IRC-Galleria

Puhun nyt teatteri ryhmästämme , mitä on kuluneen vuoden aikana ylistetty ja onni on ollut suopea myös kisatessa ja keikkojakin on ollut. Hetkellinen ajattelu voi kuitenkin pudottaa maan pinnalle. Entä jos tulee turpiin? Lähinnä viitaten Seinäjoen maanlaajuisiin kisoihin ja tuleviin Petroskoin teatteri festivaaleihin. Seinäjoella vastassamme on kuitenkin varmasti kypsempiä ja ammattimaisempiakin tekiöitä kuin me. Eilinen "ruikutus" myöhästyneen keikan takia taka huoneessa todisti meidät harrastajiksi. Vai onko kansainvälinen suosio vienyt todellisuuden tajun?

Toisaalta pitä myöntää ,että oli lauantai ja ihmisillä oli menoja.Oli minullakin,mutta se nivoutui yhteen keikan kanssa. Kyse oli kuitenin raha keikasta. Periaatteessa sen luulisi nostavan motivaatiota,mutta ehkä se on sama kuin seksissä, Kun siitä maksetaan se ei enää ole miellyttävää. Toivottavasti asian laita ei ole näin=).

Seinäjoen muita jatkoon päässeitä ajatellessani tulin miettineeksi sitä,että mihin asteikkoon me oikein tekijöinä kuulumme? ja mitkä ovat tulevaisuuden näkymät? No siihen osaan oikeastaan vastata ,että tavoitteet ovat korkealla. Vertasin mielessäni meitä muihin ryhmiin ja huomasin osa-aluite missä selvästi on tekemisen varaa, mutta sitten taas toisaalta joitain mauttomuuksia ja niiden menestystä lähinnä ihmettelin. Olenko kapea katseinen,kun en näe tietyissä tyyli loukkauksissa mitään hienoa? Ihmiet vastaavat ,että se on makuasia ja ohjaajamme ,että se riippuu aika kausista mikä menestyy. Jälkimmäiseen uskonkin, mutta jos on meneillään teatterin kausi jolloin "muodissa" ovat "voi vittu kun vituttaa" tyyliset pahimmassa angsti iässä olevien nuorten näytelmät,joissa ei välttämättä edes käsitettä mitään tarkeitä aiheita,niin onko totta että silloin esim oikein tyylikäs, alkuperäistä tekstiä kunnioittava ja korkealentoinen ,vanha näytelmä ei voi löytää tietään paalupaikoille? Jos näin on se on väärin.

Iso osa teatteri väestä on hyvin tunne herkkää ja impulssimaisesti toimivaa joukkoa,jolloin automaattisesti väli rikot ja hetkelliset riidat,erimielisyydet jne. myrkyttävät yhteishenkeä. Varsinkin pidemmillä matkoilla. Itse tunnun ärsyttävän muita lähinnä hyssyttelyllä, minkä kyllä tunnustan omakseni. En halua nähdä ilmiriitoja ihmisten välillä jotka joutuvat asumaan yhdessä useita päiviä. Mielestäni Syvä hengenveto ja asian välttely ovat parhaita hetkellisi ratkaisuja. Oikeastaan ,joka kerta kun on huolia tai ongelmia kannattaisi ennen kuin räjähtää nukkua yön yli. Se helpottaa ja yleensä vie yli puolet asioista mennessään,mutta kun kyse on persoonista jotka eivät osaa sopeutua toisten tapohin vaan päättävät ottaa oman napansa joka asian keski kohdaksi tunnen itseni aika avuttomaksi. Mitä silloin voi sanoa? Se tuntuu yhtä turhalta kuin selittää skinille tasa-arvosta. Kun tälläinen ihminen on raivon partaalla, Hän päättää jakaa sen kaikkien muiden kanssa aloittamalla puhumaan siitä kuinka huonosti hänen asiansa ovat. Vanhemmat ihmiset puhuvat aikuisesta käyttäytymisestä ja loukkaantuvat sitten ku vihjaisee ,että nyt olisi hyvä aika antaa mennä läpi sormien.
Esim Italiassa oli parin ihmisen ensimmäinen humala ja heidän oli pakko saada jakaa sen hetkiset tuntemukset kertomalla niistä. Minä hymyilin ja kuuntelin. Mutta sitten on totta kai niitä jotka päättävät käyttää tilannetta hyväkseen ja haukkua toiset kakaroiksia ja kertoa kuinka naurettavia he ovat juuri sillä hetkellä. "Kyllä kaikki tietää millasta on kun alkaa nousta päähän. Mä häpeen teitä." Tosi aikuista minusta. Eka kerta on kaikilla joskus ja minusta viinan kokeiliussa varsinkin ei ole mitään pahaa ,jos se on vasta myöhemmin.

Matkoilla myös horoskoopit alkavat erottua. Edellä mainitut navantuijottajat taisivat kaikki olla sarvipäitä. Selkeäähän se on jos mukavuuden halu on ensimmäinen asia mitä kyseisistä merkeistä mieleen tulee. Ei reppu reissaus ole luksusta,mutta minä nautin siitä enemmän kuin turistimatkailusta. Jotenkin se kuinka oppii tuntemaan itseään ja sitä kuinka vähällä todellisuudess pärjää. Minä olen sopeutuja ja olen surullinen niiden puolesta ,jotka eivät osaa nauttia asioista niiden itsensä takia. Toivon todella,että pääsisimme joskus sen vaiheen yli,että kenenkään ei tarvitsisi enään yrittää tehdä vaikutusta esintymällä. Vaan voisi olla oma itsensä. Paitsi lavalla tietysti=).

Vaikka olemmekin kuin suuri perhe niin rajojen rikkomis varaa on ja pitkillä reissuilla minusta kaikki saisivat vähän pinnistää yhteisen viihtyvyyden eteen.

Seuraava reissua odotellessa toivon kaikkien kasvavan enemmän yhteen.

Olemme kuitenkin onnellisia,että meille on tarjoutunut tälläisia mahdollisuuksia.