IRC-Galleria

Ääh pakko saada kirjotettua päiväkirjaan tuntemuksia, taas jälleen kerran eropäivä ja exä mielessä, ärsyttää kun sitä muistelee tätä sydämmen murskaavaa päivää, kaikkia niitä kohtia siinä, sitä miltä tuntu kun exä ojensi käteeni vuokrasopimuksensa ja sitä miten hölmöltä tuntui kun olin aikasemmin yrittänyt tehdä jotain romanttista kun huomasin että hän oli etäinen. Se suru, ahdistus mikä siinä tuli, kyyneleet vaan virtasi ja miten itkin jatkuvasti ja miten exä ei ensimmäisen päivän jälkeen enään näyttänyt tuntevan mitään...se oli kerrasta poikki hänelle ja helposti yli pääsevä asia mutta mulla se vaan jatkuu ja jatkuu tää prosessi. Onneksi kuitenkin eteenpäin päässyt että en ole enään itkenyt hänen vuokseen.

Viime aikoina tosin miettinyt paljon sitä suhdetta joka meillä oli, noin vuoden ajan (melkein kahden) meni mukavasti mutta sitten asiat muuttui ja alkoi selvetä erinäisiä asioita kuten semmoinenkin että hän oli valehdellut minulle pitkään eräästä asiasta hänen menneisyydessään ja vasta sitten kertoi syitä kun valhe paljastui hänen sen aikasille "ystäville", noh minä yritin kuitenkin ymmärtää ja olin rakkaani rinnalla silloin ja varsinkin silloin puolustin häntä kun hän joutui "puhutteluun" näitten ystävien luona, puolustin häntä siinä sitten.

Sitten myös ollut mielessä sekin että itse aina kysyin että "miten päivä on mennyt?" kun hän tuli töistä tai koulusta mutta hän ei kysynyt minulta samaa asiaa vaikka olisin halunut, mietin myös sitä että käyttikö hän sitten minua vain hyväksi loppuaikoina kun oli laittanut muuttopaperit vireille niin ei kertonut minulle siitä? varmaan ehkä siitä että olisin halunut hänet pois sitten ja hän olisi joutunut muuttamaan takaisin äitinsä luokse jota hän ei todellakaan halunut joten antoi sitten uskotella minulle että hän vielä rakastaisi minua ja haluaisi olla kanssani.

Monesti hän sanoi, että on melkein jatkuvasti vihainen minulle jostain asioista, en tiedä johtuiko se siitä kun olimme jatkuvasti saman katon alla ja meillä ei ollut ystäviä joiden kanssa olla jos toinen pännii, sen tiedän ainakin että oli aivan mielettömän suuri virhe muuttaa niin nopeasti saman katon alle jota vastaisuudessa en tee.

Mietin myös sitä että kun hän oli tuollainen niin miksi edelleen muistelen tai ikävöin? Johtuuko se siitä että panostin suhteeseen todella paljon? Siitä kun annoin sydämmeni kokonaan ja rakastin vakaumuksetta? Kaipailenko vaan sitä kun tunsin itseni onnelliseksi? Vai muistelenko minä vain sen takia että kun sisimmässäni olen vihainen hänelle? Tiedän että olen vihainen hänelle enkä itselleni mutta vihaamaan häntä en pysty vaan varmasti tulen aina osittain rakastamaan häntä koska kuitenkin oli niin suuri osa elämääni joten kai se on se tuska erosta edelleen, kaikki ne asiat mitä ei saanut selvitettyä, kaikki ne lopun kännitekstarit (itse lähettämäni), äitinsä uhkailut tämän jälkeen ja miten kaikki sitten loppujen lopuksi päättyi.

Noh hän elää nyt omaa onnellista elämäänsä ja toivottavasti S toisi elämääni myös onnellisuutta ja auttaisi pääsemään vihdoinkin yli tästä erohelvetistä jossa olen kohta vuoden elänyt...ainakin lupaavalta näyttää

No niin matka on suoritettu isovanhempien luona ja nyt olen taas kotona, kyllä se automatka vaan on yksitoikkoista ja varsinkin kun autossa ei ole ilmastointia perkele :D. Noh mutta ihan ok matka kaiken kaikkiaan oli, pääsi irtaantumaan kaikesta paskasta ja jokseenkin olla omassa rauhassa vaikka tulikin paljon kyyläämistä kun kävi "kaupungilla" tai muuten vaan pyöräili siellä, kai se on outo ilmestys tuommoisessa kylässä jos joku mustiin pukeutunut pitkälettinen ukkeloinen kävelee siellä nurkilla :D

It feels good to be home

Lauantaina S tuleekin kyläilemään ja sitä tässä olenkin odotellut :)

Siitä onkin vähän aikaa kun viimeksi kirjoitin mitään päiväkirjaani . Noh pitää kuitenkin kirjoittaa kun tulee "about" parin viikon nettipimento kun lähden tiistaina faijan kanssa maalle.

Niin mistäs sitä aloittas, ehkä näistä treffeistä jotka minulla oli, sanotaan näin että ne olivat aivan mahtavat siis oikeesti lähdin siinä mielissä että "ei tästä kuitenkaan mitään tapahdu" mutta hitto oikeesti juteltiin (ja tarkoitan että JUTELTIIN) 8 tuntia putkeen , tapasimme seuraavan kerran torstaina ja samanlailla jatkui, juteltiin aivan kaikesta (and i mean about EVERYTHING), molemmat tunsi että olisimme tunteteet toisemme ties miten pitkään kun juttu oli niin avonaista ja pystyi olemaan niin oma itsensä kun vaan voi olla . Molemmat tykätään toisistamme hyvin paljon, musiikkimaku on hyvin samanlainen ja olemme molemmat "rockareita" , perfect gal for me

Pakko sanoa että tällä hetkellä olo on todella hyvä, jopa iloinen mikä on harvinainen tunne eron jälkeen mutta nyt mä kyllä haluan pitää kiinni tästä ja todella katsoa mitä S:n kanssa voisi kehityyä (S = uutukainen). Nyt ajattelin tehdä hyvin ja oikein S:n kanssa kun ottaa huomioon mitä on tapahtunut exän eron jälkeen, no more that crap from others and from me.

Ensi tiistaina tosiaan lähden maalle ja toki odotan sitä mutta toisaalta pelkään että hitto taas joudun olemaan joku "pikkupoika" siellä ja tehdä niinkuin isovanhemmat sanoo, mutta hitto mä olen menossa sinne lomailemaan ja keräämään pattereita joten mä teen NIINKUIN MINÄ HALUAN!

Toivottavasti vaan elämässäni nyt aurinko paistaisi ja voisin nauttia elämästä kun siitäkin on aivan liian kauan kun nautin elämästä...

Kohta viikonloppu ohi ja juhannus on ohi. Eipä sitä juhannuksena tullut tehtyä yhtään mitään, oon vaan nyt 4 päivää pelannut yhtä peliä vaan, ihmettelen oikeesti miten se aikaa menee niin hirveen nopeesti kun sitä pelaa :P. Raha tilanne on nyt ollu todella huonohko, piti soittaa mutsille tänään että laittaa mun "perintövaroista" vähäsen mun tilille että pärjäisin ensi viikon edes jotenkin :oops:.

Kovin tyhjältä tää elämä tuntuu tällä hetkellä, ei silleen pahaolo vaan tyhjä ja väsynyt (no joo mikä muu olis uutta?). 4.7 lähdetään sitten isän kanssa maalle, toisaalta ihan kiva mutta sitten taas mietin että pystynkö olemaan oma itseni siellä, joudunko taas tekemään "velvollisuuksia"? No mutta sen mä olen ainakin tehnyt itselleni selväksi että jos niin käy että minulta odotetaan jotain tai että mulla on "velvollisuuksia" niin mä pakkaan kamat ja lähen junalla kotio kohti sitten. Toisaalta taas odotan sitä että pääsee pois näiltä kulmilta ja mennä jonnekkin missä ei ole muistoja exästä tai pahoista tapahtumista, yrittäen kerätä voimia ja yrittäen rentoutua koska sitä mä tarvitsen tällä hetkellä, niin hirveät kaksi vuotta on nyt ollut ja olen ihmetellyt miten mä oon vielä tässä koittaen taistella tätä kaikkee vastaan.

Huomenna käynkin hakemassa uuden pelin, onneksi tosin se on halpa ja tämä kauppa ottaa käytettyjä pelejä vastaan niin ei tule niin hirveästi (toivottavasti) maksamaan. Pitäisi käydä taas biitsillä, vetää pari siiderii ja ehkä jopa nyt käydä sitten siellä meressä uimassa, ensi viikolla sitten KAIT pitäisi olla vihdoinkin bänditreenit ennen kun lähen maalle ja oikeasti mä odotan sitä paljon että pääsisin soittaa rumpuja koska rakastan sitä.

Ensi viikolla on tullut sovittua treffit yhden uuden ihmisen kanssa ja mietin kovasti että teenkö väärin siinä että tutustun uusiin ihmisiin ja katsoa että tapahtuisiko mitään? Ei kai siinä sitten ole mitään väärää jos tutustuu uusiin ihmisiin....ääh en tiiä.

Helvetti oikeesti kun sitä on kännissä niin kaikki se pahaolo, kaikki se paska mitä oon kokenu tulee esiin. Mä oon yrittäny olla hyvä ihminen, mutta olen näköjään eron jälkeen vaan käyttänyt ihmisiä hyväkseen. Oon niin paljon miettiny niitä asioita mitä on tapahtunut viimeisen 10 kuukauden aikana. Ensiksi ero tuhosi minut kokonaan, sitten tärkeä ystävä (jossa myönnän tehneeni kovasti virheitä mutta en ole 100% syyllinen, "kolikolla on kaksi puolta") jätti minut tiedettävistä syistä...sain kokea kauheita syytöksiä kohdallani, ihmisiä jotka vihaa minua...kestin sen...mä kestän kaiken, ei minulla ole väliä. Myönnän sydämmenipohjasta että olen tehnyt virheitä, loukannut ihmisä, ahdistanut parasta ystävääni jota ei enään ole, mutta kuitenkin tiedän mitä hän OIKEASTI ajatteli minusta.

Exä on muuttamassa yhteen rakkaansa kanssa yhteen ja sekään ei sinänsä tunnu pahalta enään, mutta miksi mä ajattelen niitä ihania asioita mitä exän kanssa tuli koettua? Kaiken sen jälkeen mitä hän pisti minut kokemaan niin miksi edelleen ajattelen häntä? Miksi en vaan voi unohtaa? 'Kun kuitenkin haluan elämässäni eteenpäin, tiedän että ansaitsen parempaa.

Ehkä minä sitten olen se kaiken pahan alku ja juuri mitä minusta on tehty, ehkä minä sitten olen se ihminen jonka päälle kaikki paska voidaan kaataa ja joka ei valita (tai jos valittaa niin se käännetään minua vastaan). Ehkä se on sitten hyväksi että on joku syntipukki asioille jos muille tulee parempi mieli. Minua saa vihata/inhota/halveksua/pitää paskana MUTTA harvat tuntee minut OIKEASTI! Ja minä kiitän näitä ihmisiä jotka ovat jaksaneet minun paskaa, minun pahaaoloani nämä 10 kuukautta, ainoastaan tuntuu pahalta että ihmiset jotka olen kokenut tärkeäksi elämässäni ovat jättäneet minut.

Olen syyllinen moniin asioihin ja myönnän ne vapaaehtoisesti mutta MINÄ OLEN YRITTÄNYT OLLA HYVÄ IHMINEN NIIN KAUAN KUN OLEN ELÄNYT! Tehnyt parhaani jaksamiseni ja voimieni suhteen....Miksi minulla on velvollisuus olla kiltti? MIKSI?!......Mä yritän parhaani elämän suhteen, mä haluan löytää rakkautta elämääni, mä haluan päästä eteenpäin elämässä kaikesta huolimatta niin MIKSI VITUSSA MUN TÄYTYY KÄYDÄ KAIKKI LÄPI? MITÄ VÄÄRÄÄ MÄ OON TEHNY?

MIKSI KUKAAN EI VOISI RAKASTAA MINUA? MIKSI MÄ EN VOI RAKASTAA? MIKSI MUA KÄYTEYTÄÄN HYVÄKSI? MIKSI?!

KUKAAN EI TIEDÄ MITEN PALJON MÄ MIETIN MUITTEN IHMISTEN PUOLESTA, MÄ OLEN AINA LAITTANUT MUUT IHMISET ITSENI EDELLE, KUKAAN EI TIEDÄ MITEN PALJON MÄ OLEN RANKAISSUT ITSEÄNI, SYYLLISTÄNYT ITSEÄNI KUN OLI PUOLI VUOTIS PIPPALOT!

Miksi mä haluan elää? miksi mä olen vielä tässä? minkä helvetin vuoksi oikeasti?

Jeesh tässäpä sitä helvetin kännissä ollaan, suuri vitutus, turhautuminen päällä. Perkele oikeesti mikä tätä mun paskaa päätä vaivaa? Miksi vitussa mä muistelen exää? Miksi mä muistelen sitä helvetin päivää viime vuonna? Miksi mä kidutan itteeni? Helvetti loma on alkanut ja olisi aika jo vittu unohtaa se ero, exä on päässyt yli minusta 100%, miksi vitussa minä en ole? Helvetti soikoon vituttaa tää mun paska pää kun vaan haikailee, miettii, kaipaa sitä mitä oli....vittu unohda! helvetti siitä on yli VUOSI!!!! Just stop thinking you fucking asshole, stop thinking about your ex, stop thinking about ANYTHING, JUST TRY TO LIVE YOUR GOD DAMN LIFE ASSHOLE!!!! (Tämä huuto on minulle). Perkele oikeesti kun sun pitää muistella, sä vaan tapat ittes sillä, sä oot jo tehny asioita päin vittua joten unohda jo pliis! SIITÄ EROSTA ON YLI 10 KUUKAUTTA JOTEN VITTU UNOHDA JO PLIIS, SÄ TAPAT MUT!!!! (edelleen itselleni puhun)

ET SÄ VOI ANTAA YHDEN IHMISEN TUHOTA ELÄMÄSI! Okei on ehkä tapahtunut paljon muutakin mutta kuitenkin ajattelet exääsi helkutisti, pliis lopeta, mä rukoilen. Exä on päässyt yli 100% sinusta ja mitä helvettiä sä enää kaipailet? Koita ny jumalauta äijä elää sitä omaa elämää ja lopeta toi paska! Yeah i'm king of fucking fools!

Hooray for me, damn fucking asshole! (still talking about myself)

No niin viimeinen työpäivä takana ja loma alkanut, kyllä tätä on odotettukkin, saa nyt vaan yrittää nauttia kesästä ja yrittää unohtaa kaikki pska. On kyllä vuoden aikana tapahtunut aivan hirveästi ja huonoa asiaa ikävä kyllä (tosin ystäviäkin on tullut mikä on plussaa ). Nyt olisi hyvä jos vain pystyisi keskittymään hyviin asioihin ja unohtaa ongelmat, unohtaa kaikki tapahtunut ja vaan nauttia kesästä...pitääkin käydä useammin beachillä vaikka yksin sitten mutta sinne on pakko päästä useammin.

Kohta on terapia minne pitäisi raahautua, ehkä siellä sitten selkeytyy asioita lisää vaikka en hirveästi haluaisi ajatella, toivottavasti vaan tämä yksinäisyyden tunne katoaisi...ärsyttävä fiilis se

Viikonloppu oli ja meni, ihan mukavasti kaiken kaikkiaan meni, pidin sellaiset pienimuotoiset pippalot lauantaina ja ihan mukavasti meni, oli kiva jutella immeisten kanssa erinäisistä asioista...alkomahoolia tuli kyllä otettua mutta niinhän se yleensä menee :D. Eilen olisi pitänyt olla bänditreenit mut perkele kun kertovat mulle niin myöhään että se siirretäänkin ensi viikkoon ja olin jo ehtinyt venailla paikan päällä melkein puoli tuntia, noh ei siinä muuta kun vähän kyrsiintyneenä sitten kävelin puolitoista tuntia himaan...toisaalta se nyt ei haitannu ihan kiva oli kävellä noin mahtavassa säässä. Väsymys on edelleen vaivannut ja hitto viime yönä en meinannu oikein saada nukutuks kun oli niin perkeleen kuuma, vettä lipitin joka tunnin välein kun heräilin :P. Omituista sinänsä että nyt ei ole mikään hirveän väsynyt fiilis.

Torstaina viimeinen työpäivä ennen lomia ja kyllä sitä lomaa odottelenkin, ollut todella rankka vuosi, niin paljon tapahtumia että huhhuh. M tulee perjantai-lauantai välisenä yönä pariisista, pitääkin ottaa sit yhteyttä ja pyytää että hän värjäisi hiukseni :D. Pitääkin varmaan taas joku päivä käydä hietsussa ottaa aurinkoo ja käydä ehkä jopa uimassakin siellä. Sitten heinäkuun alussa lähen faijan kanssa maalle, ihan mukavaa päästä pois täältä vähäksi aikaa kaikesta ja nauttaa maalaismaisemasta ja unohtaa kaikki asiat...edes hetkeksi.

Jees kohta bänditreeneihin :)

Eilen tuli käytyä hietsussa vähän ottamassa aurinkoa ja kyllähän siinä vähän siideriä veti myös mutta oli se kyllä mukavaa vaan kuunnella musiikkia, hörppiä, makoilla ja katsella sitä meininkiä siellä. Olo oli silloin melko tyyni ja ei tullut ajateltua mitään ikäviä asioita.

Terapiassa sitä tuli juteltua tästä kun olo on ollut huono tämän viikon ja aika hyvän kysymyksen hän jättikin minulle siitä että mahdollisesti alitajuisesti myös muita asioita tuli ilmoille että jotenkin se turun reissu laukas ensin yhden asian ja siinä sitten kaikki muutkin mitä sisälläni on ja minusta se taitaakin olla niin. Sitä sitten myös jotenkin tajusi että minullahan on ollut VELVOLLISUUS olla kiltti, ihmiset on aina olettaneet sen ja pitäneet sen itsestään selvyytenä, niin sukulaiset kuin exät. Ja auta armias jos tulin vihaiseksi tai koin että mun rajojen yli tullaan, minut joko yritettyyn tyynnyttää että lopettaisin suuttumuksen tai sitten suuttumukseni on käännetty minua vastaan.

Mietin vaan miten tästä masennuksestakin voisi päästä kun tää on ollut minulla 6 vuotta ja vaikka tiedän mistä tämä johtuu ja ymmärrän itseäni myös niin mitä se loppupeleissä auttaa? Olen edelleen liian kiltti, mietin muita ihmisiä liikaa ja unohdan itseni. En tiedä, ehkä minun pitäisi löytää uskoni uudestaan...