IRC-Galleria

Mormoni poika ja ateisti tyttö jutteli:

"Minä en sitten usko mihinkään."

"Miten? Mitä sinulle sitten käy kun sinä kuolet?"

"No.... no minä kuolen...ei muuta"

"No mutta ei se niin voi olla! Mihin sun ruumis menee?"

"No varmaan maan alle ja madot syö"

"Ei....Ei se niin voi olla.....Kyllä sinä varmasti palat helvetissä!"

Niin, lahottajat tulee ja hajoittaa ruumiin uudelleen alkuaineiksi, paitsi tietenkin, jos tekee valinnan polttohautauksesta, mutta siinäkin energia vapautuu.
Ihminen muuttuu siis energiaksi. Minusta se on jo tarpeeksi Jumalallista. Samaa mietti myös Newton, joka omisti elämänsä "Jumalan ihmeiden" - luonnon ja sen ominaisuuksien tutkimiseen. Hän tuli tulokseen, että luonto on Jumala ja Jumala on luonto ja siinä on tiettyä älykkyyttä, eikä mitään sen monimutkaisempaa.
Usein on pohdittu myös universumia. Miksi se on juuri sellainen kuin on? Minusta universumi näyttäytyy kokonaisuutena kaikkialla. Paolo Coelho selitti ilmiön hyvin.

"Kun katsot ikkunasta mitä näät?"

"Kadun, puita, valoja, ihmisiä, muita rakennuksia"

"Kun ikkuna peitetään paperilla ja siihen tehdään pieni reikä, kun katsot reiästä mitä näät?

"Saman näkymän kadulle?"

"ja viereen toinen erikokoinen reikä. Mitä näet?"

"Sen saman kadun."

"Niin, vaikka aukkoja olisi kuinka silti näkymä on sama"

Tänään mietin sitten yliluonnollista astimusta. Esimerkiksi kokemus läheisen kuolemasta, ennen kuin siitä todella tietää on yleinen. Jos ihminen sitten on energiaa, energiaa, josta ei vieläkään tiedetä kaikkea, niin olisiko mahdollista, että tuo energian vapautuminen sitten saavuttaisi muut? Menee utopiseksi....mutta ainakin tiedän mihin uskoa ja fysiikan lait riittävät Jumalakseni ^^
Mutta työstän tätä...