuli Putro-teemaista iltaa herran tuoreimman albumin tiimellyksessä. Korkkasimme siis 'Taitekohdassa'-levyn ja muutamia alkoholipitoisia juomia. Katselimme Putron videopätkiä ja taustalla soi koko illan luonnollisesti Zen Cafe ja soolotuotanto. Aiemmin Perttu oli kysellyt, että 'koskas mennään Helsingin yöelämään?' ja tämä päivä istui paremmin tähän kuin hyvin. Jätkää en olekaan nähnyt yli puoleen vuoteen niin oli kiva irrotella pitkästä aikaan Pegeliuksen seurassa.

Aiemmin päivällä oli kultapoju-Akille käynyt myös aikamoinen mäihä. Ystävämme Konsta oli soittanut miehelle suorasta NRJ:n lähetyksestä ja kertonut, että Aki on osallistunut tähän-ja-tähän kisaan ja he ottavat nyt radiossa kisaa vastapelurin kanssa aiheena hitaiden kappaleiden tunnistus. Tunnettu musiikinharrastaja Aki hävisi kuitenkin puhtaasti nollille, mutta vastapeluri kertoi, ettei aio kuitenkaan käyttää palkintoa, joten hän luovutti sen Akille (!!!)

Näin ollen minä, Aki, Jenna ja Perttu syyhkäydyimme myöhemmin Milliklubille vip-pöytään, jossa saimme nauttia talon piikkiin skumppaa ja shotteja. Jessshh!!!

Paras krapulalääke tunnetusti on Linda ja meninkin heille sitten lauantaina hyvissä ajoin. Mukavaa välillä vaan olla ja hengata kun tässä on ollut molemmilla kaikenlaisia menoja viime aikoina, eikä ole paljon yhteisestä rauhasta kerinnyt nauttimaan. Noh, pieni piipahdus tosin tehtiin Järvenpään ja Tikkurilan kautta Kodin1:seen, mutta sekin meni mukavasti. Ainoa huono asia oli Lindan mukaan tarttunut 'Joutsenprinsessa'-piirretty trilogia, joita sitten vahtasimme myöhemmin. Mukava viikonloppu takana! Erittäin mukava.

Nyt olen todella väsynyt ja aivan kissankarvoissa (yhteensä viiden eri kissan), mutta onnellinen. Joskin väsymys verottaa sen verran, etten jaksa tarkastaa tekstistä onko kaikki kirjoitettu oikein ja ovatko kaikki pilkut kohdillaan. 'Elämä on välimerkillistä' sanoi saksalainen kun pilkkua nussi.

Päivän biisi: Samuli Putro - Milloin jätkät tulee

PS. Viikonlopun aikana tuli tehtyä parikin hyvää sarja-bongausta. Suosittelenkin kaikille kanssaeläjille sarjoja 'Kimmo' ja 'Skins -liekeissä'.

Lomalla! Sen verran on huhkittu töitä, että ansaitsin tälle vuodelle ensimmäisen hiihtoloman. Eiku hetkinen, paskat minä mitään hiihdä! Talviloman siis! Eiku hetkinen, eihän tuolla ole enää mikään talvi! Joka tapauksessa tässä vietellään mukavaa yhteensä 11 päivää kestämää lomaa.

Loma aloiteltiin mukavasti edellisessä tekstissä mainituilla juhlilla. Akin ja Jennan tupaantulijaiset yhdistettynä minun synttäreihini toimi loistavasti! Tarjoamiset olivat hyviä, boolia riitti, ihmiset olivat mukavia ja tunnelma loistava! Paikalla oli näin nopean muistikuvan mukaan ainakin 16 ihmistä ja 2 kissaa.

Hiljaisuuden jälkeen painuimme Milliklubin oven kautta Mikonkadun Amarilloon. Perkeleen Milli petti taas! Joka tapauksessa hauskaa oli, täytyy järjestää vastaisuudessakin järjestää jossain tällaisia vähän isompia kemuja. Menoa vauhditti mukavasti 3 loistavaa boolia ja Akin ja Jennan antama yllätyslahjapullo, joka paljastettiin 80% Vergiksi korkkaamisen jälkeen.

Perjantaina katsomaan elokuvaa 'Kummeli V', jonka jälkeen on vuorossa Samuli Putro teemainen musiikki-ilta med Agsu. Teema osuu mukavasti Putron neljännen soololevyn julkaisupäivälle.

Olen kovin itsekriittinen ihminen. Ajattelen ensin muita, sitten itseäni. Itseluottamukseni horjuu tämän tästä. Olen pohjimmilta kovin ujo. Sitten tulee syntymäpäiväni kerran vuodessa ja saatan jo heikkona hetkenä nostaa itseni muiden yläpuolelle. Mutta vain tämän ainoan kerran, kerran vuodessa.

En väitä, että olisin kerran vuodessa totaallinen mulkku, itsekäs kusipää, vaan tänä päivänä vuodessa tuntuu siltä, että "hei, enhän mä nyt ihan turha ihminen ehkä olekaan". Se tuntuu perin hyvältä jopa. Harmi, että synttärit on vaan kerran vuodessa. Tai harmi, etten saanut taaskaan itseluottamusta lahjaksi. Kuitenkin tämä on vuoden se päivä kun olen sujut itseni kanssa ja uskallan ohittaa epvarmuuteni mielessäni. Harkitsin tänään jopa oman videoblogin perustamista. Mutta enhän minä ole tarpeeksi kuvauksellinen... eihän mulla riitä juttuja kerrottavana... ketä kiinnostaa mun jutut... en ehkä edes osaa editoida tarpeeksi hyvin...

Jumalauta mä oon vanha! Viime vuonna luulin, ettei ole mitään vanhempaa kuin 22 vuotta täyttänyt, mutta sitten tänään, BANG, 23 tuli mittariin. Vaikkei minulla varsinaista peterpan-maista asennetta aikuisuuuteen olekaan, niin väitän kyllä että henkinen kasvuni tuskin tulee tästä enempää aikuisuuteen vivahtamaan. Ja hyvä niin. Tai sitten tämä on vaan tätä perus teinikapinaa järjestelmää vastaan.

Lindan seurassa rauhallinen kotipäivä. Viltsu kävi kahvittelemassa. Mummi kävi kahvittelemassa. Lauantain yksinäisen baarikierroksen jälkeen ei kyllä olisi vieläkään kahvia sakeampi maistunutkaan. Mutta viikonloppuna olisi luvassa Tuparit / Synttärit! Mahtaa tulla melkoiset juhlat, vaikka eihän nyt minua tarvitsisi juhlia . . . ;)

Rattoisia illanviettojamme on mukava muistella ja niistä on vielä mukavampi kirjoitella. Tällä kerralla pidimme Lindan, Akin ja Jennan kanssa huisin Toy Story-maratonin. Joskin kolmosleffan katsoimme vasta seuraavana päivänä koska Putous (tai sitten vanhuus).

Väittäisin, että teimme Lindan kanssa erinomaista pizzaa ja siis kyllä, nyt uskallan laskea jopa itseni tekijäksi enkä vain apumieheksi tai sivustaseuraajaksi. Mukaan kuului sitten myös alkoholia, joka vauhditti iltaa mukavasti.

Koska en saanut Lindaa raahattua perjataiselle Mikko Alatalon keikalle (en ymmärrä miksei se halunnu mukaan?!?!), olikin suotavaa, että hän liittyi seuraamme edes Cotossa soittaneen Heikki Silvennoisen keikalle. Kyllä! Me nähtiin ainut ja oikea Kummeli-mies ja äärettömän taitava blues-kitaristi Silvennoinen meidän tuppukylässä!! Jotku vaa osaa soittaa... Edellisen kerran olemme seuranneet miehen blues-vetoa Akin kanssa Tampere-talossa vuonna 2009. Ilta jatkui tien toisella puolella, toisessa kapakassa, jossa taas lainehti tuttumeri kuin myös alkoholikin.

Tänään oli aikas huono olo, mutta ei niin huono, etteikö sitä pizza, hamppari ja suklaakakku voinut parantaa. Pariskunta A&J lähti poijes neljän paikkeilla ja meillä jäi vielä aikaa Lindan kanssa hypätä Harry Potterin ihmeelliseen maailmaan. Joo voi luoja, miks ostin Lindalle ne kaikki joululahjaks?!? Nyt joudun kattomaan niitä ainiaan!

Päivän biisi: Irwin Goodman - Mutakuono ja lakupelle

Tähän tulee tiivistelmä kaikesta kivaista mitä on mennyt ja mitä on tulossa. Teksti siis on täynnä randomi aivopieruja ja satunnaisia huomautuksia elämästäni. Joka ei siis kiinnostaa tuskin ketään, joten älkää lukeko tätä!

Ensiksi saimme kuningas-idean Akin kanssa ja ryhdyimme järjestämään kahdenkeskisiä musiikki-iltoja, joissa seikkailevat vuoroin pääosissa molempien suosimia artisteja. Kahlaamme läpi artistin/bändin tuotantoa ja videomateriaalia, tietänkään unohtamatta juomapeliä jostain artistin biisistä. Tähän mennessä iltojen kohteeksi ovat päässeet Red Hot Chili Peppers ja Juice Leskinen.

3 vuotta tuli Lindan kanssa täyteen! Juhlimme tätä merkkipäivää, joskin hieman jäljessä rauhallisissa merkeissä. Joo ja hankinnassa olisi nyt (vihdoin!) oma, yhteinen koti Järvenpäästä tämän vuoden puolella. Hakemukset on jo vetämässä.

Näin pitkästä aikaa (tai ainakin ekaa kertaa tänä vuonna) Viltsua ja tarkoitus olisi tänään jatkaa jo kolme vuotta jatkunutta James Bond-maratonia. Hitaasti, mutta äärettömän varmasti... Ja ehkä mennään kesällä roadtripille Norjaan, jos lomat sallii.

Lisäksi päätimme yhteistuumin yhdistää Akin ja Jennan tupaantuliaiset sekä minun synttärini. Pistetään nämä mainiot juhlat yhteen ja saamme aikaan yhdet suuret pippalot tämän kuun lopulla. Hyviä ideoita pulpahtelee vielä näin vuosien kuluessa ja pään harmaantuessa.

Odotettavissa on vielä tässä kuussa Samuli Putron uutta levyä ja myöhemmin keikkaa Tavastialla. Joo ja uutta Kummeli-elokuvaa, joka toivottavasti on parempi kuin edellinen. Alivuokralainen jätti riman aika matalalle. Ja vielä Mäntsäläkin osaa yllättää: ensi viikonloppuna pitäisi olla trubaduurien kuningas Mikko Alatalo Club Ladyssa ja seuraavana päivänä tien toisella puolella Heikki Silvennoinen.

Päivän biisi: Välikausitakki - Vittu

On luonnollinen jatkuma edellisen tupakka-vuodatuksen jälkeen kirjoittaa alkoholista (joskin alkoholi-vuodatus kuulostaa lähinnä hyvän aineen väärinkäytöltä).

Minä nautin alkoholia ja nautin alkoholista. Enkä ole edes ainoa Suomessa, jolle perjantai ja lauantai on mainioita otto-päiviä, nollaus-päiviä, viihde-päiviä... yms.

Suomi hypetti kun kieltolaki päättyi 1932 ja Alko perustettiin. Suomi juhli kun Alkon tiskillä asioinnin sijaan tuotteet tulivat esille ja vapaasti hypisteltäviksi. Suomi hurrasi kun keskiolut vapautui 60-luvun lopussa ja tuli markettimyyntiin. Myöhemmin nämä miedommat juomat oli saatavana myös kioskeista; hurraa-huudot kajahtelivat silloinkin. Suomi riemuitsi kun baarien aukioloaikoja venytettiin kahden kieppeiltä aina neljään asti 1980-luvulla. Suomalaiset ovat alkoholinnautiskelijoita ja viinallaläträäjiä ja kaikkea tältä väliltä, emmekä me voi sille yhtään mitään. Tämä tapakulttuuri on imeytynyt meihin jo äidinmaidossa, jossa varmaan oli prosentteja jo siinäkin.

1990- ja 2000-luku olikin Suomessa vapaan alkoholin riemujuhlaa, vaan nyt aletaan taas mennä huonompaan suuntaan. Ensin rajoitettiin alkoholin myyntiä kello yhdeksän jälkeen aamulla. Nyt eduskunnan pellet ehdottavat, että myyntiaikaa rajoitettaisiin alkavaksi kello 11. Samalla sunnuntaimyynti loppuisi ja viinaa saisi perjantaisin ja lauantaisin vaan kuuteen asti (normaalisti siis yhdeksään).

Yli 18-vuotiaan on lain mukaan näytettävä paperit kassalla putelin ostamisen yhteydessä ja nyt huonompaan suuntaan mentäessä "alle 30-vuotiaan näköisen" on näytettävä paperit.

Nyt vuoden alusta samat ryönät nostivat alkoholin hintaa ja aikovat taas rajoittaa baarien aukioloaikoja. Epäilen vahvasti, että näiden tätien kukkahattujen alla on pelkkää tyhjää. Suomalaisten alkoholinkäyttöä yritetään rajoittaa näillä kaikilla edellämainituilla tavoilla, mutta eihän se niin mene. Tämä johtaa väistämättä trokaamiseen ja yhä useampi käy hakemassa viinan rapakon takaa. Tässä yhteydessä tarkoittaen siis Viroa. Pienellä vaivalla saa Super Alkostakin miltein puolet halvemmalla puolen vuoden viinat.

Näissä rajoituksissa ei ole järjen hiventä. Samalla voisi komentaa lintuja olemaan lentämättä. Ei mikään ole näin yksinkertaista kuin nämä herrat ja tädit pienissä aivoissaan pohtivat. Väittäisin jopa, että kaikkien näiden mahdollisten rajoituksien jälkeen suomalaiset juovat enemmän. Jos esim. myynti loppuu lauantaina klo 18:00 ja sunnuntaina ei saa myydä niin minä ainakin rahtaan alkoholia himaan kaksin käsin lauantaina, ettei vaan lopu kesken. Järki käteen... ja pullo toiseen käteen.

Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku.

Tupakointi vahingoittaa sinua ja vakavasti ympärilläsi oleviasi.

Miksi tupakoinnista on tehty uskomaton tabu, Stalinin ja Saatanan adoptoitu poika, josta puhumista kartetaan kuin spurgua kadulla? Olen toki sitä mieltä, että minulla on paljon viihtyisämpää matkustaa bussissa tai lounastaa ravintolassa kun ei sieraimiini leyhyä ellottavaa savua, mutta että aletaan kieltää jo kadulla tupakointia, se menee yli fiktiivisen hilseeni! Tai että kaupassa piilotetaan tupakka-askit koneiden ja numeroiden taakse, ettei lapsukaiset saa tupruttelun himoa. Illalla sama nassikka näkee Liisa ihmemaassa-leffan opium-toukan tai Muumipapan piippu kädessä, ja se siitä.

Itse en käytä tupakkaa, enkä ole sitä koskaan edes kokeillut. Monesti olen kehaissut aloittavani polttamisen 18. helmikuuta 2091. Silloin täytän 100 vuotta ja yksi keuhkosyöpä tuskin tuntuu enää missään. Toisaalta olen joutunut tupakoimattomuuden myötä tekemään myös uhrauksia: kun koulussa tai muualla kaverit menivät röökille, jäin minä yksin sisälle. Väitän jopa, että olen tupakoimattomuuteni takia katkaissut suurimman osan piireihin joutumisistani. Valinta on kuitenkin tehty, enkä sitä näin jälkeenpäin ole katunut.

Olen uhri. Olen passiivisen tupakoinnin uhri. Niin monta kertaa olen köhinyt baarin tupakkahuoneissa ja värissyt ulkona korsteenin lähimaastossa, mutta ehkä tällaisen myönnytyksen suon itselleni. En kuitenkaan ole mitenkään tupakkaa vastaan; käyttäköön ketkä käyttävät! Ehkä kuitenkin varuiksi voisin pitää kuukauden mittaisen passiivisen tupakkalakon...tai ainakin peittää käsivarteni nikotiinilaastareihin...

Toisaalta minua ärsyttää kun näkee nuoria polttamassa tuota syntikäärettä. "Jess! Olen cool" ja "LOL, nyt en kyl pääse täst eroon". Ajatus 'cooliuden' takia polttamisesta ällöttää enemmän kuin itse tupakka. Silti valitettavan usein tällaisiakin tapauksia näkee. Aloittanut polttamaan nuorena koska kaveritkin aloitti, ja sitten se on jäänyt tavaksi eikä kehdata myöntää olevansa umpikoukussa. Niin se vain menee, miettikäähän.

Pari vuotta taaksepäin kakaralauma suunnisti luokseni ja kysäisi haenko heille tupakkaa kun on "niin kauheat niksat". Totesin keskenkasvuisille voivani hakea heille pullotolkulla viinaa, mutten askiakaan tupakkaa. Jäi hakikset saamatta...

Tupakoinnin rajoittuneisuuden lisäksi voi äimistellä hintaa, joka tänä päivänä on pilvissä (varsin osuva vertaus). Varmaan niillä kympeillä, joilla saat muutamia röökiaskeja, olisi paljon parempaakin käyttöä, mutta kun ei niin ei. Se on ostettava. Tavasta, tottumuksesta ja tietenkin jatkuvan cooliuden ylläpitämiseksi. Köh köh!