IRC-Galleria

Tavara ympärillä luo turvallisuuden tunnetta ja sen kerääminen on osa luonnollista "pesänrakennusviettiä". Mutta se myös sitoo? Mitä enemmän omaisuutta sitä vaikeampi on lähteä ja muuttaa paikasta toiseen. Yhteinen omaisuus on sitä pahempaa!
Miksi sitten minä tajuan omistavani enemmän kuin jaksan kerralla kantaa? Minä? Joka ei tahdo olla kiinni missään vaan vapaa sielu...
Tai ehkä se on juuri sitä. Ihmisen elämässä on oltava jotain pysyvää? Minulle se on aina ollut tavoitteeni, että etenen kohti sitä tiettyä pistettä kaikesta muusta huolimatta ja mutkat tiessä eivät muuta lopullisen "elämän tien" suuntaa. Luulin, että se toisi riittävästi pysyviä elementtejä, mutta ilmeisesti ei.
Tunnustan nyt olevani hamstraaja. Mitä yksi ihminen todella tekee kahdella astiastolla? ja vähän päälle....ja tämä vain esimerkiksi. Tämä kaikki lähti ajatuksesta kirjoista. Paolo Coelho sanoi kirjassaan kerran , että on väärin kirjaa kohtaan säilyttää sitä, jos tietää, että ei koskaan enää avaa sitä. Ja tietenkin olisi myös ekompaa käydä kirjastossa...
Mutta entäs kansantalous? Millä se pyörii, jos mitään ei osta? Tai miten kirjailijat eläisivät, jos kirjastot olisivat ainoat, jotka kirjoja ostaisivat. Tunnustan ostavani paljon ponkkareita, mutta laitan ne kyllä pian kiertoon, paitsi tietenkin ne, jotka tiedän lukevani uudestaan. Kaikesta tästä huolimatta elän tilanteessa, jossa yksi kirjahylly on liian vähän!
Olen nyt ottanut kirppari paikan, jossa olen jo myynyt paljon tavaraa. On yllätävän vaikeaa päästää irti sellaisestakin tavarasta, jota ei koskaan tarvitse, mutta johon liittyy joku muisto. Oikeasti joutuu punnitsemaan mummon vanhaan posliini lampaan kanssa, että voiko tämän todella myydä? Todella tyhmää...
Ehkä tämä häviää iän myötä - tavaroihin kiintyminen.
Toisaalta, olen ikuinen estetikko. Jos esine ei voi olla kaunis sitä ei tarvita! Voitte kuvitella tilannetta kun alan etsiä uutta imuria...Sitten kun taas on esineitä, jotka ovat sydäntä särkevän kauniita, mutta turhia! Onneksi osasin jo luopua ainakin puolista kynttilänjaloistani....
Unelmoin tilanteesta, jossa ei tarvitsisi säästää mitään vanhaa vaan voisi aloittaa kaiken alusta ja pitää se minimalistisyydessä. Ehkä joskus...