IRC-Galleria

Sorin

Sorin

Kaikkien puolustaja

Selaa blogimerkintöjä

Nohuhhuh. Luin jo tästä järkyttävästä tapauksesta, mutta tämä artikkeli nosti vielä lisää mietteitä. "Tapaus on suurin poliittinen kriisi presidentti Enrique Pena Nieton kaudella ja mahdollisesti yksi suurimmista joukkomurhista Meksikon huumeidenvastaisessa sodassa vuoden 2006 jälkeen." "Väkivalta on Meksikossa turruttavan yleistä – huumesodassa on kuollut kahdeksassa vuodessa 80 000 ihmistä ja 22 000 on kadonnut." Voiko tämänkin tapauksen osasyyllisiksi lukea kaikki länsimaisen huumausaineiden kieltopolitiikan kannattajat? Kieltopolitiikka on paitsi epäonnistunut vähentämään huumeongelmia, se on kaikenlisäksi osallisena tuhansien ihmisten vuosittaisiin murhiin...

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1415505801818

Epäonnistujan panos, onnistujan palkkioMaanantai 10.11.2014 13:03

Tulipa muuten mieleen. Me ollaan totuttu pitämään ideoiden ja keksintöjen syntyä aina tiettyjen henkilöiden ansioina. Meillä on tapana eritellä kenen ansiota mikin idea on. Kuitenkin ympäristö on mahdollistanut keksintöjen syntymisen. Sosiaalinen ympäristö on tarjonnut tarvittavat resurssit ja mahdollisuudet ideoiden syntymiseen. Lisäksi on syytä muistaa niitä jotka ovat epäonnistuneet. Uusien ideoiden ja keksintöjen luonti on kuitenkin monimutkainen prosessi, johon vaikuttaa monet eri asiat. Jos kukaan ei alunperin edes yrittäisi, niin kukaan ei myöskään onnistuisi. Silti niillä jotka yrittävät on suuri riski epäonnistua. Kuitenkin myös ne, jotka epäonnistuvat ovat antaneet panoksensa kehitykselle. Sekin että tietää miten asiaa ei tehdä onnistuneesti on askel eteenpäin. Ne jotka lopulta onnistuvat, voivat oppia myös niiltä jotka epäonnistuivat.

Tavallaan siis tärkeämpää kuin se kuka voittaa juoksukilpailun on se, että juoksukilpailu järjestetään. Tai tärkeämpää kuin se, että kuka keksi höyrykoneen on se, että ihmisten on ollut mahdollista työskennellä kentillä, joilla hörykoneen keksiminen on ollut mahdollista.

Homomies on heteromiehen paras kaveriPerjantai 07.11.2014 18:06

Jos muuten ihmisten pariutuminen toimis markkinasääntöjen mukaisesti, niin homomiehethän ois kaikkien miesten parhaita kavereita. Miesten kuvittelis jopa kannustavan muita homostelemaan. Suuri homomiesten määrä nimittäin vähentäisi kilpailua naisista. Homonaiset puolestaan näyttäytyisivät samanlaisena uhkana kuin heteromiehet. Kuitenkin todellisuus tuntuu olevan juuri päin vastainen. Heteromiehille homomiehet tuntuvat olevan hankalammin käsiteltävissä kuin homonaiset, joista voidaan jopa fantasioida. Mitä tästä voimme päätellä? Että ihminen on tyhmä vai että markkinateoria ei toimi?
Sääli, että ns. valistusillat (kts. uutinen) ovat enemmän asenteellisesti kuin tieteellisesti värittyneitä. Onneksi on myös niitä, jotka viitsivät perehtyä aiheeseen myös kokonaisvaltaisesti (kts. tässä esitetyt kommentit).

"Kouvolan Sanomat harjoittelee artikkelissaan kannabisaiheista argumentointia:

http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2014/11/05/Seitsem%C3%A4n%20myytti%C3%A4%20kannabiksen%20k%C3%A4yt%C3%B6st%C3%A4%20%E2%80%94%20ja%20n%C3%A4in%20ne%20murretaan/2014218138735/4

Vastauksena seitsemään väitteeseen:

1. Kannabista voi polttaa, koska se on luonnontuote.
- On vaikea sanoa kumpi on naurettavampaa, itse järjetön väite vai sen käyttö olkinukkena.

2. Kannabiksesta ei tule krapulaa.
- Väite pitää paikkansa, koska krapula on etyylialkoholin päihdekäytöstä seuraava oire. Kannabiksen käytöstä voi seurata jälkitiloja, joita voi luonnehtia artikkelin tavoin väsymykseksi ja vetämättömyydeksi. Pitkäaikaista käyttöä seuraavia jälkitiloja kuten ärtyneisyyttä tai unettomuutta voi luonnehtia vieroitusoireiksi, ei niitäkään krapulaksi.

3. Alkoholi on vaarallisempaa kuin kannabis.
- Väite on jälleen helppoon olkinukkemuotoon aseteltu. Haittavertailua voidaan tehdä terveydellistä ja sosiaalisista näkökulmista yksilön tai yhteiskunnan tasolla. Yksilön terveyden kannalta kannabis on päihdekäytössä kaikilla käytetyillä mittareilla haitattomampaa kuin alkoholi.
ks. esim. Nutt, David J., Leslie A. King, and Lawrence D. Phillips. "Drug harms in the UK: a multicriteria decision analysis." The Lancet 376.9752 (2010): 1558-1565.

4 Pilven polttaminen on ihan normaalia. Kaikkihan sitä tekevät.
- Väite on tietysti taas typerä olkinukke, mutta myös vastaus siihen on virheellinen. 15-24 -vuotiaista 21 % ja 25-34 -vuotiaista 36 % on joskus käyttänyt kannabista (THL 2010).

5. Kannabis pitäisi laillistaa, ettei nuorille tule rikosrekisteriä.
- Mikäli nuorten huumausainemerkintä nähdään haitallisena, argumentti on validi. Se ei ole asian ainoa puoli, mutta yksi niistä.

6. Kannabista käytetään myös lääkkeenä, joten sen on oltava vaaratonta.
- Täysin käsittämätön olkinukke. Jokainen nuori oppii nykyisin viimeistään terveystiedon tunneilla, että lääkkeitä voi väärinkäyttää. Toisin kuin Piia Kataja esittää, ns.lääkekannabiksesta on olemassa erilaisia variantteja, joista toiset ovat päihdyttävämpiä kuin toiset.

7. Kannabiksen käyttö on oma asiani, eivätkä siihen saa muut puuttua.
- Kyseessä jälleen olkinukke. Liberaali laillistamisen kannattaja saattaa vastustaa valtion väliintuloa, mutta perheen ja lähipiirin suhteen kyse on yhteiskunnan normeista, ei lainsäädännöstä. Laillistaminen ei itsessään vaikuta siihen, millä tavoin kannabiksen käyttö vaikuttaa käyttäjän lähipiiriin, paitsi mahdollisten formaalien sosiaalisten sanktioiden (ajokortin menetys, työpaikan menetys, huumausainemerkintä) vähenemisenä."
Tässä se nyt on. Rikkaiden julkinen salaisuus. Malli, josta kokoomus ei tule tinkimään. Tosin koko taloustieteen kentän on kaapannut uskomus, jonka mukaan näin asioiden pitääkin mennä, jolloin höynäytettyjä löytyy joka puolueesta. Paras tapa voittaa politiikassa onkin saada oma taloudellinen idealogia näyttäytymään yleispätevänä ja neutraalina. Onneksi olkoon kokoomus ja kumppanit. Olisiko aika jo heräillä?

http://yle.fi/uutiset/taloustieteen_professori_tuloeroja_kasvattaa_verojarjestelmaan_90-luvulla_tehty_radikaali_muutos/7573458
Suosittelen katsomaan. Hyvä dokumentti siitä mikä nykyisessä kapitalistisessa taloudessa on vikana. Tarjoten samalla ongelmiin ratkaisun nykyisen mallin puitteissa. Vaikka dokumentti käsitteleekin USA:ta, niin yllättävän paljon käsitellyt asiat koskee suoraan myös Suomea. Kannattaa kattoa loppuun asti :) Esimerkkejä ajatuksista mitä se mussa herätti: Hyvää oli huomautettiin kuluttajien olevan talouden keskiössä. Mitä useammalla ihmisellä on varaa kuluttaa, sitä paremmin taloudessa menee. Hassua oli, että kun Obama esitti että rikkaiden pitäis maksaa vähintään samaa veroa kuin keskiluokkaiset, niin jotkut olisi sitä mieltä että nyt on kauheaa sosialismia ja tässä tapetaan nyt työpaikat :P Dokkarissa oli myös paljon muuta. Mitä ajatuksia se sussa herättää? http://ffilms.org/inequality-for-all-2013/
"Tieteellinen tieto syntyy ilmiöiden systemaattisen havainnoinnin, kriittisen keskustelun ja uskomusten kyseenalaistamisen sekä tieteellisten ajattelutraditioiden ja tiedon perusteiden dokumentoinnin perusteella. Arkitiedolle on puolestaan tyyppillistä se, että se perustuu yksittäisistä havainnoista tehtyihin yleistyksiin, reflektoimattomiin ennakkoluuloihin tai asenteisiin ja perinteisiin uskomuksiin todellisuuden luonteesta.

"Tiedon- ja tieteensosiologisten analyysien pohjalta ei tietoakaan kuitenkaan voida ymmärtää neutraaliksi tai objektiiviseksi."

"Tieto on kiinnittynyt yhteiskunnalliseen vallanjakoon, kontrollimekanismeihin, työnjakoon, sosiaalisten ryhmien keskinäisten suhteiden järjestelmään ja taloudelliseen tuotantoon. Tieto on myös syvästi moraalista, sillä se liittyy arvoihin, normeihin ja arjessa toimimisen mahdollisuuksiin."

Lähde: Kasvatussosiologia. Antikainen, Rinne, Koski. PS-kustannus (2013).

Perhetaustan vaikutus koulumenestykseenTiistai 28.10.2014 12:13

Jännää miettiä tätä perhetaustan vaikutusta koulutukseen. Oikeastaan kkun miettii mun ja hanna-kaisan lähipiiriä niin tää perheen yhteiskunnallinen asema ja koulumenestys osuu tismalleen nappiin. Oon tienyt toki tästä vaikuttavuudesta jo pitkään, mutta vasta nyt vertailemalla sitä on oikeesti ruvennu näkemään elämässä. Yks havainto esim on se, että omalla kohdalla opiskeluun kannustaminen perustui koe tulosten rahalliseen palkitsemiseen. Oikeastaan siis vapaaehtoisuuteen. Olin silloin jo sitä mieltä, ettei kyseisellä kannustimella ole mitään vaikutusta opiskeluuni ja olen näin jälkikäteen edelleen samaa mieltä.

Toki mietin myös, että voiko tai kannattaako lasta ylipäätään pakottaa opiskelemaan. Sitten muistin, että pihatyöt olivat kyllä pakollisia. Karkeasti voi siis sanoa, että olen pihatöihin oppinut jo pienestäpitäen, mutta koulutyöskentelyyn opin vasta yliopistossa. Avain tosin ei välttämättä ole juuri pakottamisessa, vaan paino ennemminkin työskentelyn suuntaamismenetelmissä.

Toki perhetausta vaikuttaa lähinnä tien laveuteen ja kuoppaisuuteen. Itse olen valinnut tieni yliopistoon, mikä on tullut ikäänkuin luonnollisesti. Lainauksena esitettäköön: "Yhä vuonna 2000 korkeakoulutettujen vanhempien lapsilla todennäköisyys opiskella korkeakouluissa oli yli kahdeksankertainen ei-korkeakoulutettujen vanhempien jälkeläisiin verraten." (1)

Lopuksi vielä motivaatioon liittyvä video, jota kannattaa katsoa sillä mielellä, että opiskelun ymmärtää luovaksi työksi, jolloin eritasoisen palkitsemisen voi rinnastaa opiskelutulosten ranking listausta muistuttavaksi painostukseksi. http://www.youtube.com/watch?v=u6XAPnuFjJc

1. Kasvatussosiologia. Antikainen, Rinne, Koski. PS-kustannus (2013).
Tässä koirien myrkyttäjistä tykkäävien ryhmä. Sairasta meininkiä. Sieltä voi julkaisuista katsella ketkä tällaisesta tykkää.. https://www.facebook.com/HurtalleMakkaraa?fref=ts
Mitä järkeä on siinä, että peruskoulun jälkeen lukiot ja amikset valikoi oppilaansa keskiarvoilla? Koulu, johon vaaditaan korkea keskiarvo on hyvämaineinen vain siksi, että sinne vaaditaan korkea keskiarvo (1). Kun valikoi kovimmat opiskelijat, niin tietenkin saa myös kovimmat tulokset, ellei onnistu sähläämään jotain todella pahasti. Näin hyvämaineiset koulut ylläpitävät mainettaa tällä itseään toistavalla kierteellä, joka ei kerro mistään muusta kuin sisään valikoiduista oppilaista.

Kuitenkaan ei ole järkevää jakaa oppilaita näin lahjakkaisiin ja lahjattomiin. Kun ollaan kokeiltu jakaa hyvin menestyvät ja huonosti menestyvät erilleen, niin lopputuloksena huonosti menestyvät menestyvät entistä huonommin ja hyvin menestyvien tulokset eivät juuri muutu. Lahjakkaat eivät siis tästä järjestelystä juuri hyödy ja lahjattomat puolestaan kärsivät. Tämä jako parempiin ja huonompiin kouluihin tulisi purkaa suomalaisen yhdenvertaisuuden nimissä, johon koulutoimen kehitys on meillä pitkään perustunut. Tämä periaatte on yksi sellainen kulmakivi, jonka vuoksi suomi on menestynyt kouluvertailussa kansainvälisestikin. Puolestaan jos erityislinjoille, kuten ilmaisutaito tms, on enemmän halukkaita kuin on paikkoja tarjolla, on ymmärrettävää käyttää valintoja apuna näyttötöitä.

Viimeaikoina on uutisoitu myös siitä, kuinka eri koulujen arvosteluperusteissa on huimia eroja, mikä aiheuttaa eriarvoisen tilanteen koulujen välille(2). Ratkaisuksi ollaan ehdotettu tarkempia arviointikriteerejä eri arvosanojen kohdalla. Kuitenkaan minusta arvosanoja ei saisi käyttää oppilaiden erotteluun ja eriarvoistamiseen. Jos kouluarvosanoista halutaan pitää kiinni, niin niiden käyttötarkoitus saa olla vain oppilaiden oman oppisen seuraaminen ja edistäminen. Niitä ei saa käyttää oppilasta vastaan.

Lähteet:
1. http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1776002__Sjohdatus%20kasvatustieteisiin__P0%2C1__Orightresult__X7;jsessionid=053D3286AB059339C23FC713F9CA730E?lang=fin&suite=cobalt

2. http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/arvosanat_heittavat_epareilusti