IRC-Galleria

Olen lapsesta asti kokenut olevani "hullu". Ala-asteella olin jo hieman erikoinen ja järkytyin poikkeuksellisen paljon kun eräs rinnakkaisluokan tyttö osoitti minulle tuon erikoisuuteni ja totesi mun olevan hullu aivan kuin olisi todennut että tänään on maanantai tai huomenna on jauhelihakeittopäivä. Oli traumaattista kuulla toisen suusta se, minkä itse tiesi todeksi. En vaan silloin tiennyt mitä oikeasti merkitsee olla hullu.

En tiedä vieläkään. Hullulla useimmiten tarkoitetaan psykoottista henkilöä, henkilöä joka sairastaa mm. skitsofreniaa ja ei erota fantasiaa todesta. Voiko siis ihminen joka ei ole psykoottinen olla hullu?

Miksei termiä "hullu" voitaisi käyttää jokaisesta mielenterveyshäiriöisestä, ADHD:ta tai Aspergerin oireyhtymää "sairastavasta" henkilöstä?

Olisi tavallaan vapauttavaa myöntää sekä itselle ja muille olevansa hullu. Ei enää vaikeasti selitettäviä diagnooseja, ei tarvetta googlailla ja miettiä onko diagnoosi sittenkään oikea ja mikä vaikuttaa mihinkin. Ei päällekkäisdiagnooseja, ei itsensä analysointia.

Sinulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, paniikkihäiriö ja ADHD? Okei, olet siis hullu.

Epävakaa persoonallisuushäiriö? Hullu.

Tarkistat lieden tasan 42 kertaa ennenkuin lähdet kotoasi? Hullu.

Turha etsiä syitä yhteiskunnasta, mediasta tai vanhemmista. Se vain oli hullu. Jotkut on.

Onhan hulluudella tietysti se positiivinen merkityksensäkin; pitää olla sopivasti "hullu". Silloin olet mielenkiintoinen, mukaansatempaava ja hauska. Varsinainen bileiden päätähti.

Hullutellaan.