IRC-Galleria

Lintuinfulensasta....Perjantai 17.02.2006 00:44

Miten se sinulle hahmottuu?
Itsellä hiukan ristiriitaista tää ajattelu. Toisaalta sairastumisriski on olematon,koska virusta täytyisi joutua hengityselimiin iso määrä ennen kun siitä tulee vaarallinen ja lintua kypsennettäessä se kuolee,joten turvallista on syödäkkin, mutta jos katsoo vähääkään taakse päin niin voi havaita, että kaikista tämän tapaisista taudeista kehittyy koko ajan tehokkaampi muoto. Pitäisikö väristä pelosta? En ole edes täysin varma,että pelkään sairastumista tai kuolemaa. Puuttuuko jonkunsortin itsesuojeluvaisto? Siis totta kai yksilötasolla tämä on kriisi tilanne, mutta kun muistelee vaikka mustaasurmaa aikanaan ja sitä kuinka se puhdisti yhteiskuntaa kaikesta kuonasta voi olettaa, että ison ihmismäärän kuoleminen siellä missä heitä on eniten ei oikeastaan tee pahaa. Noin niin kuin maailman laajuisesti ajatellen.

Ajatus siitä, että mökkijärve kyhmyjoutsenet ja kotilaiturin pariskunta tuskin palaavat on hiukan lohduton. Joka paikkaan paskovista kesyistä sorsista, jotka poikivat kesän aikana ihan liikaa ei minulle juuri luonto ihmeen tuntua synny. Sekin, mitä näin suuri kesylauma sitten kantaa mukanaan on myös pelottavaa. Metsästäjät eivät pidä jotsenista ,koska ne ajavat kaikki vesilinnut isolta alueelta tiehensä pitääkseen reviiriään. Nyt taitaa kuitenkin olla niin, että tälläise parin kotiutuminen lähi järveen tuntuisi hyvältä.

Joutsenten läpielämän kestävä pari uskollisuus on ihailtavaa. Mietin vain kuinkahan moni nytkin kuolee ainoastaan ikävään, kun rakas hyytyy rantaan. Tavallaan sillä tavalla kuoleminen on kaunista.

Kun infulensa löytää tiensä afrikkaan......No ainakin sielä kuolee paljon ihmisiä. Olen ajatellut, että koska AIDS on vastustuskyvyn vievä tauti, niin olisiko mahdollista, että tämä lintuinfulensa voisi kadottaa koko vitsauksen. Ainakin isoilta alueilta? Nykyisin kun HIV:in muuttuminen AIDS:iksi pystytään estämään lääkitykellä, joten suuren epidemian myötä toinen vaikea tauti voisi kadota. Tämä on tosi paksua myönnän, mutta toivossa voi elää. Tietyt asiat vaativat aina uhrauksia.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.