IRC-Galleria

Eilen jäi toi kirjoittaminen , Kun oli pakko katsoa viimeinen analyysi. (sen jälkeen en olisi millään ehtinyt ennen puoltayötä) Vaikka siinä onkin paljon suoraan läpihohtavaa dramatisointia niin mielestäni se on hyvin ajatuksia herättävä elokuva. Tietysti myös näyttelijät ovat mahtavat.

Onko kukaan se miksi häntä luulet? Hyvin harva on niin viisas tehdäkseen liikkeitä ja sanoakseen asioita,että ihminen lukisi hänestä muuta kuin hän todella on. Tietysti heikot ja herkät ihmiset aina esittävät vahvaa,mutta tiettyjä aioita ja reaktioita ei vaan voi näytellä pois. Itse olen kuitenkin käyttäytymis ja status aioista sen verran kiinnostunut,että olen sirtänyt jotkun asiat omaan käyttöön. Mikä on tavallaan väärin muita ihmisiä kohtaan ,koska on oikeastaan valehtelua.

Mihin minä sitten hyödynnän saamaani tietoa?
Kuten jo aiemmin olen tuonut ilmi reagoin huonosti tunne tasolla, joten joillekkin ihmisille se näyttää itsevarmalta. Varsinkin isoa osaa miehistä tällainen pelottaa,joten esimerkiksi: Ensimäisillä treffeillä miehen kanssa esitän jossain määrin hermostunutta,vaikka se ei kuulu asioihin jotka kierrättäisivät minun vatsaani. Se antaa heille itse varmuutta ja tekee tilanteesta helpomman molemmille osapuolille. Eli pientä pahaa vain.

Palatakseni vielä elokuvaan. Olisin erittäin vaikuttunut siitä ,jos joku todella pystyisi esittämään usean vuoden ajan ihmistä ,joka ei ole. Se todella kävisi luonnolle. Se ,että peittää oman itsensä on yleistä,mutta se että todella olisi joku muu? Keksisi heikkoudet jne. Se kävisi luonnolle.

Ihminen on keskimäräisesti helposti ymmärrettävissä ja luettavissa,jos tietää mitä etsii. Elokuvassa esitetyt poikkeus tapaukset kuitenkin pilaavat järjestelmällisen systeemin.
Ihminen on kuitenkin edeleen hyvin pitkälti eläin. Koko ajan käydää taistoa omasta arvosta ja paikasta. Se ei toimi niin kuin esim susilla ,mutta samasta toiminnasta on kyse. Eli tietyn laisesta lauman muodostamisesta.

Kaikesta huolimatta hyvää ystävänpäivää kaikille ja toivon tänään enemmän kuin koskaan ,että kaikilla on joku josta välittää edes sen verran ,että tämä päivä merkitsee jotain.


Itse olen kyllä huono olemaan ystävä ja laskemaan niitä ystäviksi joita ilmeisesti pitäisi. Jos ystävyyden määritelmä on: "Hän tietää sinusta kaiken ja pitää sinusta edelleen"
Ei toimi minulla, koska se menee näin: "pidän kaikista kunnes tutustun kunnolla, joissain tapauksissa riittä vähemmänkin",mutta on minulla muutama ihminen ,jotka ovat aina rinnalla vaikka suorastaan yrittäisin päästä eroon ja olisin täysi paska. Kai he sitten ovat ystäviä? Miksi juuri näistä ihmisistä en haluaisi ajatella niin. Olen ehkä vaativa. Minulle "sopivat" ihmiset katoavat pian sen jälkeen kun alkavat oppia. Enkä minä roiku. Voi olla ,että tietty ylpeys tässä asiassa vie heidät.

Kevään aurinko paistoi tänään lämpimästi ja sai minut onnelliseksi, vaikka ei ollutkaan syliä mihin kaivautua.Ehkä vielä joskus rakastun.